Salainen tehtävä: Alkoholittoman oluen tilaaminen

On kesä 2021. Olen isolla kaveriporukalla elämässä parasta nuoruuttani helsinkiläisessä kuppilassa. Lähden pöydästä ja suuntaan baaritiskille yksin. Tilaan baarimikolta yhden alkoholittoman Heinekenin.  

“Is it possible to pour it in a glass?” Kysyn. 

Baarimikko kaataa oluen lasiin. Menen takaisin lössini luokse. 
 
Syyni haluta nauttia olut pullon sijaan lasista ei suinkaan johtunut siitä, että alkoholittoman oluen maut ja aromit tulisivat lasista juodessa paremmin esiin. Tilasin oluen lasiin siksi, koska niin sitä ei erota sen alkoholillisesta sisaruksesta. Tuntuu vähän oudolta tehdä niin – aivan kuin yrittäisin salailla alkoholittoman oluen juomista. Tiedän syyn olevan hölmö, mutta en halua että seurueessani kukaan alkaa… 

… Kysyä minulta, miksi en juo. 

Vaivaudun kysymyksestä, sillä siitä tulee fiilis että alkoholinkäyttö on jollain tavalla iso osa juuri tätä kyseistä illanviettoa ja siitä kieltäytymällä en haluaisi kuulua porukkaan. 

Luulla, että en halua pitää hauskaa. 

Lupaan, että yritän parhaani olla hauska myös ilman. Tai miksi yrittää, kun illanvieton tarkoitus on vain OLLA ja pitää hauskaa? Jos ei seura kelpaa, ei kiinnosta. En tullut tänne suorittamaan hauskanpitoa.

… Pohtia, että minulla on alkoholinkäytön kanssa ongelmia. 

Ei ole.  

… Syyllistää omaa alkoholinkäyttöä. 

En tuomitse kenenkään syytä juoda. Jokaisella meillä on omat syymme juoda ja olla juomatta, enkä niihin tässä seurassa itsekään puuttuisi. 


En tiedä miksi ajattelen näin. Seurueessa on kuitenkin läheisiä kavereita, joiden kanssa olen pitänyt hauskaa monet kerrat myös ilman alkoholia. Ehkä halusin pelata varman päälle ja vältellä mahdollisia kiusaantuneita hetkiä. Tuntuu, että Suomessa alkoholiton illanvietto herättää seurueessa helposti kysymyksen, että MIKSI. 

Kirjoitin syyni tähän, ettei niitä tarvitse jatkossa pohtia.  

En jaksa.

Pienikin darraa muistuttava tila ei houkuta seuraavana päivänä YHTÄÄN. Darrassa tuntuu, että tuhlaa aikaa ja rahaa – sohvalta jaksaa nousta ainoastaan hakemaan jonkun överirasvaisen Wolt-tilauksen oven takaa. Muuten sitten päivä tuhlaantuu jonkun sitcomin parissa, jossa on 30-minuuttiset jaksot. Olen todennut, että ne toimivat parhaiten darrassa. 

Minulla on yhtä hauskaa myös ilman.

Erityisesti seurassa, jossa jo tunnen tyypit alkoholi ei tuo lisäarvoa hauskanpitoon. Hauskassa seurassa syöminen, tanssiminen tai pelaaminen toimii myös ilman alkoholia. 

Alkoholin vaikutus omaan terveyteen on alkanut mietityttää viime vuosina.  

Harrastan paljon urheilua ja koen että dokaaminen vaikuttaa omaan jaksamiseen, vaikka ei urheilisikaan darrassa. On vaan yleisesti skarpimpi olo, jos juo harvoin. Vaikutukset mielenterveyteen ovat myös selkeitä.  

Alkoholin vaikutus turvallisuuteen.  

Tämä syy ei varsinaisesti ole aina ajankohtainen itselleni, mutta se mietityttää paljon yhteiskunnassa jossa elämme.

Matkustelen paljon itsenäisesti ja en reissuillani melkein ikinä käytä alkoholia. Luotan yleensä seuraan jossa olen, mutta ainakin pelaan varman päälle kun en vedä känniä. Toki myös Suomessa on mahdollisuus tulla huumatuksi ja hyväksikäytetyksi.  

