30 asiaa, jotka alkoi ärsyttää, kun alkoholi astui kehiin

Alkoholi. Mä en aina ole ajatellut susta näin. En ihan muista milloin mua alkoi häiritä sekä oma että muiden käyttäytyminen juodessa. Tässä lista asioista, jotka alkoi alkoholia käyttäessäni ärsyttää.

Top 30 -alkoholiärsytykset

Henkilö pitää kiinni kädellään lonkerotuopista diskon valossa.
Ärsyttääkö alkoholi, tai haluatko kysyä jotain päihteistä? Jätä meille kysymys www.buenotalk.fi/kysy, niin vastataan sulle.
  1. Ärsytti, kun omat sanat takelteli. Myös muiden horinat. (Koita sanoa ”takelteli” kännissä.)
  2. Ärsytti, kun joku vuodatti tunteitaan ihan eri tavalla kuin selvinpäin. (Pitäisikö sun mennä juttelemaan ammattilaisen kanssa?)
  3. Ärsytti, kun seuraavana päivänä ei saanut paljon mitään aikaan. (Jotkut ihmiset ovat liian ahkeria ja kaipaavat breikkiä, mä en ole ahkera.)
  4. Ärsytti, kun joku yritti houkutella juomaan, vaikka olin sanonut ei. (Mikä homma!)
  5. Ärsytti, kun piti selitellä miksi en halunnut juoda enempää. (Aikuiset ihmiset!)
  6. Ärsytti ja huolestutti, kun näki toisen ongelmallisen päihteidenkäytön. (Huomaan, että yrität peitellä jotain, onko sun mahdollista hakea apua? Oikeasti.)
  7. Ärsytti rahanmeno. (Autch! Alkoholi vaihtui makaroniin ja ketsuppiin.)
  8. Ärsytti millaisia muista ja itsestä tuli humalassa. (Ihan saakelin älykkäitä! NOT.)
  9. Ärsytti toisten jumittaminen. (No niin. Tulehan sieltä.)
  10. Ärsytti toisten humalaiset ilmeet ja eleet. (Miksi sä teet noin?)
  11. Ärsytti äänitason nouseminen ja öykkäröinti. (Ole hiljaa, ole hiljaa, ole hiljaa!)
  12. Ärsytti, kun tultiin puhumaan liian lähelle. (Sun hengitys haisee.)
  13. Ärsytti, kun humalaisena tuli uhkarohkeaksi. (No niin, semmoista sitten. Tekisitkö selvinpäin? Kiitos alkoholi!)
  14. Ärsytti, kun postattiin kuvia alkoholijuomista eikä kavereista, kun lähdettiin viettämään aikaa kavereiden kanssa. (Mun kasvot ovat täällä!)
  15. Ärsytti, kun puhuin vähän liikaa muiden asioista kännissä. (Anteeksi.)
  16. Ärsytti, kun tunnelman kohottamiseen tarvittiin (muka) päihteitä. (Ihan kivaa meillä oli ilman, tai vähemmällä määrällä.)
  17. Ärsytti, kun piti olla huolissaan ja pitää huolta toisista. (Pääsetköhän nyt kotiin, soitetaan huomenna ja kysellään sun laukun perään.)
  18. Ärsytti, kun toinen alkoi valittaa kaikesta. (Ootko kuullut sellaisesta esineestä kuin peili?)
  19. Ärsytti, kun kaverista tuli ihan toisenlainen. (Mun pitäisi kai sietää sua tällaisenakin, mutta mikä estää olemasta rohkea arjessa?)
  20. Ärsytti, kun lääpittiin. (Haloo, omat rajat!!)
  21. Ärsytti muiden vastuuttomuus, kun oltiin ulkona juomassa. (Tää ei kyllä olisi mun asia huolehtia.)
  22. Ärsytti kuunnella toisen valitusta rahattomuudesta, kun tiesi toisen juovan pitkin viikkoa. (Talousasiat voivat ahdistaa, mutta eivät ne näinkään ratkea. Hae apua.)
  23. Ärsytti väkivallan uhka mitä välillä esiintyi baarien ulkopuolella. (Tää on todella epämukavaa.)
  24. Ärsytti, kun omaa käytöstä seliteltiin sillä, että oli kännissä. (Läppä!)
  25. Ärsytti, kun piti skarpata kotiin kulkiessa, jotta voisi varautua, jos tapahtuisikin jotain pahaa. (Ikinä ei oo tapahtunut paljon mitään, mutta varoa täytyy silti.)
  26. Ärsytti, että ihmiset unohtivat mitä sanoivat tai tekivät ollessaan hutikassa. (Ahaa, et siis tarkoittanut analyysiasi minusta, koska olit kännissä?)
  27. Ärsytti, kun illanvietosta tuli terapiasessio. (Oikeasti tästä kuuluisi jo maksaa.)
  28. Ärsytti, kun toinen yritti toistuvasti pummata itselleen juomaa multa, eikä itse tarjonnut takaisin. (Hei nyt! Not cool.)
  29. Ärsytti, kun toinen puhui koko ajan päälle niin, että lopulta sitä vaan itse nyökkäili ja joi. (Ootko kuullut dialogista?)
  30. Ärsyttää kun ärsyttää.
Kuvituskuva. Henkilöitä seisomassa festivaaleilla.
KUvituskuva. Henkilöt eivät liity tekstiin.

