Pääsiäinen ei ole aina samaan aikaan ja 7 muuta faktaa pääsiäisestä

Pääsiäinen on kaikille tuttu juhla, mutta mitä tiedät pääsiäisestä? Miksi se pitkäperjantai on juurikin pitkä? Ja mistä ylipäätään nimitys “pääsiäinen” tulee? Tässä sulle 8 faktaa pääsiäisestä.

Sulle pitkä perjantai 

Pääsiäinen on pitkä juhla ja se tärkein päivä ainakin meidän perinteessä on pitkäperjantai, mutta miksi? Pitkäperjantai on Jeesuksen kuolinpäivä ja monissa kristillisissä perinteissä se on vuoden ankarin paastopäivä. Kirkoissa luetaan kärsimyskertomuksia ja muutenkin muistellaan Jeesuksen kuolemaa. Ainakin kirkonpenkissä istujalle päivä on siis pitkä…

Aikaisemmin pitkäperjantai otettiin vähän vakavammin sillä sanottiin, että “Se joka pitkäperjantaina nauraa niin, että hampaat näkyy, tekee syntiä”. Nykyään ei onneksi näin ajatella. Monissa muissa kielissä pitkäperjantain nimi on suuri- tai pyhäperjantai. Ehkä vähän parempi nimitys suurelle juhlapäivälle, jos minulta kysytään. 

Pappi, joka pitää käsissään krusifiksia.
Pääsiäisen kristillinen sanoma.

Pakanallinen vai uskonnollinen juhla? 

Nykyisin pääsiäinen on pääasiassa kristillinen juhla. Siihen kuitenkin liittyy paljon “pakanallisia perinteitä”. Esimerkiksi palmusunnuntaina kiertelevät noidat ja trullit eivät kovin kristillisiä ole. Eikä valtava kulutusjuhla, joka pääsiäisestä on tullut.

Pääsiäisen aikaan kevätpäiväntasauksen ympärillä on juhlittu todennäköisesti tuhansia vuosia.  Englannin kielen pääsiäistä tarkoittava sana Easter tulee todennäköisesti muinaisen kevään jumalattaren, Osteran, nimestä. 

Virvon varvon 

Virpominen on samaan aikaan pakanallinen ja kristillinen perinne. Tai oikeastaan se on pakanallinen perinne, johon on sekoittunut kristillinen sisältö, kuten moneen muuhunkin perinteeseen. Virpomalla yritetään karkottaa pahoja henkiä, noitia ja ylipäätään kaikkea pahaa.

Myös kristillinen pääsiäinen on pahojen ja hyvien voimien taistelua, johon virpominen liittyy. Virpomisvitsat kuvastaa kirstillisessä perinteessä palmunoksia, joilla Jeesus toivotettiin tervetulleeksi Jerusalemiin.

Värikkäitä pääsiäisen virpomisvitsoja
Virpomisvitsoja palmusunnuntailta

Milloin se pääsiäinen on? 

Pääsiäinen on joka vuosi vähän eri aikaan. Virallisesti pääsiäinen on ensimmäinen sunnuntai kevätpäiväntasauksen jälkeisen ensimmäisen täydenkuun jälkeen. Se voi siis sijoittua 22. maaliskuuta ja 25. huhtikuuta väliseen aikaan. Helppoa, paitsi että ei ole 😀.

Pääsiäisen ajankohta voi vaihdella maailmassa käytettyjen kalenterien takia ja käytännössä pääsiäisen ajankohta määritetään matemaattisen kaavan mukaan. Pääsiäisen ajankohta vaikuttaa myös moniin muihin kirkkopyhiin, jotka nekin muuttuvat pääsiäisen mukaan. 

Mämmikin on pyhää 

Oletko koskaan miettinyt, miksi mämmiä syödään? Tai miksi sitä ylipäätään on olemassa… Mämmi on peräisin Persiasta ja sitä on syöty Suomessa 1700-luvulta lähtien. Pääsiäisen kohdalla mämmi liittyy happamattoman leivän perinteeseen.

 Juutalaisessa perinteessä hapan on pahan vertauskuva, eikä pääsiäisaterialla saanut olla mitään hapanta. Mämmi (jota usein nautitaan kerman ja sokerin kanssa), on Suomen pääsiäispöytään kuuluva “happamaton leipä”. Tai niin voidaan ainakin ajatella.

Rovallinen pääsiäisherkkua mämmiä pöydällä
Kuinka monta rovallista mämmiä syöt pääsiäisenä?

Pääsiäinen päästää.. mistä? 

Oletko miettinyt mistä pääsiäisenä päästään? Tuskin, mutta kerron sen silti. Mikael Agricola todennäköisesti kehitti pääsiäisen nimen, kuten monta muutakin suomenkielen sanaa. Pääsiäisenä sanan mukaisesti päästään irti paastosta tai vaihtoehtoisesti päästään synnistä.