Kun raiskauksen uhri on teon aikana alkoholin vaikutuksen alaisena, voidaan sitä myöhemmin käyttää häntä vastaan. Vaikka rikoslain mukaan alkoholilla ei ole vaikutusta seksuaalirikostuomioihin, voi se silti vaikuttaa uhrin ja tekijän muistikuviin illasta. Näin alkoholi voi muuttaa todisteita ja lausuntoja tapahtuneesta.  
 
Vallitsevasta seksuaalirikoslain epäoikeudenmukaisuudesta voisin vaikka kirjoittaa kokonaisen kirjan, mutta ei lähdetä nyt sille tielle. Aiheesta kiinnostuneen kannattaa sen sijaan tutustua Suostumus2018-kampanjaan, jonka tavoite on perustaa raiskauksen määrittely uhrin suostumukseen väkivallan sijaan.

Monen mielestä feministisin teko olisi olla välittämättä turvallisuudesta ja ryypätä siitä huolimatta – mutta lopulta feministisin tekohan on päättää itse, käyttääkö alkoholia ylipäätään vai ei.  


Onko noloa olla ainoa joka ei juo? 

Miten itse suhtaudut, kun kaveri ei juo? Sytyttääkö se sinussa kipinän pohtia omaa juomattomuutta? Onko sua koskaan häirinnyt, että kaveri ei juo vaikka itse just korkkasit kaljan? 

Ymmärrän hyvin fiiliksen, että jos on kaksin kaverin kanssa ja tämä päättää olla juomatta siitä voi tulla vähän kiusaantunut olo. “Onko silti ok, jos mä juon?” –kysymyksen esittäminen voi tuntua hassulta.

Ehkä juomattoman kaverin seura voi laukaista myös itsessä innon kokeilla illanviettoa selvinpäin. Jos ryyppääminen on ollut aiemmin se teidän yhteinen juttu, voitte kokeilla jotain toista keskustelun kimmoketta – itse olen todennut toimivaksi yhteiset peli- tai piirrustusillat sekä liikunnan.

Kun nauttii harvoin, tuntuu se spessummalta 

En silti ole absolutisti. Termi ”sober-curious” tuntuu mielestäni parhaalta. Sober curious on ilmiö, joka on vapaasti käännettynä uteliasta raittiutta. Tämä maailmalla suosioon noussut ilmiö kannustaa kyseenalaistamaan omia alkoholin käyttöön liittyviä tottumuksia.  
 
Silloin tällöin viinilasillisen tai ölppösen nautiskelu tuntuu tilanteeseen sopivalta. Olen kuitenkin huomannut, että mitä vähemmän kerralla sitä nauttii, sen parempi fiilis itselle jää. Silloin myös ne kerrat, kun nauttii tuntuu se spesiaalilta.  

Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän voin allekirjoittaa juuri näitä peruskoulun terveystiedon itsestäänselviltä tuntuvia elämänohjeita. Nuorena suhtauduin niihin perus-jargoniana, joka tuntui toisinaan jopa aivopesulta. Nyt nuorena aikuisena ymmärrän fyysisen ja psyykkisen terveyden yhteyden ja pidän sitä arvokkaimpana asiana, mitä minulla on. 

Tipattoman tammikuun aikana on hyvä pohtia myös omaa suhdettaan alkoholiin. EHYT ry:n ja Kantar TNS:n tekemän selvityksen mukaan tipatonta tammikuuta viettää noin 15-18 % alkoholia käyttävää aikuista. Tuoko alkoholi sitä “lisäarvoa” yhteiseen illanviettoon? Keskustelua voi seurata somessa #uusiatottumuksia #nyavanor #tipaton! 

… ja mitä mun kavereihin tulee, olisin ihan hyvin voinut kertoa bissen olleen alkoholiton. Loppujen lopuksi, mitä väliä? 

– Emma

Miksi Suomi ei Juo!

