30 asiaa, jotka alkoi ärsyttää, kun alkoholi astui kehiin

Alkoholi. Mä en aina ole ajatellut susta näin. En ihan muista milloin mua alkoi häiritä sekä oma että muiden käyttäytyminen juodessa. Tässä lista asioista, jotka alkoi alkoholia käyttäessäni ärsyttää.

Top 30 -alkoholiärsytykset

Henkilö pitää kiinni kädellään lonkerotuopista diskon valossa.
Ärsyttääkö alkoholi, tai haluatko kysyä jotain päihteistä? Jätä meille kysymys www.buenotalk.fi/kysy, niin vastataan sulle.
  1. Ärsytti, kun omat sanat takelteli. Myös muiden horinat. (Koita sanoa ”takelteli” kännissä.)
  2. Ärsytti, kun joku vuodatti tunteitaan ihan eri tavalla kuin selvinpäin. (Pitäisikö sun mennä juttelemaan ammattilaisen kanssa?)
  3. Ärsytti, kun seuraavana päivänä ei saanut paljon mitään aikaan. (Jotkut ihmiset ovat liian ahkeria ja kaipaavat breikkiä, mä en ole ahkera.)
  4. Ärsytti, kun joku yritti houkutella juomaan, vaikka olin sanonut ei. (Mikä homma!)
  5. Ärsytti, kun piti selitellä miksi en halunnut juoda enempää. (Aikuiset ihmiset!)
  6. Ärsytti ja huolestutti, kun näki toisen ongelmallisen päihteidenkäytön. (Huomaan, että yrität peitellä jotain, onko sun mahdollista hakea apua? Oikeasti.)
  7. Ärsytti rahanmeno. (Autch! Alkoholi vaihtui makaroniin ja ketsuppiin.)
  8. Ärsytti millaisia muista ja itsestä tuli humalassa. (Ihan saakelin älykkäitä! NOT.)
  9. Ärsytti toisten jumittaminen. (No niin. Tulehan sieltä.)
  10. Ärsytti toisten humalaiset ilmeet ja eleet. (Miksi sä teet noin?)
  11. Ärsytti äänitason nouseminen ja öykkäröinti. (Ole hiljaa, ole hiljaa, ole hiljaa!)
  12. Ärsytti, kun tultiin puhumaan liian lähelle. (Sun hengitys haisee.)
  13. Ärsytti, kun humalaisena tuli uhkarohkeaksi. (No niin, semmoista sitten. Tekisitkö selvinpäin? Kiitos alkoholi!)
  14. Ärsytti, kun postattiin kuvia alkoholijuomista eikä kavereista, kun lähdettiin viettämään aikaa kavereiden kanssa. (Mun kasvot ovat täällä!)
  15. Ärsytti, kun puhuin vähän liikaa muiden asioista kännissä. (Anteeksi.)
  16. Ärsytti, kun tunnelman kohottamiseen tarvittiin (muka) päihteitä. (Ihan kivaa meillä oli ilman, tai vähemmällä määrällä.)
  17. Ärsytti, kun piti olla huolissaan ja pitää huolta toisista. (Pääsetköhän nyt kotiin, soitetaan huomenna ja kysellään sun laukun perään.)
  18. Ärsytti, kun toinen alkoi valittaa kaikesta. (Ootko kuullut sellaisesta esineestä kuin peili?)
  19. Ärsytti, kun kaverista tuli ihan toisenlainen. (Mun pitäisi kai sietää sua tällaisenakin, mutta mikä estää olemasta rohkea arjessa?)
  20. Ärsytti, kun lääpittiin. (Haloo, omat rajat!!)
  21. Ärsytti muiden vastuuttomuus, kun oltiin ulkona juomassa. (Tää ei kyllä olisi mun asia huolehtia.)
  22. Ärsytti kuunnella toisen valitusta rahattomuudesta, kun tiesi toisen juovan pitkin viikkoa. (Talousasiat voivat ahdistaa, mutta eivät ne näinkään ratkea. Hae apua.)
  23. Ärsytti väkivallan uhka mitä välillä esiintyi baarien ulkopuolella. (Tää on todella epämukavaa.)
  24. Ärsytti, kun omaa käytöstä seliteltiin sillä, että oli kännissä. (Läppä!)
  25. Ärsytti, kun piti skarpata kotiin kulkiessa, jotta voisi varautua, jos tapahtuisikin jotain pahaa. (Ikinä ei oo tapahtunut paljon mitään, mutta varoa täytyy silti.)
  26. Ärsytti, että ihmiset unohtivat mitä sanoivat tai tekivät ollessaan hutikassa. (Ahaa, et siis tarkoittanut analyysiasi minusta, koska olit kännissä?)
  27. Ärsytti, kun illanvietosta tuli terapiasessio. (Oikeasti tästä kuuluisi jo maksaa.)
  28. Ärsytti, kun toinen yritti toistuvasti pummata itselleen juomaa multa, eikä itse tarjonnut takaisin. (Hei nyt! Not cool.)
  29. Ärsytti, kun toinen puhui koko ajan päälle niin, että lopulta sitä vaan itse nyökkäili ja joi. (Ootko kuullut dialogista?)
  30. Ärsyttää kun ärsyttää.
Kuvituskuva. Henkilöitä seisomassa festivaaleilla.
KUvituskuva. Henkilöt eivät liity tekstiin.

