Pääsiäinen ei ole aina samaan aikaan ja 7 muuta faktaa pääsiäisestä

Pääsiäinen on kaikille tuttu juhla, mutta mitä tiedät pääsiäisestä? Miksi se pitkäperjantai on juurikin pitkä? Ja mistä ylipäätään nimitys “pääsiäinen” tulee? Tässä sulle 8 faktaa pääsiäisestä.

Sulle pitkä perjantai 

Pääsiäinen on pitkä juhla ja se tärkein päivä ainakin meidän perinteessä on pitkäperjantai, mutta miksi? Pitkäperjantai on Jeesuksen kuolinpäivä ja monissa kristillisissä perinteissä se on vuoden ankarin paastopäivä. Kirkoissa luetaan kärsimyskertomuksia ja muutenkin muistellaan Jeesuksen kuolemaa. Ainakin kirkonpenkissä istujalle päivä on siis pitkä…

Aikaisemmin pitkäperjantai otettiin vähän vakavammin sillä sanottiin, että “Se joka pitkäperjantaina nauraa niin, että hampaat näkyy, tekee syntiä”. Nykyään ei onneksi näin ajatella. Monissa muissa kielissä pitkäperjantain nimi on suuri- tai pyhäperjantai. Ehkä vähän parempi nimitys suurelle juhlapäivälle, jos minulta kysytään. 

Pappi, joka pitää käsissään krusifiksia.
Pääsiäisen kristillinen sanoma.

Pakanallinen vai uskonnollinen juhla? 

Nykyisin pääsiäinen on pääasiassa kristillinen juhla. Siihen kuitenkin liittyy paljon “pakanallisia perinteitä”. Esimerkiksi palmusunnuntaina kiertelevät noidat ja trullit eivät kovin kristillisiä ole. Eikä valtava kulutusjuhla, joka pääsiäisestä on tullut.

Pääsiäisen aikaan kevätpäiväntasauksen ympärillä on juhlittu todennäköisesti tuhansia vuosia.  Englannin kielen pääsiäistä tarkoittava sana Easter tulee todennäköisesti muinaisen kevään jumalattaren, Osteran, nimestä. 

Virvon varvon 

Virpominen on samaan aikaan pakanallinen ja kristillinen perinne. Tai oikeastaan se on pakanallinen perinne, johon on sekoittunut kristillinen sisältö, kuten moneen muuhunkin perinteeseen. Virpomalla yritetään karkottaa pahoja henkiä, noitia ja ylipäätään kaikkea pahaa.

Myös kristillinen pääsiäinen on pahojen ja hyvien voimien taistelua, johon virpominen liittyy. Virpomisvitsat kuvastaa kirstillisessä perinteessä palmunoksia, joilla Jeesus toivotettiin tervetulleeksi Jerusalemiin.

Värikkäitä pääsiäisen virpomisvitsoja
Virpomisvitsoja palmusunnuntailta

Milloin se pääsiäinen on? 

Pääsiäinen on joka vuosi vähän eri aikaan. Virallisesti pääsiäinen on ensimmäinen sunnuntai kevätpäiväntasauksen jälkeisen ensimmäisen täydenkuun jälkeen. Se voi siis sijoittua 22. maaliskuuta ja 25. huhtikuuta väliseen aikaan. Helppoa, paitsi että ei ole 😀.

Pääsiäisen ajankohta voi vaihdella maailmassa käytettyjen kalenterien takia ja käytännössä pääsiäisen ajankohta määritetään matemaattisen kaavan mukaan. Pääsiäisen ajankohta vaikuttaa myös moniin muihin kirkkopyhiin, jotka nekin muuttuvat pääsiäisen mukaan. 

Mämmikin on pyhää 

Oletko koskaan miettinyt, miksi mämmiä syödään? Tai miksi sitä ylipäätään on olemassa… Mämmi on peräisin Persiasta ja sitä on syöty Suomessa 1700-luvulta lähtien. Pääsiäisen kohdalla mämmi liittyy happamattoman leivän perinteeseen.

