Jo ensimmäinen kannabispiikki tappaa

Todella moni on varmasti, joskus kuullut tuota otsikon lausahdusta. Ehkä se on aikuisten tapa pelotella? En tiedä… Mutta sen tiedän, ettei tuo lausahdus pidä paikkaansa. Kannabista kun ei edes käytetä piikittämällä…

Sätkää polttava mies puhaltaa savupilveä siluettina ilta-auringossa.

Ymmärrän aikuisten ja myös nuorten huolen kannabiksen käytöstä. Se on ajankohtainen asia ja kannabiksesta on hyvä puhua, mutta en usko, että pelottelu on oikea tapa lähestyä nuoria käytön ehkäisemiseksi. Siitä olemme kaikki varmaan samaa mieltä?

Luulen, että osa aikuisista käyttää pelottelua keinoa sen takia, että he eivät itse ole kovin tietoisia kannabiksesta. Pelottelu on viimeinen tapa toimia epätietoisuudessa, kun haluaa pitää oman lapsensa poissa pahanteosta.

Aion kertoa tässä postauksessa vähän faktatietoa kannabiksesta, jotta seuraavan kerran kuullessanne tuon ihanan lausahduksen voitte lyödä faktat pöytään.

Aloitetaanpa ihan siitä, että tähän päivään mennessä ei ole yhtäkään todistettua tapausta siitä, että kukaan olisi kuollut kannabiksen yliannostukseen. Yliannostus on mahdollista, mutta hirvittävän epärealistista, koska sen vaatima määrä on todella suuri. Kannabiken vaikutuksen alaisena on toki onnettomuuksiin jouduttu.

Toinen asia mistä voitte huomauttaa aikuisille, on se, että kannabista ei tosiaan käytetä piikittämällä. Yleisimmät tavat käyttöön ovat polttaminen, höyryttäminen ja nieleminen. Näin ollen olemme kumonneet lausahduksen kokonaan ja nyt pääsette pätemään aikuisille!

Kannabiksen käyttö ei siitä huolimatta ole turvallista tai terveydelle hyväksi, niin kuin ei mikään muukaan päihde. Haittavaikutukset ovat hyvin yksilökohtaisia, mutta yleisempiä ovat liiketoimintojen ja tarkkaavaisuuden heikentyminen, sosiaalinen vetäytyminen, ahdistuneisuus, silmien sidekalvojen verestys, suun kuivuminen ja sydämen sykkeen nousu.

Pitkäaikaisen käytön myötä oireet voivat hieman muuttua. Silloin saattaa tulla hengitysteiden ärsyyntymistä, joka ilmenee yskänä, liman erittymisenä ja kutinana kurkussa. Limakalvontulehduksen ja keuhkoputkentulehduksen riskit saattavat nousta. On myös itsestään selvää, että pitkäaikainen käyttö voi johtaa riippuvuuteen.

Riippuvuus lisää sietokykyä, jolloin käyttäjä tarvitsee yhä enemmän ja enemmän ainetta. Vieroitusoireina ilmenevät uniongelmat, hermostuneisuus, hikoilu ja ruokahaluttomuus.

On kuitenkin todettu, että nuorena käytön aloittaneet kokeilevat usein muitakin päihteitä tai jäävät helposti koukkuun. Psykoosiin sairastuminen on myös todennäköisempää. Muita sairauksia, joiden oireiden pahaneminen kannabiksen käyttäjillä on todennäköisempää, ovat astma ja skitsofrenia.

Vihreä kannabiskasvi lähikuvassa

Kannabiksesta ensimmäiset havainnot ovat tehty jo 8000-vuotta ennen ajanlaskun alkua, mutta tieto siitä ei vielä silloin ole ollut kovin kattavaa. Eikä se ole ihme, sillä vielä tänäkin päivänä kannabiksesta on hyvin vähän faktatietoa esimerkiksi alkoholiin verrattuna.