On ihan ookoo ärsyyntyä alkoholista

Tämä lista kertoo tietenkin enemmän minusta kuin sinusta. Käytän vieläkin alkoholia toisinaan, mutta kerta toisensa jälkeen tulee mietittyä – mitä järkeä tässä on?

Kuten listasta huomaa, olen kontrollin ystävä. Tämä on vaikuttanut siihen millaisissa kaveriporukoissa ja tilanteissa viihdyn. Onneksi oon sellaisessa tilanteessa missä saan valita. Juomaan painostavat ja muutenkin humalassa sekoilevat tyypit ovat karsiutuneet mun illanviettokavereista vuosien varrella.

Mietin, että kuulostan melko tylyltä tässä. Uskon kuitenkin siihen, että me kaikki voidaan paremmin, jos toisen ei tarvitse kytätä ja ärsyyntyä, ja toisaalta toisen ei tarvitse himmailla menoaan. Kaikki voittaa!

Rajoja rikkovat opiskelijaperinteet

Somevaikuttaja Natalia Salmela nosti marraskuun lopussa keskusteluun naisiin kohdistuvan asiattoman käytöksen muutamissa teekkarijärjestöissä. Monet ovat osallistuneet keskusteluun kertomalla vuosien mittaan tapahtuneista tilanteista niin sosiaalisessa mediassa kuin mm. Ylen tekemän jutun kommenttipalstalla.

Natalia Salmelan Instagram-tilin kohokohdassa Naisviha löytyy esimerkkejä asiattomasta käytöksestä.
Natalia Salmelan Instagram-tilin kohokohdassa Naisviha löytyy esimerkkejä asiattomasta käytöksestä.

Myös ylioppilaskunnat ja muut opiskelijajärjestöt ovat ottaneet asiaan kantaa. On hienoa, että ihmiset haluavat jakaa kokemuksiaan ja niistä käydään pääasiassa asiallista keskustelua. Itse keskustelun aihe on monelle vaikea ja surullinen. Monet ovat kommentoineet, ”vieläkö tätä tapahtuu”?

Opiskelijayhdistykset ovat itsenäisiä, korkeakouluista riippumattomia toimijoita. Se millaiset perinteet ja kulttuurit näiden toimijoiden tapahtumiin muodostuu, on jäsentensä ja menneiden vuosien summa, mikäli toiminnan pelisääntöjä ei pysähdytä tarkastelemaan kriittisesti. Tähän riittää syitä, sillä kyseessä on korkeakoulu- ja opiskelijayhteisö.

Merkittävä osa tästä tutustumisesta tapahtuu opiskelijajärjestöjen ja -tuutoreiden järjestämässä vapaa-ajan toiminnassa. Uusien opiskelijoiden tullessa mukaan yhteisöön, he ovat lähtökohtaisesti innoissaan uudesta elämänvaiheesta, ja odottavat innolla tutustumista uusiin ihmisiin.

Psst… Onko sinulla joku päihteisiin liittyvä kysymys? Kysy meiltä täältä anonyymina! Katso samalla vastauksemme aiemmin esitettyihin kysymyksiin.

