Mitä tehdä kun ahdistaa?

Tuntuu kuin jokin pimeä asia olisi kietonut käsivartensa mun rintakehän ympärille. Pää on sumussa, ja mielessä surraa paniikki ja hätä. Vatsasta putoaa pohja. Puren hampaita yhteen tajuamatta sitä. Tältä tuntuu mun ahdistus.

Kuulostaako tutulta? Ehkä sun ahdistus ottaakin erilaisen muodon. Yhtä kaikki, alla lista asioita, jotka auttaa mua elämään ahdistuksen kanssa niin, että se on vaan yksi matkakumppani muiden joukossa.

Sanoita tunne

Mulla meni aikaa, että osasin tuolla yllä olevalla tavalla eritellä, mitä mun kehossa ahdistuksen aikana tapahtuu. Aiemmin se oli vaan kokonaisvaltainen olotila, joka sai mut voimaan pahoin. Nykyään tarkastelen tunnetta uteliaasti, ja havainnoin mielessäni mitä kaikkea mussa tapahtuu tuona hetkenä. En tuomitse tai kauhistele, vaan ulkopuolisen tutkimusmatkailijan tavoin listaan huomioitani. Tämä tarjoaa muuten myös pienen lepohetken pahimmasta mielimyrskystä!

Luminen metsämaisema, jossa polku ylämäkeen.
tUNNET VARMAAN SANONNAN “EI NÄE METSÄÄ PUILTA”? Just SILTÄ VOI TUNTUA KUN AHDISTAA.

Tunnista, mistä ahdistus syntyi

Ehkä et itse samaistu tähän kokemukseen, mutta välillä huomaan, että ahdistus vaan ilmestyy näennäisesti ihan tyhjästä.

Yhtenä hetkenä teen ruokaa, ja toisena tunnen, miten vatsasta putoaa pohja ja henki salpautuu.

Kun näin tapahtuu, pyrin kelaamaan mitä ajatuksia päässäni liikkui juuri ennen ahdistuskohtauksen alkua. Olen kehittynyt tässä aika taitavaksi, ja usein onnistun poimimaan yksittäisen ajatuksen, joka aiheutti niin voimakkaan reaktion – olen saattanut jo etukäteen elää mielessäni jotain tulevaa jännittävää tilannetta, tai kerrata mennyttä mokaa tai pettymystä.

Keskity tähän hetkeen

Tämä liittyy myös tuohon edelliseen kohtaan. Mut havahdutti joskus ajatus, että eläminen ja elämä tapahtuu tässä hetkessä. Sen lisäksi on murehtimista ja märehtimistä – murehtiminen suuntautuu tulevaan, ja märehtijä kaivelee menneitä. Sekä menneisyys että tulevaisuus ovat olemassa ainoastaan meidän pään sisällä, nykyhetki taas on olemassa NYT. Oikeastaan ei ole olemassa kuin nykyhetki.

Ajattelen, että selviän kaikesta siinä hetkessä, kun ne ovat käsillä. Ja koska aika ei voi pysähtyä, niin nekin hetket menevät ohi, kuin pilvet taivaalla. Samoin ahdistus helpottaa, jos sen kanssa vaan selviää tässä hetkessä.

Hyväksy ahdistus!

Luulin ennen, että suurimmalla osalla ihmisistä on pääsääntöisesti aina mukavaa ja helppo olla, ja että mussa on jotain vikaa, kun tunnen niin voimakasta ahdistusta. Jo se, että tunteet jaotellaan tyypillisesti positiivisiin ja negatiivisiin tunteisiin, kertoo mielestäni aika paljon.

Entä jos alettaisiin sen sijaan puhua tunteista ihan vaan tunteina, arvottamatta niitä positiivisiin tai negatiivisiin?

Jokainen tunne palvelee jotain tarkoitusta. Nykyään tiedän jo enemmän, ja että kaikki tunteet ovat ihan normaaleja, ja siten ookoo!

Luminen metsämaisema, jossa paistaa aurinko.
Valo ja varjot kuuluvat elämään, samoin kaikenlaiset tunteet

Puhu siitä!

Se, että ahdistuksesta puhuu rehellisesti ja avoimesti, helpottaa paitsi omaa, myös muiden oloa. Mua itseä helpotti tieto siitä, etten ole yksin, vaan ihan kaikki ihmiset tuntevat koko tunteiden kirjon. Jos vaikeista tunteista puhuttaisiin enemmän, niiden kanssa voisi olla helpompi myös elää.