 Juutalaisessa perinteessä hapan on pahan vertauskuva, eikä pääsiäisaterialla saanut olla mitään hapanta. Mämmi (jota usein nautitaan kerman ja sokerin kanssa), on Suomen pääsiäispöytään kuuluva “happamaton leipä”. Tai niin voidaan ainakin ajatella.

Rovallinen pääsiäisherkkua mämmiä pöydällä
Kuinka monta rovallista mämmiä syöt pääsiäisenä?

Pääsiäinen päästää.. mistä? 

Oletko miettinyt mistä pääsiäisenä päästään? Tuskin, mutta kerron sen silti. Mikael Agricola todennäköisesti kehitti pääsiäisen nimen, kuten monta muutakin suomenkielen sanaa. Pääsiäisenä sanan mukaisesti päästään irti paastosta tai vaihtoehtoisesti päästään synnistä.

Nimi muistuttaa myös Juutalaisesta pesah-juhlasta, sekä talvesta pääsemisestä. Nykyään pääsiäisen suurin pääseminen lienee, ainakin koululaisille ja työntekijöille, pääseminen neljän päivän vapaille. 

Pääsiäiskokot pahaa vastaan! 

Suomessa on ollut tapana poltella kokkoja juhannuksena, mutta myös pääsiäiseen liittyy kokkoperinne. Pääsiäisenä etenkin Pohjanmaalla on ollut tapana sytytellä kokkoja pääsiäislauantaina. Miksi juuri lauantaina?

Siksi, koska se on vuoden vaarallisin päivä! Silloin Jeesus on kuolleena tuonelassa ja pahat voimat uhkaavat ihmisiä. Kokoilla karkoitetaan pahoja henkiä ja toivotetaan onnea. Samaa perinnettä on toki ollut myös pakanallisissa piireissä jo ennen kristinuskon tuloa Suomeen.

Mustavalkoinen kuva pienestä pääsiäiskokosta.
Kyytinen, Pekka. Pääsiäiskokolla Ähtärissä. 1968

Pääsiäinen kestää neljä kuukautta

Pääsiäinen on kirkon suurin juhla ja sitä oikeastaan vietetään neljä kuukautta. Pääsiäiseen valmistautuminen alkaa laskiaistiistaina, kun laskeudutaan 40 päiväiseen paastoon. Paasto loppuu pääsiäisen suureen juhlaan, josta alkaa pääsiäisen jälkeinen aika. 

Pääsiäisaika lopuu helluntaihin, jota vietetään pyhän hengen vuodattamisen ja kristillisen seurakunnan perustamisen kunniaksi. Aika pitkät bileet, siis. Pääsiäisajan jälkeen onkin sitten hiljaisempaa ja seuraava suuri juhla on vasta joulu.

Pääsiäiseen kuuluu satoja erilaisia perinteitä ympäri maailmaa. Jotkut niistä on kristillisiä ja jotkut ei-kristillisiä. Se on kevään aloitusjuhla, joka kuuluu kaikille uskoista tai uskomattomuudesta huolimatta. Ja jos ei muuta, niin ainakin se on mukava lyhyt tauko koulu- ja työvuoteen, jota me kyllä varmasti jokainen tarvitaan. 

Vinkkejä kesätyön hakuun

Oh shit, mun piti kirjoittaa tää blogi valmiiksi jo aiemmin. Mulla on muitakin tehtäviä, jotka ovat jo myöhässä. Tää viikko on ollut sellainen, että nyt ei oikein lähde. Eikä ole ainoita viikkoja, kun tuntuu että juoksen koko ajan eri aikatauluista jäljessä. Tää blogi sopii sulle, joka kokee kesätyön hakemisen hankalaksi.

Kuulin Opetushallituksen luomista osaamiskorteista, joihin on koottu arvioita siitä mitä tulevaisuuden työelämässä tulee osata. Ajanhallintataidot ovat näistä yksi, joka ainakin vaatii panostamista itsellä, kun tarkastelen omaa viikon suoritustani.  

