Olen ehdottomasti aikatauluihminen. Olen se ärsyttävä tyyppi joka motkottaa muille, kun ovat 5 minuuttia myöhässä. Toisaalta huolehdin, että asiat tapahtuvat ajoissa.
Alakoulussa jos nukuin pommiin aloin itkeä ja menin paniikkiin. Rukoilin äitiä soittamaan kouluun ja sanomaan, että olen kipeä. Äiti ei suostunut. Häpeissäni jouduin muutaman kerran astelemaan luokkaan ja lausumaan sanat “anteeksi, että olen myöhässä”.
Yläkoulussa olin koko kolmen vuoden aikana vain muutaman kerran myöhässä koulusta. Kerran pamahdin yhteiskuntaopin luokkaan ja olin jo pahoitellut myöhästymistäni, kunnes tajusin, että luokka oli väärä ja ihmiset tuijottivat minua opettaja etunenässä. Kieltämättä hävetti.
Iltana ennen ensimmäistä kesätyöpäivääni Bueno-jengin parissa vitsailin, kuinka nyt varmastikin onnistuisin munaamaan homman ja nukkuisin pommiin. Kas kummaa, juuri niin siinä kävi… MINULLE, ihmiselle joka olen mieluummin 10 minuuttia etuajassa kuin minuutin myöhässä.
Heräsin, venyttelin, mietin että tulipas nukuttua hyvin, katsoin puhelinta. Kaksi soittoa ja viesti. Olen myöhässä. Työt alkoivat tunti sitten ja minulla menisi vielä toinen tunti matkaan. Pesin hampaita samalla kun ravasin ympäri asuntoa etsien tavaroita ja kiskoen vaatteita päälleni. 5 minuuttia ja olin ulkona. Pyöräilin metroasemalle. Metro tuli juuri sillä minuutilla. Istuin alas.
Tajusin, että olin lähtenyt ilman meikkiä, likaisilla vaatteilla, ilman kuulokkeita. Jäin pois metrosta ja vaihdoin bussiin. Määrätietoisesti harpoin toimistolle, jossa minulle naurettiin. Kukaan ei ollut vihainen, lähinnä hämmästynyt ja huvittunut. Nauroin itsekin. Oli absurdi ajatus, että kaikista maailman ihmisistä minä olin juuri myöhästynyt lähes kaksi tuntia ensimmäisenä työpäivänä.
Eka työpäivän jälkeen tulin kotiin ja olin ylpeä itsestäni. En missään nimessä siksi että myöhästyin… Tai tekemäni ensivaikutelman takia… Olin ylpeä koska olin selvinnyt. En ollut rukoillut itkien äitiä soittamaan, en ollut lamaantunut enkä vetkutellut. Olin selvinnyt ja uskon, että se kokemuksena oli minulle antoisampi, kuin jos aamu olisi mennyt suunnitelmieni mukaan. Sen lisäksi en kuulemma ollut edes menettänyt mitään, vaan aamu oli ollut yhtä sähläystä. Oma myöhästymiseni oli ehkä vain piste i:n päälle.
Tee näin:
ÄLÄ TULE MYÖHÄSSÄ TÖIHIN (etenkään ensimmäisenä päivänä)
Jos tulet, infoa työnantajaa tms. pahoitteluiden kera
Pahoittele lisää kun vihdoin pääset paikan päälle
Muista ettei myöhästyminen ole maailmanloppu, vaan ensi kerralla varmista, että herätyksesi on päällä ja tarpeeksi voimakkaalla äänellä!!!
Todella moni on varmasti, joskus kuullut tuota otsikon lausahdusta. Ehkä se on aikuisten tapa pelotella? En tiedä… Mutta sen tiedän, ettei tuo lausahdus pidä paikkaansa. Kannabista kun ei edes käytetä piikittämällä…
Ymmärrän aikuisten ja myös nuorten huolen kannabiksen käytöstä. Se on ajankohtainen asia ja kannabiksesta on hyvä puhua, mutta en usko, että pelottelu on oikea tapa lähestyä nuoria käytön ehkäisemiseksi. Siitä olemme kaikki varmaan samaa mieltä?
Luulen, että osa aikuisista käyttää pelottelua keinoa sen takia, että he eivät itse ole kovin tietoisia kannabiksesta. Pelottelu on viimeinen tapa toimia epätietoisuudessa, kun haluaa pitää oman lapsensa poissa pahanteosta.