Nimi muistuttaa myös Juutalaisesta pesah-juhlasta, sekä talvesta pääsemisestä. Nykyään pääsiäisen suurin pääseminen lienee, ainakin koululaisille ja työntekijöille, pääseminen neljän päivän vapaille. 

Pääsiäiskokot pahaa vastaan! 

Suomessa on ollut tapana poltella kokkoja juhannuksena, mutta myös pääsiäiseen liittyy kokkoperinne. Pääsiäisenä etenkin Pohjanmaalla on ollut tapana sytytellä kokkoja pääsiäislauantaina. Miksi juuri lauantaina?

Siksi, koska se on vuoden vaarallisin päivä! Silloin Jeesus on kuolleena tuonelassa ja pahat voimat uhkaavat ihmisiä. Kokoilla karkoitetaan pahoja henkiä ja toivotetaan onnea. Samaa perinnettä on toki ollut myös pakanallisissa piireissä jo ennen kristinuskon tuloa Suomeen.

Mustavalkoinen kuva pienestä pääsiäiskokosta.
Kyytinen, Pekka. Pääsiäiskokolla Ähtärissä. 1968

Pääsiäinen kestää neljä kuukautta

Pääsiäinen on kirkon suurin juhla ja sitä oikeastaan vietetään neljä kuukautta. Pääsiäiseen valmistautuminen alkaa laskiaistiistaina, kun laskeudutaan 40 päiväiseen paastoon. Paasto loppuu pääsiäisen suureen juhlaan, josta alkaa pääsiäisen jälkeinen aika. 

Pääsiäisaika lopuu helluntaihin, jota vietetään pyhän hengen vuodattamisen ja kristillisen seurakunnan perustamisen kunniaksi. Aika pitkät bileet, siis. Pääsiäisajan jälkeen onkin sitten hiljaisempaa ja seuraava suuri juhla on vasta joulu.

Pääsiäiseen kuuluu satoja erilaisia perinteitä ympäri maailmaa. Jotkut niistä on kristillisiä ja jotkut ei-kristillisiä. Se on kevään aloitusjuhla, joka kuuluu kaikille uskoista tai uskomattomuudesta huolimatta. Ja jos ei muuta, niin ainakin se on mukava lyhyt tauko koulu- ja työvuoteen, jota me kyllä varmasti jokainen tarvitaan. 

Mun 7 vinkkiä rahankäyttöön

Pahoittelut jo etukäteen, tämä blogiteksti on sellainen kolmikymppisen palkansaajan aikuisedition, mutta ehkä näistä löytyy myös jotain yleishyödyllisiä vinkkejä sun rahankäyttöön!

1. Käytä useampaa eri tiliä (tai jyvitä rahat jotenkin muuten)

Hetki meni laskiessa, mutta tällä hetkellä mulla on eri käyttötarkoituksiin seitsemän eri pankkitiliä, joista osa on yhteiskäytössä. Palkkapäivänä, kun raha ilmestyy tilille, alkaa sen jyvitys: siivu taloustilille, siivu säästöön, siivu kissoille (kyllä!), siivu ruokarahatilille jne. Lopulta käyttötilille jää se summa, jonka voi siinä kuussa käyttää kaikkeen kivaan – koska aina pitää olla jonkin verran rahaa käytettäväksi kaikkeen kivaan!

Koen rahojen hallitsemisen helpommaksi, kun ne on jaettu käyttökohteittain. Esimerkiksi ruokaan budjetoidut rahat siirrän suoraan ruokarahatilille, ja käytän siihen liitettyä korttia ainoastaan ruokaostoksiin. Näin pysyn kartalla siitä, paljonko mulla on käytettävänä rahaa ruokaan – tosin varmistan aina jo etukäteen, että sitä on riittävästi, koska (hyvin) syöminen on sellainen juttu josta en tingi.

Viisikerroksinen pannukakkuannos, jossa suklaakastiketta, banaania, keksejä ja karkkeja.
Esimerkiksi tästä jälkiruoasta en tinkinyt, eikä harmittanut!

2. Ole tarjoushaukka

Ostan kaiken kosmetiikan ja suurimman osan sisustustuotteista ja vaatteista alennusmyynneistä. Alennukset toistuvat eri kaupoissa tasaisin väliajoin, ja usein jostain löytyy ”-20 % kaikista kosmetiikkatuotteista” -alennuslipuke. Tykkään myös pitää kaikista tärkeimpiä tuotteita kaapissa yhden ylimääräisen kappaleen, jotta esim. meikkivoiteen loppuessa mulla ei ole kiire ostaa uutta tilalle, vaan voin rauhassa kärkkyä tarjouksia.