Opetushallituksen sivulta kuvakaappaus, jossa esitellään yhteiset osaamis- ja koulutustarvekortit. Käytä näytä hyödyksi kesätyön haussa.
Yhteiset osaamis- ja koulutustarvekortit

Kasvavien osaamistarpeiden listat ovat pitkät kaikilla aloilla. Suosittelen tutustumaan millaisiin taitoihin olisi syytä kiinnittää huomiota, eikä vähintään nyt kun on aika hakea kesätöitä.

Moni tulevaisuuden osaamistarve liittyy omalla alallani digitaalisiin taitoihin, mutta on siellä tarvelistalla paljon pehmeitäkin arvoja. Sosiaaliset taidot, ammattieettinen osaaminen, luovuus, joustavuus, oppiskyky ja monitaitoisuus kuuluu tärkeimpiin sosiaalialan osaamistarpeisiin.

Sosiaalipalveluiden kasvavat osaamistarpeet, yleinen osaaminen ja työelämätaidot sekä perusdigitaidot on koottu listaksi, joka löytyy kokonaisuudessaan Opetushallituksen sivulta. www.oph.fi. Näiden läpikäyminen voi hyödyttää kun on aika hakea kesätyötä.

Mulle herää tästä listasta sellainen ajatus, että monia asioita tulee opittua omassa arjessaan, riippuen omista kiinnostuksen kohteista. Ja tää onkin mielestäni aika kaksijakoinen asia – saammeko käyttää työssämme aikaa erilaisten asioiden opetteluun, vai oletetaanko ja odotetaan, että olet aktiivinen omalla vapaa-ajallasikin?

Haetaan superihmistä töihin

Välillä työpaikkailmoituksia lukiessa herää kysymys, että millainen superihminen tarvitaan, jotta olisi kyllin hyvä työtehtävään. Työnantajillakin saattaa hämärtyä käsitys siitä mikä on yhden ihmisen työ. Saatetaan vaatia samoja taitoja uudelta työntekijältä kuin esimerkiksi lähtevältä työntekijältä.

Kaupungit ja kunnat saattavat tarjota helpotusta kesätyön löytämiseen erilaisten kesäseteleiden avulla.
 Jos haluat kysyä jotain kesätöistä, laita oma kysymyksesi www.buenotalk.fi/kYSy
Kaupungit ja kunnat saattavat tarjota helpotusta kesätyön löytämiseen erilaisten kesäseteleiden avulla.
Jos haluat kysyä jotain kesätöistä, laita oma kysymyksesi www.buenotalk.fi/kYSy

Jos vertaan omaa osaamistani nyt siihen hetkeen, kun tulin EHYTiin töihin – olen täysin eri osaaja. 12 vuodessa oppii useita eri ammatteja tekemällä, kun suhtautuu uuden opetteluun osaksi työtäni. Kun aloitin työt, mun tehtävänäni oli jutella nuorten elämään koskevia asioita Habbossa, Demi.fi:ssä ja Irc-Galleriassa. Tämän lisäksi keksimme kysymyksiä päihdeteemaisiin visoihin. Sillä tavalla viikot kuluivat.

Nykyistä työtehtävääni kuvaisin termillä yhden henkilön mainos- ja viestintätoimisto, eikä sitä voi juuri verrata 10 vuoden takaiseen aikaan. Somen kehittyminen muutti työtehtävät. Muutos on mielestäni hyvä. Mun on vaikea uskoa motivaationi säilyneen, jos työni olisi pysynyt samana. Oli syytäkin uudistua.

Vinkit kesätyön hakuun

Nyt kun on aika hakea kesätöitä, on hyvä ruveta miettimään mitä kaikkia taitoja sulla onkaan ehtinyt syntyä koulun lisäksi vapaa-ajan harrastuksista. Voit pohtia millaisia valmiuksia ne ovat sinulle antanut. Käy kurkkaamassa noita osaamiskortteja ja inspiroidu niistä.

Tsekkaa hakemasi alan osaamistarpeita ja mieti ovatko jotkut niistä sellaisia joista sulla on kertynyt omassa arjessasi osaamista. Kerro niistä mahdolliselle työnantajalle.

