Onko mun vaatteet nolot?

Ensi viikolla vietetään yhtä vuoden lempijuhlistani: vappua! Vapussa viehättää karnevaalitunnelman mukanaan tuoma väri- ja asuiloittelu, kun porukka villiintyy sutaisemaan glitteriä naamaansa, laittamaan päällensä hienot vaatteet ja värjäämään tukkansa riehakkailla sprayhiusväreillä. (Tässä kohtaa voidaan unohtaa ne, jotka vetävät normiasunsa koristeeksi maksimissaan ylioppilaslakin, ja oikein tosissaan innostuessaan kietovat pätkän serpentiiniä kaulaan. Heitä ei lasketa.)

Selfie naisesta, kasvoilla timantteja ja glitteriä, pukeutuneena paljettikimonoon
tämä glitterasu kuului itse asiassa euroviisujen kisakatsomoon, ei vappuun

Olen visuaalinen ihminen, ja värikkäät ja kiiltävät asiat ovat silmäkarkkia verkkokalvoilleni. Glitterin säihke ja paljettien kimallus saavat mut iloiselle mielelle. Mulle meikkaaminen ja vaatteet ovat itseilmaisun muoto, vaikka arjessa viihdynkin pitkälti mustissa mekoissa ja melko hillityssä meikissä (aamu-unet ovat prioriteettilistalla laittautumista korkeammalla). Siksi erilaiset juhlat ovat mahtava tilaisuus suunnitella asukokonaisuus ja siihen yhtenevä meikki kaikessa rauhassa fiilistellen. Laittautuminen takaa mulle täydellisen irtioton arjesta.

Olen aina syttynyt erilaisista teemajuhlista ja naamiaisista. Muistan yllättyneeni tajutessani, että läheskään kaikki eivät nauti kyseisen kaltaisista tilaisuuksista! Kun työkaverini kysyi multa, mitä saan teema- ja naamiaispukeutumisesta, aloin miettiä vastakysymykseksi: minkä vuoksi jokainen ei haluaisi tilaisuuden tullen pukeutua hassusti, erikoisesti ja omasta tyylistään poikkeavasti?

Nainen pinkissä seeprakuvioisessa mekossa, kasvoilla vahvat drag-meikit ja päässä peruukki
tämän lookin loin, kun olin menossa katsomaan drag-esitystä

Pelottaako, mitä muut ajattelee?

Tunnen harvoin häpeää pukeutumisestani, vaikka jonkun muun mielestä saatankin näyttää nololta. En oikeastaan välitä, mitä täysin tuntemattomat ihmiset musta ajattelee – jos he kokevat mun vaatteet typeränä, lapsellisena tai nolona, eivät he todennäköisesti ole muutenkaan sellaisia ihmisiä, joiden arvostusta tai seuraa edes kaipaisin. Silti en kaipaa tuntemattomien huomiota tai kommentteja asustani, etenkään vähätteleviä sellaisia.

Mulla oli nuorena musta huppari, jonka hupussa oli söpöt vaaleanpunaiset kissankorvat. Tykkäsin siitä hupparista mielettömän paljon, sillä se oli samaan aikaan tavallinen ja tylsä, mutta siinä oli myös hauska pieni yksityiskohta. Kerran kävelin tuo kissankorvahuppu päässä ravintolan terassin ohi, ja jotkut aikuiset naiset nauroivat mun asulle ja huutelivat perään. Mua ei oikeastaan hävettänyt, mutta se (asiaton!) huomio tuntui tosi epämukavalta.

Introvertti yksisarvisasussa

Vaikka juhlapukeutumiseni viestii varmasti muuta, en nauti esilläolosta tai viihdy huomion keskipisteenä. Se ei estä mua pukeutumasta hassunhauskasti, mutta oloani helpottaa huomattavasti, jos myös ympärilläni olevilla ihmisillä on jotain joukosta erottuvaa päällään. Siksi vappu onkin mulle mieleinen juhla – silloin en pistä silmään joukosta, ja mun ympärillä on paljon mielenkiintoista katseltavaa. Toinen lempijuhlistani on, yllätys yllätys, halloween. Siihen kuuluu samat pukeutumis- ja laittautumisriitit, ja aina löytyy muitakin tyyppejä, jotka ovat pukeutuneet jonkinlaiseen naamiaisasuun.

Nainen pukeutuneena naamiaisasuun, joka muistuttaa jänistä Liisa Ihmemaassa -sadusta
Yhtenä halloweenina pukeuduin liisa ihmemaassa -sadun jänikseksi.

Mitä saan pukeutumalla naamiaisasuun, näyttävään glittermeikkiin tai paljettikimonoon? Se nostattaa omaa (ja ehkä välillä muidenkin) juhlafiilistä, ja tarjoaa väylän itseilmaisulle. Ehkä pukeutumiseni kertoo myös siitä, etten larppaa liian tosissani aikuista. Mielestäni tämä maailma kaipaa lisää hassuttelua ja leikkiä kaiken vakavuuden keskelle!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.