KEHON VALTA

Kuinka usein sä oot miettiny, että sun maha ei oo hyvä? Mä oon miettiny sitä tosi usein. Oon hävenny mun omaa mahaa ilman syytä. Oon rajottanu mun syömistä, miettiny missä asennossa kannattais istua ettei tuu makkaroita, pitäny laukkua mahan edessä. Oon tuntenu huonoo omatuntoo, koska en oo muka liikkunu tarpeeks, sit liikuin ja tuli siitäkin paska fiilis.

Katoin pienenä vierestä kun äiti seiso peilin edessä ja puristeli vatsaansa. Sit mäkin tein niin. Kuuntelin kun muut ihmiset kommentoi mun ulkonäköä negatiivisesti ja positiivisesti. Hassua kyllä, ne negatiiviset kommentit jäi mieleen. Kasvoin vähän vanhemmaksi ja jatkoin mahan puristelua. Peilasin itteäni edestä ja sivulta ja katsoin mun vatsan tekemää kumpua, mietin etten voi käyttää ihonmyötäisiä vaatteita.

Katoin elokuvia joissa naiset oli hoikkia ja miehet lihaksikkaita. Näin vaatemainokset kaduilla ja bussipysäkeillä. Enkä varmaan ikinä unohda, kun alakoulussa terkkari sanoi, että “sulla on tuota ylipainoa, niin mitenkäs se syöminen”… Hyvää sekin kai tarkotti, mutta sillon pienenä ne sanat oli iso kolaus.

Yhdeksän henkilön paljaat vatsat.

Lyhyt tarina kaunis. Vaihdoin koulua, kasvoin pituutta, tulin itsevarmemmaksi ja tajusin kuinka tarpeetonta oli antaa mahan määritellä niin paljon. Puristelin mun mahaa peilin edessä, mutta nyt rakkaudella. En mä edes tiedä mitä tapahtu, mutta uskon että iso kiitos kuuluu mun upeille luokkalaisille yläkoulussa, jotka tsemppas mun itsetuntoa tosi paljon. Perseestä on, ettei kaikilla oo niin upeita luokkalaisia. Kaikilla olis kuitenkin yhtäläinen oikeus olla sujut oman kroppansa kanssa.

Jossain kohtaa myös kehopositiivisuus alko nostamaan päätään mediassa ja yhtäkkiä mäkin löysin somesta eri näkösiä ja kokosia ihmisiä. Vaatemainosten mallitkaan ei enää näyttäny kaikki samoilta. Vaikka muutosta on alkanut tapahtua, kulttuuri joka meihin on pesiytynyt on tiukassa. Edelleen jo pienet lapset tuntee huonommuutta niiden kehojen takia siinä missä aikuiset. Juttu ei myöskään oo mitenkään sukupuolivapaata, eikä homma rajoitu pelkästään vatsoihin. 

Ei oo mikään ihme, kuinka paljon negatiivisuutta me liitetään vartaloihin. Meillä on haukkumasanoja erilaisille vartaloille, mm. läski ja lauta on nimityksiä, jotka varmasti kaikki tietää. Sen lisäksi, että meillä on suht tiukka käsitys siitä minkälainen on hyvä kroppa, meillä on myös käsitys siitä millanen on huono kroppa. “Onpa sulla ohuet käsivarret, söisit enemmän!”, “Miten sulla on noin paksut ranteet?”

Pienetkin kommentit voi jäädä pahasti mieleen. Kommentoija ei välttämättä todellakaan edes tarkoita sanomaansa pahalla, se voi silti tuntua pahalta. Me eletään maailmassa, jossa arvostetaan kauneutta – mutta hyvin rajatusti. Ollaan rakennettu tää maailma joten meillä on myös valta purkaa se. Yhteiskunta, jossa ulkokuori on välillä arvokkaampaa kuin ihminen itsessään, ei mun mielestä ole oikein. 

Haluaisin myös tarkentaa mikäli tää ei ole jollekin vielä selvää. Ulkonäöllä on väliä. Se on monille ihmisille itseilmaisun keino. Sillä tehdään ensivaikutelma. Me ei kuitenkaan voida lokeroida tai arvottaa ihmisiä niiden kehojen perusteella. Nilkkojen paskuus, mahan koko, reisien pehmeys… Mikään näistä ei määrittele ihmistä. 