On ihan ookoo ärsyyntyä alkoholista

Tämä lista kertoo tietenkin enemmän minusta kuin sinusta. Käytän vieläkin alkoholia toisinaan, mutta kerta toisensa jälkeen tulee mietittyä – mitä järkeä tässä on?

Kuten listasta huomaa, olen kontrollin ystävä. Tämä on vaikuttanut siihen millaisissa kaveriporukoissa ja tilanteissa viihdyn. Onneksi oon sellaisessa tilanteessa missä saan valita. Juomaan painostavat ja muutenkin humalassa sekoilevat tyypit ovat karsiutuneet mun illanviettokavereista vuosien varrella.

Mietin, että kuulostan melko tylyltä tässä. Uskon kuitenkin siihen, että me kaikki voidaan paremmin, jos toisen ei tarvitse kytätä ja ärsyyntyä, ja toisaalta toisen ei tarvitse himmailla menoaan. Kaikki voittaa!

Joulu on taas!

“Joulu on taas, joulu on taas, kattilat tänynnä puuroo”.

Mutta mikä ihmeen joulu? Meille kaikille on ainakin koulussa kerrottu, että Joulu on Jeesuksen syntymäpäivät, mutta tämä ei ihan koko totuus ole. Siihen jouluun kun liittyy aika monta legendaa ja tarinaa.

Jeesuksen syntymäpäivä? 

Jeesuksen syntymäpäivä on 25. päivänä joulukuuta. Tai siis oikeasti joskus maaliskuussa, mutta näin päätettiin noin vuonna 300 kirkonisien kokouksessa. Sattumalta joulukuun päivä osui monenkin erilaisen pakanallisen keskitalven juhlan kanssa samaan aikaan. Mikä sattuma 😉.

Suomessa joulua kuitenkin vietetään aattona, eli 24. Joulukuuta. Miksi ihmeessä? Monet epäilevät, että syynä on suomalaiset juomatavat. Aattona juhliessa voi vetää viinaa, kun seuraava päivä on vapaapäivä. Todellisuudessa keskiajalla pohjoismaissa päivän ajateltiin alkavan illasta. Siksi “aattoilta” oli todellisuudessa 25. päivän alku.

Hyvä/paha joulupukki 

Jouluna meidän luona käy Joulupukki, joka nykyään on ihanaisen Coca Colan punainen. Ennen vanhaa Suomessa ihmisten luona kyläili pakanallinen harmaa ja pukinsarvinen Nuuttipukki.  

Nuuttipukki ei suinkaan tuonut lahjoja, vaan vaati niitä. Jos ei lahjoja saatu, niin pukki saattoi tehdä pahojaan. Nuuttipukin perinne elää yhtä, mutta nykyisin nuuttipukki vierailee harvemmin, ja tammikuussa, Nuutinpäivänä. 

Vanha kuva joulupukista kirjoittamassa kirjettä pöydän ääressä punaisella sulkakynällä.
©Juntunen, M. joulupukki kirjoituspöytänsä ääressä.

Salassa jaetut joululahjat 

Joulupukin esikuva taas tulee kristityätä pyhimykseltä, Pyhä Nikolaokselta. Myran kaupungissa vaikuttanut piispa jakoi lahjoja niitä tarvitseville. Hän kuitenkin teki sen salaa ja esimerkiksi jakoi köyhille kolikoita yöllä, kun kukaan ei huomannut.

Pyhä Nikolaus oli myös merenkulkijoiden pyhimys. Hollannissa hänellä oli oma nimitys “Sinterklaas”. Tämä nimi levisi Yhdysvaltoihin 1800-luvulla ja sai siellä nkyisen muotonsa “Santa Claus”. 1930-luvulla Coca Colan mainoskampanjassa Joulupukki sai nykyisen ulkomuotonsa punaisine nuttuineen.

Ja kaikkihan tietää, että Joulupukki asuu korvatunturilla, eikä pohjoisvanalla, kuten monissa maissa virheellisesti väitetään!