Tee jotain mukavaa ❤️

Ahdistuksen kanssa olemista helpottaa, kun tekee jotain itselleen mieluista. Tarkoitus ei ole työntää ahdistusta pois, vaan ottaa sen rinnalle jotain muuta tekemistä. Itse saatan kuunnella musiikkia ja tehdä ruokaa (kasvisten pilkkominen on mukavan monotonista puuhaa), käydä kävelyllä, katsoa jotain sarjaa tai leikkiä kissojen kanssa. Tee olosi niin mukavaksi kuin se ylipäätään on tuona hetkenä mahdollista. Vinkkejä tekemiseen näin korona-aikana löytyy vaikkapa Lilianin blogista.

Makoileva henkilö, jonka sylissä on vaaleanruskea kissa.
PARAS KAVERI HELPOTTAMAAN AHDISTUSTA ❤️

Toivon että löydät oman tapasi, joka auttaa pahaan oloon. Tärkeintä on, ettet jää sen kanssa yksin. Käy vaikka juttelemassa Sekasin-chatissa, tai viestittele kaverisi tai vaikka meidän BuenoTalk-tyyppien kanssa Instassa.

Ja virtuaalihalaus kaikille ahdistuksen tunteen kanssa kamppaileville ❤️

Kun ei ota itseään liian vakavasti

On paljon asioita joita en osaa. Esimerkiksi heittäminen (en osu IKINÄ siihen mihin pitäisi), sormilla viheltely (kuulostaa lähinnä, kun yrittäisin hyssytellä nuorisoa olemaan hiljaa elokuvateatterissa) tai luisteleminen (ellei jään nuoleskelua takapuoli pystyssä lasketa). En ole täydellinen, mutta et ole sinäkään 🤷‍♂️. Eikä sitä tarvi ottaa liian vakavasti!

Kaikkea ei tarvitse osata

Heti alkuun – tarkoitukseni ei ole nyt vakuutella ketään olemaan laiska luovuttaja, vaan pikemminkin hyväksymään tietyt tosiasiat olemalla rehellinen itselleen. Luovuttaminen on sitten ihan eri asia, mitä en tällä tekstillä nyt hae. Kaiken voi oppia mutta kaikkea ei voi heti osata. Jos osaamisen laittaa rajaksi omalle tekemiselleen, rajaa se elämää aika pirun paljon. Tunnista vikasi, niin on paljon helpompi kehittyä.

Toisaalta kaikessa ei edes tarvitse kehittyä. Tanssin klubin tanssilattialla, vaikka tiedän tanssini muistuttavan enemmän sairaskohtausta kuin sitä, mitä yleensä oletetaan tanssilattialla näkevän. Tämä ei kuitenkaan menoani häiritse sitten yhtään. Pyrkimykseni ei myöskään ole sheikata niin, että talenttini bongataan Briteistä saakka. Tarkoitukseni on ainoastaan pitää hauskaa. Ja kyllä, se onnistuu mainiosti myös ilman osaamista. En usko, että tulen koskaan edes kehittämään tanssiani. Ja uskokaa kun sanon, tämä ei johdu laiskuudesta.

Vika ei ole minussa

On ihmisiä, jotka eivät koskaan voi myöntää puutteitaan, taikka olevansa väärässä. Mikään ei koskaan ole heidän vikansa vaan ongelma löytyy aina jostain muualta. Tämä täydellisyyttä uskotteleva luonteenpiirre voi olla sekä heille itselleen, että myös läheisille todella raastavaa. Ei kaikessa voi olla paras, ei kaikkea voi osata, eikä kukaan ole täydellinen (ei EDES Batman).

Lego-batman ilman paitaa seisoo pöydän reunalla.
jokaisella supersankarilla on puutteita ja heikkouksia, koska muuten ne ei olisi mielenkiintoisia.

Enemminkin syynä pidetään yliluonnollisia voimia kuin että itsessä olisi jotain vikaa. Mielestäni itseään ei tulisi ottaa liian vakavasti. Ei se haittaa, jos kaikkea ei heti tiedä tai osaa. Aina voi oppia. Ja joskus sen sitten oppii ja joskus taas ei. Sekin on vaan hyväksyttävä.

Tätä en nyt osannut, so what?