LISTA SULLE

  1. Älä vertaa sun kroppaa muihin. Tärkeetä on, että sulla on hyvä olla.
  2. Jos haluat kehua toisen ulkonäköä, kehu vaatteita, tyyliä tms, mutta älä kommentoi muiden kehoja edes neutraalisti, ne ei ole sun asia.
  3. Kukaan ei ole ikinä täydellinen, jossain kohtaa pitää vaan hyväksyä itsensä ja päättää että mä riitän.

Jos tykkäsit mun ajatuksista, seuraa mua IG:ssä https://www.instagram.com/i_id_a/ #mahamaanantai. Tein tästä aiheesta myös videon, käy kattomassa se Youtubesta.


Kirjoittaja:
Iida Karonen
Kommentit: 0

Miten myöhästyä lahjakkaasti ekana työpäivänä

Olen ehdottomasti aikatauluihminen. Olen se ärsyttävä tyyppi joka motkottaa muille, kun ovat 5 minuuttia myöhässä. Toisaalta huolehdin, että asiat tapahtuvat ajoissa.

Alakoulussa jos nukuin pommiin aloin itkeä ja menin paniikkiin. Rukoilin äitiä soittamaan kouluun ja sanomaan, että olen kipeä. Äiti ei suostunut. Häpeissäni jouduin muutaman kerran astelemaan luokkaan ja lausumaan sanat “anteeksi, että olen myöhässä”. 

Yläkoulussa olin koko kolmen vuoden aikana vain muutaman kerran myöhässä koulusta. Kerran pamahdin yhteiskuntaopin luokkaan ja olin jo pahoitellut myöhästymistäni, kunnes tajusin, että luokka oli väärä ja ihmiset tuijottivat minua opettaja etunenässä. Kieltämättä hävetti.

Iltana ennen ensimmäistä kesätyöpäivääni Bueno-jengin parissa vitsailin, kuinka nyt varmastikin onnistuisin munaamaan homman ja nukkuisin pommiin. Kas kummaa, juuri niin siinä kävi… MINULLE, ihmiselle joka olen mieluummin 10 minuuttia etuajassa kuin minuutin myöhässä.

Heräsin, venyttelin, mietin että tulipas nukuttua hyvin, katsoin puhelinta. Kaksi soittoa ja viesti. Olen myöhässä. Työt alkoivat tunti sitten ja minulla menisi vielä toinen tunti matkaan. Pesin hampaita samalla kun ravasin ympäri asuntoa etsien tavaroita ja kiskoen vaatteita päälleni. 5 minuuttia ja olin ulkona. Pyöräilin metroasemalle. Metro tuli juuri sillä minuutilla. Istuin alas.

Tajusin, että olin lähtenyt ilman meikkiä, likaisilla vaatteilla, ilman kuulokkeita. Jäin pois metrosta ja vaihdoin bussiin. Määrätietoisesti harpoin toimistolle, jossa minulle naurettiin. Kukaan ei ollut vihainen, lähinnä hämmästynyt ja huvittunut. Nauroin itsekin. Oli absurdi ajatus, että kaikista maailman ihmisistä minä olin juuri myöhästynyt lähes kaksi tuntia ensimmäisenä työpäivänä. 

Eka työpäivän jälkeen tulin kotiin ja olin ylpeä itsestäni. En missään nimessä siksi että myöhästyin… Tai tekemäni ensivaikutelman takia… Olin ylpeä koska olin selvinnyt. En ollut rukoillut itkien äitiä soittamaan, en ollut lamaantunut enkä vetkutellut. Olin selvinnyt ja uskon, että se kokemuksena oli minulle antoisampi, kuin jos aamu olisi mennyt suunnitelmieni mukaan. Sen lisäksi en kuulemma ollut edes menettänyt mitään, vaan aamu oli ollut yhtä sähläystä. Oma myöhästymiseni oli ehkä vain piste i:n päälle. 

Tee näin:

  1. ÄLÄ TULE MYÖHÄSSÄ TÖIHIN (etenkään ensimmäisenä päivänä)
  2. Jos tulet, infoa työnantajaa tms. pahoitteluiden kera
  3. Pahoittele lisää kun vihdoin pääset paikan päälle
  4. Muista ettei myöhästyminen ole maailmanloppu, vaan ensi kerralla varmista, että herätyksesi on päällä ja tarpeeksi voimakkaalla äänellä!!!