Usein kuulee sanottavan kannabiksen olevan luonnontuote, ja täten sen uskotaan olevan terveydelle vaaratonta. On kuitenkin hyvä tiedostaa, että tämän päivän kannabistuote ei ole lähelläkään alkuperäistä luonnontuotetta, sillä sitä on aloitettu jalostamaan jo aikoja sitten. Joskus myös maalaisjärki saattaa pelastaa. Ei esim. kärpässienikään ole terveydelle hyväksi, vaikka se luonnontuote onkin.

Nykypäivänä kuulee usein sanottavan, että “kannabis yleistyy”. Sekään ei ole totta. 1950-luvulla syntyneistä n. 5 % on kokeillut kannabista. Sen jälkeen kannabiksen kokeilu on lähtenyt suureen nousuun. Esimerkiksi 1990-luvulla syntyneistä n. 30 % on kokeillut kannabista yläasteikäisenä. Uusimman tutkimuksen (2017) mukaan yläasteikäisistä alle 10 % on kokeillut kannabista. Se miksi monet silti ajattelevat kannabiksen yleistyneen selittyy sillä, että nykyään siitä puhutaan ja uutisoidaan avoimemmin. Kannabiksen laillistaminen on puhuttanut viime aikoina, ja siitä saattaa kuulla puhuttavan jo vaikka kahvilassa istuessa.

Viimeisenä haluan mainita asiasta, jota harvemmin tulee edes ajateltua. Eli siitä, miten kannabis vaikuttaa käyttäjän läheisiin. On selvää, että jokainen itse päättää käyttääkö kannabista, mutta se keihin kaikkiin käyttö vaikuttaa ei ole niin selvää. Pitkäaikainen käyttö vaikuttaa omaan perheeseen ja ystäviin. Usein ensimmäisenä nousee huoli käyttäjästä.

Toisista taas käyttäjän sekoilu saattaa olla pelottavaa ja ahdistavaa. Käyttäminen saattaa ajaa käyttäjän uudenlaisiin piireihin ja karsia entisiä ystäviä ympäriltä. On myös muistettava, että kannabiksen pelkkä hallussapito on laitonta ja kiinni jääminen saattaa vaikuttaa myös läheisiin.  Suosittelen siis miettimään kahdesti, haluatko edes kokeilla kannabista.


Kirjoittaja:
Neea
Kommentit: 0

Mikä ihmeen hajuasiantuntija? – Villi Itä (-Helsinki) #3

Vietin nuoruuteni pahamaineisen hämyisessä Itä-Helsingissä. Kaupungin vuokra-asuntojen ja Itäkeskuksen kauppakeskuksen varjoissa sattui aina välillä kaikenlaista. Välillä sai myös oppia ihan uusia asioia, vaikka ei poistunut edes kotoa. 

Kirjoitin Villi Itä(-Helsinki) blogisarjani osassa 2 meidän naapurista, jolle aina välillä sattui ja tapahtui. Joskus naapurimme sai aikaan koko rappua yhdistäviä tapahtumia, kun kukaan ei oikein tiennyt, mitä on tapahtunut tai tulee tapahtumaan. Muutamaan kertaan piti soitella hätänumeroon, mutta koskaan ei oikeasti tapahtunut mitään kovin vakavaa. 

Eräänä iltapäivänä meidän ovikello soi. Käytävässä oli naapuri, joka oli huolissaan. Rappukäytävässämme oli ihmeellinen haju. Vaikka talossa ei mitään kaasuputkia ollut, niin silti vaikutti siltä, että rapussamme olisi kaasua. Ja se jos mikä on vaarallista. Yhdessä tuumin (tai siis äitini ja naapuri) päätimme soittaa hätäkeskukseen. Sieltä lähetettiin meidän osoitteeseen paloauto, jonka saapumisessa meni normaalia pidempi aika, melkein puoli tuntia. Helsingissä ei yleensä yli 5 minuuttia tarvitse paloautoa odottaa. 

Suojavarusteissa olevien palomiesten lisäksi autosta nousi enemmänkin virkamiehen näköinen kaveri palolaitoksen pikeepaita päällään. Hetken rapussa käveltyään hän jutteli palomiehille, jotka alkoivat pakata tavaroitaan takaisin autoon. Rapussa ei kuulemma ollut mitään vaarallista, vaan jossain asunnossa oli käytetty jonkinlaista butaani-keitintä tai vastaavaa, josta haju oli tullut. Ei siis mitään vaarallista, vaikka kyllä hiukan outoa. 