Olen nyt 32-vuotias ja silti muistutan luistelukentällä lähinnä vastasyntynyttä Bambia. Voin toki kiistää tämän tosiasian, välttelemällä luistelua hautaan asti, tai keksimällä eri tekosyitä. Mutta mitä se hyödyttää? Egoni ei moisesta murene, tai jos murenee niin ei ollut kovin vahvaa tekoa se ego. Voin myös aina syyttää luistimiani tai liukasta jäätä. Vaimon läsnäoloakin voin yrittää syyttää, mutta tämä ei varmasti johtaisi mihinkään hyvään.

Uskon omiin valheisiini

Jos johonkin valheeseen uskoo riittävästi, alkaa se omassa mielessä muuttua todeksi. Siihen alkaa uskoa. Lopulta en luistele koska selässäni on vikaa. Olen alkanut uskomaan omaan valheeseeni. Jotkut ovat myös tosi hyviä vakuuttamaan muita. Kohta kukaan espoolainen ei enää luistele, koska olen vakuuttanut heidät kaikki siitä, että kaikki Espoon jäät ovat perseestä, ja aiheuttaa selkäkipua. Okei, aika absurdi esimerkki, mutta ymmärrät ehkä mitä tällä haen. Turha selittely ottaa vaan kaikkien päähän. Lopeta se ja kohtaa heikkoutesi.

Mitä minä voitan sillä, että kusetan itseäni näin? Ja pieni spoiler alert: tiettyjen asioiden jatkuva välttäminen eri tekosyillä on myös usein aika ilmiselvää. Mieluummin otan pirulliset luistimet kouraani aina sillon tällöin ja liukastelen menemään kuin että olen epärehellinen itselleni ja muille. Jäisin anyway vaan kiinni valheesta.

En pelaa seurapelejä siksi koska ne päätyvät aina riitoihin.

Bullshit! Et pelaa seurapelejä, koska et osaa käsitellä mahdollista tappiotasi!
minulla on monta puutetta, mutta pääni pieni koko ei ole ainakaan yksi niistä tässä kuvassa. se on aivan järjettömän kokoinen. Mutta ei se mitään, saatiin hyvät naurut

Jos ja kun tiedostan olevani sysipaska luistelemaan, tiedostan myös, että siinä on jotain missä voin kehittyä. Vaikka en sitä osaa, se ei todellakaan tarkoita, ettenkö sitä tulisi tekemään jatkossakin ja ehkä vielä hallitsemaan mahdollisesti eläkepäivilläni (täytyy toivoa että jos eläkeikä venyy vielä, niin jää oppimiselle enempi aikaa). En todellakaan ole luovuttanut, vaan päinvastoin. Se, joka keksii typeriä tekosyitä välttääkseen uusia haasteita, on se joka luovuttaa.

En osaa, en tykkää

Melko tyypillistä nimittäin on, että kun jotain ei osaa, siitä ei myös tykkää. Ja sen takia sitten vältellään uusia asioita, koska ei voi myöntää sitä, ettei kyseistä asiaa heti hallitse. Eräs tuttavani kävi salaa opettelemassa lumilautailemaan. Hän teki sen piilossa muiden katseilta ja kun oli aika mennä porukassa laskemaan, olikin hän hyvä. Vaikka oli ilmoittanut, ettei koskaan ollut lautaillut aikaisemmin.

Mokoma luonnonlahjakkuus-wannabe. Ja kaikki vielä kehui häntä, että “vauuu oletpa sä hyvä ensikertalaiseksi”. Tämä salaaharjoittelu siis selvisi vasta jälkeenpäin. Toisin sanoen, kusetti vaan, jottei hänen tarvitsisi näyttää yhtä heikkouttaan. Nyt ärsyttää! Ei olisi pitänyt kehua!

En ole paras mutta teen silti

Koko kirjoitukseni pointtini tässä on, ettei asioita mielestäni kuulu vältellä sen takia, ellei niissä ole paras ja voittamaton. Se on semisti epäinhimillistä olla kaikessa voittaja. Jokaisen pienet puutteet ja epäkohdat tekevät meistä juuri keitä olemme.

Lappu, jossa lukee "oot just hyvä noin".
Hei sinä, joka oot just hyvä noin: JÄTÄ MEILLE KYSYMYS WWW.BUENOTALK.FI/KYSY, NIIN VASTATAAN SULLE.