Kirjoittaja:
Iida Karonen
Kommentit: 0

Vinkkejä kesätekemiseen sateella

Jos sulla on tylsää kesällä, kun sataa, niin ei huolta. BuenoTalk auttaa! Alla timanttisimmat vinkit, kun kesäpäivän sijaan nautitaankin “Suomen kesäpäivästä”, eli kaatosateesta ja pikkupakkasesta.

1. Ota käteesi kirja (ne on sellaisia vanhanaikaisia tabletteja, joissa on paperiset sivut) ja lue. Sillä, mitä lukee, ei oikeastaan ole väliä. Jotkut tykkään keittokirjoista tai Aku Ankoista ja jotkut scifi-järkäleistä, joita voisi käyttää lyömäaseena. Lukemiseen kuluu helposti paljon aikaa, joten sadepäiväkin menee nopeasti ohi.

2. Ota sadepäivänä käteesi peliohjain tai hiiri ja näppäimistö. Sen jälkeen avaa lempipelisi, äläkä poistu pelin ääreltä ennen kuin on pakko syödä/juoda, käydä vessassa tai silmäluomet ei vaan enää pysy auki. Saman voi toistaa seuraavana päivänä, kunnes ulkona on hyvä sää.

3. Digipelien sijaan kaiva laatikosta se lautapeli, jonka pelaamiseen ei koskaan ole aikaa. Päivä menee leppoisasti Monopolin merkeissä, joka ei vaan lopu koskaan. Lisäbonuksena pelaajien välinen mykkäkoulu, jonka Monopolin pelaaminen saa joka tapauksessa aikaan. Se kun ei mikään maailman reiluin peli ole…

4. Kaiva esiin isoäidin vanha keittokirja ja ala kokkailemaan. Keittiön ikkuna (jossa sellaista on) kannattaa avata ja samalla kuunnella sateen lorinaa, ai että! Jos tämä meni liian antiikkiseksi touhuksi, voi keittokirjan korvata Googlen hakukentällä ja syöttää sinne mitä mieli tekee. Jotenkin leipominen ja sade on vaan täydellinen kombo!

5. Vaikka ulkona sataisikin, se ei estä sinua menemästä ulos. Sadetakki vaan niskaan ja ulos lompsimaan, siinä on tietynlainen fiiliksensä! Ja mikä onkaan sen ihanampaa, kun kunnon kesäukkonen! Toki silloin kannattaa kyllä pysytellä sisällä. Jos ulkona puolestaan on pakkanen, suosittelemme yksinkertaisesti pysymään tiukasti käärittynä peiton alla kotona. Pakkanen ei kuulu kesään, toisin kun sade.

6. Sadepäivien ehdoton ykköstekeminen on pistää jokin hyvä sarja tai elokuva pyörimään suoratoistopalvelusta. Vaikka tämä ei nyt mikään vallankumouksellinen vinkki olekaan, niin on se kuitenkin mainittava tällä listalla. Tämän jälkeen voikin jatkaa samoilla ohjeilla kuin mitä jo annettiin kohdassa 2.

7. Jotta meillä kaikilla olisi kivempi olla kotonamme, on siellä joskus siivottava. Ei myöskään ole reilua, että laittaa kanssa-asujan/asujat siivoamaan puolestasi. Eli koska tämä asia on kuitenkin tehtävä, mikä olisikaan sen parempi ajankohta kuin kylmä ja sateinen kesäpäivä!

8. Sadepäivänä on hyvä hetki katsoa mitä romua on kertynyt nurkkiin ja minkä niistä voisi myydä hyvään hintaan! Nettikirppisten keskustelut ja kaiken maailman mittapyynnöt voivat kyllä syödä aivot, mutta kun sulla siintää eurot silmissä jaksat vastata urpoillekin asiallisesti.

9. Sadepäivät ovat luotu downshiftaamiseen ja päiväunille! Aurinkoisina päivinä tuntee omantunnon pistoksen jos on koko päivän sisällä, kun taas sateella saa luvan kanssa levätä. Valmista itsellesi herkullinen brunssi, vietä koko päivä pyjamassa ja nauti!

10. Onko sulla jäänyt joku lehti pyörimään nurkkiin? Lue se, koska et ole sitä kuitenkaan vielä kannesta kanteen lukenut. Tämän suorituksen jälkeen vie se lehtiroskiin tai anna se jollekin toiselle luettavaksi. Tämän voi yhdistää hyvin kohdan 7 kanssa.

