Viime tippaan viivyttämisen taito

Viivyttely

  • yllättävän moni harrastaa
  • yllättävän moni on siinä hyvä
  • yllättävän monessa tilanteessa osoittautuu huonoksi ratkaisuksi

Mun oli tarkoitus kirjoittaa edes kaksi blogia kahden päivän aikana, maanantaina ja tiistaina. Maanantaina oli maanantaifiilis eikä homma vaan lähtenyt käyntiin. Tiistaina laskin sen varaan, että kirjoitan ne hetken päästä, sehän on ihan pikkuhomma… Keskiviikkona kello 1.07 löysin itseni kirjoittamassa aiheesta, josta mun ei alunperin ollut edes tarkoitus kirjoittaa.

Viivyttely, eli prokrastinaatio, ei ole sama asia kuin laiskuus tai pelkkä motivaatiopula. Viivyttelyä ei ole myöskään, jos jollakulla ei todella ole voimavaroja tehdä jotakin asiaa. Prokrastinaatio on yleisintä tilanteissa, joissa työn määrää on vaikea hahmottaa ja aikataulua ei ole tai se on epämääräinen.

Mikäs siinä… Kello 1.08 tekstiä pursusi aiheesta viivyttely. Minulla on ikävä kyllä paljonkin taipumusta viivyttää asioiden tekemistä. Tarvitsen sen oikean moodin, että saan asioita aikaiseksi. Mutta joskus asiat on vain pakko saada tehtyä ja silloin pitää laskea rima alas (kröhöm… kello 1.10, rima ON ALHAALLA).

Keskiviikko kello 1.13:

Nyt vaan teen edes jotain ja se riittää, piste.

Maanantain syy olla tekemättä, “tänään nyt vaan oli tosi maanantaifiilis…”

Tiistain syy olla tekemättä “mä teen sen ihan kohta”

Mitä tein tiistaina? Juttelin koko päivän kaverin kanssa puhelimella ja makasin myttynä lattialla.

Keskiviikko kello 1.16

Punainen lanka missä olet?! Läpsy poskelle. Koita vielä pysyä hetki hereillä!

Keskiviikko kello 1.17

Asioiden viivyttelyn jalo taito. Noniin siis… Voisin olettaa, että kaikki viivyttelevät jonkin asian kanssa joskus, oli se sitten koulutehtävä tai pyykinpesu. Haluaisin kuitenkin, että seuraavalla kerralla kun alat viivyttelemään kysyt itseltäsi: “Onko tämä ennen johtanut mihinkään hyvään? Millä todennäköisyydellä tämä nyt johtaa mihinkään hyvään? Mitä hyötyä viivyttelystä on minulle?”

Omat vastaukseni:

  • Viivyttely on joskus johtanut nerokkaisiin viime hetken ratkaisuihin, tai raivokkaaseen työskentelyyn, joka on myöhemmin palkinnut
  • Todennäköisyys huipputulokseen on pieni, sillä yleensä asia alkaa lopulta ahdistamaan vain enemmän ja jälki ei ole yhtä hyvää kuin ajoissa aloitettuna
  • Viivyttelystä ei oikeastaan ole mitään hyötyä, se tuottaa lähinnä ahdistusta, stressiä ja pahaa mieltä myös sille ajalle, jonka viivyttelen

Keskiviikko kello 1.22

NUKKUMAAN…

Jos sä oot samanlainen asioiden viime tippaan viivyttelijä kuin mä, kokeile Pomodoro-tekniikkaa. Tiedän, toi nimi saattaa kammoksuttaa (tarkoittaa italiaksi tomaattia), mut tekniikka on naurettavan yksinkertainen ja sitä voi hyödyntää esim. kouluprojektien tekemisessä.

Pomodoro-tekniikan idea on jakaa iso tehtävä pienempiin osiin ja keskittyä yhteen osaan kerrallaan. Välissä pidetään taukoja.

Valitse tehtävä, jonka tekemistä olet viivytellyt

  • Laita ajastin päälle ja omista 25 minuuttia elämästäsi intensiiviseen keskittymiseen ilman puhelinta yms muita häiriötekijöitä.
  • Pidä 5 minuutin tauko. Vaikein osa, ÄLÄ AVAA SOMEA NYTKÄÄN…
  • Toista 3 kertaa ja pidä pidempi tauko.