Paras ystäväni esitteli minulle juuri itse tehdyn huonekalun. Oli muuten pirun hienoa työtä tehnyt. Pienenä puutteena vaan tässä kyseisessä sohvapöydässä oli se, että se oli “hieman” vino. Niin vino, että kun pöydälle asetti vaikkapa puhelimensa, alkoi se hiljalleen valua kohti reunaa ja lopulta se tippui lattialle. Pirullinen ystävä kun olen, niin minähän nauroin niin paljon tälle asialle, että kyyneliä virtasi silmistä. Ystävääni vaan ei naurattanut. Ymmrrän kyllä, koska sen tekemiseen meni aikaa ja rahaa.

Mutta mielestäni tämä vino sohvapöytä oli ehkä sympaattisinta mitä olen pitkään aikaan nähnyt. Okei, ehkä vähän epäkäytännöllinen kun kahvikuppi slaidaa matolle, jos sen erehdyksissä jättää pöydälle yli 15 sekunniksi 😀 Mutta se oli kaverin ensimmäinen sohvapöytä koskaan. Virheistä oppii ja seuraava on varmasti suora, vaikka siitä saattaa ehkä puuttua laskutila… 😀

Tarkoitukseni siis tässä pienehköllä kettuilulla maustettuna yrittää alleviivata: Ei sillä ole niin väliä. Älä ota itseäsi liian vakavasti. Naura itsellesi. Opi virheistäsi. Väitän, että elämä on astetta hauskempaa, kun itseään, tekosiaan ja osaamisiaan ei ota liian vakavasti.

ps. Olet myös paljon mielenkiintoisempi, kun et ole niin hemmetin täydellinen <3

Vinkkejä kesätyön hakuun

Oh shit, mun piti kirjoittaa tää blogi valmiiksi jo aiemmin. Mulla on muitakin tehtäviä, jotka ovat jo myöhässä. Tää viikko on ollut sellainen, että nyt ei oikein lähde. Eikä ole ainoita viikkoja, kun tuntuu että juoksen koko ajan eri aikatauluista jäljessä. Tää blogi sopii sulle, joka kokee kesätyön hakemisen hankalaksi.

Kuulin Opetushallituksen luomista osaamiskorteista, joihin on koottu arvioita siitä mitä tulevaisuuden työelämässä tulee osata. Ajanhallintataidot ovat näistä yksi, joka ainakin vaatii panostamista itsellä, kun tarkastelen omaa viikon suoritustani.  

Opetushallituksen sivulta kuvakaappaus, jossa esitellään yhteiset osaamis- ja koulutustarvekortit. Käytä näytä hyödyksi kesätyön haussa.
Yhteiset osaamis- ja koulutustarvekortit

Kasvavien osaamistarpeiden listat ovat pitkät kaikilla aloilla. Suosittelen tutustumaan millaisiin taitoihin olisi syytä kiinnittää huomiota, eikä vähintään nyt kun on aika hakea kesätöitä.

Moni tulevaisuuden osaamistarve liittyy omalla alallani digitaalisiin taitoihin, mutta on siellä tarvelistalla paljon pehmeitäkin arvoja. Sosiaaliset taidot, ammattieettinen osaaminen, luovuus, joustavuus, oppiskyky ja monitaitoisuus kuuluu tärkeimpiin sosiaalialan osaamistarpeisiin.

Sosiaalipalveluiden kasvavat osaamistarpeet, yleinen osaaminen ja työelämätaidot sekä perusdigitaidot on koottu listaksi, joka löytyy kokonaisuudessaan Opetushallituksen sivulta. www.oph.fi. Näiden läpikäyminen voi hyödyttää kun on aika hakea kesätyötä.

Mulle herää tästä listasta sellainen ajatus, että monia asioita tulee opittua omassa arjessaan, riippuen omista kiinnostuksen kohteista. Ja tää onkin mielestäni aika kaksijakoinen asia – saammeko käyttää työssämme aikaa erilaisten asioiden opetteluun, vai oletetaanko ja odotetaan, että olet aktiivinen omalla vapaa-ajallasikin?

Haetaan superihmistä töihin

Välillä työpaikkailmoituksia lukiessa herää kysymys, että millainen superihminen tarvitaan, jotta olisi kyllin hyvä työtehtävään. Työnantajillakin saattaa hämärtyä käsitys siitä mikä on yhden ihmisen työ. Saatetaan vaatia samoja taitoja uudelta työntekijältä kuin esimerkiksi lähtevältä työntekijältä.