Suomessa osataan juoda. Alkoholia käyttää aikuisväestöstä noin 85 % ja melkeinpä jokaisesta suvusta löytyy omat kännitarinansa. Meidän alkoholikulttuuri on pitkään ollut humalahakuista, eikä moni voi kuvitellakaan juhlia ilman, että juominen on pääosassa.

Kulttuuri on kuitenkin muuttumassa. Me lähdettiin selvittämään, miksi juominen on meillä normi. Tai tarkemmin: Miksi Suomi EI juo. Reissusta syntyi dokkari, joka löytyy meidän YouTube-kanavalta.

Juominen ei ole normi

Juominen liitetään Suomessa arjen ulkopuolisiin tilanteisiin. Meillä juodaan viikonloppuisin ja juhlissa. Juomakultuurimme ominaispiirre on myös juominen päätyyn asti. Eli kun juominen aloitetaan, niin se lopetetaan vasta sammumisen rajamailla. Tästä syystä meidän alkoholihaittamme on niin rajuja; tapamme juoda on vaarallinen niin keholle kuin ympäristölle.

Yhä useammat, erityisesti nuoret, ovat alkaneet ymmärtämään, että juominen ei ole mikään normi. Juhlia voi ilman alkoholia ja kivaa voi olla selvänäkin. Raittius kiinnostaa nuoria entistä enemmän ja moni baarikin on sen tajunnut. Kuinka monessa baarissa tarjottiin 20 vuotta sitten alkoholittomia drinkkejä? Ehkä muutamassa, mutta nykyään niistä saa jo huomattavasti useammin.

Nuorten juominen on vähentynyt

Nuorten juominen on vähentynyt Suomessa jo pitkään. Vuonna 2019 jo 60 % yläkouluikäisistä kertoi olevansa raittiita. Vielä 10 vuotta sitten luku oli vain 40 %. Samoin joka kuukausi humalassa horjuvien luku on laskenut 18 prosentista 10 prosenttiin.

Kuvio kouluterveyskyselyn tuloksista 2006-2019. Raittius on kasvanut kaikissa ikäryhmissä selvästi.
Lähde: Kouluterveyskysely

Se, miksi nuorten juominen on vähentynyt, johtuu monestakin eri tekijästä. Nuoret ovat entistä tietoisempia juomisen terveysvaikutuksista ja sosiaalinen media on tuonut halun pitää yllä hyvää imagoa. Nykyisin nuorilla on myös paljon enemmän tekemistä kuin ennen. Juominen ei enää ole niin trendikästä, mikä on tietysti hyvä asia.

Pitää kuitenkin muistaa, että nuorten juominen on edelleen ongelma. Samaan aikaan, kun raittius kasvaa, niin kasvaa myös huomattavan paljon juovien määrä. Ääripäät vahvistuvat, mikä näyttää muutenkin olevan yhteiskunnan kehityksen suunta. Vaikka tilastot näyttävät hyvältä, ei saa unohtaa niitä, jotka liikaa juovat.

Onko raittius sosiaalisesti hyväksyttävää?

Kun itse olin nuori, niin juhliin ei ollut asiaa ilman olutta tai kirkasta pulloa takataskussa. Nykyisin asiat on toisin. On sosiaalisesti hyväksyttävämpää olla selvänä, vaikka muut ympärillä joisivat. Kulttuuri on muuttunut ja muuttuu edelleen.

Auki oleva jääkaappi, jonka ovessa erilaisia alkoholittomia juomia.

Kulttuuri ei kuitenkaan ole vielä valmis.
Edelleen juomattomuuttaan voi joutua perustelemaan.
Edelleen oletetaan, että jos ei juo, niin on a) raskaana, b) kipeä tai c) parantunut alkoholisti.
Edelleen on “kavereita”, jotka sujauttavat alkoholittomaan juomaan alkoholia “läpällä”, että kaverinkin “tunnelma nousisi”

Kuten dokkaissa käy ilmi, ei juomattomuus estä tekemästä mitään, paitsi ehkä ajamasta humalassa kolaria ja myös juomattomuuden syitä voi olla monia. Ehkä itse haluaisin tähän vielä lisätä, että eikö olisi hyvä antaa ihmisten olla sitä, mitä on?