Voi olla että tää auttaa, voi olla että ei.

Näkökulmaa. Viivyttelystä voi seurata hyviä ja huonoja juttuja, enkä mä siis halua täysin monsterisoida koko hommaa. Viivyttely voi antaa asioille mittakaavaa, esim. “Kuinka tärkeä tää asia todella on mulle? Kuinka paljon vaivaa mun kannattaa uhrata tän asian eteen?” Usein nää asiat saattaa kuitenkin alkaa tuntua vaikeammilta ja ikävämmiltä mitä enemmän viivytellään. Olis tärkeetä, että tiedostaa viivyttelevänsä ja sitten kyseenalaistaa omia fiiliksiään: “Miksi mä nyt oikeastaan viivyttelen?”

Viivytelkää mun puolesta kuitenkin myös jatkossa, joskus se aiheuttaa neronleimauksia, joskus ei… Aika kusipäistä on kuitenkin viivytellä, jos se vaikuttaa myös muiden ihmisten elämään. Varmaan kaikki tietää jonkun, joka ryhmätöissä ei tee omaa osuuttaan, tai vetkuttaa sen tekemistä viime hetkeen… SE EI OO FRESH!

Joskus on vaan pakko ohittaa oma fiilis ja tarttuu toimeen.

Miten myöhästyä lahjakkaasti ekana työpäivänä

Olen ehdottomasti aikatauluihminen. Olen se ärsyttävä tyyppi joka motkottaa muille, kun ovat 5 minuuttia myöhässä. Toisaalta huolehdin, että asiat tapahtuvat ajoissa.

Alakoulussa jos nukuin pommiin aloin itkeä ja menin paniikkiin. Rukoilin äitiä soittamaan kouluun ja sanomaan, että olen kipeä. Äiti ei suostunut. Häpeissäni jouduin muutaman kerran astelemaan luokkaan ja lausumaan sanat “anteeksi, että olen myöhässä”. 

Yläkoulussa olin koko kolmen vuoden aikana vain muutaman kerran myöhässä koulusta. Kerran pamahdin yhteiskuntaopin luokkaan ja olin jo pahoitellut myöhästymistäni, kunnes tajusin, että luokka oli väärä ja ihmiset tuijottivat minua opettaja etunenässä. Kieltämättä hävetti.

Iltana ennen ensimmäistä kesätyöpäivääni Bueno-jengin parissa vitsailin, kuinka nyt varmastikin onnistuisin munaamaan homman ja nukkuisin pommiin. Kas kummaa, juuri niin siinä kävi… MINULLE, ihmiselle joka olen mieluummin 10 minuuttia etuajassa kuin minuutin myöhässä.

Heräsin, venyttelin, mietin että tulipas nukuttua hyvin, katsoin puhelinta. Kaksi soittoa ja viesti. Olen myöhässä. Työt alkoivat tunti sitten ja minulla menisi vielä toinen tunti matkaan. Pesin hampaita samalla kun ravasin ympäri asuntoa etsien tavaroita ja kiskoen vaatteita päälleni. 5 minuuttia ja olin ulkona. Pyöräilin metroasemalle. Metro tuli juuri sillä minuutilla. Istuin alas.

Tajusin, että olin lähtenyt ilman meikkiä, likaisilla vaatteilla, ilman kuulokkeita. Jäin pois metrosta ja vaihdoin bussiin. Määrätietoisesti harpoin toimistolle, jossa minulle naurettiin. Kukaan ei ollut vihainen, lähinnä hämmästynyt ja huvittunut. Nauroin itsekin. Oli absurdi ajatus, että kaikista maailman ihmisistä minä olin juuri myöhästynyt lähes kaksi tuntia ensimmäisenä työpäivänä. 

Eka työpäivän jälkeen tulin kotiin ja olin ylpeä itsestäni. En missään nimessä siksi että myöhästyin… Tai tekemäni ensivaikutelman takia… Olin ylpeä koska olin selvinnyt. En ollut rukoillut itkien äitiä soittamaan, en ollut lamaantunut enkä vetkutellut. Olin selvinnyt ja uskon, että se kokemuksena oli minulle antoisampi, kuin jos aamu olisi mennyt suunnitelmieni mukaan. Sen lisäksi en kuulemma ollut edes menettänyt mitään, vaan aamu oli ollut yhtä sähläystä. Oma myöhästymiseni oli ehkä vain piste i:n päälle. 