Kaupungit ja kunnat saattavat tarjota helpotusta kesätyön löytämiseen erilaisten kesäseteleiden avulla.
 Jos haluat kysyä jotain kesätöistä, laita oma kysymyksesi www.buenotalk.fi/kYSy
Kaupungit ja kunnat saattavat tarjota helpotusta kesätyön löytämiseen erilaisten kesäseteleiden avulla.
Jos haluat kysyä jotain kesätöistä, laita oma kysymyksesi www.buenotalk.fi/kYSy

Jos vertaan omaa osaamistani nyt siihen hetkeen, kun tulin EHYTiin töihin – olen täysin eri osaaja. 12 vuodessa oppii useita eri ammatteja tekemällä, kun suhtautuu uuden opetteluun osaksi työtäni. Kun aloitin työt, mun tehtävänäni oli jutella nuorten elämään koskevia asioita Habbossa, Demi.fi:ssä ja Irc-Galleriassa. Tämän lisäksi keksimme kysymyksiä päihdeteemaisiin visoihin. Sillä tavalla viikot kuluivat.

Nykyistä työtehtävääni kuvaisin termillä yhden henkilön mainos- ja viestintätoimisto, eikä sitä voi juuri verrata 10 vuoden takaiseen aikaan. Somen kehittyminen muutti työtehtävät. Muutos on mielestäni hyvä. Mun on vaikea uskoa motivaationi säilyneen, jos työni olisi pysynyt samana. Oli syytäkin uudistua.

Vinkit kesätyön hakuun

Nyt kun on aika hakea kesätöitä, on hyvä ruveta miettimään mitä kaikkia taitoja sulla onkaan ehtinyt syntyä koulun lisäksi vapaa-ajan harrastuksista. Voit pohtia millaisia valmiuksia ne ovat sinulle antanut. Käy kurkkaamassa noita osaamiskortteja ja inspiroidu niistä.

Tsekkaa hakemasi alan osaamistarpeita ja mieti ovatko jotkut niistä sellaisia joista sulla on kertynyt omassa arjessasi osaamista. Kerro niistä mahdolliselle työnantajalle.

Jos sulla ei ole työkokemusta ennestään, voit pohtia olisiko sulle kehittynyt tiedonhakutaito tehdessäsi koulutehtäviä, luovuus lisääntynyt harrastuksissa, tai onko esiintymistaitosi parantunut TikTokin päivittämisen myötä? Tiedonhakutaito, luovuus ja esiintymistaito on osaamiskorttienkin mukaan plussaa kun haet töihin sosiaalialalle.

Harrastuneisuus ja kiinnostus uuteen on ehdottomasti satsaus tulevaisuuden työelämään! 😊

Terkuin,
Minna

Mitä koira voi opettaa elämästä?

Nykyaika on lifecoachien, aktiivisuusrannekkeiden ja ties minkä kaikkien hyvinvointivalmentajien kulta-aikaa. Omaa aktiivisuutta, syömistä, juomista, nukkumista, ruutuaikaa ja ajattelua on helppo monitoroida ihan vaan oman kännykän näytöltä. Aivan kaikelle on oma appi ja ihan sama mikä ongelma sulla on, siihen löytyy elämäntaito-opas. Ja sitten on myös koira…

Villakoira katsoo suoraan kameraan,
what would iris do?

Minullakin on nimittäin oma hyvinvointivalmentaja. Kohta neljävuotias koira, villakoirani Iris (viralliselta nimeltään Doctors Special Star Angel!! :D), jonka sähellystä seuraan joka päivä. Mielestäni eläimiltä ja luonnosta voi oppia vähintään yhtä paljon kuin toisilta ihmisiltä. Tässä joitakin asioita, joita olen oppinut rakkaalta koiraltani.

Luota vaistoihisi, kuten koira

Flow with the go. Eiku go with the flow. Teet oikeat asiat oikeaan aikaan useimmiten ihan luonnostaan. Ainakin jos olet koira. Eläin osaa luonnostaan venytellä ennen liikkeelle lähtöä ja se ravistelee itseään, kun stressi on kerääntynyt sen kehoon. Se tietää koska pitää juoda vettä tai mennä nukkumaan, ihan ilman appien kilkatustakin.

Ihminen on unohtanut tämmöiset asiat ainakin osittain. Toki ei ole fiksua tehdä aina sitä asiaa, joka ensimmäisenä juolahtaa mieleen. Anarkiahan siitä seuraisi ja yleinen sekasorto. Kuitenkin voisi olla hyvä oppia kuuntelemaan myös enemmän sitä ”omaa sisintään”, mikä se sitten lieneekään. Liialla asioiden ylianalysoinnilla saa usein hurjasti tuhoa aikaiseksi.