Mies oli hajuasiantuntija. Tai niin hän ainakin itsensä esitteli. Kuulemma hänen hommansa oli käydä juurikin tämän tyyppisissä tapauksissa tarkastamassa, mistä haju johtuu ja tarvitseeko siihen jotenkin reagoida. Olen myöhemmin yrittänyt googlailla kyseistä ammattiryhmää, mutta en ole löytänyt viittauksia kuin kemianteollisuuteen tai kauneudenhoitoon.  Palolaitoksen sivuilta ei tietoa tämän tyyppisestä ammattiryhmästä ole ainakaan löytynyt. 

Joka tapauksessa oli mies kuka tahansa, niin meidän ilta meni rauhallisissa tunnelmissa. Talo ei räjähtänyt ja jokainen meistä oli (taas) yhtä kokemusta rikkaampi. Näin vanhempana on itse asiassa hauska muistella tämän tyyppisiä tapatumia. Lopuppeleissä en ole varma oliko mies hajuasiantuntija, palomiesten esimies vai joku muu hahmo. Tarina on silti mielenkiintoinen ja ilman Itä-Helsinkiä, en sitä voisi kenellekään kertoa. 

Vaikka aina välillä Idässä sattui ja tapahtui, niin oikeasti se oli todella mukava paikka viettää lapsuutta ja nuoruutta. Kaikki oli lähellä merenrantaa myöten ja metrokin vei pois tarvittaessa muutaman minuutin välein 😊. 


Kirjoittaja:
Mikael
Kommentit: 0

Hei nuuska, pistin rajat kiinni!

Mä oon seurannut Jodelin nuuskakanavaa jo jonkin aikaa. Viime viikkoina olen huomannut keskustelunaiheiden muuttuneen. Aiemmin denssitolpan siirtyminen myyjältä ostajalle on hoitunut alle tunnissa. Sen jälkeen, kun korona pisti rajat kiinni, ovat langat olleet hiljaisia. Jopa äänettömiä. Nuuska ei liiku enää samalla tavalla kuin aiemmin ja sen hinta on noussut katukaupassa.

Siellä missä on ihmisiä, siellä on ideoita. En voi väittää, ettei nuuskakanavilla vallitsisi voimakas, mutta luova yhteishenki. Kanavalla arvuutellaan, millä todennäköisyydellä Ruotsista tilatut nuuskat jäävät tulliin, mietitään, pitäisikö ruveta tekemään omaa nuuskaa vai sittenkin siirtyä tupakoijaksi. Lisäksi on pyydetty vinkkejä siihen, miten voisi saada parhaat tehot irti käyttämällä rottia eli kerran suussa olleita nuuskia.

Mulla on aivan kaikki ymmärrys ja empatia heitä kohtaan, joille (vahvan) nuuskan puute aiheuttaa nyt tuskailua, vieroitusoireita ja tarpeen keksiä helpottavia ratkaisuja. Vieroitusoireet ovat yksilöllisiä. Levottomuus, ärtyneisyys, keskittymisvaikeudet, heikentynyt stressinsietokyky, unettomuus tai päänsärky tekee harvasta kovin toivottua seuraa.

Ehkä säkin oot miettinyt, että pitäisikö siirtyä tupakkaan, jos nuuskaa ei ole tarjolla. Mä haluaisin, että miettisit vielä, sillä päivittäin tupakoivista aikuisista kuusi kymmenestä haluaisi lopettaa tupakoinnin. Jos oot vähän vaikeammin lopettamisajatukselle lämpenevä, ja kaipaat lisää syitä, niin juuri nyt kannattaa tiedostaa, että päivittäinen tupakointi saattaa lisätä koronavirusinfektion riskiä terveydelle.