Oi kuusipuu 

Miksi ihmeessä ihmiset kantavat elävän puun kotiinsa, koristelevat sen ja sitten heittävät kuivuneen puun roskiin joskus kesäkuussa?

Itse asiassa tätä ei tarkkaan tiedetä. Legendan mukaan Saksassa noin 600 elänyt munkki olisi kaatanut kuusipuita saksan metsistä. Puita ei kuitenkaan koristeltu, vaan ripustettiin sisälle roikkumaan latva alsapäin(!).

Kuusipuun kolmiomaisella muodolla munkki halusi vertauskuvallisesti kertoa kolmiyhteisestä Jumalasta. Kuka tietää, onko tarina totta, mutta hänen vaikutusalueeltaan löytyy ensimmäiset maininnan joulukuusista. Koristelu aloitettiin vasta paljon myöhemmin.

Helsingin senaatintorin joulumarkkina, jossa iso joulukuusi.
©Småros, E. Suomi 100, itsenäisyyspäivän vietto kotona ja kaupungilla.

Kielletään joulu! 

Joulu on yritetty kieltää montakin kertaa. Kieltoja on perusteltu niin politiikalla kuin uskonnolla. Yleensä niillä molemmilla. Ainakin 1650-luvulla Skotlannissa joulpäivästä tehtiin arkipäivä, koska valtaapitävien mielestä joulusta oli tullut irstaileva mässäilyjuhla kalkkunoideen ja jouluoluineen. Tavallinen kansa ei kiellosta tosin paljoa piitannut.

Myös natsit yrittivät 1930-luvulla kieltää joulun. Kaikki kristillisyys pyrittiin poistamaan ja joulua vietettiin lähinnä kansallissosialistisen ideologian nostattamalla kiihkolla. Tarjolla oli niin hakaristin muotoisia piparimuotteja kuin kuusen nokkaan nostettavia rautaristejä. Myös joulukalenterien kuvat pyrittiin muuttamaan iskulauseiksi.

Sanomattakin on selvää, että joulua ei noin vain ole onnistuttu koskaan kieltämään. Aina, kun sitä on yritetty, on kansa silti jatkanut juhlintaa.

Oikein Bueno joulu! 

Joulussa on satoja, tai tuhansia, perinteitä ympäri maailmaa. Se, miten joulua viettää on jokaisen oma asia. Osa ripustaa joulukuusen jalastaan katoon, osa syö kinkun sijaan seitania ja joillekin joulun tärkein anti on huonot elokuvat.

Miten sitten joulua vietätkin, niin toivottamme sinulle oikein Buenoa joulua! Nähdään ensi vuonna, tulkoon siitä tätä vuotta parempi. Kovin paljoa tätä vuotta erikoisempi se ei (ainakaan todennäköisesti) voi olla 😊.

“Nyt sitä sa, nyt sitä saa, kattilat täyteen puuroo” 

– Mikael ja koko Bueno Jengi 

Ps. Kaikista joulun herkkuruuista oma suosikkini saattaa kuitenkin olla se jouluaamun riisipuuro, joka nautitaan Lumiukkoa televisiosta katsellen. 

Vuosi 2020: Vähän alakuloinen, mutta ihan ok

Myönnettäköön, tämä vuosi 2020 ei ole ollut se kaikista paras. Pandemia, lomautukset, sosiaalinen eristäytyminen, ympärillä häälyvä synkkyys… list goes on.

Joulukuu on aina (tai ainakin niin kauan kuin muistan) ollut yksi lempikuukausistani. Silloin on tietenkin joulu, ja kaikki siihen liittyvät kivat asiat. Ruoka, nukkuminen ja joululeffat tulee näin ekana mieleen.

Mutta sen lisäksi joulukuussa on jotain semmosta kivaa kutkutusta. Vanha poistuu, ja uusi astuu sisään. On mahdollisuus miettiä mikä voisi olla ensi vuonna eri tavoin, jos niin haluaa. Moni tekee uudenvuodenlupauksia, ja haaveilee valoisammasta tulevaisuudesta.

Joulukuussa katsoo usein myös automaattisesti taaksepäin ja miettii, mikä kuluvassa vuodessa on jäänyt plussan puolelle, minkä taas voi huoletta heittää unholaan. Tänä vuonna on jotenkin ihan extra-toiveikas olo.

Nainen päässä 2020 uudenvuodenhupilasit katsoo suoraan kameraan
Yllä allekirjoittanut, toiveikkaana valmiina uuteen vuoteen 😀 little did i know!

Halusin tehdä oman TOP5-listan vuodelle 2020. Ensin suunnitelmissa oli mahtipontisesti TOP10, mutta aika nopeasti huomasin, että nyt lähdettiin soitellen sotaan ja lista hieman typistyi.