Tee näin:

  1. ÄLÄ TULE MYÖHÄSSÄ TÖIHIN (etenkään ensimmäisenä päivänä)
  2. Jos tulet, infoa työnantajaa tms. pahoitteluiden kera
  3. Pahoittele lisää kun vihdoin pääset paikan päälle
  4. Muista ettei myöhästyminen ole maailmanloppu, vaan ensi kerralla varmista, että herätyksesi on päällä ja tarpeeksi voimakkaalla äänellä!!!

Tuhlaripojan kertomuksia rahankäytöstä

Rahankäyttö, mitä tää on mulle? No kirjaimellisesti, mulla ei ollu hajuakaa rahankäytöstä. Rahaa tuli ja rahaa meni. Mulla siis ei ollu eikä aina vieläkää tää talous oo ihan tasapainossa. Opiskelen ammattikoulussa kampaajaksi, tää itsessään vie niiiin rahaa kirjoihin ja välineisiin. Suorastaan ehdin käyttää rahat ennenkun ees sain tietoon ammattiin tarvittavista välineistä, jouduin pyytämään tukea vanhemmilta, että saisin koulunkäynnin aluilleen. Mun kaikkiin välineisiin ja kirjoihin meni rutkasti yli 1000e. 

Lävistyksiä kirjoittajan huulessa.

Jos ollaan rehellisiä, käytin mieluummin rahat lävistyksiin. Otin 2 kertaa nenäkorunkin, kun se ei kirjaimellisesti halunnut pysyä. Vois ajatella, että halpaahan se, mutta sinne meni jo 80e. Tolla summalla opiskelijana oisin saanut ruokaan törsättyä. Jokainen lävistys, jonka oon ottanu makso mulle 40e/kpl, miettiä et tällä hetkellä mun pärstässä on 120e eestä massii, damn. Yllätyin äskön itekkin tosta summasta, mutta laskujen mukaan mulla on vain lävistyksiin menny 240e, jos lasketaan kuinka multa on lähtenykki näitä. Tolla rahalla oisin pärjänny hyvin ruoan suhteen ja koulun. Koska, shhhh.. this is my dirty secret, mutta elin 2kk pelkällä irtokarkilla melkeinpä. Eipä hetkeen oo tehny karkkia mieli haha!

Samalla harrastan musisointia ja tanssia, molemmat omalla tavallaan vie rahhaa. Oon siis keikkaillu tanssijana ja muusikkona, ei paha, jos ei laskettais että oon joutunu maksamaan vaatteista ja rekvisiitasta. Sekä vasta nytten pääsen keikkailemaan rahasta. Taiteilijamaailmassa vois sanoa mun olevan tappiolla, oon kuluttanu enemmän kuin tienannu. Kerran tienasin 100e, no käytin sen heti vaatteisiin ja karkkiin.

Jos puhutaan tukiasioista pikasesti, eli mehän tiedetään, että alle 17-vuotias ei saa opintotukea sen takia, kun saa lapsilisää. Niin en saa miekään vielä hetkeen, saan vain oppimateriaalilisän, joka on noin 40-50e. Mulla pahin on se, kun asustan samalla Ruotsin puolella, jossa lapsilisä loppu 16-vuotiaana. Enkä ikinä osannu hakea tukia Ruotsilta. No tässäpä odottelen täyttäväni nyt sen 17v, jotta saisin suurempaa tukea Kelasta.

Yritän tässäki pysyä säästäjänä, vaikka no ny pitäs saaha suurenmoinen lahja idea toteutettua hellun synttäreille. Älkää kertoko sille kuitenkaa, se on yllätys. Mutta siis, säästäminen ei ole mun vahvuus selvästikkään. Oon kyllä selvinnyt, mutta muutinkin takasin vanhempien luo. Joten laskut ei vielä ihan ole huolenaiheena, halleluuja! Ehdin vielä vuotisen treenata ja valmistautua sitä varten, pitäs kattokaa muuttaa omilleen. Sitten ei enää tuhlaillakkaa rahhaa niin vain. Sekä ko yksin mahdollisesti joudun muuttamaan, tää helluko viel käy omia koulujansa rauhassa.