11. Soittokierros! Onko sulla huono omatunto siitä, ettet soita sun isovanhemmille tai kummeillesi kyllin usein? Sadepäivä korjaa tämänkin piston sydämessäsi! Todennäköisesti myös kummin kaimalla on tylsää sadepäivänä, joten itsesi viihdyttämisen lisäksi teet myös toisen sadepäivästä vähän mukavamman.

12. Onko sulla tärkeitä papereita, joiden tulisi olla ojennuksessa? Työtodistuksia, takuukuitteja, verokortti, koulu- tai harrastustodistuksia? Hanki itsellesi mappi, rei’ittäjä sekä muovitaskuja ja anna palaa. Sisäinen rauha odottaa!

13. Pyjamabileet! Kutsu kaverit koolle ja mässytelkää yhdessä nameja ja katsokaa hömppäleffoja. Pyjamabileet voi itse asiassa yhdistää lähes minkä tahansa tässä listassa olevan vinkin kanssa! Eli siitä vaan komboilemaan.

14. Tää on sulle, jolla on kuhertelumahdollisuus. Sadepäivän viettäminen kyljellään ihmettelemässä toisen upeutta – parasta! Suukot ja kielisuudelmat, mm-mm-mmm!

15. Siisti tietokoneesi! Oletko kaikkien arkistoijien kauhu? Tallennat tiedostosi ihan minne sattuu, ja tietokoneen työpöydän raivaamiseen ei ole juuri muita keinoja kuin siirtää kaikki tiedostot uuteen kansioon, jossa lukee *työpöydän tiedostot 2*. Tiedät mitä mä aion sulle ehdottaa!

16. Lähde leffaan! Leffateattereissa on tunnelmaa. Sadepäivänä on mahtavaa pystyttää konttori leffateatteriin. Valmistaudu kunnon eväillä ja katso ensimmäisen jälkeen toinenkin leffa. Vielä parempi, jos lähimpään leffateatteriin on about 500 km matkaa. Meneepä se aika myös matkustaessa.

Maapähkinäkasvi kasvattaa vihreitä lehtiä

17. Ota retkikeitin tai retkieväät matkaan ja seikkaile jonnekin katoksen alle. Kokkaile siellä itsellesi ruokaa ja seuraa miten sade ropisee. Kyllähän siitä saattaa kylähullun maineen saada, mutta eipähän tule tylsää.

18. Omavaraisuus, hieno asia! Jos haluat larpata maanviljelijää, työnnä multaan kuivia herneitä ja maapähkinöitä ja asettele sateen kasteltavaksi (ja muista kastella myös jatkossa). Herneistä kasvaa herneenversoja, jotka maistuvat hyvin salaatissa tai leivän päällä. Maapähkinöistä saat hienon viherkasvin. Itse pähkinät löytyvät myös jossain vaiheessa mullasta, mutta älä laske niiden varaan.

20. Lämmittele vanha harrastus. Löytyykö kaapin pohjalta jonglööripallot, hula-hula-vanne, tuuba, coca-cola-yo-yo tai kuumaliimapyssy, johon et ole koskenut vuosiin. Sadepäivänä on hyvää aikaa ottaa vanha harrastus haltuun ja kenties innostua siitä muutenkin.

19. Löytyykö nurkistasi vesivärejä, akryyleja tai mitä vaan? Taiteilu on yllättävän kivaa. Ei tarvi edes yrittää kamalasti ollakseen ihan surkea! Ja se on just hyvä! Aina ei tarvi suorittaa, vaan voi vaan maalailla menemään.

Bonus: Kesäsade ei kyllä oikeasti haittaa juuri minkään asian tekemistä. Jos olit suunnitellut rantapäivää, niin mene ihmeessä rannalle! Ainoa haitta sateesta on se, että rannalla on paljon tilaa, eikä ihokaan pala ihan niin pahasti.


Kirjoittaja:
Mikael
Kommentit: 0

Mikä on sun eka kesätyö?