1. Etätyöt / etäopiskelu 2020

Kuulun ehdottomasti siihen ihmisryhmään, jolle etäily sopii. Olen äärimmäisen aamu-uninen, joten kun työmatkoihin tai luennoille raahautumiseen ei tarvitse käyttää aikaa, olen aina ajoissa!! Niin mahtavaa! Varmaan ensimmäistä kertaa elämässäni. Historiaa ovat ne hetket, kun saa juosta takki auki ja puoliksi syöty leipä suusta roikkuen bussiin <3

Myös suuntavaistoni on surkea ja eksyn helposti. Kun työpiste sijaitsee omassa keittiössä, on eksymisen mahdollisuus aika pieni. En sano, etteikö kasvokkaiset ihmiskohtaamiset olisi kivoja, mutta täytyy ottaa tästä ajasta nyt ilo irti. Etäkohtaamiset ovat usein huomattavan viihdyttäviä, kun kanssapalaveeraajien naamat jäätyvät hassuihin ilmeisiin tai muuta vastaavaa. Tätä harvemmin tapahtuu kadulla höpistessä.

Haluaisin uskoa, että kohta saadaan taas istua kylki kyljessä metrossa, bussissa tai missä lie ja katsella kaverin aamunaamaa kyllästymiseen asti 😊.

2. Äänikirjat

Tää ei ole mitenkään sidoksissa vuoteen 2020, mutta tänä vuonna äänikirjojen kuuntelu on lähtenyt omalta osalta ihan eri tavalla lapasesta. Rakastan lukemista, mutta olen lähtökohtaisesti mukavuudenhaluinen ihminen. Illalla ei jaksa enää liikuttaa silmälihaksia, kun koko päivän on jo tuijottanut milloin mitäkin ruutua. Siis aivan paras keksintö!

En aloittanut vuonna 2020 mitään uutta kehittävää harrastusta, kuten hapanjuurileivontaa, puutarhanhoitoa tai makrameeta, mutta vanhat lähtivät rallille.

3. Omenaviinietikka

En osaa perustella tätä oikein mitenkään. Tekee elämästä elämisen arvoista ja maistuu hyvältä. Nam. Se on myös kuulemma superterveellistä, mutta siitä minulla ei ole tieteellistä faktaa tarjota, joten en tiedä pitääkö se paikkansa.

4. Tampere 2020

Tampere, eli nykyinen kotikaupunkini. Minulla on ollut siihen aina hieman ristiriitainen suhde. Muutin tänne enemmän tai vähemmän pakon sanelemana ja hampaat irvessä.

Kuluneen vuoden aikana suhteemme on roihahtanut ihan uudelleen liekkeihin. En tiedä johtuuko se pian valmistuvasta Tampereen punaisesta ratikasta vai mistä, mutta entistä useammin tulee sellainen tunne, ettei tämä ehkä olekaan helvetin esikartano.

Parasta Tampereella minun mielestäni on Pyynikin harju, Tammelan tori mummoineen ja Hervannan laajat metsät. Nääs? Moro?

Näsijärvi ja Näsinneula talvella 2020

5. Piknikit

Tämäkin on vanha suosikki, joka riistäytyi tänä vuonna käsistä. Kun keväällä meille kerrottiin, että korona ei leviä niin tehokkaasti ulkotiloissa, ilahduin kovin sillä se ei estänyt eväsretkiäni.

Eväsretkiä voi harrastaa melkein missä vaan ja milloin vaan, kun vaatetus ja asenne on oikea. Tietenkin miellyttävintä se on, kun lämpötila on plussan puolella.

Nyt kun katson tätä vuotta taaksepäin ja omaa TOP5-listaani, huomaan että se on ehkä vaatimaton ja aavistuksen alakuloinen, mutta silti aivan ok. Vähän niinkuin tämä vuosi. Vuoteen on mahtunut myös paljon hyvää, iloista ja kaunista. Eli suunta on ylöspäin. Toiveikaista uutta vuotta <3

-Anni

Kiusaamisen sivulliset mädät omenat

Kuvasimme Mikaelin kanssa uutta videota aiheesta kiusaaminen. Tarkemmin vastasimme kysmykseen kuinka kiusaamista voi ehkäistä. Kesken videon kuvausten mieleeni juolahti vanha muistonriesa kiusaamisesta, joka aina tietyin aikavälein palaa minua häiritsemään. Päätin kertoa asiasta videolla ja tunteisiinhan se meni.