Miettikää, oon joutunu tekkee iha töitä rahan eteen. Kuten eellä mainittin keikkailen aikalailla, ja no leikkaan ja värjäilen tuttujen hiuksia pienen summan eestä, sekä no tietysti saan harjotusta siitä. It´s a win-win, tutut saa siistit hiukset ja mie vähän rahaa talteen. Sekä keikkailu on raskasta, mutta lovaan sitä et kuitenkin teen jotain mistä oikeesti piän.

No, oonko oppinu taloudellisella matkallani jotain? Totta puhuen, no en… voi sanoa ettenkö olis. Oon tajunnu et mun pittää pohtia kulutusta enemmän, laskea että kuinka paljon mulle jäis sen jälkeen ko jotain hankin, sitä et viittinkö sit edes hankkia sitä sekä tarttenko sitä. Mun tilanne vielä kun on aika helppo, vielä. Painotan sitä vielä, kuitenkin joudun muuttamaan pian omilleni, ja kuitenkin opiskelemaan. Siinä tullee laskut ja vuokrat vastaan, ja joudun käymään töissä. Kampaajana siinä on myöskin taloudellisia puolia, vähintään joudun vuokraan tuolia toiselta, sekä mahdollisesti hankkimaan omat tuotteet sekä tarvikkeet. Sekä samalla varmaan käyn jotain koulua, menee rahaa kirjoihinkin TAAS. Jää ylimääräinen krääsä vähän vähäseksi.

Lävistyksiä kirjoittajan huulessa ja kielessä.

Tavallaan sitä toivois, että voisi muuttaa jonkun kanssa asustamaan ja jakamaan vuokraa sekä taloudellisia huolia, kuten ruoka yms. Vaikka eipä sekään mittään helpointa ole. Sanottaisiinko että aikuisuus on vaikeaa, it sucks. Tiedämpä kuitenkin, että tuhlaripoikana ei kannata. On se vaikeisiin tilanteisiin johtanut, kuten juuri 2kk irtokarkkien syömistä (ja voin sanoa, että ei se ollu niin kivaa, vaikka lapsena siitä unelmoittikin). Olin aikalailla loppupuolella todella puhki ja huonossa kunnossa. Tajusin samalla, kuinka tärkeää monipuolinen syöminen on. Ton kaiken jälkeen, ymmärsin kuinka tärkeitä ne puhheet oli, joita vanhemmat mulle jankkas nuorempana. Harmittaa että kukkaa ei oo keksiny miten se raha kasvais siellä puussa. Helpottais paljon, kun ei tarttis ahertaa niin kauheesti rahan etteen.

Pahin sallaisuus on, et mun entinen päihteidenkäyttö vei myöski vähäsen rahhaa. Olin kattokaas aikamoinen himopolttaja kaveriporukoisa, röökiä piti aina olla. I´m not proud of this achievement, mut tulipa sekin nähtävästi kokeiltua. Sekä sen takia voinkin sanoa että, kessu vie paaaaaaaaaljo rahaa huomattavasti, vaikkei mun aina tarvinnukkaa sitä ostaa.

Tässä kyl viel suurempi pahe, jota voin ja tulen katumaan loppuelämäni. Nuoren alkoholinkäyttö. Herranjestas kun rahhaa pystykin menemään siihen, kun piti viettää viikonloppuja yms frendien kaa. Sanon tän oman kökön kokemukseni pohjalta, ei tääkää kannate. Kauhee raha-aukko, sekä no. . . eihä sillä nyt mitään hyvvää aikaseksi saakkaan. P*skan fiiliksen ja huonoja muistoja vaan, vaikka vitsillä vielä vedetäänkin kuinka paljo on niitä ”blackouttei”. Eli ei, ei kannata. Sanon tän sydämeni pohjasta.