Onko se sisäinen ääni sitten intuitio, maalaisjärki vai mikä se on? En oikein tiedä.Itse ainakin haluaisin olla vähän enemmän eläimen kaltainen. En ole tosin varma minkä eläimen, mutta eläimen kuitenkin.

Syö se, kuten koira

Just eat it – nykyään syöminen tuntuu olevan hyvin haastavaa ja siihen liitetään kaikenlaisia uskomuksia. On paljon erilaisia muotidieettejä, jotka tulevat ja menevät. Toisinaan vältellään rasvaa, toisinaan viljoja. Välillä on muodikasta syödä vain tiettyyn aikaan päivästä. Koira syö kuitenkin lähes mitä vaan, milloin vaan. Siis ihan oikeasti MITÄ vaan, jos sitä ei vahdi. Pentuna maistui muun muassa pikkukivet ulkoillessa, onneksi tää oli vain joku vaihe. Tässä muutama asia, joita koirani on elämänsä aikana syönyt ja on silti todistettavasti elossa: noin kymmenet kengät, luoja tietää kuinka monet kuulokkeet, halvaa (?!), puoli pakettia kaurakeksejä, jonkun puskaan viskaamat kanansiivet(hemmetin tamperelaiset ja heidän obsessionsa kanaan).

Ruskea villakoira katsoo nojaa leuallaan sohvan reunaan.
Hei olisiko teillä hetki aikaa jutella herkkupaloista?

Ehkä koira ei olekaan paras esimerkki tässä asiassa, kun tarkemmin asiaa mietin. Olen nimittäin joutunut köijäämään Iristä useamman kerran eläinlääkäriin sen jälkeen kun se on syönyt jotain sopimatonta ja pentuaikana se pureskeli poikki muun muassa sähköjohdon (joka ei onneksi ollut just sinä päivänä seinässä). Joten jonkinlainen sensuuri ehkä kannattaa olla sen suhteen, mitä suuhunsa laittaa. Mutta ajatus on kaunis! Jos se ei juokse karkuun, syö se!

Positive mental attitude

Jokainen elävä olento on ystävä, kunnes toisin todistetaan – pois lukien ruokalähetit ja postinkuljettajat, jotka saavat koirani kodinpuolustusvietin heräämään. Haluaisin itsekin olla yhtä avoin uusia ihmisiä kohtaan, kuin koirani. Ehkei jokaista vastaantulijaa tarvitse nuolaista, kuten sillä on tapana, mutta tietynlainen uteliaisuus ja kiinnostuneisuus siitä, että hei minkähänlainen tyyppi tää on? Miten se juo kahvinsa ja mikä on sen lempipizza? Toivoisin, että voisin säilyttää sen myös tulevaisuudessa, enkä sulkeutuisi vain omaan kuplaani.

Koiria ei kiinnosta ihonväri, kansalaisuus, uskonto, koulutustausta, pankkitilin saldo eikä seksuaalinen suuntautuminen eikä kyllä oikeastaan mikään muukaan, joka meitä ihmisiä usein tuppaa kiinnostamaan. Niitä kiinnostaa kai lähinnä se, miltä haiset; eli onko sinulla taskussa herkkuja. Omaa koiraani kiinnostaa myös, oletko kiinnostunut leikkimään tai rapsuttamaan mahaa.

Koira makaa viltillä auringonpaisteessa.

Jokainen eläinten kanssa aikaa viettänyt tietää että niillä on ainutlaatuinen tapa elää hetkessä. Niitä ei kiinnosta mitä tapahtui eilen tai mitä tapahtuu ensi viikolla. Ainoastaan sillä on väliä, onko asiat hyvin just nyt. Ihminen ei voi olla tämmöinen, mutta ainakin siitä voi yrittää oppia jotain. Voi yrittää nauttia niistä kaikkein pienimmistä ilon aiheista.

Aina välillä lykästää, ja eteen sattuu hetkiä kun unohtaa kokonaan ajankulun, uutiset ja kaiken ympärillä mölisevän hömpötyksen. Voi vaan nautiskella hetkestä, oli se sitten sekunnin tai tunnin mittainen. Se riittää! Kiitos kaikille ihanille eläinystäville ja ihan erityisesti Irikselle <3

Kiusaaminen on kaikkien vastuulla

Opetusministeri Jussi Saramon mukaan kiusaaminen on nyt harvinaisempaa kuin koskaan 2000-luvulla. Uskoisko tuota? Onko kiusaajat nyt siis tauolla vai tapahtuuko se vaan niissä paikoissa, minne isoveljen valvoma silmä ei yllä?