Tästä kyseisestä keissistä on nyt 19 vuotta ja silti se vaivaa minua yllättävänkin usein. Uskaltaisin väittää, että melko monella on samanlaisia ajatuksia ja katumuksia mitä minullakin on. Kyse on siitä, että en tehnyt yhtään mitään. Toivon, että tästä blogista voisi olla edes jollekin hyötyä ja mahdollisesti muuttaisi ne pelkät ajatukset, (joita meillä useimmilla on), myös teoiksi. Kiusaaminen, kun on aika paskamainen asia.

19 vuotta sitten olin seitsemännellä luokalla, ja about juuri näihin aikoihin, hieman ennen joulua, tämä tapahtuikin. Tuolloin rinnakkaisluokallani oli yksi poika, joka oli 13-vuotiaaksi ihan valtavan kokoinen. Ison kokonsa takia hänet otettiin silmätikuksi vanhempien kiusaajien toimesta.

Kävelimme ruokasaliin yhdessä, meitä oli siinä ehkä 5–6 pientä seiskaluokkalaista, kun yhdeksännen luokan pahin kiusaaja tuli paikalle mukanaan pari kätyriään. Eli niitä, jotka ei tee mitään muuta kuin höhöttää sen pääkiusaajan jutuille, mutta ovat ihan yhtä syyllisiä hyväksymällä ja tukemalla tämän kiusaamisen kaataen lisää bensaa kiusaajan liekkeihin. Kuin Harry Potterista tutut Crabbe ja Goyle.

Harry potter hahmot Malfoy, Crabbe ja Goyle seisovat kiusaajan näköisenä mustiin hienoihin takkeihin pukeutuneena.
WARNER BROS.

Tarinan Malfoy tuli sitten tämän ison pojan luokse, haukkui “rumaksi-läskiksi-hinttariksi” ja löi ihan täysiä häneltä ilmat pihalle. Melko välittömästi tuon jälkeen he poistuivat paikalta nauraen. Muistan hyvin ilmeen tämän kiusaajan kasvoilla, kuinka hän ylpeästi katsoi kätyreitään hakien heiltä egonsa pönkitystä. Kaikki vaan katsoivat vierestä.

Heti tilanteen jälkeen, ellei osittain jo sen aikana, luikkivat tiehensä myös kaikki seiskaluokkalaiset. Poislukien hän, jota oli juuri nöyryytetty ja hakattu sekä minä.

Sait just turpiisi, onko kaikki hyvin?

Muistan sen avuttomuuden tunteen niin hyvin. Olisin halunnut tehdä siinä tilanteessa jo jotain, mutta mitä? Olin kolme päätä kiusaajaa lyhyempi. En uskaltanut. Kun kaikki olivat poistuneet ja olin tuplavarmistanut, ettei pahikset ole enää palaamassa, kysyin viimein pojalta, kun hän hengitti raskaasti siinä lattialla käytävän kaappeja vastaan itkien: “Onko kaikki hyvin?”

Olipa typerä kysymys tuossa tilanteessa! Ei tietenkään ollut kaikki hyvin. Hän kuitenkin vastasi että oli, ja minä hölmönä vielä ostin tämän. Ajattelin, että se teko riitti multa, ja poistuin myös paikalta…

Se ei ollut varmasti viimeinen kerta, kun tällaista hänelle tapahtui. Voin vaan kuvitella mitä kaikkea muuta se henkilö koki! Tuosta olisi pitänyt kertoa joka ikiselle aikuiselle ja niin monta kertaa, että varmasti joku olisi auttanut tätä poikaa. Tiedän kuitenkin, ettei kukaan kertonut, eikä poikaa näin ollen autettu.

Me oltiin kaikki syyllisiä, kun ei autettu sitä poikaa.

Ei autettu siinä tilanteessa, eikä jälkeenpäin. Sillä ettei me tehty yhtään mitään, me hyväksyimme kaikki tämän tapahtuman, ja myös kaikki tulevat. Tekemättä mitään me kaikki annoimme kiusaajalle viestin, että hänen käytös on ok nyt ja jatkossa. Tämä oli todella huonosti hoidettu tilanne, ja tänä päivänä antaisin ison läpsäisyn pikku-Seballe ja käskisin toiminaan paremmin. Ikävä kyllä se on nyt liian myöhäistä.

Kiusaaminen ei ole mitään ilman yleisöään

Paljon on otsikoissa taas puhuttu kiusaamisesta. Tämähän ei ole mitenkään uusi ilmiö. Uutta ehkä kuitenkin on se, että kiusaamista tapahtuu yhä mitä useimmilla alustoilla. Usein kiusaamistilanteet kuvataan ja niitä jaetaan eri palvelujen kautta. Jos tätä miettii klassisen kiusaamistilanteen kautta, niin sehän on melko loogista.