Siksi ehdotan tätä kaikkein matalimmalla syyllistämisvaihteella: voisiko nyt olla aika lopettaa nikotiinituotteiden käyttö kokonaan? Jos nikotiinin käytön lopettaminen tekee susta vaikeaa seuraa, nyt sitä on hyvä kokeilla, kun muutenkin meitä käsketään pysymään omissa oloissamme kotona. Voit valittaa seinille, hikoilla pieruverkkareissasi ja purkaa ärtymystäsi pitkillä metsälenkeillä sekä hankkia takaisin sen autonomian, jonka nikotiinituotteet sulta joskus vei. Omat rajat todellakin kiinni! Hyvästi!

Terkuin,
Minna

Ps. On olemassa hyviä materiaaleja ja neuvoja, kuinka lopettaa paljon nikotiinia sisältävän nuuskan käyttö.

Tiivistettynä vinkit ovat: tee päätös, valmistaudu, lopeta ja pysy nuuskattomana. Fressiksen sivuilta löytyy sulle ohjeet miten pääset nuuskasta eroon. Lisäapua lopettamiseen saat tarvittaessa koulun terkkarilta tai lääkäriltä.


Kirjoittaja:
Minna
Kommentit: 0

Minne se ovi katosi? – Villi Itä(-Helsinki) #2

Vietin nuoruuteni pahamaineisen hämyisessä Itä-Helsingissä. Kaupungin vuokra-asuntojen ja Itäkeskuksen kauppakeskuksen varjoissa sattui aina välillä kaikenlaista. Joskus jopa ihan naapurissa. 

Haaleasävyinen kuva tiestä, jonka taustalla Itäkeskuksen maamerkki

Oletteko koskaan heränneet syvästä unesta keskellä yötä suurin piirtein kolmen aikaan arkiyönä? Oletteko kuunnelleet rappukäytävästä ihmeellistä kolinaa, mekkalaa ja ihmisten huutoja. Tai nähneet poliisiauton pysähtyvän kerrostalon rapun alaovelle? Minä olen, ja muistan sen aina. 

Kun olin ala-asteella, niin naapurissamme asui vähän Andy McCoyn näköinen kaveri, muusikko henkeen ja vereen. Nimenkin muistan, mutta koska kaveri löytyy edelleen vaikkapa Facebookista, niin en sitä viitsi tähän kertoa 😀. Puhutaan hänestä vaikka Rapena. 

Rape oli henkeen ja vereen Rock’n’Roll miehiä. Kitara soi ja meininki oli kovaa. Keikkojen (tai baari-iltojen) jälkeen kaveri römysi kotiin milloin mihinkin aikaan. Ainakin kerran yritti päästä meillekin sisään omalla avaimella, mutta onneksi löysi oman ovensakkin hetken yrittämisen jälkeen. Harmiton kaveri ainakin meille lapsille. Paitsi kerran…

Herättiin koko perhe kolmelta yöllä, kun rapusta kuului kovasanaista riitelyä ja kolinaa. Hetken päästä myös poliisi tuli paikalle. Kävi ilmi, että Rape oli tullut taksikyydillä kotiin, mutta ilmoittanut kuskille rapun edessä, että eipä ole rahaa maksaa. Sotahan siitä oli syntynyt ja taksikuski oli seurannut Rapea aina asunnon ovelle asti. Ongelma vaan oli, että kun poliisit tulivat paikalle, niin koko naapurin ovea EI NÄKYNYT MISSÄÄN!

Oli käynyt niin, että taksikuski oli suutuspäissään nostanut naapurimme oven saranoilta ja kantanut pois. Oli huudellut perään, että oven saa takaisin, kun maksaa kyydin… Onneksi poliisi oli tullut paikalle nopeasti, eikä taksikuski ollut päässyt lähtemään. Ovi löytyi rappukäytävästä ja siinä yön pimeinä tunteina poliisit auttoivat oven paikalleen ja toivottivat hyvät yöt Rapelle (ja ehkä myös taksikuskille). Tarina ei kerro, tuliko taksimatka koskaan maksettua. 