Oma puhelinliittymä (ja mm. sähkölasku ja vakuutus, jos sellaiset ovat itsellesi ajankohtaiset) kannattaa kilpailuttaa. Yleensä tarjoushinta on voimassa vuoden tai kaksi, ja hyvissä ajoin ennen sen päättymistä käyn kärkkymässä kilpailevien tahojen hintoja. Usein jo olemassa olevaa tarjoussopparia voidaankin sitten jatkaa.

Söpöjä retromukeja kierrätyskeskuksessa
ihania kuppeja kierrätyskeskuksessa

3. Tee suunnitelma isommille hankinnoille

Olen siitä erikoinen tyyppi, että nautin Excel-taulukoiden luomisesta. Etenkin isommat säästösuunnitelmat on kiva excelöidä – näin näkee helposti, paljonko pitää kuukausittain laittaa rahaa sivuun, jotta saavuttaa tietyn säästötavoitteen.

Joskus tarve kalliimmalle ostokselle tulee yllättäen. Jos valitset tällaisessa tapauksessa osamaksun, varmista, että se on koroton, eikä siihen liity kuukausi- tai toimitusmaksua. Muista, että joudut maksamaan osamaksuja, vaikka taloudellinen tilanteesi muuttuisikin, tai ostamasi tuote (esimerkiksi puhelin) katoaisi.

4. Kyseenalaista tarpeesi

On ihan ok käyttää rahaa myös mukaviin asioihin, ei ainoastaan välttämättömyyksiin. Itse koitan kuitenkin erottaa toisistaan hetken mielijohteen ja suunnitelmallisen ostamisen.

Oma esimerkki: käytin aiemmin kuukausittain rahaa uusiin vaatteisiin ja koruihin, joita lopulta käytin vain kerran tai kaksi. Nykyään pyrin ostamaan vähemmän, mutta laadukkaampaa. Tuotteen hinnan voi miettiä myös sen käyttökertojen perusteella: laadukkaammalle tuotteelle yksi käyttökerta ei välttämättä tule yhtä kalliiksi kuin halvemmalle, joka ei kestä kulutusta.

Voit myös maksaa enemmän eettisesti tuotetusta tuotteesta, sillä…

5. …Kaikkea ei voi mitata rahassa!

Mun arjen luksusjuttu on se, että tilaan ruokaa kotiin. Enkä puhu (ainoastaan) Woltista, vaan parin viikon ruokaostoksista isommasta kaupasta. Kuljetusmaksu on kympin luokkaa, ja sillä säästää parhaimmillaan useamman tunnin vapaa-aikaa. Etenkin kahden henkilön taloudessa tuo kuljetusmaksu ei ole juuri mitään verrattuna säästyneeseen aikaan ja hermoihin. Etukäteen tilatessa jäävät myös viime hetken heräteostokset pois.

Myös vapaa-ajalla on hintansa – mieti siis, mistä olet valmis säästämään.

Betonikaiteeseen on spreijattu sanat Love wasting money.
westendiläinen elämänohje

6. Timanttitaso: sijoita

Mun on pakko myöntää, että vaikka olenkin teoriassa kiinnostunut sijoittamisesta, en ole tehnyt tarpeeksi taustatyötä, jotta olisin osannut tarttua toimeen. Todennäköisesti tämä liittyy myös tietyn pitkäjänteisyyden puuttumiseen, sillä sijoitukset poikivat voittoa vasta pidemmällä aikavälillä.

7. Muista, ettei ole häpeä pyytää apua

Kellä tahansa voi mennä joskus raha-asiat solmuun. Aina kyse ei ole omista teoistamme tai valinnoistamme, vaan olosuhteista. Ja toisaalta rahankäyttöön pätee sama kuin moneen muuhunkin asiaan: jos meille ei ole ylipäätään puhuttu rahasta, miten edes voisimme hanskata sen käytön? Rahankäyttöön voi saada myös apua.

Jos sua huolettaa raha-asiat, voit ottaa yhteyttä esimerkiksi Takuusäätiön nimettömään Kysy rahasta -chattiin, tai soittaa maksuttomaan Velkalinjaan. Älä jää yksin!

10 perusvinkkiä treenaamiseen

Liikunta on tärkeä osa elämää. Ajattelinkin kirjoitella tällä kertaa hyvin lyhyesti tästä perusjutusta. Kaikki tarvitsevat liikuntaa. Liikuntaan liittyy paljon eri oivalluksia, mitä vuosien aikana olen tehnyt. Siksi keräsin sinulle näppärästi tähän muutaman yhdeksi listaksi. Ole hyvä. 

1. Etsi itsellesi sopiva liikuntamuoto

Vaihtoehtoja on runsaasti. Jos ei yksi laji tai liikunnanmuoto miellytä, älä jää jumittamaan sen ympärille vaan kokeile seuraavaa.  
 
