Salainen tehtävä: Alkoholittoman oluen tilaaminen

On kesä 2021. Olen isolla kaveriporukalla elämässä parasta nuoruuttani helsinkiläisessä kuppilassa. Lähden pöydästä ja suuntaan baaritiskille yksin. Tilaan baarimikolta yhden alkoholittoman Heinekenin.  

“Is it possible to pour it in a glass?” Kysyn. 

Baarimikko kaataa oluen lasiin. Menen takaisin lössini luokse. 
 
Syyni haluta nauttia olut pullon sijaan lasista ei suinkaan johtunut siitä, että alkoholittoman oluen maut ja aromit tulisivat lasista juodessa paremmin esiin. Tilasin oluen lasiin siksi, koska niin sitä ei erota sen alkoholillisesta sisaruksesta. Tuntuu vähän oudolta tehdä niin – aivan kuin yrittäisin salailla alkoholittoman oluen juomista. Tiedän syyn olevan hölmö, mutta en halua että seurueessani kukaan alkaa… 

… Kysyä minulta, miksi en juo. 

Vaivaudun kysymyksestä, sillä siitä tulee fiilis että alkoholinkäyttö on jollain tavalla iso osa juuri tätä kyseistä illanviettoa ja siitä kieltäytymällä en haluaisi kuulua porukkaan. 

Luulla, että en halua pitää hauskaa. 

Lupaan, että yritän parhaani olla hauska myös ilman. Tai miksi yrittää, kun illanvieton tarkoitus on vain OLLA ja pitää hauskaa? Jos ei seura kelpaa, ei kiinnosta. En tullut tänne suorittamaan hauskanpitoa.

… Pohtia, että minulla on alkoholinkäytön kanssa ongelmia. 

Ei ole.  

… Syyllistää omaa alkoholinkäyttöä. 

En tuomitse kenenkään syytä juoda. Jokaisella meillä on omat syymme juoda ja olla juomatta, enkä niihin tässä seurassa itsekään puuttuisi. 


En tiedä miksi ajattelen näin. Seurueessa on kuitenkin läheisiä kavereita, joiden kanssa olen pitänyt hauskaa monet kerrat myös ilman alkoholia. Ehkä halusin pelata varman päälle ja vältellä mahdollisia kiusaantuneita hetkiä. Tuntuu, että Suomessa alkoholiton illanvietto herättää seurueessa helposti kysymyksen, että MIKSI. 

Kirjoitin syyni tähän, ettei niitä tarvitse jatkossa pohtia.  

En jaksa.

Pienikin darraa muistuttava tila ei houkuta seuraavana päivänä YHTÄÄN. Darrassa tuntuu, että tuhlaa aikaa ja rahaa – sohvalta jaksaa nousta ainoastaan hakemaan jonkun överirasvaisen Wolt-tilauksen oven takaa. Muuten sitten päivä tuhlaantuu jonkun sitcomin parissa, jossa on 30-minuuttiset jaksot. Olen todennut, että ne toimivat parhaiten darrassa. 

Minulla on yhtä hauskaa myös ilman.

Erityisesti seurassa, jossa jo tunnen tyypit alkoholi ei tuo lisäarvoa hauskanpitoon. Hauskassa seurassa syöminen, tanssiminen tai pelaaminen toimii myös ilman alkoholia. 

Alkoholin vaikutus omaan terveyteen on alkanut mietityttää viime vuosina.  

Harrastan paljon urheilua ja koen että dokaaminen vaikuttaa omaan jaksamiseen, vaikka ei urheilisikaan darrassa. On vaan yleisesti skarpimpi olo, jos juo harvoin. Vaikutukset mielenterveyteen ovat myös selkeitä.  

Alkoholin vaikutus turvallisuuteen.  

Tämä syy ei varsinaisesti ole aina ajankohtainen itselleni, mutta se mietityttää paljon yhteiskunnassa jossa elämme.