Jos sulla ei ole työkokemusta ennestään, voit pohtia olisiko sulle kehittynyt tiedonhakutaito tehdessäsi koulutehtäviä, luovuus lisääntynyt harrastuksissa, tai onko esiintymistaitosi parantunut TikTokin päivittämisen myötä? Tiedonhakutaito, luovuus ja esiintymistaito on osaamiskorttienkin mukaan plussaa kun haet töihin sosiaalialalle.

Harrastuneisuus ja kiinnostus uuteen on ehdottomasti satsaus tulevaisuuden työelämään! 😊

Terkuin,
Minna

Nuorisoväkivaltaa kaduilla

Viime viikkoina on ollut tiedotusvälineissä paljon puhetta katuväkivallasta ja erityisesti Helsingissä pyörivästä 100-150 nuoren jengistä. Useiden lehtien pääkirjoituksissa, asiantuntijoiden lausunnoissa ja kaupunkilaisten haastatteluissa on asiaa käsitelty useasta näkökulmasta. Monessa kauhistellaan tilannetta, mikä on tietysti ymmärrettävää, mutta useassa lehtijutusta jää vähän köyhä jälkimaku. Ilmiö tiivistetään korona-ajan ilmiöksi ja maahanmuuttajien aikaansaamaksi, mitä se ei todellisuudessa ole.

Uutisotsikoita eri lehdistä ja uutissivustoilta.

Olen tähänkin blogiin kirjoitellut omasta nuoruudestani, ajastani Itä-Helsingissä. Silloinkin kaduilla tapeltiin ja oikein kunnolla. Eikä vaan Helsingissä, vaan 90-luvulla levottomuuksia oli myös mm. Oulussa. 2000-luvun alussa oli levottomuuksia ja 2010 uutisoitiin ainakin Espoossa liikkuvasta ryöstelevästä nuorisojoukosta. Samaa uutisointia löytyy oikeastaan siitä asti, kuin Suomessa on uutisia tehty.

Samaa keskustelua on siis käyty jo oikeastaan 100 vuotta, mutta aina välillä se unohtuu. On harmillista, että vasta kun jotain uutiskynnyksen ylittävää väkivaltaa tapahtuu, asiasta keskustellaan julkisesti. Jos puhutaan Helsingin rautatieaseman tai Itäkeskuksen Tallinnanaukion levottomuudesta, ei se tule yhdellekään nuorten kanssa töitä tekevälle yllätyksenä. Ongelmia oli omassa nuoruudessani 90-luvulla ja niitä on edelleen. Välillä on toki ollut rauhallisempia hetkiä, riippuen siitä, mitkä nuorisokulttuurin sen hetkiset trendit ovat olleet.

Suomessa ei ole koskaan ollut näin turvallista

Nuorten tekemiä rikoksia on tilastoitu yhtenäisesti vuodesta 1995. Koko tilastohistorian aikana on nuorten tekemät rikokset vähentyneet. Pari vuotta sitten uutisoitiin, että “Pahamaineinen nuoriso uhkaa kadota”, koska nuorisorikollisuus on vähentynyt niin paljon. Isossa kuvassa Suomen nuorilla menee siis tällä(kin) elämän osa-alueella paremmin kuin koskaan. Helsingissä alaikäisten tekemien henki- tai pahoinpitelyrikosten yhteismäärä on laskenut viime vuodesta, mutta henkirikoksesta epäiltyjä nuoria on vuonna 2020 ollut enemmän kuin vuosi sitten. Tästä huolimatta emme elä mitään väkivallan nousukautta, pikemminkin päinvastoin.

Uutisista saattaa kuitenkin saada sellaisen kuvan, että asiat ovat menossa huonompaan suuntaan. Uutiset kun kertovat aina jostain poikkeavasta. Rauhallinen ilta ei ole uutinen, mutta kolmen nuoren nyrkkitappelu on. Nykyään, kun uutisvirta on entistä nopeampaa, niin myös entistä pienemmistä tapahtumista löytyy juttuja. Tämän vuoksi meistä saattaa hyvinkin tuntua, että väkivalta on lisääntynyt. Lisäksi somessa liikkuu tietoja ja huhuja entistä nopeammin. Mitä raflaavampi tarina, sitä enemmän ihmiset voivat pöyristyä, ja sitä enemmän juttu saa jakoja.