Aion kertoa
tässä postauksessa vähän faktatietoa kannabiksesta, jotta seuraavan kerran
kuullessanne tuon ihanan lausahduksen voitte lyödä faktat pöytään.
Aloitetaanpa ihan siitä, että tähän päivään mennessä ei ole yhtäkään todistettua tapausta siitä, että kukaan olisi kuollut kannabiksen yliannostukseen. Yliannostus on mahdollista, mutta hirvittävän epärealistista, koska sen vaatima määrä on todella suuri. Kannabiken vaikutuksen alaisena on toki onnettomuuksiin jouduttu.
Toinen asia mistä voitte huomauttaa aikuisille, on se, että kannabista ei tosiaan käytetä piikittämällä. Yleisimmät tavat käyttöön ovat polttaminen, höyryttäminen ja nieleminen. Näin ollen olemme kumonneet lausahduksen kokonaan ja nyt pääsette pätemään aikuisille!
Kannabiksen käyttö ei siitä huolimatta ole turvallista tai terveydelle hyväksi, niin kuin ei mikään muukaan päihde. Haittavaikutukset ovat hyvin yksilökohtaisia, mutta yleisempiä ovat liiketoimintojen ja tarkkaavaisuuden heikentyminen, sosiaalinen vetäytyminen, ahdistuneisuus, silmien sidekalvojen verestys, suun kuivuminen ja sydämen sykkeen nousu.
Pitkäaikaisen
käytön myötä oireet voivat hieman muuttua. Silloin saattaa tulla hengitysteiden
ärsyyntymistä, joka ilmenee yskänä, liman erittymisenä ja kutinana kurkussa.
Limakalvontulehduksen ja keuhkoputkentulehduksen riskit saattavat nousta. On
myös itsestään selvää, että pitkäaikainen käyttö voi johtaa riippuvuuteen.
Riippuvuus lisää
sietokykyä, jolloin käyttäjä tarvitsee yhä enemmän ja enemmän ainetta.
Vieroitusoireina ilmenevät uniongelmat, hermostuneisuus, hikoilu ja
ruokahaluttomuus.
On kuitenkin todettu, että nuorena käytön aloittaneet kokeilevat usein muitakin päihteitä tai jäävät helposti koukkuun. Psykoosiin sairastuminen on myös todennäköisempää. Muita sairauksia, joiden oireiden pahaneminen kannabiksen käyttäjillä on todennäköisempää, ovat astma ja skitsofrenia.
Kannabiksesta ensimmäiset havainnot ovat tehty jo 8000-vuotta ennen ajanlaskun alkua, mutta tieto siitä ei vielä silloin ole ollut kovin kattavaa. Eikä se ole ihme, sillä vielä tänäkin päivänä kannabiksesta on hyvin vähän faktatietoa esimerkiksi alkoholiin verrattuna.
Usein
kuulee sanottavan kannabiksen olevan luonnontuote, ja täten sen uskotaan olevan
terveydelle vaaratonta. On kuitenkin hyvä tiedostaa, että tämän päivän
kannabistuote ei ole lähelläkään alkuperäistä luonnontuotetta, sillä sitä on
aloitettu jalostamaan jo aikoja sitten. Joskus myös maalaisjärki saattaa
pelastaa. Ei esim. kärpässienikään ole terveydelle hyväksi, vaikka se
luonnontuote onkin.
Nykypäivänä kuulee usein sanottavan, että “kannabis yleistyy”. Sekään ei ole totta. 1950-luvulla syntyneistä n. 5 % on kokeillut kannabista. Sen jälkeen kannabiksen kokeilu on lähtenyt suureen nousuun. Esimerkiksi 1990-luvulla syntyneistä n. 30 % on kokeillut kannabista yläasteikäisenä. Uusimman tutkimuksen (2017) mukaan yläasteikäisistä alle 10 % on kokeillut kannabista. Se miksi monet silti ajattelevat kannabiksen yleistyneen selittyy sillä, että nykyään siitä puhutaan ja uutisoidaan avoimemmin. Kannabiksen laillistaminen on puhuttanut viime aikoina, ja siitä saattaa kuulla puhuttavan jo vaikka kahvilassa istuessa.
Viimeisenä haluan mainita asiasta, jota harvemmin tulee edes ajateltua. Eli siitä, miten kannabis vaikuttaa käyttäjän läheisiin. On selvää, että jokainen itse päättää käyttääkö kannabista, mutta se keihin kaikkiin käyttö vaikuttaa ei ole niin selvää. Pitkäaikainen käyttö vaikuttaa omaan perheeseen ja ystäviin. Usein ensimmäisenä nousee huoli käyttäjästä.