Harvemmin kiusaamista nimittäin tapahtuu pelkän kiusaajan ja kiusatun välillä, vaan siinä on aina mukana ne sivulliset, yleisö. Kiusattu alistetaan, ja olennainen osa tässä traagisessa tapahtumassa on, että muut näkevät sen ja kiusaaja yrittää tällä nostaa omaa asemaansa. Muut antavat kiusaajalle voimaa jatkaa. Mitä rokkitähti olisikaan ilman yleisöään?

Harmaasävyinen kuva suuresta stadionin katsomosta, jossa muutama tuoli on sinisen värisiä.
PSST… ONKO SINULLA JOKU KIUSAAMISEEN LIITTYVÄ KYSYMYS? KYSY MEILTÄ TÄÄLTÄ ANONYYMINA! KATSO SAMALLA VASTAUKSEMME AIEMMIN ESITETTYIHIN KYSYMYKSIIN.

Sivulliset ovatkin siis melko oleellisessa roolissa. Jos heitä ei olisi siinä, ei kiusaamista tapahtuisi, ainakaan samassa skaalassa. Kiusaaja ei saisi tilanteesta samalla tavalla irti, kun kukaan ei ole hänen tekemisiään buustaamassa. Ne, jotka näitä kiusaamistilanteita katselee snäpissä ja muualla, ovat yhtä syyllisiä kuin kiusaaja.

Jos videoitu kiusaamistilanne saa valtavan määrän näyttöjä, viestii tämä juuri sitä, että jengi hyväksyy tämän. Ihan kuten minä ja ne muut seiskaluokkalaiset hyväksyttiin 19 vuotta sitten tekemällä ei-mitään.

On ihan turha puolustella omaa tekemättömyyttään sillä ajatuksella, että tämä oli varmaan viimeinen kerta. Paskat on! Se kiusaaminen jatkuu kunnes joku sen lopettaa.

Lopeta se, ennen kuin se edes alkaa

Mitä ihan jokainen voi tehdä on, että kiusaamista tai loukkaavaa kohtelua ei hyväksy missään muodossa omassa käyttäytymisessään ja puheissaan. Kiusaamisen polttoaineena toimii ilmapiiri, jossa muiden loukkaaminen tai toista halventava puhetapa sallitaan. Kun näitä selkeästi ei hyväksy, syntyy uusia tilanteita myös harvemmin.

Jos törmäät somessa kiusaamiseen, ilmianna se samantien. Älä katso näitä. Älä anna niille näyttökertoja! Tee selväksi, ettet sinä hyväksy kiusaamista. Kerro aina näistä tilanteista aikuisille, kavereille, sisaruksille ja puolitutuille. Levitä tietoa, jotta kiusattu saa apua ja kiusaaja joutuu ahtaalle. Mitä useampi näin tekee, sitä vähemmän uusia tilanteita syntyy. Älä anna kiusaajalle mitään syytä jatkaa kiusaamistaan.

Taas meni tunteisiin. Argh.

– Seba

Nuorisoväkivaltaa kaduilla

Viime viikkoina on ollut tiedotusvälineissä paljon puhetta katuväkivallasta ja erityisesti Helsingissä pyörivästä 100-150 nuoren jengistä. Useiden lehtien pääkirjoituksissa, asiantuntijoiden lausunnoissa ja kaupunkilaisten haastatteluissa on asiaa käsitelty useasta näkökulmasta. Monessa kauhistellaan tilannetta, mikä on tietysti ymmärrettävää, mutta useassa lehtijutusta jää vähän köyhä jälkimaku. Ilmiö tiivistetään korona-ajan ilmiöksi ja maahanmuuttajien aikaansaamaksi, mitä se ei todellisuudessa ole.

Uutisotsikoita eri lehdistä ja uutissivustoilta.

Olen tähänkin blogiin kirjoitellut omasta nuoruudestani, ajastani Itä-Helsingissä. Silloinkin kaduilla tapeltiin ja oikein kunnolla. Eikä vaan Helsingissä, vaan 90-luvulla levottomuuksia oli myös mm. Oulussa. 2000-luvun alussa oli levottomuuksia ja 2010 uutisoitiin ainakin Espoossa liikkuvasta ryöstelevästä nuorisojoukosta. Samaa uutisointia löytyy oikeastaan siitä asti, kuin Suomessa on uutisia tehty.