Tässä opettelen ite vielä vähä säästämään, sekä no olen tyytyväinen saavutuksestani. Eikä tääkää nii huono ole, ainakaa ei tartte pärjätä vain irtokarkilla kattokaas. Sekä juuri, voin käyttää rahhaa muuhunki, kuten lahjan ostamisella hellulle yms. Totta puhuen, se on vähä parempi ko itsensä lävistely once and for awhile. Tho, en sano että pitäis omista asioistaan luopua, pohtia vähän vaan enemmän muutakin. Money is fun, but not always so easy to get, joten miettikää vähän ennen ko halluutte törsätä. Nii teiän ei tartte ellää sillä karkilla sitä 2 kuukkautta.

                                              Tarinani opetus:

  • Älä törssää, yritä säästellä. Säästäminen kannattaa kyllä, varsinkin tulevaisuudessa.
  • Raha on tärkeää ja sitä on vaikeampi välillä saada. Sekä 2kk irtokarkilla selviämistä is not a good idea.
  • Muita: Elä polta taikka juo, nää ei kannata ollenkaa. En voi painottaa sitäkään enempää. Tiiän vaan kuinka kauheaa se on, rahallisesti sekä ihan muutenkin. Jos voin oikiasti suoraa sanua aiheesta poiketen, nii aika p*skaa se on monelta kantilta.

Tuhlaripoika Pale aka Paul

Kahdeksan vinkkiä, miten voit pelastaa maailmaa!

Kasvien versoja idätysalustoilla. Käsi poimimassa yhtä versoa.

Uskallan väittää, että jokainen nuori on joskus elämässään törmännyt sanaan “kestävä kehitys”. Minusta se on aika kuivan kuuloinen sana, mutta tutkittuani asiaa useamman tunnin netistä, aihe muuttui hirmu mielenkiintoiseksi. Mitä se kestävä kehitys sitten oikein on?

Monista teksteistä nousi pintaan yksi lause, joka meni kutakuinkin näin: “kestävän kehityksen päämäärä on turvata nykyisten sekä tulevien sukupolvien elämisen mahdollisuudet”, ja minusta se kiteyttää koko asian aika hyvin! Kestävä kehitys voidaan jakaa kolmeen kategoriaan, joita ovat ekologinen, taloudellinen sekä sosiaalinen ja kulttuurinen kestäminen.

Olisi aika tylsää, jos alkaisin tässä nyt paasaamaan teille siitä, mitä mikäkin kategoria pitää sisällään ja mitä tekoja meidän tarvitsisi tehdä niiden eteen. Sen sijaan aion kertoa helppoja ja yksinkertaisia vinkkejä ekologisiin tekoihin, joita jokainen meistä pystyy tekemään. Näiden tekeminen voi olla jopa ihan hauskaa, sekä mielenkiintoisia. Lisäksi kerron muutaman yllättävän faktan kulutuksesta!

Jos sinua kuitenkin kiinnostaa, mitä nuo kategoriat pitävät sisällään niin laitan postauksen loppuun pari linkkiä aiheesta. Voit sitten sieltä käydä lukemassa aiheesta enemmän.

Ensimmäinen vinkkini: Käytä kirpputoreja!

No miksi? Esitän vastakysymyksen, miksi ei? Kaikki vanha kannattaa kierrättää! Se vähentää aina jätteiden määrää. Ensinnäkin vähennät luonnon kuormittamista myymällä vanhan tuotteesi uudelle omistajalle ja toiseksi tienaat siinä samalla hiukan taskurahaa. Kovin moni tuskin saa rahaa heittämällä tavaraa roskiin!

Kirjojen kirpputori, jonka kirjoja selailee mies puneinen pipo päässä.

Toinen vinkki: Käytä uudelleen!

Saatat olla liian laiska viemään vanhat tavarat kirpparille tai laittamaan niistä kuvat Facebookin kirppisryhmään. Se on ihan okei, mutta mieti silti vielä kahdesti täytyykö tavara välttämättä heittää roskiin. Voisiko sille keksiä, jonkun uuden käyttötarkoituksen? Vanhasta paidasta voisi tehdä esim. keittiöön tiskirätin. Hieman miettimällä löydät varmasti monille vanhoille tavaroille uusiokäyttöä!

Kolmas vinkki: Mieti, mitä todella tarvitset!