Tämä ei tarkoita, etteikö Suomessa olisi väkivaltaisia nuoria. Totta kai on, ja on aina ollut. Tätä ongelmaa ei saa vähätellä! Samaan aikaan on menossa ilmiö, jossa suurimmalla osalla nuorista menee paremmin kuin koskaan ja pienellä vähemmistöllä huonommin kuin aikoihin. Molemmat ääripäät ovat olemassa yhtä aikaa, ja todellisuudessa suurin osa nuorista osuu näiden ääripäiden väliin. 100-150 väkivaltaisen nuoren joukko on kuitenkin aika pieni. Helsingissä kun asuu 10-18-vuotiaita nuoria noin 50 000.

Helsingin rautatieaseman ovet pimeänä iltana.
Kuva: MInna lehtinen

Mutta entä ne maahanmuuttajat

Yksi ikävin piirre keskustelussa on ollut, taas ja jälleen kerran, maahanmuuttajien syyllistäminen. En edes mene tässä tarkemmin siihen, miksi kaikkien ulkomaalaistaustaisten niputtaminen termin “maahanmuuttajat” alle on ongelmallista. Mutta koko nuorisoväkivaltaongelman niputtaminen ulkomaalaistaustaisten syyksi tai seuraukseksi on vähintäänkin ymmärtämättömyyttä. Ja pahimmillaan puhdasta populismia, jolla ajetaan vain omaa agendaa.

Helsingin 15-vuotiaista nuorista on eri tavoilla ulkomaalaistaustaisia noin viidennes. Mutta tarina ei lopu siihen. Suurin osa tästä porukasta, noin 70 %, on syntynyt Suomessa. Tämä pieni fakta tuppaa unohtumaan, kun ongelmat laitetaan joko “hallitsemattoman maahanmuuton” tai “huonosti hoidetun Euroopan pakolaiskriisin” syyksi. Nämä nuoret ovat siis asuneet koko elämänsä Suomessa ja käyneet läpi suomalaisen koulutusjärjestelmän. Jos siis haluaa syyllistä etsiä, niin ehkä ongelmia voisi etsiä jostain vähän lähempää kuin maahanmuutosta…

Todellisuudessa samoista ongelmista voivat kärsiä kaikki nuoret syntyperästä riippumatta. Se, miksi ulkomaalaistaustaiset ovat esimerkiksi nuorten pahoinvoinnin tilastoissa yliedustettuina, onkin kohtalaisen monimutkainen yhtälö. Voisiko pahoinvointi johtua vaikka siitä, että monesti he tulevat köyhemmistä perheistä, kun vanhemmat eivät saa töitä syrjivillä työmarkkinoilla? Voisiko pahoinvointi johtua vaikkapa heidän kokemasta syrjinnästä koulussa ja hyväksymisen puutteesta? Tai siitä, että joutuu taistelemaan oman hyväksynnän puolesta? Tai siitä että jo peruskoulussa on nähtävissä rakenteellisia ongelmia ja suoranaista rasismia? Toivottavasti ymmärrätte ongelman monimuotoisuuden, jota ei ihan muutaamaan lauseeseen voi tiivistää…

Mitä sitten pitäisi tehdä?

Suurin syy nuorten väkivallantekoihin on ulkopuolisuuden tunne ja näin on ollut aina. Jos elämässä ei ole sisältöä, tai toivoa paremmasta, niin väkivaltaan on helppo turvautua. Kavereiden tai “muun jengin” silmissä väkivallalla voi saada arvostusta. Se tuntuu hyvältä, jos arvostusta ei ole mistään muualta saanut. Nyt on uutisoitu, että nuoret ovat ryöstäneet ihmisiä saadakseen esimerkiksi merkkivaatteita. Ei niitä vaatteita huvikseen haluta, vaan sen vuoksi, koska kalliista vaatteista on tullut statussymboleja. Niilläkin saa arvostusta muiden nuorten keskuudessa. (Tämä on muuten pelottava ilmiö, jota pitäisi pohtia tarkemmin, mutta ei nyt).