Aikoinaan minut pistettiin pelaamaan jalkapalloa. En ollut kummoinen tiimipelaaja enkä muutenkaan viihtynyt lajissa hyvin. Silti olin jumissa tässä kymmenisen vuotta, koska en tiennyt paremmastakaan. Suosittelen kokeilemaan mahdollisimman paljon eri lajeja, jotta löydät sen mistä saat eniten irti. 
 
Omalla kohdallani ei myöskään ole koskaan sopinut kovinkaan hyvin se, että joku on määrännyt treeniaikani puolestani. Pidän ajatuksesta, että itse päätän ja määrään oman tahdin. Sopii myös hyvin kiireiselle henkilölle, joka on aina touhuamassa. Näin ollen treenit voi sijoittaa ajankohdalle, jolloin se sopii parhaiten muun puuhan kanssa. Joku toinen taas nimenomaan kaipaa sitä, että treeniajat on määrätty pitkään kalenteriin puoleksi vuodeksi eteenpäin. Mikä toimii sinun kohdallasi parhaiten?
 

2. Mieti mitä sinä tahdot saada liikkumisesta irti

Miksi liikut? Joka tapauksessa liikuit miten liikuit, kehosi kiittää tästä mutta pidemmän päälle on hyvä myös kerätä muita syitä liikkumiselle ja ns. maksimoida hyödyt.  
 
Joku liikkuu laihtuakseen, joku saadakseen muuta ajateltavaa, toinen kasvattaakseen lihasmassaa ja joku taas ollakseen paras lajissaan. Syitä liikkumiselle on tuhansia. Mieti mikä tai mitkä ovat itsellesi ne top 3 syyt. Omien tavoitteiden luomien ja niitä kohti tähtääminen, on hyvä tapa säilyttää motivaatio liikkumiseen.   

Omat top 3 syytä liikkumiselle ovat:
– agressioiden purkaminen treenin muodossa
– hyvässä kunnossa pysyminen
– oma hetki itseni ja ajatuksieni kanssa
 

Syksyinen merimaisema liikuntareitin varrella.
Ulkoilu ei myöskään ole yhtään pöllömpi syy liikkua.

3. Jos vihaat juoksemista, älä juokse

Harrasta sellaista liikuntaa mistä pidät ja sen jatkaminen motivoi sinua. Jos et voi sietää lenkkeilyä, älä hyvä ihminen lenkkeile! Tarjolla on niin paljon muitakin vaihtoehtoja, joten on ihan turha menettää makua yleisesti urheilemiseen yhden lajin takia. Kohteliaasti sanottuna, tämä on jopa aavustuksen tyhmää. 

Jos en pidä kaalikääryleistä, se ei tarkoita että kaikki ruoka olisi sieltä ja syvältä. En myöskään tästä syystä syö kaalikääryleitä (paitsi välillä anopin luona). Täytyy vain etsiä se, mikä sopii itselle parhaiten. Se, mikä on sulle paras liikunta?
 
Tähän tulee törmättyä melko usein. Jengi käy liikkumassa ja tekee sellaista, mitä ei voi sietää. Hajotaan harjoituksien parissa puolitoista tuntia päivässä ja vihaa jokaikistä minuuttia harjoituksistaan. Mitä vaan voi jaksaa hetken, mutta pidemmän päälle on hyvinkin suositeltavaa hakeutua sellaisen tekemisen pariin, jossa aidosti viihtyy. 
 

4. Tee tarvittaessa muutoksia

Tee sitä niin kauan, kun se on kivaa. Kun huomaat, että nyt ottaa päähän, tee jotain muutoksia. Älä lopeta, mutta pysähdy hetkeksi ja pohdi, missä voit tehdä muutoksia. Mitä voit tehdä toisin? Nämä muutokset voivat olla niinkin radikaaleja, kuin lajin vaihtaminen tai sitten voidaan puhua pienemmästä ns. hienosäädöstä.  
 
Pienetkin asiat voivat tuoda uutta valoa ja perspektiiviä treenaamiseesi. Esimerkiksi ohjelman, tavoitteiden tai treeniajan muuttaminen. Uutta motivaatiota voi myös löytää esimerkiksi treenivarusteiden upgreidaamisella. Pidä treenaaminen mielenkiintoisena!
 

5. Pidä liikunta järkevänä

Älä liiottele liikunnan suhteen. Tämä on myös hyvin tyypillinen asia mitä tulee nähtyä, etenkin jos kyseessä on ns. liikunnallinen ryhtiaskel elämässä. Jengi sykkii itsensä ihan puhki, loppu, slut, kunnes lopulta pelkkä ajatuskin liikkumisesta saa voimaan pahoin.
 