Sama sääntö pätee niin ruokakaupassa kuin vaatekaupassa tai tavaratalossa. Tarvitsetko välttämättä uutta t-paitaa? Tarvitsetko välttämättä yhtä aikaan ruis- ja paahtoleipää? Tarvitsetko välttämättä uutta televisiota, kun se sattuu olemaan alennuksessa? Ennen ostopäätöstä on hyvä pysähtyä edes 10 sekunniksi miettimään, mitä oikeasti tarvitsee. Vaatteiden, elektroniikan ja muiden kodin tavaroiden ostaminen kuormittaa luontoa, joten miksi siis ostaa mitään turhaa. Ruokatavarat pilaantuvat helposti, jos niitä ostaa hetken mielijohteessa, eikä kyseistä elintarviketta tarvitse juuri sillä hetkellä.

FAKTA: Keskimäärin jokainen suomalainen heittää roskiin 80 kg ruokaa vuodessa, josta 24 kg on vielä syömäkelpoista. Tämä siis tarkoittaa koko väestöä ajatellen 450 miljoonaa kiloa. Maailmanlaajuinen määrä onkin sitten jo 1,3 miljardia tonnia, jolla ruokkisi kaksi miljardia ihmistä.

Neljäs vinkkini on: Mieti, voisitko tehdä sen itse!

On joitakin asioita, joita jokainen meistä voisi itsekin valmistaa. Tämmöisiä asioita ovat mm. juurikin tiskirätit, nenäliinat, kynttilät, saippuat, shampoot ja monet muut tuotteet! Netistä löytyy paljon kivoja ohjeita! Pienillä teoilla säästäisit paljon luonnon varoja, ja eikö usein sanota, että itsetekemä on aina parempi? Kulutustuotteita ostaessa niiden mukana tulee usein paljon ylin määräistä roskaa. Nimensä mukaisesti kulutustuotteet kuluvat, joten roskan määrä on suuri.

Viides vinkkini on: Lajittele roskat!

Tämä on yksi helpoimmista asioista toteuttaa. Täysin roskatonta elämää kukaan ei pysty elämään, joten olisi tärkeää lajitella roskat oikein. Jos jokaisen kotoa löytyisi ainakin energiajäte, sekajäte, biojäte, lasin-, muovin-, metallin- ja pahvinkeräys laatikot, niin pääsisimme todella pitkälle lajittelun suhteen. (Ainakin HSY:N sivulta löytyy hakulaite, josta voit varmistaa mihin roskikseen mikäkin roska kuuluu)

Melkein täynnä oleva roskakori syksyisessä maisemassa.

Kuudes vinkkini on: Vähennä jätteitä!

Käytä kestokasseja kaupassa käydessä. Nykyään on olemassa myös hedelmille/vihanneksille tarkoitettuja kestokasseja, tai sellaisen voit tehdä helposti itsekin. Voit kaupassa vertailla ostosten pakkausmateriaaleja. Vältä sekamateriaaleista valmistettuja pakkauksia, koska niiden kierrättäminen on haasteellisempaa. Hyvä vinkki on myös käydä ostoksilla kaupoissa, joissa on mahdollista ostaa tuotteita suoraan omiin astioihin. Tämä ei valitettavasti ole joka paikkakunnalla mahdollista ainakaan vielä.

FAKTA: Maailmassa on eräs nainen, joka päätti omana ympäristötekonaan lopettaa roskaamisen. Lopulta hän pääsi siihen tulokseen, että viiden vuoden ajalta roskia kertyi vain hillopurkillinen!

Seitsemäs vinkkini on: Suosi julkisia!

On sanomatta selvää, että autolla tai millä vain polttoaineella toimivalla vempaimella kulkeminen kuluttaa luontoa älyttömiä määriä. Sen takia on parempi jättää oma auto pihalle ja hypätä bussin, junan, metron tai ratikan kyytiin, jos siihen on mahdollisuus. Kaikki ekologisinta olisi tietysti pyöräillä tai kävellä, mutta se ei ole aina järkevää.

FAKTA: Lentäminen on yksi eniten luonto saastuttava tapa kulkea. Yhden perheen lento matka Thaimaahan vastaa kulutukseltaan autolla 170 000 km:n matkaa. Keskimääräinen suomalainen ajaa 10 vuodessa kyseisen matkan autolla.

Eivissä tuulivoimaloita siluettina pimenevää maisemaa vasten.