Vaikka kiusaaminen kouluissa olisikin nyt vähäisempää poikkeustilanteesta johtuen, tapahtuu tätä yhä muualla. Tämän voi lukea jo ihan vaan lehtien otsikoista. Jokaisen vastuulla onkin toimia ylimääräisenä silmäparina ja käräyttää jokainen kiusaamistilanne, tapahtui se sitten kadulla, kotona, WhatsApissa tai netin syvimmissä syövereissä. Tilanteen löydettyä tulee myös toimia ja tehdä asialle jotain.

Kiusaamisen kitkeminen on yhteistyötä

Asia, mitä ei aina tule ajatelleeksi on se, kuinka helposti kiusaaminen täyttää rikoksen tunnusmerkit. Tuolloin se on poliisiasia. Vastuu puuttumiseen ei kuitenkaan koskaan ole vain yhden ihmisen hartioilla. Tässä on kyse suuresta yhteistyöstä kaikkien kesken. Helpoin tapa auttaa kiusattua on kertoa siitä eteenpäin. Tilanteen ratkominen on aikuisen ja ammattilaisten vastuulla.

Viivapiirros meemihahmosta, joka osoittaa sormella.
Mietityttääkö jokin sua? JÄTÄ MEILLE KYSYMYS WWW.BUENOTALK.FI/KYSY, NIIN VASTATAAN SULLE.

Yksinkertaistettuna meillä on kiusaaja, kiusattu, valtava määrä kenttäsotilaita sekä kenraalit. Kenraalit ovat tässä skenaariossa nyt ne aikuiset, joilla on työkalut kiusaamisen lopettamiseen. Kenttäsotilaita ovat sitten kaikki muut, paitsi kiusaaja ja kiusattu. Kenttäsotilaiden homma onkin se kaikkein tärkein, eli raportoida joka ikisestä kiusaamistilanteesta eteenpäin, jotta ylempi porras saa asian tiedokseen ja ottaa se työn alle.

Aikuisilla on ehkä työkalut kiusaamisen estämiseen, muttei mitään hajua missä ja miten se kiusaaminen tapahtuu.

Kaikilla on oma tehtävänsä

Hallitus on juuri julkaissut uusia toimenpiteitä koulukiusaamisen kitkemiseksi, mikä on aivan mahtava juttu. Mikään näistä ei kuitenkaan onnistu ilman jokaisen apua. Jokaista kenttäsotilasta tarvitaan skouttaamaan ja etsimään niitä pirulaisia, jotka muita kiusaavat. Kun sellainen löytyy, tulee hänet ilmiantaa. Ilmiantamisen jälkeen tilannetta seurataan, kunnes jotain alkaa tapahtua. Jos mitään ei tapahdu, tulee tästä ilmoittaa uudestaan ja uudestaan ja uudestaan… kunnes muutoksia alkaa tapahtumaan.  

Hallituksen julkaistujen linjamuutosten myötä pyritään lisäämään koulun henkilökuntaresursseja sekä lisäämään entisestään eri ammattialojen yhteistyötä. Tähän kuuluvat mm. koulupsykologit, nuorisotoimi sekä poliisi.

Rehtorien ja opettajien valtuuksia puuttua eri kiusaamistilanteisiin laajennetaan lakimuutoksilla. Heille annetaan siis enemmän oikeuksia puuttua. Jatkossa esimerkiksi kiusaajalta voidaan evätä opiskelu kahdeksi päiväksi. Kotiin pääsemisen sijaan, hän viettää ajan oppilashuollon asiantuntijoiden kanssa. Kuulostaa ihan hyvältä? Tästä ei kuitenkaan ole mitään iloa, jos ei kiusaajaa saada kiinni.

Onko poliisin apu vasta viimeinen oljenkorsi kiusaamiseen puuttumiseen?

Yksi tärkeimpiä seikkoja linjamuutoksessa on lisääntyvä yhteistyö poliisin kanssa. Monelta saattaa mennä nimittäin ohi se pieni seikka, että usein kiusaamistilanteessa täyttyy joku rikoksen tunnusmerkki. Kiusaamista tapahtuu eri tavoin, joten se voi myös täyttää usean eri rikoksen tunnusmerkit.