Osa meistä rakastaa yllätyksiä, mutta ani harva tapahtumia, joiden sisältö on mysteeri ja voi sisältää nöyryyttäviä elementtejä. Moni opiskelija jättää osallistumatta ”mysteerikastajaisiin” jo pelkän konseptin perusteella. Kerron teille salaisuuden: tapahtumaan/toimintaan on helppo ja mukava osallistua, kun on etukäteen tiedossa, millaisesta tilaisuudesta on kyse. Näin on mahdollista päätellä, onko toiminta kiinnostavaa juuri minulle.

Väitän, että meistä kaikki on joskus ollut tilanteessa, jossa on kannustettu tekemään jotain, mitä ei haluaisi. Osalle kokemus on voinut olla itsensä ylittämistä ja toiselle traumaattinen kokemus. Tässä piilee jutun ydin, emme voi tietää reaktiota etukäteen.

Parhaat vinkit opiskelijatapahtuman järjestämiseen

Järjestäessäsi tapaamista/tapahtumaa kerro millaiset toimintatavat eli pelisäännöt koskevat toimintaa. Kerro millaisesta tilaisuudesta on kyse, ja keneltä saa apua mahdollisissa ongelmatilanteissa.

Mahdollisuuksien mukaan kysy osallistujilta etukäteen, mitä he toivovat toiminnalta. Jos toiminnan tavoitteena on toisiin tutustuminen ohjatusti, suunnittele, miten tämä tehdään keskustelun keinoin. Pareittain tai pienryhmissä, ryhmien kokoonpanoa ohjatusti vaihdellen. Tutustumisen ei tarvita ponileikkiä, riisuuntumista, piimää, hassuja asuja, raakoja kanamunia tai benjihyppyä. Älä syytä holitonta, herkkää, tai ryhmätoimintaa pelkäävää ”valittajaksi” tai ”ilonpilaajaksi”, vaan pohdi miten kaikkien on mahdollisimman helppo osallistua.

Opiskelijaperinteet haalarissa: merkkejä, joissa lukee esimerkiksi varo darraa, sidukatti, miten meni niinku omasta mielestä.

Kyllä bilettää ja hassutella saa, kunhan on tehty selväksi, että toimintaan ei kuulu painostaminen tai epäasiallinen käytös. Humalaa ei saisi koskaan käyttää oikeutuksena huonolle käytökselle. Jos näin tehdään, siirretään vastuu omasta toiminnasta humalalle, kun oikeasti olisi aika katsoa peiliin.

Asiattomista opiskelijaperinteistä on kyettävä luopumaan. Hyvä hetki pysähtyä tutkiskelemaan perinteiden päiväystä on, kun niistä annetaan kielteistä palautetta. Virhearvioiden tekeminen tapahtumia järjestäessä on inhimillistä, mutta opiskelijoiden kaltoinkohtelu perinteeksi kutsumalla ei ole sitä. Itse asiassa se pilaa mainioiden opiskelijaperinteiden ja -toiminnan maineen.

Ratkaisuja korkeakouluille ja opiskelijajärjestöille:

  1. Päivitä viesti ja tee pelisäännöt. Tehkää esimerkiksi huoneentaulu, joka kokoaa oleellisimmat toimintatavat. Esimerkin löydät KUPLA-hankeen sivuilta. Jos haluatte paneutua aiheeseen tarkemmin, tarkasta esimerkiksi opiskelijoiden päihdeohjelma, järjestyssäännöt sekä, yhdenvertaisuus- ja saavutettavuusohjelma.
  2. Kouluttaudu, ja järjestä koulutuksia yhteisöllesi edellä mainituista teemoista vähintään vuosittain. Valmiit koulutusmallit tuutoreiden ja opiskelijajärjestötoimijoiden kouluttamiseen löydät KUPLA-hankkeen sivuilta.
  3. Puhu ja viesti yhdenvertaisista toimintatavoista kursseilla, käytäväkeskusteluissa, etä/läsnäseminaareissa, tapahtumissa jne.
  4. Ota vastaan toiminnasta saatu palaute
  5. Osoita että palaute on johtanut toimenpiteisiin
  6. Puutu aina huonoon ja asiattomaan käytökseen (jokaisen velvollisuus) ja ilmoita siitä myös tapahtuman/tapaamisen järjestäjälle

Emmi Lehtinen
Koulutussuunnittelija
EHYT ry, KUPLA-hanke

Jo ensimmäinen kannabispiikki tappaa

Todella moni on varmasti, joskus kuullut tuota otsikon lausahdusta. Ehkä se on aikuisten tapa pelotella? En tiedä… Mutta sen tiedän, ettei tuo lausahdus pidä paikkaansa. Kannabista kun ei edes käytetä piikittämällä…

Sätkää polttava mies puhaltaa savupilveä siluettina ilta-auringossa.

