Life hacks Archives

Mitä tehdä kun vituttaa – summer edition

On kesä, on lämmin ja meininki on hyvä. Ei siis pitäisi vituttaa! Välillä tätä on kuitenkin lähes mahdoton säädellä. Kun vituttaa, sitten vituttaa. Siihen ei auta hyvän tuoksuiset kukkaset, auringon paiste tai grillistä tupruava mehukas pihvintuoksu. Välillä ketututs vaan pyrkii ulos systeemistä, kuin lamppuun väkisin tungettu pahantuulinen henki, eikä sitä ainakaan omien kokemuksieni mukaan kannata hirveen syvälle tunkea. Parempi on vaan päästää se ulos. Kysymys kuitenkin kuuluu: mihin tai keneen?

1. Pasko asioita, kun vituttaa

Yksi tunnetuimpia angermanagement tapauksia on kaikkien tuntema Hulk! Mitä hän tekee, kun ottaa päähän? Hän mäiskii! Tämä onkin ensimmäinen vinkkini. Kun ottaa päähän, pura se johonkin pienempään asiaan, enkä puhua nyt pikkusisaresta. Yllättävän tehokas tapa keventää oloa on ottaa se usein hieman isompi ongelma ja survoa se johonkin kompaktimpaan muotoon, kuten esimerkiksi vaikka porsliiniastiaan, nyrkkeilysäkkiin tai vaikka puuklabeihin.

Kuvittele, että ne kaikki ongelmat on siinä klabissa, ja sitten isket sen kirveellä tuhannen p***un päreiksi! AI ETTÄ! Heti helpottaa! Samalla kiittää vielä porukatkin, kun mökin saunapuut on pilkottu valmiiksi 4 vuotta eteenpäin.

Puuhun isketty kirves halkojen keskellä. — _{vituttaako? ei se mitään, pilko klabeja!}

2. Rääkkää itseäsi, kun vituttaa

Klassinen neuvoni vitutukseen on salilla käynti. Tässä toimii sama idea, kun kohdassa 1., paitsi että tässä rääkin kohteena onkin oma keho. Toki kesällä voi olla aika bebasta viettää aikaa sisätiloissa kuntosalilla, joten kannustan tekemään tämän ulkona. Rääkkää kehoasi ja tunne, kuinka vihasi valuu ulos systeemistä, koska et kerta kaikkiaan jaksa enää murehtia kyseisestä asiasta. Se auttaa ihan oikeasti.

Usein myös treenaamaan lähteminen tuntuu helpommalta, kun otsasta roikkuu pieni sladdi. Oletko koskaan katsonut kun voimamiehet suorittavat hirmunostojaan? Näiden heppujen päässä tuskin pyörii puoli tonnia mavettaessa kuvia perhosista ja sateenkaarista nostohetkellä. Ei, vaan siellä kuvitellaan paholaisen silppuamista käsisirkkelillä tai jotain muuta vastaavaa mukavaa. Toisin sanoen kyseessä on laji, johon pieni vitutus sopii erinomaisesti. Hyödynnä raget ja kanavoi ne treeneihisi!

Muutama variantti sisäsalin tilalle:

Ulkosali/street workout
Lenkkeily
Pyöräily
Intervalliharjoitukset
Mäkijuoksu
Uinti
Suplautailu/melonta

Polkupyörä sumean maiseman edessä. — _{kun kerta ylimääräistä latautumista löytyy, miksei sitä hyödyntäisi maximi suorituksiin}

3. Ammu vitutusta eteenpäin

Seuraava vinkkini ei ole läheskään yhtä räikeä tai omalla kohdalla vapauttava, kun kohdat 1 ja 2, mutta saattaa myös toimia, tai ainakin hieman pehmittää kovaa vitutusta. Keksi murhehtimisen tilalle kivaa tekemistä. Itse kyllä kannustan purkamaan kiukun pois jollakin tapaa, enkä niinkään varastoisi sitä itseeni. Vitutus ei mihinkään katoa, jos ei sitä käsittele.