Juomisen aloittamisen tärkein motivaatio on yleensä kaverit ja sosiaalinen paine. Älkää painostako ketään olemaan jotain, mitä he eivät halua olla. Ei elämässä, eikä myöskään juomisen suhteen.

Loma alkaa kavereiden kanssa hiekkarannalla, kännissä

Kun lopettelin yläkouluani parikymmentä vuotta sitten, en osallistunut koulun lopetusbileisiin. Sinne menivät tietysti kaikki muut. Syy ei ollut se, että en tiennyt, missä bileet olivat. Kaikki tiesivät, varmasti myös meidän vanhempamme. En osallistunut, koska minua ei kutsuttu mukaan. Syy oli selvä: mulla ei ollut mitään ajatusta juoda alkoholia bileissä, mutta näissä bileissä kaikki joivat. Sillä silloin juodaan, kun alkaa loma!

Sen sijaan vietin valmistujaisiltaa pitkän pyörälenkin merkeissä. Hetken ajattelin, että ihan kettuillakseni ajaisin sanomaan “moi” kaikilla sille rannalle, jossa bileet olivat. Mutta en viitsinyt, koska silloinhan myös heille olisi selvinnyt, että “salaiset bileet” eivät ehkä olleetkaan ihan niin salaiset 😉.

Aurinkoinen kuva hiekkarannasta
Tällä rannalla ne taisi olla, kun alkoi loma…

Miten tänä vuonna juhlitaan siirtymäriittiä? 

Ihmiset elävät arkeaan erilaisten juhlien ja siirtymäriittien välillä. Vuoden varrelle on ripoteltu erilaisia juhlia, joilla arkea rikotaan. Silloin on lupa päästellä höyryjä, tai ihan vaan olla. Koulujen loppuminen on yksi näistä riiteistä. Sitä odotetaan, juhlitaan ja varmasti myös muistellaan kesälomalla, mökin laiturin nokassa.

Oli se sitten valmistumisjuhla, todistusten jako tai virtuaalibileet, niin jollain tavalla koulusta siirrytään lomalle. Jo toista vuotta on kuitenkin “normaalit” siirtymäriitit uhattuna. Mitä jos koulussa ei ole valmistujaisia ja ne juhlatkin pitää siirtää jonnekin loppukesään? Alkaako loma, jos sitä ei pääse kunnolla aloittamaan?

Riveissä istuvia oppilaita ylioppilaslakki päässä.
Oliko sun koulussa päättäjäisiä?

Alkaako loma, jos ei pääse mukaan?

Ilman siirtymäriittiä voi olla, että loma ei tunnu lomalta. Aikuisillakin on monesti erilaisia tapoja, joilla loma “aina aloitetaan”. Se voi olla illallinen kivassa ravintolassa, lomavarusteiden pakkaaminen autoon, laiturin lasku mökillä tai ihan mikä vaan. Loma ei ala ennen kuin “se” on saatu tehtyä. 

Nuoruudessani Itä-Helsingissä juominen oli normia ja jos ei juonut, niin bileisiin ei kutsuttu. Kaikki siirtymäriitit oli lähinnä bileitä ja juomista. Onneksi kulttuuri on muuttunut paljon järkevämmäksi, eikä suuret bileet hiekkarannalla ole enää mikään normi. Ja vaikka olisikin, niin mukaan on usein tervetullut myös, vaikka ei joisi. Tärkeää ei nimittäin ole miten juhlii, vaan yhteisen kokemuksen jakaminen.

Siirtymäriitit ovat nimittäin tärkeitä. Ilman niitä ihmiselle voi tulla ulkopuolinen olo. Voi tuntua siltä, että jotain on jäänyt saamatta tai saavuttamatta. Näin korona-aikana olen itse vähän huolestunut siitä, että valmistujaisjuhlat ym. ovat jääneet pitämättä. Vaikka porukka olisi pieni, niin kannattaa silti muistaa juhlia koulun loppumista ja omia saavutuksiaan.