Juttelimme työkavereiden kanssa kesätöistä, kun meille muutama tänne toimistolle kohta saapuu. Jäin pohtimaan, että mikä mahtoikaan olla oma ensimmäinen kesätyöni? Ei ainakaan kuvien ja blogien kirjoittaminen tai videoiden kuvaaminen, kuten meille tulevilla tyypeillä. Silloin omassa nuoruudessa kun ei ihan näin hyvin tekniikka ollut kaikkien saatavilla…

Monet nuoruuden kesäni vietin lähinnä leireillä apuohjaajina. Siitä sai joskus muutamia kolikoita, mutta lähinnä leireilin ihan vapaaehtoishommana. Se kun oli niin kivaa. Opiskelujeni aikana tein myös leirityötä, eli oman alan töitä, mutta tällä kertaa hiukan parempaa korvausta vastaan. Mitään “perinteisiä kesätöitä” en ole koskaan tehnyt. Tai niin aluksi muistin… mutta muistipa se palaakin pätkittäin.

Mikael nojailee mäntyyn korkealla puussa ja katselee käsissään olevaa köyttä.

Ruuveja ja muttereita

Oma ensimmäinen kesätyöni oli nimittäin kahden viikon pituinen pätkä ennen leireilyaikaani. Tämän vuoksi se ei ihan heti mieleen tullut. Joskus yläkoulussa olimme serkkuni kanssa kaukaisen sukulaisen firmassa hommissa. Aina joskus kuulee puhuttavan työtehtävistä, jotka koulutettu apinakin osaisi tehdä (tai nykyään ehkä robotti). Ja tämä oli juuri sellainen. Me nimittäin pussitimme pultteja ja muttereita. 

Juuri niitä pieniä pusseja, jotka tulee sohvien, kaappien ja muiden kotona koottavien huonekalujen mukana. Tehtävämme oli laskea ja pakata minigrip-pussiin kahdeksan mutteria, kahdeksan prikkaa ja kahdeksan pulttia. Meillä oli jokin sovittu määrä, miten paljon pusseja piti saada tehtyä tietyssä ajassa. Enää en tarkkaa määrää kyllä muista. Enkä sitä, kuinka paljon onnistuimme tekemään virheitä työssämme. 

Käsi laittaa minigrip-pussiin muttereita, ruuveja ja välilevyjä.

Mikä on työssä tärkeää

Kahden viikon rupeamasta sain palkkaa ehkä vähän liian vähän, mutta ei se oikeastaan haitannut. Meillä oli hauskaa töitä tehdessä ja radiota kuunnellessa. Hommia ei tarvinnut tehdä hiki hatussa, koska pussien määrä niihin varattuun aikaan ei ollut mitenkään liian iso. Vaikka homma oli varaston kuumassa nurkassa hikistä, niin hikipajalta ei homma tuntunut.

Opin noiden kahden viikon aikana kaksi asiaa. 

  1. Kaikki työ on tärkeää työtä!  
    Oli sitten pörssiyhtiön toimistusjohtaja, lähikaupan hyllyttäjä tai mutterien pussittaja. Jokaisella työllä on oma paikkansa, eikä mikään työ ole turhaa. On myös tärkeää pitää omaa työtään tärkeänä ja ymmärtää sen merkitys. Motivaatiota on helpompi pitää yllä, kun näkee, miksi oma työ on tärkeää. 
  1. Työpaikan ilmapiiri on työpaikan tärkein asia.  
    Tylsinkin homma voi olla mukavaa, kun työkaverit on mukavia ja ilmapiiri on leppoisa. Itse tekisin paljon mieluummin huonolla palkalla tylsää työtä kivojen työkaverien kanssa kuin huippupalkkaista hommaa mulkkujen ympäröimänä. Työ vie kuitenkin 1/3 ajastamme arkena, joten sitä ei kannata mulkkujen kanssa viettää. 

Oma ensimmäinen työkokemukseni oli siis positiivinen, vaikka sitä pitikin vähän muistin syövereistä kaivella. Toivon, että näin olisi myös muilla. Valitettavan usein ensimmäinen työpaikka on monille täysi susi, pomot idiootteja ja työkaverit syvältä. Omalla asenteella siitäkin usein selviää ja kaikista, myös huonoista kokoemuksista, voi oppia. Jos ei muuta, niin ainakin olemaan tarkkana, minkälaiseen työpaikkaan seuraavan kerran lupautuu. 