Kolmen nuoren selät kävelemässä pimeässä.
Kuva: Iida

Paras tapa ehkäistä väkivaltaa on siis vähentää ulkopuolisuuden tunnetta. Se vaatii resursseja niin kouluihin, harrastuksiin kuin nuorisotyöhön. Positiiviset kokemuksen kuulluksi tulemisesta, ryhmään kuulumisesta ja aikuisten ja/tai muiden nuorten arvostuksesta pitäisi kuulua kaikille nuorille. Tämäkään ei ole mikään uusi oivallus, sillä samaa resurssipulaa on podettu jo ainakin 90-luvun lamasta asti, jos ei myös ennen sitä. Fakta on se, että jos me haluamme auttaa ja puuttua ongelmiin, niin siihen tarvitaan työvoimaa, joka maksaa.

Pitää myös olla rehellinen itselleen. Vaikka järjestelmä olisi kuinka hyvä, niin aina löytyy rakoja, joiden välistä tippua. Siihenkin pitää varautua. Pitää luoda oikeasti toimivat polut pois ahdingosta jos, ja kun, nuoria sinne tippuu. Nykyinen järjestelmä perustuu lähinnä ongelmiin puuttumiseen, mutta jos ei ole riittävän isoja ongelmia, niin apuakin on vaikea saada. Pitäisi löytyä tapa auttaa jo siinä vaiheessa, kun ongelmat eivät ole kasvaneet liian suureksi.

Pahimmat ja parhaimmat seuraukset

Pahimmillaan nuorten väkivaltainen käytös johtaa noidankehään: Nuoret voivat pahoin, jonka vuoksi he oireilevat väkivallalla. Tästä syystä ihmiset kokevat pelkoa, jonka takia nuoria ei uskalleta kohdata. Seurauksena nuoret tuntevat entistä enemmän ulkopuolisuuden tunnetta ja voivat entistä pahemmin. Vielä jos asiasta uutisoidaan uhkakuvia luoden, yksinkertaistaen ja pelkoa lietsoen, on soppa valmis. Itse olen ihan fiksuilta ihmisiltä kuullut kommentteja, että ei sinne Helsingin keskustaan nyt uskalla mennä (keskellä kirkasta päivää), kun siellä on niitä rikollisia nuoria niin paljon. Vaikka kyllä sinne vielä pari viikkoa sitten uskalsi mennä iltaa viettämään…

Itse toivoisin, että seurauksena olisi ymmärrystä nuoria kohtaan. Nuorten pahoinvointi ei ole nuorten, vaan aikuisten syytä. Me aikuiset päätämme, mihin resursseja riittää. Me aikuiset päätämme, miten nuoria kohdellaan. Me aikuiset luomme sen ilmapiirin, jossa nuoret elää. Me aikuiset olemme vastuussa niin omista lapsistamme kuin kaikista muistakin nuorista. On ihan turha väittää, etteikö asialle voisi tehdä mitään. Kyse on vain siitä, miten paljon me aikuiset oikeasti haluamme auttaa.

– Mikael

Jos maapallo onkin litteä

Myönnän, että minulla on vähän outoja harrastuksia. Yksi niistä on aina välillä laitaa YouTuben hakukenttään termi “flat earth” tai “conspiracy theory” ja ryhtyä tutkimaan, minkälaisia ovat uusimmet todisteet maapallon litteydestä tai liskoihmisten elämänvaiheista. Usein luvassa on nimittäin varsin päätöntä menoa, ainakin omasta mielestäni. Välillä saa nauraa ihan ääneen ja joskus lähinnä kieriskellä myötähäpeässä. 