Anyway, keksi kavereiden kanssa kivaa puuhaa rannalla, pelailkaa ulkopelejä ja pulahtakaa uimassa. Tämä taktiikka toimii siinä mielessä erinomaisesti, että kun ketutusta lykkää pidemmälle, ei sen käsittely hetkellään enää olekaan sitten niin voimakas, kun mitä oli lähtökohdiltaan. Välillä saattaa jopa käydä niin, ettet edes ihan muista miksi alun perin ottikaan päähän.

4. Älä haaskaa kesälomaasi

Tämä vinkki liittyy täysin taas kohtaan 3. Eli mene ja tee jotain ihan muuta, kun että istut paikalla murehtimassa haaskaten samalla kallisarvoista kesälomapäivääsi. Oli huoli mikä tahansa, se ei ole yhdenkään kesälomaminuutin menettämisen arvoista. Huoli ei välttämättä katoa mihinkään tekemällä muita asioita, mutta saatat unohtaa sen hetkeksi ja samalla saat kerättyä voimia sen käsittelyyn.

Käy frisbeegolfaamassa.
Käy pyöräilemässä, rullaluistelemassa, skoottaamassa, hyppimässä trampassa
Käy uimassa.
Katsele tai silittele eläimiä. Koiria, kissoja, lehmiä, lampaita.
Hae jätski. Syö jätski.
Potki palloa. Heitä palloa.
Mene metsään huutamaan. Kuulostaa aika randomilta mutta sekin voi auttaa.

Frisbeegolf-kori puistomaisemassa. — _{kavereiden kanssa kivojen asioiden tekeminen on todella tehokas lääke vitutukseen}

5. Popita rage-soittolistaasi

Viimeinen vinkkini tältä erään on all time klassikko vitutuksen selättämiseen. Tätä esi-isämme ja esi-isän-isämme ovat myös tehneet, eli käsitelleet tunteita musiikin kautta. Noin kirjoitettuna kuulostaa aika lällyltä mutta siis tämä auttaa.

Popita lempimusaasi maksimiäänillä. Tee valmiiksi rage-niminen soittolista, älä kuuntele sitä muuten ja anna palaa vasta kun on sen aika. Eli valmistaudu tuleviin vitutuksiin tekemällä päänräjäyttävä epic musalista joka selättää vitutuksen kun vitutuksen!

Se millä musalla täytät rage-listasi on sitten täysin itsestäsi kiinni. Itse suosin heviä, joten oma listani koostuu lähinnä äänihuulet äärirajoilla revittelemisestä sekä rumpujen maanisesta pahoinpitelemisestä. Herkkä ja tunteikas musiikki voi toimia tässä ihan yhtä hyvin. Kuhan pääset sen musiikin kautta kiinni siihen vitutukseen ja saat sitä käsiteltyä sen kautta. Ja koska tämä on summer-edition, tee tämä ulkona, vaikkapa rannalla tai puistossa.

Kuulokkeet kannettavan tietokoneen päällä. — _{luurit korville ulkomaailma blokaten saa huolet tuntumaan mitättömiltä}

Ihanaa kesää!

Toivotan sulle koko Buenotiimimme puolesta mitä erinomaisinta kesää! Jos ja kun jossain kohtaan vituttaa, koita ravistella se pois mahdollisimman pian ja kivuttomasti, jottei kullanarvoinen kesälomasi ota siitä yhtään enempään hittiä. Olet lomasi ansainnut, nauti siitä <3

-Seba

Mun 7 vinkkiä rahankäyttöön

Pahoittelut jo etukäteen, tämä blogiteksti on sellainen kolmikymppisen palkansaajan aikuisedition, mutta ehkä näistä löytyy myös jotain yleishyödyllisiä vinkkejä sun rahankäyttöön!