Olemme kaikki sen ansainneet! 

30 asiaa, jotka alkoi ärsyttää, kun alkoholi astui kehiin

Alkoholi. Mä en aina ole ajatellut susta näin. En ihan muista milloin mua alkoi häiritä sekä oma että muiden käyttäytyminen juodessa. Tässä lista asioista, jotka alkoi alkoholia käyttäessäni ärsyttää.

Top 30 -alkoholiärsytykset

Henkilö pitää kiinni kädellään lonkerotuopista diskon valossa.
Ärsyttääkö alkoholi, tai haluatko kysyä jotain päihteistä? Jätä meille kysymys www.buenotalk.fi/kysy, niin vastataan sulle.
  1. Ärsytti, kun omat sanat takelteli. Myös muiden horinat. (Koita sanoa ”takelteli” kännissä.)
  2. Ärsytti, kun joku vuodatti tunteitaan ihan eri tavalla kuin selvinpäin. (Pitäisikö sun mennä juttelemaan ammattilaisen kanssa?)
  3. Ärsytti, kun seuraavana päivänä ei saanut paljon mitään aikaan. (Jotkut ihmiset ovat liian ahkeria ja kaipaavat breikkiä, mä en ole ahkera.)
  4. Ärsytti, kun joku yritti houkutella juomaan, vaikka olin sanonut ei. (Mikä homma!)
  5. Ärsytti, kun piti selitellä miksi en halunnut juoda enempää. (Aikuiset ihmiset!)
  6. Ärsytti ja huolestutti, kun näki toisen ongelmallisen päihteidenkäytön. (Huomaan, että yrität peitellä jotain, onko sun mahdollista hakea apua? Oikeasti.)
  7. Ärsytti rahanmeno. (Autch! Alkoholi vaihtui makaroniin ja ketsuppiin.)
  8. Ärsytti millaisia muista ja itsestä tuli humalassa. (Ihan saakelin älykkäitä! NOT.)
  9. Ärsytti toisten jumittaminen. (No niin. Tulehan sieltä.)
  10. Ärsytti toisten humalaiset ilmeet ja eleet. (Miksi sä teet noin?)
  11. Ärsytti äänitason nouseminen ja öykkäröinti. (Ole hiljaa, ole hiljaa, ole hiljaa!)
  12. Ärsytti, kun tultiin puhumaan liian lähelle. (Sun hengitys haisee.)
  13. Ärsytti, kun humalaisena tuli uhkarohkeaksi. (No niin, semmoista sitten. Tekisitkö selvinpäin? Kiitos alkoholi!)
  14. Ärsytti, kun postattiin kuvia alkoholijuomista eikä kavereista, kun lähdettiin viettämään aikaa kavereiden kanssa. (Mun kasvot ovat täällä!)
  15. Ärsytti, kun puhuin vähän liikaa muiden asioista kännissä. (Anteeksi.)
  16. Ärsytti, kun tunnelman kohottamiseen tarvittiin (muka) päihteitä. (Ihan kivaa meillä oli ilman, tai vähemmällä määrällä.)
  17. Ärsytti, kun piti olla huolissaan ja pitää huolta toisista. (Pääsetköhän nyt kotiin, soitetaan huomenna ja kysellään sun laukun perään.)
  18. Ärsytti, kun toinen alkoi valittaa kaikesta. (Ootko kuullut sellaisesta esineestä kuin peili?)
  19. Ärsytti, kun kaverista tuli ihan toisenlainen. (Mun pitäisi kai sietää sua tällaisenakin, mutta mikä estää olemasta rohkea arjessa?)
  20. Ärsytti, kun lääpittiin. (Haloo, omat rajat!!)
  21. Ärsytti muiden vastuuttomuus, kun oltiin ulkona juomassa. (Tää ei kyllä olisi mun asia huolehtia.)
  22. Ärsytti kuunnella toisen valitusta rahattomuudesta, kun tiesi toisen juovan pitkin viikkoa. (Talousasiat voivat ahdistaa, mutta eivät ne näinkään ratkea. Hae apua.)
  23. Ärsytti väkivallan uhka mitä välillä esiintyi baarien ulkopuolella. (Tää on todella epämukavaa.)
  24. Ärsytti, kun omaa käytöstä seliteltiin sillä, että oli kännissä. (Läppä!)
  25. Ärsytti, kun piti skarpata kotiin kulkiessa, jotta voisi varautua, jos tapahtuisikin jotain pahaa. (Ikinä ei oo tapahtunut paljon mitään, mutta varoa täytyy silti.)
  26. Ärsytti, että ihmiset unohtivat mitä sanoivat tai tekivät ollessaan hutikassa. (Ahaa, et siis tarkoittanut analyysiasi minusta, koska olit kännissä?)
  27. Ärsytti, kun illanvietosta tuli terapiasessio. (Oikeasti tästä kuuluisi jo maksaa.)
  28. Ärsytti, kun toinen yritti toistuvasti pummata itselleen juomaa multa, eikä itse tarjonnut takaisin. (Hei nyt! Not cool.)
  29. Ärsytti, kun toinen puhui koko ajan päälle niin, että lopulta sitä vaan itse nyökkäili ja joi. (Ootko kuullut dialogista?)
  30. Ärsyttää kun ärsyttää.
Kuvituskuva. Henkilöitä seisomassa festivaaleilla.
KUvituskuva. Henkilöt eivät liity tekstiin.