Litteän maan kartta avaruudessa kuvattuna
Claus Lunau/Science Photo Library

Ihan hauskaa on myös seurata kilpavarustelua vaikkapa flat earth -yhteisön ja tieteellisemmän maailmankuvan omaavien kesken. Välillä molempien osapuolien kommentit menevät henkilökohtaisuuksiin, mutta joskus litteän maan todistelut kuulostavat ihan järkevältäkin, jos unohtaa muutaman fysiikan lain. Salaliittoteoreetikot on toki ihan oma lukunsa. Osa heidän teorioistaan on nimittäin vähintäänkin… mielenkiintoisia. 

On toki hauskaa naureskella ihmisille, jotka yrittävät todistaa maapallon litteyttä. Todisteena kun käy niin porttien kääntely kuin märkien tennispallojen heittely. Melkeinpä aina litteää maapalloa kannattavat perustavat väitteensä tieteeseen. Siis tieteeseen, jota he itse tekevät. Ja me muut ollaan tietysti vain lampaina, jotka uskovat mitä tahansa väitteitä, joita ns. tiedemiehet kertovat. 

Jos litteä maa on sun juttu, go for it 

Mielestäni ihmiset saavat ajatella ihan mitä tahansa, kunhan eivät vahingoita muita (henkisesti tai fyysisesti). Jos litteä maa on sun juttu, niin go for it. Näen kuitenkin aika suuren ongelman sen, kun ihmiset esiintyvät tieteilijöinä ilman vähäisintäkään ymmärrystä tieteellisestä metodista tai fysiikan laeista. Väärän tiedon esittäminen tieteellisenä faktana ei ole ok, se on valehtelua. Oli sitten itse asiasta mitä mieltä tahansa. 

Me suomessa saamme kaikki kohtalaisen hyvän ja ilmaisen koulutuksen. Siitä huolimatta täältäkin löytyy litteän maan todistukseen uskovia. Vaikka yksikään litteän maan teoria ei pysty selittämään aurinkokunnan, tai edes maapallon, toimintaa kattavasti, niin silti usko on kova. Itse asiassa teorioita litteästä maan toiminnasta on useita, eikä niistä mikään toimi. Ilmiötä taitaakin selittää halu kritisoida tai huomiohakuisuus, ei todellinen usko litteään maahan.

Miksi netin huuhaa on ongelma 

Monelle netissä muutaman minuutin videoihin pakattu Flat earth -propaganda on halutumpaa sisältöä kuin vaikkapa Neil deGrasse Tysonin videot. Ensimmäinen kun vetoaa tunteisiin ja juuri sinun oikeuteen tietää totuus ja jälkimmäinen tieteeseen. Yksittäisinä videoina tässä ei tietenkään ole ongelmaa. Katsonhan itsekin välillä näitä huuhaavideoita, vaikka tarjolla olisi paljon järkevämpääkin sisältöä.

Punainen leimasinkuva, jossa lukee Bullshit

Jossain vaiheessa on kuitenkin ylitetty kriittinen massa ja näistä huuhaavideoista on tullut liian suosittuja ja ne otetaan tosissaan ihan liian usein. Tämä on jo alkanut vaikuttamaan esimerkiksi tieteen uskottavuuteen maailmalla, ja pikkuhiljaa valitettavasti myös Suomessa. Tätä kehitystä ei ole auttanut se, että Yhdysvaltojen presidenttinä on viimeiset neljä vuotta ollut lähinnä vain itseensä uskova, kovaääninen tieteen kyseenalaistaja.

Mitä väliä! 

No mitä sillä sitten on väliä, jos maailmassa katoaa usko tieteeseen ja kuka tahansa huuhaan puhuja saa enemmän palstatilaa kuin tutkijat ja asiantuntijat? No on sillä valiä! Tutkijat ja asiantuntijat ovat tutustuneet omaan aiheeseensa parhaimmillaan vuosikymmenten ajan. He ovat joutuneet perustelemaan omia näkemyksiään niin omia tutkimuksiaan suunnitellessa kuin niitä puolustaessa muita asiantuntijoita vastaan. Asiantuntija ovat asiantuntijoita, koska he… tuntevat asiansa.