1. Käytä useampaa eri tiliä (tai jyvitä rahat jotenkin muuten)

Hetki meni laskiessa, mutta tällä hetkellä mulla on eri käyttötarkoituksiin seitsemän eri pankkitiliä, joista osa on yhteiskäytössä. Palkkapäivänä, kun raha ilmestyy tilille, alkaa sen jyvitys: siivu taloustilille, siivu säästöön, siivu kissoille (kyllä!), siivu ruokarahatilille jne. Lopulta käyttötilille jää se summa, jonka voi siinä kuussa käyttää kaikkeen kivaan – koska aina pitää olla jonkin verran rahaa käytettäväksi kaikkeen kivaan!

Koen rahojen hallitsemisen helpommaksi, kun ne on jaettu käyttökohteittain. Esimerkiksi ruokaan budjetoidut rahat siirrän suoraan ruokarahatilille, ja käytän siihen liitettyä korttia ainoastaan ruokaostoksiin. Näin pysyn kartalla siitä, paljonko mulla on käytettävänä rahaa ruokaan – tosin varmistan aina jo etukäteen, että sitä on riittävästi, koska (hyvin) syöminen on sellainen juttu josta en tingi.

Viisikerroksinen pannukakkuannos, jossa suklaakastiketta, banaania, keksejä ja karkkeja. — ^{Esimerkiksi tästä jälkiruoasta en tinkinyt, eikä harmittanut!}

2. Ole tarjoushaukka

Ostan kaiken kosmetiikan ja suurimman osan sisustustuotteista ja vaatteista alennusmyynneistä. Alennukset toistuvat eri kaupoissa tasaisin väliajoin, ja usein jostain löytyy ”-20 % kaikista kosmetiikkatuotteista” -alennuslipuke. Tykkään myös pitää kaikista tärkeimpiä tuotteita kaapissa yhden ylimääräisen kappaleen, jotta esim. meikkivoiteen loppuessa mulla ei ole kiire ostaa uutta tilalle, vaan voin rauhassa kärkkyä tarjouksia.

Oma puhelinliittymä (ja mm. sähkölasku ja vakuutus, jos sellaiset ovat itsellesi ajankohtaiset) kannattaa kilpailuttaa. Yleensä tarjoushinta on voimassa vuoden tai kaksi, ja hyvissä ajoin ennen sen päättymistä käyn kärkkymässä kilpailevien tahojen hintoja. Usein jo olemassa olevaa tarjoussopparia voidaankin sitten jatkaa.

Söpöjä retromukeja kierrätyskeskuksessa — ^{ihania kuppeja kierrätyskeskuksessa}

3. Tee suunnitelma isommille hankinnoille

Olen siitä erikoinen tyyppi, että nautin Excel-taulukoiden luomisesta. Etenkin isommat säästösuunnitelmat on kiva excelöidä – näin näkee helposti, paljonko pitää kuukausittain laittaa rahaa sivuun, jotta saavuttaa tietyn säästötavoitteen.

Joskus tarve kalliimmalle ostokselle tulee yllättäen. Jos valitset tällaisessa tapauksessa osamaksun, varmista, että se on koroton, eikä siihen liity kuukausi- tai toimitusmaksua. Muista, että joudut maksamaan osamaksuja, vaikka taloudellinen tilanteesi muuttuisikin, tai ostamasi tuote (esimerkiksi puhelin) katoaisi.

4. Kyseenalaista tarpeesi

On ihan ok käyttää rahaa myös mukaviin asioihin, ei ainoastaan välttämättömyyksiin. Itse koitan kuitenkin erottaa toisistaan hetken mielijohteen ja suunnitelmallisen ostamisen.

Oma esimerkki: käytin aiemmin kuukausittain rahaa uusiin vaatteisiin ja koruihin, joita lopulta käytin vain kerran tai kaksi. Nykyään pyrin ostamaan vähemmän, mutta laadukkaampaa. Tuotteen hinnan voi miettiä myös sen käyttökertojen perusteella: laadukkaammalle tuotteelle yksi käyttökerta ei välttämättä tule yhtä kalliiksi kuin halvemmalle, joka ei kestä kulutusta.