Tavoite on hyvä, tässä haetaan elämäntapoihin muutosta, mutta jos sen tekee liian jyrkällä kulmalla, ei se voi mitenkään olla pitkäkestoista. Tässä väsyy sekä pää että keho. Pitkässä juoksussa on lopputuloksen kannalta huomattavasti tehokkaampaa treenata vähän ja useasti kuin järkyttävän paljon ja harvoin. Palaan tähän kohdassa 7.
 

6. Tee treenaamisesta osa sinua

Yksi merkittävimpiä asioita liikkumisessa on se, mikä oma suhtautumisesi sitä kohtaan on. Jos se on asia, mikä on pakko tehdä, on tässäkin omat riskinsä. Toki tämähän pitää paikkansa, liikkua on pakko. Haen tässä kuitenkin takaa sellaista tervettä suhdetta itsensä ja liikkumisen välillä.  
 
Kun kyseessä on elämäntapa ja asia, joka kuuluu elämän arkirytmiin, siinä missä syöminen ja vessassa käyminenkin, ei sitä tarvitse samalla tavalla kamppailla sen tekemisessä. Ei minun tarvitse montaa kertaa itseni kanssa väitellä pöntölle menemisestä ja liikkumisessa tulisi olla sama ajatus takana:

Teen sitä, koska se on osa elämääni.  

tarkoitukseni oli laittaa tähän kuva, jossa flexaan habaa, mutta päädyinkin sen sijaan flexaamaan nenälläni.

7. Syö oikein

Tästä päästiinkin hienona aasinsiltana muihin pakollisiin askareisiin, kuten syömiseen. Tätäkin voi ajatella niin monella eri tapaa mutta lähtökohtanahan on se, että mitä enempi liikut, sitä enempi voit myös syödä säilyttääksesi normitilasi. Ja jos kulutat enemmän kaloreita, kuin mitä ahmit, laihdut. Yksi tehokas tapa sössiä oma liikuminen onkin juuri syömisen kautta. Tässä nyt kaksi esimerkkiä.

A: Meneekin vähän yhteen kohdan 5 kanssa, eli liiotteleminen. Porukalla on tapana liiotella. Sitä tehdään totaalinen u-käännös ja yhtäkkiä ruoka muuttuu pelkäksi salaatiksi, maito vedeksi ja se, joka mainitsee sanallakaan jonkun herkun, murhataan katseella. Tämä on ihan ok pienissä sykleissä, jos puhutaan lyhyen ajan diettaamisesta tai esimerkiksi kilpaurheilusta. Painoa tiputetaan nopealla vauhdilla ja treeniajat maksimoidaan. Kukaan ei kuitenkaan voi elää näin koko ajan, ja se on asia mikä helposti unohtuu tai käsitetään väärin. Kilpaurheilijakin höllää kisakauden päätteeksi eikä ruokavalio ole koko ajan yhtä ankara.

B: Tässä onkin kyse ihan perusjutusta, eli ruokavalion huomioimisesta. Jos henkilö mässää pullapitkoja pitkin päivää, läträä sokerilitkujen kanssa ja viikonloppuisina juodaan keissi kaljaa, on se ihan sama kuinka paljon sitä tulee treenattua siinä ohella, huippukuntoon ei voi päästä. Toki kuten olen jo tässä sanonut, treenaaminen on aina parempi vaihtoehto kuin treenaamattomuus. Tuloksien kannalta on ehdottoman suositeltavaa myös hieman miettiä mitä kaikkea suuhunsa laittaa. Googlaamalla löydät miljoonia ilmaisia oppaita siitä, miten kannattaa syödä oikein. 

Tärkeää olisi löytää hyvä tasapaino kohtien a ja b välillä. Cheatday on käsite mikä voi joidenkin kohdalla toimia. Eli annetaan itselleen mahdollisuus herkutella esimerkiksi yhden päivän viikossa, ja muut päivät pysytään dieetissä. 

Itselleni toimivin tapa on kuitenkin se, että jos haluan syödä jäätelön, syön jäätelön, tuntematta tästä yhtään mitään huonoa omatuntoa. Mutta ollakseni täysin rehellinen, niin otan kyllä huomioon tämän jäätelön joko edeltävässä tai jäätelöhetken jälkeisessä treenisessiossa. Pidän ajatuksesta, että voin herkutella koska vaan, mutta se on kuitenkin ikään kuin ansaittava. Näin saan herkuttelun pidettyä kurissa. 

Nuori mies kantaa useaa pizzalaatikkoa kesäisessä säässä.
Rakastan herkuttelua enkä voisi kuvitella elämää ilman niitä. En kuitenkaan myöskään voi kuvitella herkuttelevani kokoajan, jatkuvasti ilman liikuntaa.