Toisista taas käyttäjän sekoilu saattaa olla pelottavaa ja ahdistavaa. Käyttäminen saattaa ajaa käyttäjän uudenlaisiin piireihin ja karsia entisiä ystäviä ympäriltä. On myös muistettava, että kannabiksen pelkkä hallussapito on laitonta ja kiinni jääminen saattaa vaikuttaa myös läheisiin. Suosittelen siis miettimään kahdesti, haluatko edes kokeilla kannabista.
Uskallan väittää, että jokainen nuori on joskus elämässään törmännyt sanaan “kestävä kehitys”. Minusta se on aika kuivan kuuloinen sana, mutta tutkittuani asiaa useamman tunnin netistä, aihe muuttui hirmu mielenkiintoiseksi. Mitä se kestävä kehitys sitten oikein on?
Monista teksteistä nousi pintaan yksi lause, joka meni kutakuinkin näin: “kestävän kehityksen päämäärä on turvata nykyisten sekä tulevien sukupolvien elämisen mahdollisuudet”, ja minusta se kiteyttää koko asian aika hyvin! Kestävä kehitys voidaan jakaa kolmeen kategoriaan, joita ovat ekologinen, taloudellinen sekä sosiaalinen ja kulttuurinen kestäminen.
Olisi aika tylsää, jos alkaisin tässä nyt paasaamaan teille siitä, mitä mikäkin kategoria pitää sisällään ja mitä tekoja meidän tarvitsisi tehdä niiden eteen. Sen sijaan aion kertoa helppoja ja yksinkertaisia vinkkejä ekologisiin tekoihin, joita jokainen meistä pystyy tekemään. Näiden tekeminen voi olla jopa ihan hauskaa, sekä mielenkiintoisia. Lisäksi kerron muutaman yllättävän faktan kulutuksesta!
Jos sinua
kuitenkin kiinnostaa, mitä nuo kategoriat pitävät sisällään niin laitan
postauksen loppuun pari linkkiä aiheesta. Voit sitten sieltä käydä lukemassa
aiheesta enemmän.
Ensimmäinen vinkkini: Käytä kirpputoreja!
No miksi? Esitän vastakysymyksen, miksi ei? Kaikki vanha kannattaa kierrättää! Se vähentää aina jätteiden määrää. Ensinnäkin vähennät luonnon kuormittamista myymällä vanhan tuotteesi uudelle omistajalle ja toiseksi tienaat siinä samalla hiukan taskurahaa. Kovin moni tuskin saa rahaa heittämällä tavaraa roskiin!
Toinen vinkki: Käytä uudelleen!
Saatat olla
liian laiska viemään vanhat tavarat kirpparille tai laittamaan niistä kuvat
Facebookin kirppisryhmään. Se on ihan okei, mutta mieti silti vielä kahdesti
täytyykö tavara välttämättä heittää roskiin. Voisiko sille keksiä, jonkun uuden
käyttötarkoituksen? Vanhasta paidasta voisi tehdä esim. keittiöön tiskirätin.
Hieman miettimällä löydät varmasti monille vanhoille tavaroille uusiokäyttöä!
Kolmas vinkki: Mieti, mitä todella tarvitset!
Sama sääntö pätee niin ruokakaupassa kuin vaatekaupassa tai tavaratalossa. Tarvitsetko välttämättä uutta t-paitaa? Tarvitsetko välttämättä yhtä aikaan ruis- ja paahtoleipää? Tarvitsetko välttämättä uutta televisiota, kun se sattuu olemaan alennuksessa? Ennen ostopäätöstä on hyvä pysähtyä edes 10 sekunniksi miettimään, mitä oikeasti tarvitsee. Vaatteiden, elektroniikan ja muiden kodin tavaroiden ostaminen kuormittaa luontoa, joten miksi siis ostaa mitään turhaa. Ruokatavarat pilaantuvat helposti, jos niitä ostaa hetken mielijohteessa, eikä kyseistä elintarviketta tarvitse juuri sillä hetkellä.
FAKTA: Keskimäärin jokainen suomalainen heittää roskiin 80 kg ruokaa vuodessa, josta 24 kg on vielä syömäkelpoista. Tämä siis tarkoittaa koko väestöä ajatellen 450 miljoonaa kiloa. Maailmanlaajuinen määrä onkin sitten jo 1,3 miljardia tonnia, jolla ruokkisi kaksi miljardia ihmistä.