Matkustelen paljon itsenäisesti ja en reissuillani melkein ikinä käytä alkoholia. Luotan yleensä seuraan jossa olen, mutta ainakin pelaan varman päälle kun en vedä känniä. Toki myös Suomessa on mahdollisuus tulla huumatuksi ja hyväksikäytetyksi.  

Kun raiskauksen uhri on teon aikana alkoholin vaikutuksen alaisena, voidaan sitä myöhemmin käyttää häntä vastaan. Vaikka rikoslain mukaan alkoholilla ei ole vaikutusta seksuaalirikostuomioihin, voi se silti vaikuttaa uhrin ja tekijän muistikuviin illasta. Näin alkoholi voi muuttaa todisteita ja lausuntoja tapahtuneesta.  
 
Vallitsevasta seksuaalirikoslain epäoikeudenmukaisuudesta voisin vaikka kirjoittaa kokonaisen kirjan, mutta ei lähdetä nyt sille tielle. Aiheesta kiinnostuneen kannattaa sen sijaan tutustua Suostumus2018-kampanjaan, jonka tavoite on perustaa raiskauksen määrittely uhrin suostumukseen väkivallan sijaan.

Monen mielestä feministisin teko olisi olla välittämättä turvallisuudesta ja ryypätä siitä huolimatta – mutta lopulta feministisin tekohan on päättää itse, käyttääkö alkoholia ylipäätään vai ei.  


Onko noloa olla ainoa joka ei juo? 

Miten itse suhtaudut, kun kaveri ei juo? Sytyttääkö se sinussa kipinän pohtia omaa juomattomuutta? Onko sua koskaan häirinnyt, että kaveri ei juo vaikka itse just korkkasit kaljan? 

Ymmärrän hyvin fiiliksen, että jos on kaksin kaverin kanssa ja tämä päättää olla juomatta siitä voi tulla vähän kiusaantunut olo. “Onko silti ok, jos mä juon?” –kysymyksen esittäminen voi tuntua hassulta.

Ehkä juomattoman kaverin seura voi laukaista myös itsessä innon kokeilla illanviettoa selvinpäin. Jos ryyppääminen on ollut aiemmin se teidän yhteinen juttu, voitte kokeilla jotain toista keskustelun kimmoketta – itse olen todennut toimivaksi yhteiset peli- tai piirrustusillat sekä liikunnan.

Kun nauttii harvoin, tuntuu se spessummalta 

En silti ole absolutisti. Termi ”sober-curious” tuntuu mielestäni parhaalta. Sober curious on ilmiö, joka on vapaasti käännettynä uteliasta raittiutta. Tämä maailmalla suosioon noussut ilmiö kannustaa kyseenalaistamaan omia alkoholin käyttöön liittyviä tottumuksia.  
 
Silloin tällöin viinilasillisen tai ölppösen nautiskelu tuntuu tilanteeseen sopivalta. Olen kuitenkin huomannut, että mitä vähemmän kerralla sitä nauttii, sen parempi fiilis itselle jää. Silloin myös ne kerrat, kun nauttii tuntuu se spesiaalilta.  

Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän voin allekirjoittaa juuri näitä peruskoulun terveystiedon itsestäänselviltä tuntuvia elämänohjeita. Nuorena suhtauduin niihin perus-jargoniana, joka tuntui toisinaan jopa aivopesulta. Nyt nuorena aikuisena ymmärrän fyysisen ja psyykkisen terveyden yhteyden ja pidän sitä arvokkaimpana asiana, mitä minulla on. 

Tipattoman tammikuun aikana on hyvä pohtia myös omaa suhdettaan alkoholiin. EHYT ry:n ja Kantar TNS:n tekemän selvityksen mukaan tipatonta tammikuuta viettää noin 15-18 % alkoholia käyttävää aikuista. Tuoko alkoholi sitä “lisäarvoa” yhteiseen illanviettoon? Keskustelua voi seurata somessa #uusiatottumuksia #nyavanor #tipaton! 

… ja mitä mun kavereihin tulee, olisin ihan hyvin voinut kertoa bissen olleen alkoholiton. Loppujen lopuksi, mitä väliä? 

– Emma

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.