Arvostan suuresti tarinan jokaista osapuolta. Poliisia siitä, että hoitivat homman ammattitaitoisesti loppuun asti. Taksikuskia siitä, että sillä oli pokkaa ja kekseliäisyyttä pölliä taksikyytinsä ovi 😀. Ja Rapea siitä, että vaikka oli jurrissa ja ongelmissa, niin väkivaltaa ei käytetty. Lopulta kenellekkään ei käynyt mitään ja jokaisella on varmasti yksi hauska tarina kerrottavana kiikkustuolissa. Aivan kuten minulla siitä yöstä, kun taksikuski varasti oven. 

Vaikka aina välillä Idässä sattui ja tapahtui, niin oikeasti se oli todella mukava paikka viettää lapsuutta ja nuoruutta. Kaikki oli lähellä merenrantaa myöten ja metrokin vei pois tarvittaessa muutaman minuutin välein 😊. 


Kirjoittaja:
Mikael
Kommentit: 0

Valmistaako Ruotsi nuuskaa Suomen nuorille?

Pyöreät punavalkeat nuuskapurkin etikettitarrat ovat vaivihkaa yleistyneet siellä täällä. Niitä näkee liimattuna lähes kaikkialle – läppäreihin, puhelimiin, kuulokkeisiin, kypäriin, seiniin ja tolppiin.

Kyseessä on Suomeen runsain määrin salakuljetetun ja siten myös nuorten käsiin päätyvän nuuskamerkin helposti irtoavat ja uudelleen liimautuvat etikettitarrat. Kyseinen ”denssi”-nuuska näkyy myös joidenkin suomalaisten hip hop -artistien musiikkivideoilla, sosiaalisen median kanavissa ja kappaleiden sanoituksissa. Etenkin monet nuoret tunnistavan brändin, vaikkei nuuskaa käyttäisikään.

Denssi valmistetaan Ruotsissa, jossa nuuskan myynti ja valmistus on laillista. Ruotsi on saanut Euroopan Unionissa erityisvapauden myydä nuuskaa sillä ehdolla, että se ei saata sitä muiden EU-maiden markkinoille. Sattumoisin kuitenkin kyseinen tuote on suosittu lähinnä Suomessa, eikä sitä Ruotsissa useinkaan edes tunneta. Nuuskaa myyvät kauppiaatkin kertovat, että sitä ostavat asiakkaat ovat pääsääntöisesti Suomesta. Kiinnostaisikin tietää, että keitä varten tuota kyseistä nuuskaa sitten valmistetaan, jos ei ruotsalaisia?

Suomessa, kuten monessa muussakin maassa tupakkatuotteiden mainonta on kielletty lailla. Tupakkateollisuus, johon nuuskakin kuuluu, käyttää kuitenkin joka vuosi miljardeja euroja tupakkatuotteiden maailmanlaajuiseen markkinointiin ja sponsorointiin. Markkinoinnin kohderyhmänä ovat erityisesti lapset ja nuoret, sillä enemmistö tupakkatuotteita käyttävistä aloittaa käytön alaikäisenä. Aika epäeettistä!

Koska mainontaa ei meillä Suomessa sallita, joutuu tupakkateollisuus keksiä jatkuvasti uusia keinoja tuotteidensa markkinointiin. Mitä nuuskapurkkien etikettitarroihin tulee, vaikuttaa se olevan ovela keino nuuskateollisuudelta valjastaa nuoret markkinoinnin tekijöiksi. Nuuskatarroja liimatessa ei välttämättä tule ajatelleeksi toimivansa tupakkateollisuuden eduksi.

Denssissä on hyvin korkea nikotiinipitoisuus (22 mg/g) ja pH-arvo, jotka molemmat edesauttavat nikotiiniriippuvuuden syntymistä. Nuoret ovat erityisen alttiita nikotiiniriippuvuuden kehittymiselle, sillä heidän hermostonsa on vasta kehittyvä. Mitä useampi aloittaa nikotiinituotteiden käytön nuorena, sitä enemmän rahaa valuu tupakka- ja nuuskayhtiöille. Se jos mikä on epäeettistä liiketoimintaa.

BuenoTalkin instassa on paljon sisältöä nuuskasta ja nuuskateollisuuden kieroista taktiikoista. Seuraa tiliä ja lue lisää häsän #nuuskakoukku takaa.


Kirjoittaja:
Hanne
Kommentit: 2