Voit myös maksaa enemmän eettisesti tuotetusta tuotteesta, sillä…

5. …Kaikkea ei voi mitata rahassa!

Mun arjen luksusjuttu on se, että tilaan ruokaa kotiin. Enkä puhu (ainoastaan) Woltista, vaan parin viikon ruokaostoksista isommasta kaupasta. Kuljetusmaksu on kympin luokkaa, ja sillä säästää parhaimmillaan useamman tunnin vapaa-aikaa. Etenkin kahden henkilön taloudessa tuo kuljetusmaksu ei ole juuri mitään verrattuna säästyneeseen aikaan ja hermoihin. Etukäteen tilatessa jäävät myös viime hetken heräteostokset pois.

Myös vapaa-ajalla on hintansa – mieti siis, mistä olet valmis säästämään.

Betonikaiteeseen on spreijattu sanat Love wasting money. — ^{westendiläinen elämänohje}

6. Timanttitaso: sijoita

Mun on pakko myöntää, että vaikka olenkin teoriassa kiinnostunut sijoittamisesta, en ole tehnyt tarpeeksi taustatyötä, jotta olisin osannut tarttua toimeen. Todennäköisesti tämä liittyy myös tietyn pitkäjänteisyyden puuttumiseen, sillä sijoitukset poikivat voittoa vasta pidemmällä aikavälillä.

7. Muista, ettei ole häpeä pyytää apua

Kellä tahansa voi mennä joskus raha-asiat solmuun. Aina kyse ei ole omista teoistamme tai valinnoistamme, vaan olosuhteista. Ja toisaalta rahankäyttöön pätee sama kuin moneen muuhunkin asiaan: jos meille ei ole ylipäätään puhuttu rahasta, miten edes voisimme hanskata sen käytön? Rahankäyttöön voi saada myös apua.

Jos sua huolettaa raha-asiat, voit ottaa yhteyttä esimerkiksi Takuusäätiön nimettömään Kysy rahasta -chattiin, tai soittaa maksuttomaan Velkalinjaan. Älä jää yksin!

Viime tippaan viivyttämisen taito

Viivyttely

yllättävän moni harrastaa
yllättävän moni on siinä hyvä
yllättävän monessa tilanteessa osoittautuu huonoksi ratkaisuksi

Mun oli tarkoitus kirjoittaa edes kaksi blogia kahden päivän aikana, maanantaina ja tiistaina. Maanantaina oli maanantaifiilis eikä homma vaan lähtenyt käyntiin. Tiistaina laskin sen varaan, että kirjoitan ne hetken päästä, sehän on ihan pikkuhomma… Keskiviikkona kello 1.07 löysin itseni kirjoittamassa aiheesta, josta mun ei alunperin ollut edes tarkoitus kirjoittaa.

Viivyttely, eli prokrastinaatio, ei ole sama asia kuin laiskuus tai pelkkä motivaatiopula. Viivyttelyä ei ole myöskään, jos jollakulla ei todella ole voimavaroja tehdä jotakin asiaa. Prokrastinaatio on yleisintä tilanteissa, joissa työn määrää on vaikea hahmottaa ja aikataulua ei ole tai se on epämääräinen.

Mikäs siinä… Kello 1.08 tekstiä pursusi aiheesta viivyttely. Minulla on ikävä kyllä paljonkin taipumusta viivyttää asioiden tekemistä. Tarvitsen sen oikean moodin, että saan asioita aikaiseksi. Mutta joskus asiat on vain pakko saada tehtyä ja silloin pitää laskea rima alas (kröhöm… kello 1.10, rima ON ALHAALLA).

Keskiviikko kello 1.13:

Nyt vaan teen edes jotain ja se riittää, piste.

Maanantain syy olla tekemättä, “tänään nyt vaan oli tosi maanantaifiilis…”

Tiistain syy olla tekemättä “mä teen sen ihan kohta”

Mitä tein tiistaina? Juttelin koko päivän kaverin kanssa puhelimella ja makasin myttynä lattialla.