Viimeisenä: Zero Waste

Zero Waste on 2018 keväällä perustettu yhdistys, jonka tarkoituksena on edistää ja kehittää kestävää elämäntapaa. Heidän tavoitteena on saada suomalaiset jätteettömiksi eli käyttämään ainoastaan kierrätettäviä tuotteita. 

Heidän elämäntavallaan on viiden k:n sääntö:

Kieltäydy, Karsi, Käytä uudelleen, Kierrätä ja Kompostoi.

Näitä postauksen asioita olisi jokaisen hyvä miettiä itsekseen ja, pohtia millaisiin muutoksiin olisi valmis ryhtymään. On hyvä aloittaa ottamalla itselleen vain yhden tavoitteen ja yrittää parhaansa mukaan pitää siitä kiinni. Muutokset ovat usein haasteellisia, mutta kun ensimmäiseen tavoitteeseen pääsee voi siihen rinnalle ottaa seuraavan. Näin voit kantaa oman kortesi kekoon ottamatta liian suurta harppausta kerralla.  Kenenkään ei kuitenkaan tarvitse leikkiä supersankaria!

Lue lisää aiheesta:

Nuorten elämä.fi- Sivun teksti kestävästä kehitykestä

Ym:n- Sivuilla kerrotaan tarkemmin kestävän kehityksen kategorioista

Kun rehtori tuli käymään bileissä

Kotibileet olivat yläasteella joka viikonlopun kohokohta. Kenellä, milloin, missä. Koko viikko odotettiin bileitä. Mitä isommat kemut, sitä tärkeämpää oli päästä paikalle. Aina kekkerit eivät päättyneet suunnitellusti, kun poliisi tuli paikalle, mutta voisin sanoa, että olen aina saanut uusia kavereita juhlista, edes yhdeksi illaksi.  

Muistan, kun järkkäsin omat kätybileeni sinä kesänä, kun siirryin 9-luokalle. Käty meinaa siis kämppä tyhjä. Vanhempani olivat lähdössä viikonlopuksi pois ja sain suostuteltua kaikki sisarukseni suunnitelmaan. Ehto oli, että veljeni jäisi paikalle ja se oli ihan okei minulle, oltiin ja ollaan nimittäin hyviä kavereita. Pläänättiin listaa kavereideni kanssa ketä bileisiin tulee ja olin saanut siskoiltani käskyn että 35 henkilöä on maksimi. Tietenkin ensin listasin kaikki parhaat kaverini ja heidän kumppaninsa ja muut tunnetut tyypit. Loppujen lopuksi listalla oli noin 45 henkilöä, joka oli tietenkin liikaa (huomaa että olin kutsunut porukkaa muilta paikkakunnilta kuin vain omastani. Halusin että kekkereissä ei tulisi tylsää ja kutsuin siis kaikkia kavereitani ja myös puolituttuja muutaman…) 

Vihdoin koitti viikonloppu ja pääpäivä. Se päivä, kun minä pidän bileet, joista koko paikkakunta on kuullut. Kutsuni jälkeen lisää pyyntöjä päästä bileisiini oli sadellut snapchattiin. Tietenkin olin suostunut muutaman henkilön pyyntöön. He olivat sellaisia henkilöitä, joita ei tunne, mutta tietää ja oli iso juttu silloin, että he tiesivät minut. Kaverini olivat jo aikaisin meillä ja laitettiin ns. “kauhukattilaa” valmiiksi. Tämä kattila oli iso vaikuttaja iltaan. Muistan että sekoitettiin sinne kaiken maailman alkoholilitkuja sekaisin ja noin kolme pullollista Spriteä. Huhhuh.   

Ilta sujui hyvin. Porukalla oli hauskaa, mulla oli hauskaa. Pelattiin beerbongia, jotkut heittivät volttia nurtsilla, musa pauhasi, jotkut kävivät uimassa ja kauhukattila tyhjeni. Tupa alkoi olla täynnä ja oli tullut jo hieman kutsumatonta porukkaa. Se ei kuitenkaan haitannut, koska osattiin käyttäytyä… jotenkin. Muutamia tyyppejä jouduin kuitenkin käännyttämään pihalta pois… muistan että yksi tyttö yritti livahtaa mukaan bileisiin, mutta juoksin sisäkautta kiertäen ovelle vastaan, jotta hän ei päässyt sisään… ilme oli juoksun arvoinen. 