8. Anna keholle armoa

Kun tässä nyt kerran puhun treenaamisesta ja liikkumisesta, en voi olla mainitsematta unen ja levon tärkeyttä. Tämä liittyy ehkä vähän tuohon överitreenaamiseen. Jos kuulut siihen porukkaan, joka herää kaksi kertaa vuodessa treenaamisen hullunkiilto silmissä, ja sykit sitten yhtäjaksoisesti kaksi kuukautta putkeen salaatin ja Noccon voimalla ilman lepoa, kuuntele: kehosi tarvitsee lepoa.  
 
Kehosi tulee sanomaan itsensä jossain kohtaan irti. Ei voi vaan kuvitella, että totaalisesta sohvaperunasta yhtäkkiä kuoriutuisi teräsihminen. Se ei toimi niin. Pikku hiljaa voi itsestään muokata koneen, mutta tämä ei tapahdu hetkessä. Ja myös konetta pitää huoltaa jatkuvasti. Kroppaakin nopeamminkin saattaa pää pettää. Aivan liian ankaraa kuria ei kertakaikkiaan jaksa liian pitkään. Anna kehollesi ja päällesi aikaa levätä ja toipua.
 

9. Liiku useammin kevyemmin

Tämä kohta liittyykin edelliseen pointtiin (8). Vaikka puhun tuossa tavallaan lepopäivistä niin eräiden tutkimusten mukaan onkin tehokkaampaa sekä sydämen, keuhkojen, loukkaantumisien ehkäisyn, että treenitulosten kannalta treenata useammin, mutta vähän vähemmän. Makes sense?

Liiotellusti treenitapamme on usein sitä, että sykitään niin täysiä, että kotiin täytyy kontata treenien jälkeen. Tämän jälkeen pidetään kolme päivää taukoa kunnes voidaan taas mennä treeneihin rääkkäämään kehostamme kaikki mehut ulos. Toiset eivät pidä taukoja ollenkaan vaan vetää joka päivä 100% teholla. Tämä kostautuu. 

On todettu, että tehokkainta olisi lisätä määrää mutta tiputtaa volyymista pois. Toki tämähän vaihtelee hieman lajien kesken, mutta noin periaatteessa toimii kaiken liikunnan kanssa.

Mieti asiaa vaikka koripallon kautta:  

Henkilö A treenaa 3 kertaa viikossa 1,5 h ja vetää itsensä ihan piippuun 95 % teholla. Henkilö B treenaa puolestaan 6 kertaa viikossa 1 h hieman löysemmin 75 % teholla. Henkilö A treenaa näin ollen 4,5 tuntia viikossa ja henkilö B 6 tuntia. Viikossa ero kuulostaa pieneltä, mutta pidemmän päälle puhutaan valtavista eroista. Vuodessa henkilö B on jo harjoitellut koripalloa 80 tuntia enemmän kuin henkilö A, puhumattakaan heitetyistä koreista.

Kuten sanoin tämä ei päde kaiken treenaamisen kanssa. Mutta noin teoriassa, on hauska ajatella asiaa myös näin. Tällä tavoin, usein tehtynä, treenaamisesta tulee myös helpommin elämäntapa kun pakollinen suorite. Liikunta on meille hyväksi ja sen pitäisi myös olla hauskaa.

10. Maltti on valttia

Viimeisenä pointtina tahdon korostaa vielä malttia. Muutokset vaativat aikaa ja liika dramatisointi voi vaan kostautua. Malta! Älä hosu. Tee kaikki rauhassa. Tulokset tulevat kyllä, jos tavoitteesi ovat sen mukaiset. Parempi hitaasti kuin kamalalla kiireellä, jolloin on riski loukkaantumisiin, fyysisiin tai psyykkisiin romahduksiin, ylikuntoon jne.

Liikuntapaikka meren rannalla auringonlaskussa.
Treenata voit missä vaan milloin vaan. Etenkin näinä aikoina se vaatiikin hieman mielikuvitusta. korona ei kuitenkaan missään tapauksessa saa olla syy treenamattomuudelle.

Loppu- hups

Oho, lupasin pitää kirjoituksen lyhyenä. Huomaan, että kirjoitan nyt asiasta, joka on todella lähellä sydäntäni ja suuressa roolissa omassa elämässäni.

Toivottavasti näistä pointeistani oli jotain hyötyä tai edes jotain iloa, ja mikäli kaipailet lisää tästä aiheesta, heitäthän kommenttia. Jatkan mielellään, tämähän oli vain kevyt pintaraapaisu. 

– Seba

Paras ohje minkä olen saanut

Nuorena opiskelijana sain harjoittelunohjaajaltani maailman parhaan ohjeen. Hän eli oman ohjeensa mukaan ja olen itsekin niin yrittänyt tehdä. Saman ohjeen annan myös sinulle. Väitän, että se voi olla paras ohje, jonka tulet ikinä saamaan:

Jumppa menee kaiken muun edelle  

Vanhoja ihmisiä jumppaamassa jumppamatoilla
Kysyttävää? Laita meidän kysy/Fåga-palstalle kysymys!

