Mikä sinusta tulee isona?

Kysymys, jonka me kaikki nuoret ja ehkä hieman vanhemmatkin olemme kuulleet liian monta kertaa. Olenko ainut joka näkee punaista aina, kun kuulee tuon kysymyksen? Tuo kysymys saa aina miettimään, että tarvitseeko minun ihan vielä tietää mikä minusta tulee isona, mitä haluan tehdä tulevaisuudessa, missä asun ja millaisessa perheessä elän? Unelmia ja haaveita pitää olla, mutta täytyykö oman identiteetin olla vielä ihan valmis?

Mikä edes on identiteetti? Mietin sen sanan määritelmää pitkään. Wikipedia kertoo meille näin: “Identiteetti tarkoittaa psykologiassa ihmisen yksilöllistä käsitystä itsestään. Identiteetin perustana ovat ihmisten omat persoonalliset ominaisuudet, jotka voivat muuttua tai kehittyä vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa”. Okei no niin, nyt tiedämme, mitä identiteetti tarkoittaa. Mikä on minun merkitykseni ja tehtäväni tässä elämässä? Hirmu vaikea kysymys.

On vaikeaa uskoa, että kaikki aikuisetkaan osaavat vastata tuohon kysymykseen, joten miksi nuorten pitäisi osata vastata? Ysiluokan yhteishaku on hetki, joka koittaa jokaisen elämässä. Silloin pitäisi osata tehdä päätös, mitä sitä haluaa lopun elämän tehdä. Siltä se ainakin tuntui, kun kävin juttelemassa opon kanssa ollessani aivan hukassa tulevaisuuden suhteen.

Haluan kuitenkin antaa yhden vinkin sinulle, jolla on ysiluokan yhteishaku edessä. Älä stressaa! Tämä on tietysti helpommin sanottu kuin tehty, mutta älä välitä vanhempien tai opon painostuksesta. Sinä ehdit opiskella vielä monta ammattia itsellesi, jos et heti ole varma, mitä haluat tehdä. Se on myös todella okei! Nykypäivänä useamman ammatin opiskelu voi helpottaa elämää huimasti töitä etsiessä. Älä myöskään menetä toivoa, jos ensimmäisellä kerralla ei onnista päästä juuri siihen kouluun, johon olisit halunnut. Asenne ratkaisee tässäkin.

On varmasti myös niitä nuoria, joilla on suunnitelmat selvänä jo ysiluokalta lähdettyä. Se on ihailtavaa. Tarkoittaako se siltikään sitä, että kaikkien pitäisi olla varmoja tulevaisuudesta?

Aikuiseksi kasvaminen tarkoittaa muutakin kuin ammatin saamista ja töissä olemista. Usein nuoret muuttavat pois kotoaan kasvaessa aikuisiksi ja perustavat oman perheen. Perhe-sana on hieman pelottava, koska se voi tarkoittaa niin montaa eri muotoa. Minulla on ainakin semmoinen fiilis, että kun äiti puhuu minulle tyylillä: “Sitten kun sinulla on oma perhe ja…”, niin hän tarkoittaa sitä, että minulla on puoliso, lapsia, omakotitalo ja lemmikkieläimiä. Entä, jos en halua lapsia? Entä, jos en ikinä muuta omakotitaloon? Miten voisin tässä kohti ennustaa sitä mitä tulevaisuus tuo tullessaan?

Haluan nyt vain sanoa, että mielipiteet ja elämäntilanteet voivat muuttua moneen kertaan. On ehkä toisaalta ihan hyväkin, että kaikkea ei ole lukkoon lyöty, sillä silloin on usein avoin mahdollisuuksille, joita ei muuten olisi huomannut. Kenenkään ei tulisi ottaa stressiä siitä mitä haluaa tehdä tulevaisuudessa. Sen sijaan nuoruudesta kuuluu nauttia opiskelujen ohella. Isoja päätöksiä ehtii tekemään myöhemminkin ja asioilla on tapana loksahdella paikoilleen juuri silloin, kun niiden eteen ei yritä hirveästi mitään tehdä.

Mietin juuri sitä, että onko oma identiteetti välttämättä hukassa, vaikkei tietäisi mitä tulevaisuudelta haluaa. Ehkä se on niin… Ainakin, jos Wikipediaan on luottamista. Tai sitten jokaisella on oikeus määrittää se, mitä omalla identiteetillään meinaa. Onko sillä edes lopulta väliä? Samassa sopassa me kaikki joka tapauksessa lillutaan.

Toivotan tsempit sinulle, joka pohdit omaa tulevaisuuttasi ja elämän vaikeita kysymyksiä. En voi muuta sanoa kuin, että koita olla stressaamatta. Älä anna aikuitsen painostuksen haitata, vaan muista nauttia nuoruudesta. Kukaan meistä ei ole yksin, koska meitä hukassa olijoita on monia. Itse ajattelen, että asiat vaan kolahtavat paikoilleen sitten, kun on sen aika. Sitä odotellessa…


Terkuin, Neea
nuorisoalan opiskelija