Kauhukattila oli tehnyt tepposia minullekin ja hiprakka oli jo ohitettu. Olin hieman aikaisemmin suostunut siihen, että yhden tytön poikaystävä tulee sopimaan riitaa sillä ehdolla, että hän tulee yksin. Tämä poikaystävä nimittäin kuului sellaiseen pahamaiseen porukkaan paikkakunnaltani. Kappas kummaa noin puolentunnin päästä tämä kyseinen porukka oli kotiovellani. Heidän häätämisessään meni tunteja, enkä edes vitsaile. Sain heidät ulos talosta ja pihalta, mutta he aina palasivat takaisin. Porukkaa oli ihan liikaa jo muutenkin ja aloin kadottaa kontrolliani vieraisiin. En saanut asiaa hallintaani ennen tiettyä tapahtumaa, jonka muistan vieläkin selvästi (vaikka en itse ollutkaan). 

Seisoskelin takapihallani ja koitin hommata osaa ihmisistä sisälle ja heittämään röökit ja muut puuhat narikkaan. Oloni oli tässä vaiheessa jo aika sekava, en kuitenkaan vetänyt överejä illan aikana. Kauhukattilalla oli kummallinen vaikutus jokaiseen, joka sitä joi. Hetken oli ihan normaali olo ja sitten naps olit kännissä, jos otit lasillisen sitä. Kuulin tutun äänen takanani ja käännyin katsomaan, kuka se oikein on. Sydämeni hypähti hetkeksi kurkkuuni, kun huomasin että edessäni seisoo naapurissa asuva kouluni rehtori. Voi vittu, nyt ollaan kusessa. Tervehdin rehtoria ihan muina miehinä ja koitin välttää horjahtelua. Juttelimme rehtorin kanssa tilanteesta talossani kuin kaksi työkaveria, jotka törmäävät ostoksilla.

Asia on varmaan jäänyt mieleeni niin hyvin, kun järkytys oli suuri ja pieni shokki syntyi. Taisivat muutkin vieraat hieman ihmetellä rehtorin ilmaantumista, kun häipyivät heti hänen käskystään. Tietenkin sitten porukan lähdettyä kiitin rehtoria… tilanne oli lähellä eskaloitua, enkä sitä yksin olisi saanut hoidettua. Tietenkin tässä vaiheessa naapurini olivat jo soittaneet vanhemmilleni ja vanhempani minulle. Vihaisia he olivat, mutta suurimmaksi osaksi vain huolissaan.  

Osa porukasta oli jäänyt vielä meille, lähinnä läheisimpiä ystäviä, yökyläilijöitä ja muita kivoja tyyppejä. Tilattiin pizza ja syötiin yläkerran sohvalla kaikki yhdessä. Ilta meni loppujen lopuksi ihan mukavissa merkeissä muutamia oksenteluja lukuun ottamatta. Nyt kun mietin tapahtumia tuosta kyseisestä illasta niin huhhuh, mikä meno oli. Olen kuullut, että joku meinasi käydä kusemassa altaaseemme ja joku meinasi alkaa riehua vaahtosammuttimella.  

Bileitten seuraavana aamuna hengailin kavereiden kanssa ja he tarjosivat siivoamisapua, mutta kieltäydyin, koska vastuu oli minun. Yksin sitten kavereiden lähdettyä aloin keräillä tölkkejä ja muita roskia, löysin jopa tamponin keittiön pöydän alta (onneksi sitä ei ollut käytetty, huh). En kadu sitä, että pidin kätybileeni. Se oli opettava kokemus. Nyt tiedän miksi en halua pitää niitä; liikaa ihmisiä, tavaroita menee rikki, hirveä siivous jälkeenpäin, siitä voi joutua ongelmiin, yms. Minun kohdallani kävi onni, että naapurini huomauttivat melusta vain minulle ja vanhemmilleni eivätkä soittaneet heti ensimmäisenä paikalle poliiseja. Seuraavalla kerralla jos pidän kätybileitä, aion kutsua vain läheisimmät kaverini ja nauttia heidän seurastaan ilman ulkopuolisia.