Samaa keskustelua on siis käyty jo oikeastaan 100 vuotta, mutta aina välillä se unohtuu. On harmillista, että vasta kun jotain uutiskynnyksen ylittävää väkivaltaa tapahtuu, asiasta keskustellaan julkisesti. Jos puhutaan Helsingin rautatieaseman tai Itäkeskuksen Tallinnanaukion levottomuudesta, ei se tule yhdellekään nuorten kanssa töitä tekevälle yllätyksenä. Ongelmia oli omassa nuoruudessani 90-luvulla ja niitä on edelleen. Välillä on toki ollut rauhallisempia hetkiä, riippuen siitä, mitkä nuorisokulttuurin sen hetkiset trendit ovat olleet.

Suomessa ei ole koskaan ollut näin turvallista

Nuorten tekemiä rikoksia on tilastoitu yhtenäisesti vuodesta 1995. Koko tilastohistorian aikana on nuorten tekemät rikokset vähentyneet. Pari vuotta sitten uutisoitiin, että “Pahamaineinen nuoriso uhkaa kadota”, koska nuorisorikollisuus on vähentynyt niin paljon. Isossa kuvassa Suomen nuorilla menee siis tällä(kin) elämän osa-alueella paremmin kuin koskaan. Helsingissä alaikäisten tekemien henki- tai pahoinpitelyrikosten yhteismäärä on laskenut viime vuodesta, mutta henkirikoksesta epäiltyjä nuoria on vuonna 2020 ollut enemmän kuin vuosi sitten. Tästä huolimatta emme elä mitään väkivallan nousukautta, pikemminkin päinvastoin.

Uutisista saattaa kuitenkin saada sellaisen kuvan, että asiat ovat menossa huonompaan suuntaan. Uutiset kun kertovat aina jostain poikkeavasta. Rauhallinen ilta ei ole uutinen, mutta kolmen nuoren nyrkkitappelu on. Nykyään, kun uutisvirta on entistä nopeampaa, niin myös entistä pienemmistä tapahtumista löytyy juttuja. Tämän vuoksi meistä saattaa hyvinkin tuntua, että väkivalta on lisääntynyt. Lisäksi somessa liikkuu tietoja ja huhuja entistä nopeammin. Mitä raflaavampi tarina, sitä enemmän ihmiset voivat pöyristyä, ja sitä enemmän juttu saa jakoja.

Tämä ei tarkoita, etteikö Suomessa olisi väkivaltaisia nuoria. Totta kai on, ja on aina ollut. Tätä ongelmaa ei saa vähätellä! Samaan aikaan on menossa ilmiö, jossa suurimmalla osalla nuorista menee paremmin kuin koskaan ja pienellä vähemmistöllä huonommin kuin aikoihin. Molemmat ääripäät ovat olemassa yhtä aikaa, ja todellisuudessa suurin osa nuorista osuu näiden ääripäiden väliin. 100-150 väkivaltaisen nuoren joukko on kuitenkin aika pieni. Helsingissä kun asuu 10-18-vuotiaita nuoria noin 50 000.

Helsingin rautatieaseman ovet pimeänä iltana.
Kuva: MInna lehtinen

Mutta entä ne maahanmuuttajat

Yksi ikävin piirre keskustelussa on ollut, taas ja jälleen kerran, maahanmuuttajien syyllistäminen. En edes mene tässä tarkemmin siihen, miksi kaikkien ulkomaalaistaustaisten niputtaminen termin “maahanmuuttajat” alle on ongelmallista. Mutta koko nuorisoväkivaltaongelman niputtaminen ulkomaalaistaustaisten syyksi tai seuraukseksi on vähintäänkin ymmärtämättömyyttä. Ja pahimmillaan puhdasta populismia, jolla ajetaan vain omaa agendaa.

Helsingin 15-vuotiaista nuorista on eri tavoilla ulkomaalaistaustaisia noin viidennes. Mutta tarina ei lopu siihen. Suurin osa tästä porukasta, noin 70 %, on syntynyt Suomessa. Tämä pieni fakta tuppaa unohtumaan, kun ongelmat laitetaan joko “hallitsemattoman maahanmuuton” tai “huonosti hoidetun Euroopan pakolaiskriisin” syyksi. Nämä nuoret ovat siis asuneet koko elämänsä Suomessa ja käyneet läpi suomalaisen koulutusjärjestelmän. Jos siis haluaa syyllistä etsiä, niin ehkä ongelmia voisi etsiä jostain vähän lähempää kuin maahanmuutosta…

Todellisuudessa samoista ongelmista voivat kärsiä kaikki nuoret syntyperästä riippumatta. Se, miksi ulkomaalaistaustaiset ovat esimerkiksi nuorten pahoinvoinnin tilastoissa yliedustettuina, onkin kohtalaisen monimutkainen yhtälö. Voisiko pahoinvointi johtua vaikka siitä, että monesti he tulevat köyhemmistä perheistä, kun vanhemmat eivät saa töitä syrjivillä työmarkkinoilla? Voisiko pahoinvointi johtua vaikkapa heidän kokemasta syrjinnästä koulussa ja hyväksymisen puutteesta? Tai siitä, että joutuu taistelemaan oman hyväksynnän puolesta? Tai siitä että jo peruskoulussa on nähtävissä rakenteellisia ongelmia ja suoranaista rasismia? Toivottavasti ymmärrätte ongelman monimuotoisuuden, jota ei ihan muutaamaan lauseeseen voi tiivistää…

Mitä sitten pitäisi tehdä?