Keskiviikko kello 1.16

Punainen lanka missä olet?! Läpsy poskelle. Koita vielä pysyä hetki hereillä!

Keskiviikko kello 1.17

Asioiden viivyttelyn jalo taito. Noniin siis… Voisin olettaa, että kaikki viivyttelevät jonkin asian kanssa joskus, oli se sitten koulutehtävä tai pyykinpesu. Haluaisin kuitenkin, että seuraavalla kerralla kun alat viivyttelemään kysyt itseltäsi: “Onko tämä ennen johtanut mihinkään hyvään? Millä todennäköisyydellä tämä nyt johtaa mihinkään hyvään? Mitä hyötyä viivyttelystä on minulle?”

Omat vastaukseni:

Viivyttely on joskus johtanut nerokkaisiin viime hetken ratkaisuihin, tai raivokkaaseen työskentelyyn, joka on myöhemmin palkinnut
Todennäköisyys huipputulokseen on pieni, sillä yleensä asia alkaa lopulta ahdistamaan vain enemmän ja jälki ei ole yhtä hyvää kuin ajoissa aloitettuna
Viivyttelystä ei oikeastaan ole mitään hyötyä, se tuottaa lähinnä ahdistusta, stressiä ja pahaa mieltä myös sille ajalle, jonka viivyttelen

Keskiviikko kello 1.22

NUKKUMAAN…

Jos sä oot samanlainen asioiden viime tippaan viivyttelijä kuin mä, kokeile Pomodoro-tekniikkaa. Tiedän, toi nimi saattaa kammoksuttaa (tarkoittaa italiaksi tomaattia), mut tekniikka on naurettavan yksinkertainen ja sitä voi hyödyntää esim. kouluprojektien tekemisessä.

Pomodoro-tekniikan idea on jakaa iso tehtävä pienempiin osiin ja keskittyä yhteen osaan kerrallaan. Välissä pidetään taukoja.

Valitse tehtävä, jonka tekemistä olet viivytellyt

Laita ajastin päälle ja omista 25 minuuttia elämästäsi intensiiviseen keskittymiseen ilman puhelinta yms muita häiriötekijöitä.
Pidä 5 minuutin tauko. Vaikein osa, ÄLÄ AVAA SOMEA NYTKÄÄN…
Toista 3 kertaa ja pidä pidempi tauko.

Voi olla että tää auttaa, voi olla että ei.

Näkökulmaa. Viivyttelystä voi seurata hyviä ja huonoja juttuja, enkä mä siis halua täysin monsterisoida koko hommaa. Viivyttely voi antaa asioille mittakaavaa, esim. “Kuinka tärkeä tää asia todella on mulle? Kuinka paljon vaivaa mun kannattaa uhrata tän asian eteen?” Usein nää asiat saattaa kuitenkin alkaa tuntua vaikeammilta ja ikävämmiltä mitä enemmän viivytellään. Olis tärkeetä, että tiedostaa viivyttelevänsä ja sitten kyseenalaistaa omia fiiliksiään: “Miksi mä nyt oikeastaan viivyttelen?”

Viivytelkää mun puolesta kuitenkin myös jatkossa, joskus se aiheuttaa neronleimauksia, joskus ei… Aika kusipäistä on kuitenkin viivytellä, jos se vaikuttaa myös muiden ihmisten elämään. Varmaan kaikki tietää jonkun, joka ryhmätöissä ei tee omaa osuuttaan, tai vetkuttaa sen tekemistä viime hetkeen… SE EI OO FRESH!

Joskus on vaan pakko ohittaa oma fiilis ja tarttuu toimeen.

Miten myöhästyä lahjakkaasti ekana työpäivänä

Olen ehdottomasti aikatauluihminen. Olen se ärsyttävä tyyppi joka motkottaa muille, kun ovat 5 minuuttia myöhässä. Toisaalta huolehdin, että asiat tapahtuvat ajoissa.