Neljäs
vinkkini on: Mieti,
voisitko tehdä sen itse!
On joitakin asioita, joita jokainen meistä voisi itsekin valmistaa. Tämmöisiä asioita ovat mm. juurikin tiskirätit, nenäliinat, kynttilät, saippuat, shampoot ja monet muut tuotteet! Netistä löytyy paljon kivoja ohjeita! Pienillä teoilla säästäisit paljon luonnon varoja, ja eikö usein sanota, että itsetekemä on aina parempi? Kulutustuotteita ostaessa niiden mukana tulee usein paljon ylin määräistä roskaa. Nimensä mukaisesti kulutustuotteet kuluvat, joten roskan määrä on suuri.
Viides
vinkkini on: Lajittele
roskat!
Tämä on
yksi helpoimmista asioista toteuttaa. Täysin roskatonta elämää kukaan ei pysty
elämään, joten olisi tärkeää lajitella roskat oikein. Jos jokaisen kotoa
löytyisi ainakin energiajäte, sekajäte, biojäte, lasin-, muovin-, metallin- ja
pahvinkeräys laatikot, niin pääsisimme todella pitkälle lajittelun suhteen. (Ainakin
HSY:N sivulta löytyy hakulaite, josta voit varmistaa mihin roskikseen mikäkin
roska kuuluu)
Kuudes
vinkkini on: Vähennä
jätteitä!
Käytä
kestokasseja kaupassa käydessä. Nykyään on olemassa myös hedelmille/vihanneksille
tarkoitettuja kestokasseja, tai sellaisen voit tehdä helposti itsekin. Voit
kaupassa vertailla ostosten pakkausmateriaaleja. Vältä sekamateriaaleista
valmistettuja pakkauksia, koska niiden kierrättäminen on haasteellisempaa. Hyvä
vinkki on myös käydä ostoksilla kaupoissa, joissa on mahdollista ostaa
tuotteita suoraan omiin astioihin. Tämä ei valitettavasti ole joka
paikkakunnalla mahdollista ainakaan vielä.
FAKTA: Maailmassa on eräs
nainen, joka päätti omana ympäristötekonaan lopettaa roskaamisen. Lopulta hän
pääsi siihen tulokseen, että viiden vuoden ajalta roskia kertyi vain
hillopurkillinen!
Seitsemäs
vinkkini on: Suosi
julkisia!
On sanomatta selvää, että autolla tai millä vain polttoaineella toimivalla vempaimella kulkeminen kuluttaa luontoa älyttömiä määriä. Sen takia on parempi jättää oma auto pihalle ja hypätä bussin, junan, metron tai ratikan kyytiin, jos siihen on mahdollisuus. Kaikki ekologisinta olisi tietysti pyöräillä tai kävellä, mutta se ei ole aina järkevää.
FAKTA: Lentäminen on yksi eniten luonto saastuttava tapa kulkea. Yhden perheen lento matka Thaimaahan vastaa kulutukseltaan autolla 170 000 km:n matkaa. Keskimääräinen suomalainen ajaa 10 vuodessa kyseisen matkan autolla.
Viimeisenä:
Zero Waste
Zero Waste
on 2018 keväällä perustettu yhdistys, jonka tarkoituksena on edistää ja
kehittää kestävää elämäntapaa. Heidän tavoitteena on saada suomalaiset
jätteettömiksi eli käyttämään ainoastaan kierrätettäviä tuotteita.
Heidän
elämäntavallaan on viiden k:n sääntö:
Kieltäydy,
Karsi, Käytä uudelleen, Kierrätä ja Kompostoi.
Näitä postauksen asioita olisi jokaisen hyvä miettiä itsekseen ja, pohtia millaisiin muutoksiin olisi valmis ryhtymään. On hyvä aloittaa ottamalla itselleen vain yhden tavoitteen ja yrittää parhaansa mukaan pitää siitä kiinni. Muutokset ovat usein haasteellisia, mutta kun ensimmäiseen tavoitteeseen pääsee voi siihen rinnalle ottaa seuraavan. Näin voit kantaa oman kortesi kekoon ottamatta liian suurta harppausta kerralla. Kenenkään ei kuitenkaan tarvitse leikkiä supersankaria!
Haluan aloittaa tämän blogitekstin kertomalle
teille omasta lapsuudestani, sillä uskon, että lukijoissa on semmoisia
henkilöitä, jotka voivat samaistua tarinaani. Minun isäni on alkoholisti.