Kirjoittaja:
Mikael
Kommentit: 0

#BlackLivesMatter ja rakenteellinen rasismi

Tehdään yksi asia heti alkuun selväksi – minä olen etuoikeutettu ihminen. Olen valkoinen keskiluokan edustaja, ja vieläpä mies. En ole koskaan elämässäni kokenut rasismia tai muutakaan rakenteellista syrjintää. En pysty samaistumaan yhteenkään rasismia kokevaan ihmiseen, koska ilmiö on minulle henkilökohtaisella tasolla vieras. Näin on asia kaikkien etuoikeutettujen kohdalla, vaikka ihminen ei itse ymmärtäisikään olevansa etuoikeutetussa asemassa. En myöskään ole aihealueen tutkija, joilla voisi olla ilmiöön hyvin erilainen näkökulma. Kirjoitan, koska mielestäni aihe on tärkeä ja siitä pitää puhua. 

#BlackLivesMatter ja George Floyd 

#BlackLivesMatter ja George Floyd ovat olleet viime päivinä somen kuumimmat puheenaiheet, ainakin Yhdysvalloissa, mutta myös muualla maailmassa. Jos olet elänyt uutispimennossa, niin tässä tiivistys – taas yksi mustaan vähemmistöön kuuluva ihminen, George Floyd, kuoli poliisin liiallisen voimankäytön seurauksena Yhdysvalloissa. Tästä on seurannut protesteja ja jopa mellakointia ympäri Yhdysvaltoja ja maailmaa.  

Trump on uhannut lähettää kansalliskaartin hajottamaan mellakoita ja tilanne on monessa paikassa hyvin sekava. Niin valkoiset, mustat kuin poliisit ovat tehneet rikoksia mellakoissa ja myös yrittäneet estää niitä. Moni protesti on saanut tulta alleen erityisesti siitä, että neljästä paikalla olleesta poliisista vain yksi on (tätä kirjoitettaessa) pidätettynä. Ja sekin pidätys tuli vasta “kohtuullisen” mietintäajan jälkeen, eikä välittömästi George Floydin kuoleman seurauksena. 

Kuvaaja, joka kertoo, että 99% poliiseista, jotka ovat tappaneet, eivät ole saaneet syytettä yhdysvalloissa vuosina 2013-2019.

Rakenteellista rasismia Yhdysvalloissa 

Tilanne ei ole uusi. Samanlaisia väkivallantekoja mustia kohtaan ja niistä seuranneita protesteja on nähty Yhdysvalloissa ennenkin. Tuntuu siltä, että poliisin mustiin kohdistava väkivalta on Yhdysvalloissa niin yleistä, että kaikki tapaukset eivät edes ylitä uutiskynnystä. Tämän lisäksi niin oikeuslaitos kuin vankilajärjestelmäkin kohtelee mustia ja valkoisia eri standardeilla. Ja näin on ollut oikeastaan orjakaupan alkamisesta lähtien (siis 1600-luvulta). Kyllähän Yhdysvalloissa poliisi ampuu valkoisia heteromiehiäkin, mutta suhteessa paljon vähemmän.

Kummallista on se, että tilanne ei tunnu paranevan yhtään. Kun näin ensimmäisen uutisen George Floydista, niin ajatus ei ollut: “Mitä ihmettä!” vaan: “Ai, taasko…”. Sen verran arkipäiväiseltä asia tuntui, mikä on jo itsessään ongelma. Kun väkivalta alkaa tuntumaan normaalilta, jokin on vakavasti pielessä. Silti uutisia lukiessa itseäni välillä hävettää. Onko oikeasti mahdollista, että ihminen, ja vieläpä poliisi, voi toimia uutisissa kuvatuilla tavoilla? Pelottavaa on myös se, että kukaan ei tarkkaan tiedä kuinka monta ihmistä on kuollut poliisin luoteihin Yhdysvalloissa. Tällaisia tilanteita kun ei ole pakollista siellä raportoida tai tutkia.

Yhdysvallat ja Suomi ovat hyvin eri kansakuntia. Suomessa poliisiin voi lähtökohtaisesti luottaa. On siellä Amerikassakin paljon hyviä poliiseja, jotka ovat olleet myös osoittamassa mieltä muiden mukana. Valitettavasti jo muutama rasistinen poliisi leimaa koko ammattikunnan. Suomen poliisien koulutus on ihan eri tasolla (käsittääkseni) Yhdysvaltoihin verrattuna. Onneksi itseään voi siis lohduttaa sillä, että nyt puhutaan onneksi Amerikasta ja meillä Suomessa asiat ovat  täydellisesti ja meillä vallitsee täydellinen tasa-arvo… (<-Sarkasmivaroitus