Alakoulussa jos nukuin pommiin aloin itkeä ja menin paniikkiin. Rukoilin äitiä soittamaan kouluun ja sanomaan, että olen kipeä. Äiti ei suostunut. Häpeissäni jouduin muutaman kerran astelemaan luokkaan ja lausumaan sanat “anteeksi, että olen myöhässä”.

Yläkoulussa olin koko kolmen vuoden aikana vain muutaman kerran myöhässä koulusta. Kerran pamahdin yhteiskuntaopin luokkaan ja olin jo pahoitellut myöhästymistäni, kunnes tajusin, että luokka oli väärä ja ihmiset tuijottivat minua opettaja etunenässä. Kieltämättä hävetti.

Iltana ennen ensimmäistä kesätyöpäivääni Bueno-jengin parissa vitsailin, kuinka nyt varmastikin onnistuisin munaamaan homman ja nukkuisin pommiin. Kas kummaa, juuri niin siinä kävi… MINULLE, ihmiselle joka olen mieluummin 10 minuuttia etuajassa kuin minuutin myöhässä.

Heräsin, venyttelin, mietin että tulipas nukuttua hyvin, katsoin puhelinta. Kaksi soittoa ja viesti. Olen myöhässä. Työt alkoivat tunti sitten ja minulla menisi vielä toinen tunti matkaan. Pesin hampaita samalla kun ravasin ympäri asuntoa etsien tavaroita ja kiskoen vaatteita päälleni. 5 minuuttia ja olin ulkona. Pyöräilin metroasemalle. Metro tuli juuri sillä minuutilla. Istuin alas.

Tajusin, että olin lähtenyt ilman meikkiä, likaisilla vaatteilla, ilman kuulokkeita. Jäin pois metrosta ja vaihdoin bussiin. Määrätietoisesti harpoin toimistolle, jossa minulle naurettiin. Kukaan ei ollut vihainen, lähinnä hämmästynyt ja huvittunut. Nauroin itsekin. Oli absurdi ajatus, että kaikista maailman ihmisistä minä olin juuri myöhästynyt lähes kaksi tuntia ensimmäisenä työpäivänä.

Eka työpäivän jälkeen tulin kotiin ja olin ylpeä itsestäni. En missään nimessä siksi että myöhästyin… Tai tekemäni ensivaikutelman takia… Olin ylpeä koska olin selvinnyt. En ollut rukoillut itkien äitiä soittamaan, en ollut lamaantunut enkä vetkutellut. Olin selvinnyt ja uskon, että se kokemuksena oli minulle antoisampi, kuin jos aamu olisi mennyt suunnitelmieni mukaan. Sen lisäksi en kuulemma ollut edes menettänyt mitään, vaan aamu oli ollut yhtä sähläystä. Oma myöhästymiseni oli ehkä vain piste i:n päälle.

Tee näin:

ÄLÄ TULE MYÖHÄSSÄ TÖIHIN (etenkään ensimmäisenä päivänä)
Jos tulet, infoa työnantajaa tms. pahoitteluiden kera
Pahoittele lisää kun vihdoin pääset paikan päälle
Muista ettei myöhästyminen ole maailmanloppu, vaan ensi kerralla varmista, että herätyksesi on päällä ja tarpeeksi voimakkaalla äänellä!!!

Tuhlaripojan kertomuksia rahankäytöstä

Rahankäyttö, mitä tää on mulle? No kirjaimellisesti, mulla ei ollu hajuakaa rahankäytöstä. Rahaa tuli ja rahaa meni. Mulla siis ei ollu eikä aina vieläkää tää talous oo ihan tasapainossa. Opiskelen ammattikoulussa kampaajaksi, tää itsessään vie niiiin rahaa kirjoihin ja välineisiin. Suorastaan ehdin käyttää rahat ennenkun ees sain tietoon ammattiin tarvittavista välineistä, jouduin pyytämään tukea vanhemmilta, että saisin koulunkäynnin aluilleen. Mun kaikkiin välineisiin ja kirjoihin meni rutkasti yli 1000e.