Tiede on itseään korjaava prosessi, jossa väärät teoriat aina häviävät. Tiede ei koskaan väitä olevansa 100% oikeassa, koska se ei koskaan ole oikeassa 😊. Uusien todisteiden valossa myös teorioita muutetaan. Valitettavasti me ihmiset ollaan aika huonoja käsittelemään epävarmuuksia ja hyviä uskomaan “Sataprosenttisia faktoja” ja toisten ihmisten kertomia tarinoita.

Uhkana on maailma, jossa “musta tuntuu” alkaa ohjailemaan päätöksiä. Maailma, jossa tieteen tai tiedon sijasta paras puhuja tai taitavin psykologian tuntija päättää. Tai vaihtoehtoisesti maailma, jossa elää lähinnä idiootteja. Täsä maailmasta on jopa tehty ihan oma “dokumentti”, Idioluutio, jos sen joku haluaa katsoa.

Mielenosoituskyltti: "Idiocracy was just supossed to be a movie, not a documentary.
Mark Dixon from Pittsburgh, PA, CC BY 2.0 https://creativecommons.org/licenses/by/2.0, via Wikimedia Commons

ps. en viitsi edes aloittaa QAnonista… kunhan vaan sanon, että ei kannata uskoa ihan kaikkea, mitä netin anonyymeillä palstoilla puhellaan ;).

Ilon lähteitä

Ikä ei tuo viisautta arjen puuhiin. Edelleen huomaan, että liian paljon aikaa kuluu asioissa, joiden sisältö tulee oman itsen ulkopuolelta, kuten tv:n tuijottaminen ja somessa seikkailu. Huomaan, että aikaa menee yhä enemmän noiden seuraamisessa ja niissä kirjoittamisessa – löydän entistä enemmän syitä jäädä niiden pariin.

Kuva vanhasta kuvaputkitelevisiosta tyhjässä tapetoidussa huoneessa puisella jakkaralla.

Kaipaan 60- ja 70-lukua. Silloin puuhat löytyivät itseni kautta ja kavereiden parista. Teimme sitä, mikä meitä kiinnosti. Tietenkin ne olivat terveitä ja reippaita juttuja. Eri pelien pelaamista ulkona ja sisällä sekä erilaisia puhdetöitä. Ei ollut silloin oikeastaan mitään turhia houkutuksia lapsille ja nuorille. Nykyajan digimaailmasta ei ollut tietoakaan, telkkarissa oli kaksi kanavaa. Boltsin sekoittamista erilaisilla aineilla oli vierasta. Tosin jossain vaiheessa minuakin yritettiin tinnerijengiin. Oli turvallinen lapsuus ja nuoruus. Oli kiinteä perhe, jossa jokainen omien kykyjensä mukaan osallistui arjen puuhiin ja töihin.

Myöhemmin seurasi aika, jolloin houkutuksia tuli, ja sitä alkoi tehdä sellaista, mitä kaveritkin tekivät. Silloin ei ajatus useinkaan ollut mukana tekemisissä. Mutta ne olivat aika viattomia puuhia: joskus vähän jotain halpaa punkkua, tupakanpolttoa, jopa tytön kanssa sellaista puuhastelua, josta vanhemmat varoittivat. Kuitenkin tekemiset olivat sellaisia, ettei toisille tehty vahinkoa. Poliisin kyydissä ei tarvinnut olla.

Perhe ulkoilee järven rannalla, 60-luvun asuntovaunun edessä.

Minun pitäisi yhä vahvemmin keskittyä kuuntelemaan itseäni: mitä haluan tehdä, mikä tekeminen tuottaisi apua ja iloa toiselle, eli lähimmäiselleni. Onneksi teen paljon vapaaehtoistyötä, joka rauhoittaa mieltäni ja saan jotain hyvääkin aikaan.

Itsensä kuunteleminen, passivoivien ja turhan monien puuhien vähentäminen ja päätä sekoittavien aineiden välttäminen – niillä pysyy mielenrauha ja itsen hyväksyminen sellaisena, kun on. Mutta vaikeaa se on, olla ihminen itselle ja toiselle.

Kirjoittaja toimii vapaaehtoisena nettimummola Murusissa. Tutustu muihin Murusiin ja nettimummolaan osoitteessa muruset.fi.