On ihan ookoo ärsyyntyä alkoholista

Tämä lista kertoo tietenkin enemmän minusta kuin sinusta. Käytän vieläkin alkoholia toisinaan, mutta kerta toisensa jälkeen tulee mietittyä – mitä järkeä tässä on?

Kuten listasta huomaa, olen kontrollin ystävä. Tämä on vaikuttanut siihen millaisissa kaveriporukoissa ja tilanteissa viihdyn. Onneksi oon sellaisessa tilanteessa missä saan valita. Juomaan painostavat ja muutenkin humalassa sekoilevat tyypit ovat karsiutuneet mun illanviettokavereista vuosien varrella.

Mietin, että kuulostan melko tylyltä tässä. Uskon kuitenkin siihen, että me kaikki voidaan paremmin, jos toisen ei tarvitse kytätä ja ärsyyntyä, ja toisaalta toisen ei tarvitse himmailla menoaan. Kaikki voittaa!

Kahden olutpullon kilistelyä ilta-auringossa pellon laidalla

“Siks joka viikonloppu juon sut pois mut se ei auta paskaakaan”

Haluan aloittaa tämän blogitekstin kertomalle teille omasta lapsuudestani, sillä uskon, että lukijoissa on semmoisia henkilöitä, jotka voivat samaistua tarinaani. Minun isäni on alkoholisti.

Kahden olutpullon kilistelyä ilta-auringossa pellon laidalla

Isäni on aina käyttänyt alkoholia ja ajattelinkin pitkään sen kuuluvan suomalaiseen kulttuuriin “pari saunakaljaa” -tyylillä. Niin se myös varmaan olikin alkuun. Minun kasvaessa alkoholin käyttö lisääntyi. Ei ollut enää pari saunakaljaa, vaan juominen oli joka viikonloppuista. Lopuksi joka päiväistä. Kenenkään lapsen ei pitäisi joutua katsomaan sellaista sivusta. Suomessa sellaisia lapsia on niiiiiiin paljon…

Mietin välillä, että alkoholi oli minua tärkeämpää ja niin se ikävä kyllä olikin. Ajatuksissa kävi myös se, että olenko minä syy isän juomiselle. Ei lapsi ymmärrä todellista syytä vanhempiensa juomiselle. En minäkään ymmärtänyt.

Jos alan nyt miettimään miksi isäni joi, ymmärrän sen heti. Samaan aikaan, kun alkoholin käyttö lisääntyi, myös isäni ongelmat lisääntyivät. Ne eivät olleet isoja juttu, mutta selkeästi niin isoja, hän ei pystynyt käsittelemään niitä muuten kuin hukuttamalla ongelmansa alkoholiin.