Isäni on aina käyttänyt alkoholia ja ajattelinkin pitkään sen kuuluvan suomalaiseen kulttuuriin “pari saunakaljaa” -tyylillä. Niin se myös varmaan olikin alkuun. Minun kasvaessa alkoholin käyttö lisääntyi. Ei ollut enää pari saunakaljaa, vaan juominen oli joka viikonloppuista. Lopuksi joka päiväistä. Kenenkään lapsen ei pitäisi joutua katsomaan sellaista sivusta. Suomessa sellaisia lapsia on niiiiiiin paljon…
Mietin välillä, että alkoholi oli minua
tärkeämpää ja niin se ikävä kyllä olikin. Ajatuksissa kävi myös se, että olenko
minä syy isän juomiselle. Ei lapsi ymmärrä todellista syytä vanhempiensa
juomiselle. En minäkään ymmärtänyt.
Jos alan nyt miettimään miksi isäni joi, ymmärrän sen heti. Samaan aikaan, kun alkoholin käyttö lisääntyi, myös isäni ongelmat lisääntyivät. Ne eivät olleet isoja juttu, mutta selkeästi niin isoja, hän ei pystynyt käsittelemään niitä muuten kuin hukuttamalla ongelmansa alkoholiin.
Haluan nyt avata postauksen otsikkoa, joka on
lainattu Benjamin Peltosen biisistä “Juon sut pois”. Biisissä kerrotaan, kuinka
joku henkilö on eronnut ja hukuttaa tunteitaan alkoholiin. Samaisessa biisissä
sanotaan myös “haen kupin kautta vertaistukea”, joka viittaa avun löytymiseen
alkoholin kautta. Lopulta tajutaan, että se ei auta paskaakaan, eikä ole
ratkaisu tilanteen helpottamiseksi.
Tällä biisillä koitan viestiä, että alkoholi ei ole ratkaisu. Se voi auttaa hetkellisesti, mutta pidemmän päälle alkoholi saattaa tehdä enemmän pahaa kuin hyvää. Se, että joku vetää päänsä täyteen hukuttaakseen tunteensa voi meinata sitä, että henkilö haluaa paeta pelottavia tilanteita, joita ei pysty käsittelemään selvinpäin. Alkoholin nauttiminen semmoisessa tilanteessa johtaa siihen, että tuntuu hetkellisesti hyvältä ja asiat tuntuvat sujuvan. Tuntuu jonkinlaiselta saavutukselta, kun pystyy hetken olemaan murehtimatta asioista. Se ei kumminkaan ole minkään arvoista, koska tunne on vain hetkellinen.
Monet lapset ja nuoret ovat nähneet vanhempiensa juomista niin kuin minäkin. Usein liiallisen alkoholin käytön takana onkin juuri se, että koitetaan paeta pahaa oloa, mutta harvemmin mietitään, mitä lapset siitä ajattelevat. Uskallan sanoa monen lapsen ja nuoren puolesta, että se on hyvin pelottavaa.
Monet vanhemmat satuttavat omia lapsiaan
tajuamatta sitä. Lapset ja nuoret eivät osaa ajatella, että läheinen yrittää
irtaantua vain hetkeksi arjen murheista, Ja vaikka ymmärtäisivät, olisiko se
siltikään oikein? Ei.
Kun nuori vihdoin tajuaa mistä on kyse, hänen on
helppo ottaa mallia, koska sitähän varten meillä vanhemmat ovat,
roolimalleina. “Äitini joi, kun hänen
veljensä kuoli ja hänellä oli vaikeaa”. Nuoren elämään tulee ensimmäinen kriisi
ja hän miettii miten pääsisi siitä yli ja muistaa miten omat vanhempansa
toimivat vastaavassa tilanteessa. Niin se vaan menee ja niin sen kuuluukin
mennä. Ei se ole nuoren vika. En usko, että yksikään vanhempi haluaa antaa tällaista
mallia lapselleen.
Onneksemme on paljon fiksuja nuoria, jotka ymmärtävät, että vanhemmista mallin ottaminen ei ole aina se paras ratkaisu. Minun vanhempani erosivat, kun olin 12-vuotias. Sen jälkeen en ole pitänyt isääni minkäänlaista yhteyttä, vaikka en kanna kaunaa hänelle. Tein jo silloin päätöksen, että en ikinä tule käyttämään alkoholia ongelmien ratkaisemiseksi. Se on ollut fiksu päätös, josta on ollut helppo pitää kiinni. Vaikeissa tilanteissa apua löytyy muualtakin!