Suurin syy nuorten väkivallantekoihin on ulkopuolisuuden tunne ja näin on ollut aina. Jos elämässä ei ole sisältöä, tai toivoa paremmasta, niin väkivaltaan on helppo turvautua. Kavereiden tai “muun jengin” silmissä väkivallalla voi saada arvostusta. Se tuntuu hyvältä, jos arvostusta ei ole mistään muualta saanut. Nyt on uutisoitu, että nuoret ovat ryöstäneet ihmisiä saadakseen esimerkiksi merkkivaatteita. Ei niitä vaatteita huvikseen haluta, vaan sen vuoksi, koska kalliista vaatteista on tullut statussymboleja. Niilläkin saa arvostusta muiden nuorten keskuudessa. (Tämä on muuten pelottava ilmiö, jota pitäisi pohtia tarkemmin, mutta ei nyt).

Kolmen nuoren selät kävelemässä pimeässä.
Kuva: Iida

Paras tapa ehkäistä väkivaltaa on siis vähentää ulkopuolisuuden tunnetta. Se vaatii resursseja niin kouluihin, harrastuksiin kuin nuorisotyöhön. Positiiviset kokemuksen kuulluksi tulemisesta, ryhmään kuulumisesta ja aikuisten ja/tai muiden nuorten arvostuksesta pitäisi kuulua kaikille nuorille. Tämäkään ei ole mikään uusi oivallus, sillä samaa resurssipulaa on podettu jo ainakin 90-luvun lamasta asti, jos ei myös ennen sitä. Fakta on se, että jos me haluamme auttaa ja puuttua ongelmiin, niin siihen tarvitaan työvoimaa, joka maksaa.

Pitää myös olla rehellinen itselleen. Vaikka järjestelmä olisi kuinka hyvä, niin aina löytyy rakoja, joiden välistä tippua. Siihenkin pitää varautua. Pitää luoda oikeasti toimivat polut pois ahdingosta jos, ja kun, nuoria sinne tippuu. Nykyinen järjestelmä perustuu lähinnä ongelmiin puuttumiseen, mutta jos ei ole riittävän isoja ongelmia, niin apuakin on vaikea saada. Pitäisi löytyä tapa auttaa jo siinä vaiheessa, kun ongelmat eivät ole kasvaneet liian suureksi.

Pahimmat ja parhaimmat seuraukset

Pahimmillaan nuorten väkivaltainen käytös johtaa noidankehään: Nuoret voivat pahoin, jonka vuoksi he oireilevat väkivallalla. Tästä syystä ihmiset kokevat pelkoa, jonka takia nuoria ei uskalleta kohdata. Seurauksena nuoret tuntevat entistä enemmän ulkopuolisuuden tunnetta ja voivat entistä pahemmin. Vielä jos asiasta uutisoidaan uhkakuvia luoden, yksinkertaistaen ja pelkoa lietsoen, on soppa valmis. Itse olen ihan fiksuilta ihmisiltä kuullut kommentteja, että ei sinne Helsingin keskustaan nyt uskalla mennä (keskellä kirkasta päivää), kun siellä on niitä rikollisia nuoria niin paljon. Vaikka kyllä sinne vielä pari viikkoa sitten uskalsi mennä iltaa viettämään…

Itse toivoisin, että seurauksena olisi ymmärrystä nuoria kohtaan. Nuorten pahoinvointi ei ole nuorten, vaan aikuisten syytä. Me aikuiset päätämme, mihin resursseja riittää. Me aikuiset päätämme, miten nuoria kohdellaan. Me aikuiset luomme sen ilmapiirin, jossa nuoret elää. Me aikuiset olemme vastuussa niin omista lapsistamme kuin kaikista muistakin nuorista. On ihan turha väittää, etteikö asialle voisi tehdä mitään. Kyse on vain siitä, miten paljon me aikuiset oikeasti haluamme auttaa.

– Mikael

BuenoTalkin porukka viettää joululomia.
Mukavaa joulua ja erinomaista uutta vuotta kaikille!
Joululoman aikana sivut kyllä toimii, mutta esimerkiksi kysymyksiin vastamme vasta tammikuussa.