Jos ollaan rehellisiä, käytin mieluummin rahat lävistyksiin. Otin 2 kertaa nenäkorunkin, kun se ei kirjaimellisesti halunnut pysyä. Vois ajatella, että halpaahan se, mutta sinne meni jo 80e. Tolla summalla opiskelijana oisin saanut ruokaan törsättyä. Jokainen lävistys, jonka oon ottanu makso mulle 40e/kpl, miettiä et tällä hetkellä mun pärstässä on 120e eestä massii, damn. Yllätyin äskön itekkin tosta summasta, mutta laskujen mukaan mulla on vain lävistyksiin menny 240e, jos lasketaan kuinka multa on lähtenykki näitä. Tolla rahalla oisin pärjänny hyvin ruoan suhteen ja koulun. Koska, shhhh.. this is my dirty secret, mutta elin 2kk pelkällä irtokarkilla melkeinpä. Eipä hetkeen oo tehny karkkia mieli haha!

Samalla harrastan musisointia ja tanssia, molemmat omalla tavallaan vie rahhaa. Oon siis keikkaillu tanssijana ja muusikkona, ei paha, jos ei laskettais että oon joutunu maksamaan vaatteista ja rekvisiitasta. Sekä vasta nytten pääsen keikkailemaan rahasta. Taiteilijamaailmassa vois sanoa mun olevan tappiolla, oon kuluttanu enemmän kuin tienannu. Kerran tienasin 100e, no käytin sen heti vaatteisiin ja karkkiin.

Jos puhutaan tukiasioista pikasesti, eli mehän tiedetään, että alle 17-vuotias ei saa opintotukea sen takia, kun saa lapsilisää. Niin en saa miekään vielä hetkeen, saan vain oppimateriaalilisän, joka on noin 40-50e. Mulla pahin on se, kun asustan samalla Ruotsin puolella, jossa lapsilisä loppu 16-vuotiaana. Enkä ikinä osannu hakea tukia Ruotsilta. No tässäpä odottelen täyttäväni nyt sen 17v, jotta saisin suurempaa tukea Kelasta.

Yritän tässäki pysyä säästäjänä, vaikka no ny pitäs saaha suurenmoinen lahja idea toteutettua hellun synttäreille. Älkää kertoko sille kuitenkaa, se on yllätys. Mutta siis, säästäminen ei ole mun vahvuus selvästikkään. Oon kyllä selvinnyt, mutta muutinkin takasin vanhempien luo. Joten laskut ei vielä ihan ole huolenaiheena, halleluuja! Ehdin vielä vuotisen treenata ja valmistautua sitä varten, pitäs kattokaa muuttaa omilleen. Sitten ei enää tuhlaillakkaa rahhaa niin vain. Sekä ko yksin mahdollisesti joudun muuttamaan, tää helluko viel käy omia koulujansa rauhassa.

Miettikää, oon joutunu tekkee iha töitä rahan eteen. Kuten eellä mainittin keikkailen aikalailla, ja no leikkaan ja värjäilen tuttujen hiuksia pienen summan eestä, sekä no tietysti saan harjotusta siitä. It´s a win-win, tutut saa siistit hiukset ja mie vähän rahaa talteen. Sekä keikkailu on raskasta, mutta lovaan sitä et kuitenkin teen jotain mistä oikeesti piän.

No, oonko oppinu taloudellisella matkallani jotain? Totta puhuen, no en… voi sanoa ettenkö olis. Oon tajunnu et mun pittää pohtia kulutusta enemmän, laskea että kuinka paljon mulle jäis sen jälkeen ko jotain hankin, sitä et viittinkö sit edes hankkia sitä sekä tarttenko sitä. Mun tilanne vielä kun on aika helppo, vielä. Painotan sitä vielä, kuitenkin joudun muuttamaan pian omilleni, ja kuitenkin opiskelemaan. Siinä tullee laskut ja vuokrat vastaan, ja joudun käymään töissä. Kampaajana siinä on myöskin taloudellisia puolia, vähintään joudun vuokraan tuolia toiselta, sekä mahdollisesti hankkimaan omat tuotteet sekä tarvikkeet. Sekä samalla varmaan käyn jotain koulua, menee rahaa kirjoihinkin TAAS. Jää ylimääräinen krääsä vähän vähäseksi.