Videolla heidi kertoo, kuinka lopulta poliisi sai todella pitkään jatkuneen kiusaamisen loppumaan

Tässä rikosuhripäivystyksen sivuilta lainattu lista esimerkeistä, jollon kiusaaminen on rikos:

  • Kotirauhan rikkominen tai törkeä kotirauhan rikkominen
    kiusaaja häiritsee kiusattua kotirauhan suojaamassa paikassa, kuten kiusatun kotona tai kotipihalla. 
  • Viestintärauhan rikkominen 
    kiusaaja häiritsee kiusattua lähettämälle hänelle toistuvasti viestejä tai soittamalla kiusatulle. 
  • Salakuuntelu tai salakatselu 
    kiusaaja kuuntelee tai katselee teknisellä laitteella kiusattua ilman tämän lupaa. 
  • Yksityiselämää loukkaavan tiedon levittäminen tai törkeä yksityiselämää loukkaavan tiedon levittäminen 
    kiusaaja toimittaa lukuisten ihmisten saataville tietoja kiusatun yksityiselämästä. Teolla aiheutetaan kiusatulle vahinkoa tai kiusattuun kohdistuvaa halveksuntaa. 
  • Kunnianloukkaus tai törkeä kunnianloukkaus 
    kiusaaja esittää kiusatusta tiedon, joka ei ole totta ja joka aiheuttaa kiusatulle vahinkoa tai kiusattuun kohdistuvaa halveksuntaa. Myös toisen halventaminen esimerkiksi nimittämällä tai haukkumalla on kunnianloukkaus. 
  • Vapaudenriisto tai törkeä vapaudenriisto 
    kiusaaja estää kiusattua liikkumasta tai eristää tämän ympäristöstä. Vapaudenriistosta on kyse silloin, jos kiusaaja lukitsee kiusatun huoneeseen tai sitoo tämän tai kuljettaa kiusatun jonnekin vastoin kiusatun tahtoa. Vapaudenriistoa on myös yhteydenpidon estäminen. 
  • Laiton uhkaus 
    kiusaaja uhkaa kiusattua väkivallalla tai tappamisella. 
  • Vainoaminen 
    kiusaaja uhkaa, seuraa, tarkkailee, ottaa yhteyttä tai muulla tavalla vainoaa kiusattua niin, että kiusattu kokee pelkoa ja ahdistusta. 
  • Pakottaminen 
    kiusaaja pakottaa kiusatun väkivallan tai uhkauksen avulla sietämään, tekemään tai jättämään tekemättä jotakin. 
  • Lievä pahoinpitely, pahoinpitely tai törkeä pahoinpitely 
    kiusaaja tekee kiusatulle väkivaltaa tai vahingoittaa hänen terveyttään, aiheuttaa kiusatulle kipua tai saattaa kiusatun tiedottomaan tilaan päihteillä. 
  • Vammantuottamus tai törkeä vammantuottamus 
    kiusaaja aiheuttaa kiusatulle vaikean vamman tai sairauden. 
  • Tappeluun osallistuminen 
    kiusaaja osallistuu usean henkilön tappeluun, jonka seurauksena kiusatulle aiheutuu vaikea ruumiinvamma tai sairaus. 
  • Vaaran aiheuttaminen tai heitteillepano 
    kiusaaja aiheuttaa kiusatulle vakavan hengen tai terveyden vaaran. 
  • Työsyrjintä 
    kiusaaja kohtelee kiusattua syrjivästi tämän rodun, alkuperän, kielen, sukupuolen, iän, perhesuhteiden, sukupuolisen suuntautumisen, perimän, vammaisuuden tai terveydentilan taikka uskonnon, yhteiskunnallisen mielipiteen, poliittisen tai ammatillisen toiminnan vuoksi. 
  • Lievä vahingonteko, vahingonteko tai törkeä vahingonteko 
    kiusaaja hävittää tai vahingoittaa kiusatun omaisuutta. 

Lähde: Rikosuhripäivystys

Sanat Who, When, Where, How, 
Why ja What kehyksissä puisella pinnalla.

Milloin kiusaaminen ei ole rikos?

Kun tuota listaa lukee, tulee enemmänkin mieleen: millon kiusaaminen EI ole rikos? Mitä nopeammin asiaan puuttuu, sen parempi. Äläkä siis jää odottamaan että kiusaaminen muuttuu rikokseksi, vaan puutu heti. Koskelan karmeat tapahtumat onkin sitten esimerkki, mihin kiusaaminen pahimmillaan voi johtaa.

Lopuksi vielä meidän kanavan vinkit siitä, miten kiusaamista voidaan ehkäistä.

Koitetaan kaikki tulla toimeen.