Ohje pitää ehkä vähän avata… 

Ohjeen ajatus ei tietenkään ole se, että kaikkien pitäisi ryhtyä jumppaamaan (vaikka se toki fiksua olisi). “Jumpan” voi korvata millä tahansa itselle tärkeällä ja positiivisella harrastuksella tai tekemisellä

Jumppaa on pitsinnypläys, jalkapallo, kävely, kuntosali, lukeminen… tai mikä tahansa muu asia, joka sulle on tärkeää. Viikoittainen jumppa vain sattui olemaan ohjaajalleni “SE juttu”. 

Se, että jumppa menee “kaiken muun edelle”, taas tarkoittaa juuri sitä. Onko tulossa tärkeä tapaaminen? Ei mitään väliä, jumppa menee edelle. Soittaako pomo? Ei väliä, jumppa menee edelle. Onko tärkeän koulutehtävän deadline keskiyöllä? Ei mitään väliä. JUMPPA MENEE EDELLE! 

Korkkitauluun nastalla kiinnitetty paperi, jossa lukee I don't care.
Ihan kaikista pakoista ei tarvi välittää

Elämässä on liikaa pakkoja 

Elämässä on lähes aina enemmän tekemistä kuin aikaa. Koulu, työ, harrastukset, kaverit… mutta vuorokaudessa on vain 24 tuntia. Osa tekemisistämme vie energiaa ja osasta sitä saa lisää. Oman jaksamisen kannalta nämä pitäisi olla vähintään tasapainossa. 

Me kaikki varmasti tiedämme omasta elämästämme asiat, jotka vie energiaa. Usein ne ovat asioita jotka koetaan “pakkona”. Ne ovat vaatimuksia ulkopuolelta, työstä, kavereilta tai vaikkapa perheeltä. Liian usein “pakot” menee edelle elämässä. Etenkin tunnollisilla ihmisillä, jotka eivät halua tuottaa pettymystä muille. 

Mutta kun pakkoja kasaa riittävän paljon, niin niska pakostakin katkeaa.  

Ohjeen ydin: Oma jaksaminen (oikeasti) edelle 

Oma jaksaminen on siis laitettava, ihan oikeasti, kaiken muun edelle. Siitä ohjeessa on oikeasti kyse. Jokaisen pitää varata omassa elämässään aikaa asioille, joista saa voimaa. Ja tässä asiassa saa olla itsekäs! Itse asiassa jokaisella on oikeus ja velvollisuus pitää itsestään huolta. 

Oman jaksamisen edelle laittaminen auttaa myös muita. Jos käy välillä lataamassa akkujaan jonkin kivan parissa, niin myös muiden auttamiseen on voimia. Jos laittaa jumpan kaiken muun edelle, niin laittaa myös läheiset ihmiset keskiöön. 

Tietokoneen näppäin, jossa lukee don't forget to take care of yourself!
Jumppa menee kaiken muun edelle!

Se yksi poikkeus sääntöön 

Miten pitkälle tässä elämänohjeessa sitten kannattaa mennä? Kysyin asiaa ohjaajaltani ja siitä muodostuikin aika pitkä keskustelu. Tiimikokous, budjettikokous, pomo tai edes tasavallan presidentti ei saisi ohjaajaani jättämään jumppaa väliin.

Ainoa asia, mikä menee edelle on oma lapsi. Ja sekin vain siinä tapauksessa, jos oma puoliso ei voi asiaa hoitaa. Vaikka jumppa onkin tärkeää, niin ei se maailman tärkein asia ole.

Poikkeus vahvistaa myös hyvät säännöt. 

Mitä tehdä kun ahdistaa?

Tuntuu kuin jokin pimeä asia olisi kietonut käsivartensa mun rintakehän ympärille. Pää on sumussa, ja mielessä surraa paniikki ja hätä. Vatsasta putoaa pohja. Puren hampaita yhteen tajuamatta sitä. Tältä tuntuu mun ahdistus.

Kuulostaako tutulta? Ehkä sun ahdistus ottaakin erilaisen muodon. Yhtä kaikki, alla lista asioita, jotka auttaa mua elämään ahdistuksen kanssa niin, että se on vaan yksi matkakumppani muiden joukossa.

Sanoita tunne

Mulla meni aikaa, että osasin tuolla yllä olevalla tavalla eritellä, mitä mun kehossa ahdistuksen aikana tapahtuu. Aiemmin se oli vaan kokonaisvaltainen olotila, joka sai mut voimaan pahoin. Nykyään tarkastelen tunnetta uteliaasti, ja havainnoin mielessäni mitä kaikkea mussa tapahtuu tuona hetkenä. En tuomitse tai kauhistele, vaan ulkopuolisen tutkimusmatkailijan tavoin listaan huomioitani. Tämä tarjoaa muuten myös pienen lepohetken pahimmasta mielimyrskystä!