Kymmeniä rasismin vastaisia kylttejä levitettynä kadulle ja seinää vasten

… ja meillä 

Ei meilläkään asiat ihan täydellisesti ole. Suomessa “ulkomaalaistaustaisen” (esim. ulkonäöltään ei-kantasuomalaisen näköinen, erikoinen nimi, ei-kristitty jne.) voi olla vaikeampi päästä jatkoon työnhaussa, viranomaiset voivat kohdella heitä eri tavalla, ja myös kadulla saattaa joutua rasistisen henkisen tai fyysisen väkivallan uhriksi. Jopa poliisin kerrotaan profiloineen ihonvärin perusteella, eikä kaikki poliisien salaisen Facebook-ryhmän viestitkään kovin mairittelevia ole.

Se on kuitenkin totta, että poliisin virkatehtävässä toteuttamien voimakeinojen seurauksena kuolee Suomessa ihmisiä niin harvoin, että on lähinnä sattumaa, kuka joutuu poliisin uhriksi. Mutta jos ihminen loukkaantuu tai kuolee poliisin voimankäytön takia Suomessa, asia tutkitaan aina syyttäjän toimesta.  

Tilanne ei siis ole ihan niin paha kuin monissa muissa maissa, mutta valitettavasti rasistinen ilmapiiri näyttää ainakin näin mutu-tuntumalta lisääntyneen Suomessa viime vuosien aikana. Myös politiikassa tuntuu olevan nykyisin sallittua avoimesti tuoda esille rasistisia arvoja, jotka tietysti myös valuvat alaspäin rivikansalaisten asenteiksi. Täällä Suomessakin näkyy yhä enemmän turhaa vastakkainasettelua, joka ei pohjaa mihinkään muuhun kuin turhaan pelkoon ja ennakkoluuloihin.  

Tasa-arvon puolesta 

BlackLivesMatter on Yhdysvalloissa vuonna 2013 perustettu liike, jonka hashtagin alle tasa-arvotaistelu on tiivistynyt viime vuosina. Liikkeen voidaan ajatella olevan suoraa jatkumoa Martin Luther Kingin työlle tasa-arvon puolesta. Suomessa ei ihan samanlaista liikehdintää ole ollut, koska rasismi on ollut paljon näkymättömämpi ilmiö, ja se on ollut enemmän piilossa erilaisissa rakenteissa. Tasa-arvon puolesta puhuu täällä useampikin järjestö, joista voisi mainita tässä vaikkapa SPR:n rasismin vastaisen viikon.

Oma etuoikeutettu asemani tekee ongelmien näkemisestä ja tunnistamisesta arkielämässä vaikeaa. Vaikka itseään pitäisi kuinka fiksuna ja yhteiskunnallisesti valistuneena yksilönä, niin hienovarainen rasismi jää helposti pimentoon. Tämä on ongelmallista, sillä etuoikeutetut ovat (yleensä) enemmistössä ja juuri enemmistön teoilla on merkitystä.

Tässä muutama vinkki, millä pääsee eteenpäin: 

  1. Usko, kun joku kertoo kohdanneensa rasismia, vaikka et sitä itse näe
  2. Älä vähättele, kun rasismista puhutaan, vaikka se tuntuisi sinusta pieneltä asialta 
  3. Tue läheisiäsi, kun näet rasismia tai sinulle kerrotaan siitä 
  4. Puutu heti, jos näet rasismia ympärilläsi 
  5. Lohduta rasismin kohteeksi joutuvaa ja kerro, että olet hänen puolellaan
  6. Osallistu, lahjoita, marssi ja pidä asiaa näkyvillä arjessa myös jatkossa 

Rasismi on rakenteellinen ongelma. Se ei muutu hetkessä, minkä vuoksi asiaa pitää jatkuvasti pitää esillä. Rasismi ei auta ketään, siinä ei ole mitään hyvää. Minun (meidän) etuoikeutettujen vastuulla on pitää huolta siitä, että vähemmistöjen oikeudet toteutuvat ja maailmasta tulee myös rakenteellisesti tasa-arvoinen paikka. Se ei ole pelkästään oikeutemme, vaan myös velvollisuutemme ihmisinä. 

Mielenosoitus-kyltti, jossa teksti: Me ei aloiteta rotusotaa, me lopetetaan se.

Kirjoittaja:
Mikael
Kommentit: 0