Lävistyksiä kirjoittajan huulessa ja kielessä.

Tavallaan sitä toivois, että voisi muuttaa jonkun kanssa asustamaan ja jakamaan vuokraa sekä taloudellisia huolia, kuten ruoka yms. Vaikka eipä sekään mittään helpointa ole. Sanottaisiinko että aikuisuus on vaikeaa, it sucks. Tiedämpä kuitenkin, että tuhlaripoikana ei kannata. On se vaikeisiin tilanteisiin johtanut, kuten juuri 2kk irtokarkkien syömistä (ja voin sanoa, että ei se ollu niin kivaa, vaikka lapsena siitä unelmoittikin). Olin aikalailla loppupuolella todella puhki ja huonossa kunnossa. Tajusin samalla, kuinka tärkeää monipuolinen syöminen on. Ton kaiken jälkeen, ymmärsin kuinka tärkeitä ne puhheet oli, joita vanhemmat mulle jankkas nuorempana. Harmittaa että kukkaa ei oo keksiny miten se raha kasvais siellä puussa. Helpottais paljon, kun ei tarttis ahertaa niin kauheesti rahan etteen.

Pahin sallaisuus on, et mun entinen päihteidenkäyttö vei myöski vähäsen rahhaa. Olin kattokaas aikamoinen himopolttaja kaveriporukoisa, röökiä piti aina olla. I´m not proud of this achievement, mut tulipa sekin nähtävästi kokeiltua. Sekä sen takia voinkin sanoa että, kessu vie paaaaaaaaaljo rahaa huomattavasti, vaikkei mun aina tarvinnukkaa sitä ostaa.

Tässä kyl viel suurempi pahe, jota voin ja tulen katumaan loppuelämäni. Nuoren alkoholinkäyttö. Herranjestas kun rahhaa pystykin menemään siihen, kun piti viettää viikonloppuja yms frendien kaa. Sanon tän oman kökön kokemukseni pohjalta, ei tääkää kannate. Kauhee raha-aukko, sekä no. . . eihä sillä nyt mitään hyvvää aikaseksi saakkaan. P*skan fiiliksen ja huonoja muistoja vaan, vaikka vitsillä vielä vedetäänkin kuinka paljo on niitä ”blackouttei”. Eli ei, ei kannata. Sanon tän sydämeni pohjasta.

Tässä opettelen ite vielä vähä säästämään, sekä no olen tyytyväinen saavutuksestani. Eikä tääkää nii huono ole, ainakaa ei tartte pärjätä vain irtokarkilla kattokaas. Sekä juuri, voin käyttää rahhaa muuhunki, kuten lahjan ostamisella hellulle yms. Totta puhuen, se on vähä parempi ko itsensä lävistely once and for awhile. Tho, en sano että pitäis omista asioistaan luopua, pohtia vähän vaan enemmän muutakin. Money is fun, but not always so easy to get, joten miettikää vähän ennen ko halluutte törsätä. Nii teiän ei tartte ellää sillä karkilla sitä 2 kuukkautta.

Tarinani opetus:

Älä törssää, yritä säästellä. Säästäminen kannattaa kyllä, varsinkin tulevaisuudessa.
Raha on tärkeää ja sitä on vaikeampi välillä saada. Sekä 2kk irtokarkilla selviämistä is not a good idea.
Muita: Elä polta taikka juo, nää ei kannata ollenkaa. En voi painottaa sitäkään enempää. Tiiän vaan kuinka kauheaa se on, rahallisesti sekä ihan muutenkin. Jos voin oikiasti suoraa sanua aiheesta poiketen, nii aika p*skaa se on monelta kantilta.

Tuhlaripoika Pale aka Paul