Luminen metsämaisema, jossa polku ylämäkeen.
tUNNET VARMAAN SANONNAN “EI NÄE METSÄÄ PUILTA”? Just SILTÄ VOI TUNTUA KUN AHDISTAA.

Tunnista, mistä ahdistus syntyi

Ehkä et itse samaistu tähän kokemukseen, mutta välillä huomaan, että ahdistus vaan ilmestyy näennäisesti ihan tyhjästä.

Yhtenä hetkenä teen ruokaa, ja toisena tunnen, miten vatsasta putoaa pohja ja henki salpautuu.

Kun näin tapahtuu, pyrin kelaamaan mitä ajatuksia päässäni liikkui juuri ennen ahdistuskohtauksen alkua. Olen kehittynyt tässä aika taitavaksi, ja usein onnistun poimimaan yksittäisen ajatuksen, joka aiheutti niin voimakkaan reaktion – olen saattanut jo etukäteen elää mielessäni jotain tulevaa jännittävää tilannetta, tai kerrata mennyttä mokaa tai pettymystä.

Keskity tähän hetkeen

Tämä liittyy myös tuohon edelliseen kohtaan. Mut havahdutti joskus ajatus, että eläminen ja elämä tapahtuu tässä hetkessä. Sen lisäksi on murehtimista ja märehtimistä – murehtiminen suuntautuu tulevaan, ja märehtijä kaivelee menneitä. Sekä menneisyys että tulevaisuus ovat olemassa ainoastaan meidän pään sisällä, nykyhetki taas on olemassa NYT. Oikeastaan ei ole olemassa kuin nykyhetki.

Ajattelen, että selviän kaikesta siinä hetkessä, kun ne ovat käsillä. Ja koska aika ei voi pysähtyä, niin nekin hetket menevät ohi, kuin pilvet taivaalla. Samoin ahdistus helpottaa, jos sen kanssa vaan selviää tässä hetkessä.

Hyväksy ahdistus!

Luulin ennen, että suurimmalla osalla ihmisistä on pääsääntöisesti aina mukavaa ja helppo olla, ja että mussa on jotain vikaa, kun tunnen niin voimakasta ahdistusta. Jo se, että tunteet jaotellaan tyypillisesti positiivisiin ja negatiivisiin tunteisiin, kertoo mielestäni aika paljon.

Entä jos alettaisiin sen sijaan puhua tunteista ihan vaan tunteina, arvottamatta niitä positiivisiin tai negatiivisiin?

Jokainen tunne palvelee jotain tarkoitusta. Nykyään tiedän jo enemmän, ja että kaikki tunteet ovat ihan normaaleja, ja siten ookoo!

Luminen metsämaisema, jossa paistaa aurinko.
Valo ja varjot kuuluvat elämään, samoin kaikenlaiset tunteet

Puhu siitä!

Se, että ahdistuksesta puhuu rehellisesti ja avoimesti, helpottaa paitsi omaa, myös muiden oloa. Mua itseä helpotti tieto siitä, etten ole yksin, vaan ihan kaikki ihmiset tuntevat koko tunteiden kirjon. Jos vaikeista tunteista puhuttaisiin enemmän, niiden kanssa voisi olla helpompi myös elää.

Tee jotain mukavaa ❤️

Ahdistuksen kanssa olemista helpottaa, kun tekee jotain itselleen mieluista. Tarkoitus ei ole työntää ahdistusta pois, vaan ottaa sen rinnalle jotain muuta tekemistä. Itse saatan kuunnella musiikkia ja tehdä ruokaa (kasvisten pilkkominen on mukavan monotonista puuhaa), käydä kävelyllä, katsoa jotain sarjaa tai leikkiä kissojen kanssa. Tee olosi niin mukavaksi kuin se ylipäätään on tuona hetkenä mahdollista. Vinkkejä tekemiseen näin korona-aikana löytyy vaikkapa Lilianin blogista.

Makoileva henkilö, jonka sylissä on vaaleanruskea kissa.
PARAS KAVERI HELPOTTAMAAN AHDISTUSTA ❤️

Toivon että löydät oman tapasi, joka auttaa pahaan oloon. Tärkeintä on, ettet jää sen kanssa yksin. Käy vaikka juttelemassa Sekasin-chatissa, tai viestittele kaverisi tai vaikka meidän BuenoTalk-tyyppien kanssa Instassa.

Ja virtuaalihalaus kaikille ahdistuksen tunteen kanssa kamppaileville ❤️