Haluan nyt avata postauksen otsikkoa, joka on lainattu Benjamin Peltosen biisistä “Juon sut pois”. Biisissä kerrotaan, kuinka joku henkilö on eronnut ja hukuttaa tunteitaan alkoholiin. Samaisessa biisissä sanotaan myös “haen kupin kautta vertaistukea”, joka viittaa avun löytymiseen alkoholin kautta. Lopulta tajutaan, että se ei auta paskaakaan, eikä ole ratkaisu tilanteen helpottamiseksi.

Nuori huppupäinen tyyppi sillalla, selkä kameraan päin, pullo kädessä, katsomassa ohi ajavia autoja.

Tällä biisillä koitan viestiä, että alkoholi ei ole ratkaisu. Se voi auttaa hetkellisesti, mutta pidemmän päälle alkoholi saattaa tehdä enemmän pahaa kuin hyvää. Se, että joku vetää päänsä täyteen hukuttaakseen tunteensa voi meinata sitä, että henkilö haluaa paeta pelottavia tilanteita, joita ei pysty käsittelemään selvinpäin. Alkoholin nauttiminen semmoisessa tilanteessa johtaa siihen, että tuntuu hetkellisesti hyvältä ja asiat tuntuvat sujuvan. Tuntuu jonkinlaiselta saavutukselta, kun pystyy hetken olemaan murehtimatta asioista. Se ei kumminkaan ole minkään arvoista, koska tunne on vain hetkellinen.

Monet lapset ja nuoret ovat nähneet vanhempiensa juomista niin kuin minäkin. Usein liiallisen alkoholin käytön takana onkin juuri se, että koitetaan paeta pahaa oloa, mutta harvemmin mietitään, mitä lapset siitä ajattelevat. Uskallan sanoa monen lapsen ja nuoren puolesta, että se on hyvin pelottavaa.

Monet vanhemmat satuttavat omia lapsiaan tajuamatta sitä. Lapset ja nuoret eivät osaa ajatella, että läheinen yrittää irtaantua vain hetkeksi arjen murheista, Ja vaikka ymmärtäisivät, olisiko se siltikään oikein? Ei.

Pukupäinen itkevä nuori mies mustavalkoisessa kuvassa

Kun nuori vihdoin tajuaa mistä on kyse, hänen on helppo ottaa mallia, koska sitähän varten meillä vanhemmat ovat, roolimalleina.  “Äitini joi, kun hänen veljensä kuoli ja hänellä oli vaikeaa”. Nuoren elämään tulee ensimmäinen kriisi ja hän miettii miten pääsisi siitä yli ja muistaa miten omat vanhempansa toimivat vastaavassa tilanteessa. Niin se vaan menee ja niin sen kuuluukin mennä. Ei se ole nuoren vika. En usko, että yksikään vanhempi haluaa antaa tällaista mallia lapselleen.

Onneksemme on paljon fiksuja nuoria, jotka ymmärtävät, että vanhemmista mallin ottaminen ei ole aina se paras ratkaisu. Minun vanhempani erosivat, kun olin 12-vuotias. Sen jälkeen en ole pitänyt isääni minkäänlaista yhteyttä, vaikka en kanna kaunaa hänelle. Tein jo silloin päätöksen, että en ikinä tule käyttämään alkoholia ongelmien ratkaisemiseksi. Se on ollut fiksu päätös, josta on ollut helppo pitää kiinni. Vaikeissa tilanteissa apua löytyy muualtakin!

Haluan vielä lopuksi sanoa tsempit teille ihanille nuorille, jotka joudutte katsomaan perheissänne liiallista alkoholin käyttöä. Laitan tähän linkin sivulle, josta löytyy paljon kattavaa tietoa siitä, miten nuori saa apua tilanteissa, kun perheessä on liiallista alkoholin käyttöä. Sivuilla on mm. blogi, chatti, ohjeet vertaistukiryhmään ja tarpeellisia yhteystietoja. https://varjomaailma.fi/.

Kannustan jokaista nuorta olemaan rohkea ja hakemaan apua heti, kun tuntuu siltä, että sitä tarvitsee!