Haluan vielä lopuksi sanoa tsempit teille ihanille
nuorille, jotka joudutte katsomaan perheissänne liiallista alkoholin käyttöä.
Laitan tähän linkin sivulle, josta löytyy paljon kattavaa tietoa siitä, miten
nuori saa apua tilanteissa, kun perheessä on liiallista alkoholin käyttöä.
Sivuilla on mm. blogi, chatti, ohjeet vertaistukiryhmään ja tarpeellisia
yhteystietoja. https://varjomaailma.fi/.
Kannustan
jokaista nuorta olemaan rohkea ja hakemaan apua heti, kun tuntuu siltä, että
sitä tarvitsee!
Kuten varmaan tiedät opiskelupaikat ovat selvillä 9-luokalta päässeille. Tämä on iso askel elämässä ja varmaan aiheuttanut monille erilaisia tuntemuksia – hyviä ja huonoja. Päätimme kysellä muutamalta uuteen opiskelupaikkaan hakeneelta miten he reagoivat, kuullessaan opiskelupaikasta.
Nuori A:
“Heräsin
hieman hämmentyneenä, kun kaverini soitti minulle ja kertoi, että minut
hyväksyttiin ensimmäiseen vaihtoehtooni. Olin todella tyytyväinen, kun
kaverinikin pääsivät samaan lukioon ja kaikki tulivat onnittelemaan.
Minulla oli todella onnistunut ja onnellinen olo.”
Onneksi olkoon! Hyvin suoriuduttu!
Nuori B:
“Olin
todella hermostunut. Heräsin tunteja aikaisemmin ja päivitin sivuja
koko ajan odotellen tuloksia. Olin tyytyväinen ja onnellinen itsestäni,
kun pääsin ensimmäiseen hakutoiveeseeni. Kaikki onnittelivat minua. Olin
innoissani seuraavasta lukuvuodesta.“
Onnistumisen tunne on mahtavaa, varsinkin kun muutkin onnittelevat sinua!
Nuori C:
“Olin yllättynyt, enkä pystynyt ymmärtää päässeeni sinne, minne halusin. Minä olin todella iloinen ja menin heti flexaamaan kavereilleni. Menin ravintolaan syömään äitini kanssa juhliaksemme opiskelupaikkaa.“
Onneksi olkoon! Toivottavasti sun kaverisi suhtautuivat flexaamiseen hyvin, eikä niin että työntävät sut ekan mahdollisuuden tullen kottikärryn alle. 🙂
Nuori D:
“Minulla oli herätys kello 9, eli silloin kun tulokset tuli. Otin kännykkäni käteeni, ja huomasin päässeeni sisälle ensimmäiseen hakutoiveeseeni. Olen työskennellyt tätä hetkeä varten melkein kaksi vuotta, joten tunteet ottivat minusta vallan ja menin itkien ja täristen äitini luokse kertomaan tuloksista. Olen niin onnellinen, että kaikki kova työni tuotti tulosta.”
Rankka työ ja panostaminen palkitaan loppujen lopuksi, ei se ole turhastakaan.
Nuori E:
“Itkin,
koska en päässyt niihin kouluihin, minne halusin. Pääsin kolmanteen
vaihtoehtooni, mutta en yhtään halunnut mennä sinne. Kai se on ihan ok,
mutta en siltikään halua mennä sinne lukioon.”
Uskon, että tilanne harmittaa. Välillä onni ei ole puolellamme ja asiat eivät mene niin kuin itse halutaan. Tässä tilanteessa ei voi oikein muuta kuin nostaa pään pystyyn ja mennä kohti uusia tuulia. Suomessa parasta on se, että voi kouluttautua uudestaan ja hakea elämälleen uutta suuntaa myöhemmässäkin vaiheessa.
Voi käydä myös niin että kohdallesi ei lätkähdä mitään opiskelupaikkaa. Tilanne on harmillinen, mutta ei menetetty. Voit hakea vielä moniin eri paikkoihin esimerkiksi kymppiluokalle, VALMA:an, LUVA:an tai ammattikoulujen ja lukioiden vapaaksi jääneille opiskelupaikoille. Jatkuvassa haussa voit myös hakea ammatilliseen koulutukseen ympäri vuoden. Apua saa vielä kesälläkin oman koulunsa opinto-ohjaajilta sekä Opintopolku-nettisivuilta