Ymmärrän aikuisten ja myös nuorten huolen kannabiksen käytöstä. Se on ajankohtainen asia ja kannabiksesta on hyvä puhua, mutta en usko, että pelottelu on oikea tapa lähestyä nuoria käytön ehkäisemiseksi. Siitä olemme kaikki varmaan samaa mieltä?

Luulen, että osa aikuisista käyttää pelottelua keinoa sen takia, että he eivät itse ole kovin tietoisia kannabiksesta. Pelottelu on viimeinen tapa toimia epätietoisuudessa, kun haluaa pitää oman lapsensa poissa pahanteosta.

Aion kertoa tässä postauksessa vähän faktatietoa kannabiksesta, jotta seuraavan kerran kuullessanne tuon ihanan lausahduksen voitte lyödä faktat pöytään.

Aloitetaanpa ihan siitä, että tähän päivään mennessä ei ole yhtäkään todistettua tapausta siitä, että kukaan olisi kuollut kannabiksen yliannostukseen. Yliannostus on mahdollista, mutta hirvittävän epärealistista, koska sen vaatima määrä on todella suuri. Kannabiken vaikutuksen alaisena on toki onnettomuuksiin jouduttu.

Toinen asia mistä voitte huomauttaa aikuisille, on se, että kannabista ei tosiaan käytetä piikittämällä. Yleisimmät tavat käyttöön ovat polttaminen, höyryttäminen ja nieleminen. Näin ollen olemme kumonneet lausahduksen kokonaan ja nyt pääsette pätemään aikuisille!

Kannabiksen käyttö ei siitä huolimatta ole turvallista tai terveydelle hyväksi, niin kuin ei mikään muukaan päihde. Haittavaikutukset ovat hyvin yksilökohtaisia, mutta yleisempiä ovat liiketoimintojen ja tarkkaavaisuuden heikentyminen, sosiaalinen vetäytyminen, ahdistuneisuus, silmien sidekalvojen verestys, suun kuivuminen ja sydämen sykkeen nousu.

Pitkäaikaisen käytön myötä oireet voivat hieman muuttua. Silloin saattaa tulla hengitysteiden ärsyyntymistä, joka ilmenee yskänä, liman erittymisenä ja kutinana kurkussa. Limakalvontulehduksen ja keuhkoputkentulehduksen riskit saattavat nousta. On myös itsestään selvää, että pitkäaikainen käyttö voi johtaa riippuvuuteen.

Riippuvuus lisää sietokykyä, jolloin käyttäjä tarvitsee yhä enemmän ja enemmän ainetta. Vieroitusoireina ilmenevät uniongelmat, hermostuneisuus, hikoilu ja ruokahaluttomuus.

On kuitenkin todettu, että nuorena käytön aloittaneet kokeilevat usein muitakin päihteitä tai jäävät helposti koukkuun. Psykoosiin sairastuminen on myös todennäköisempää. Muita sairauksia, joiden oireiden pahaneminen kannabiksen käyttäjillä on todennäköisempää, ovat astma ja skitsofrenia.

Vihreä kannabiskasvi lähikuvassa

Kannabiksesta ensimmäiset havainnot ovat tehty jo 8000-vuotta ennen ajanlaskun alkua, mutta tieto siitä ei vielä silloin ole ollut kovin kattavaa. Eikä se ole ihme, sillä vielä tänäkin päivänä kannabiksesta on hyvin vähän faktatietoa esimerkiksi alkoholiin verrattuna.

Usein kuulee sanottavan kannabiksen olevan luonnontuote, ja täten sen uskotaan olevan terveydelle vaaratonta. On kuitenkin hyvä tiedostaa, että tämän päivän kannabistuote ei ole lähelläkään alkuperäistä luonnontuotetta, sillä sitä on aloitettu jalostamaan jo aikoja sitten. Joskus myös maalaisjärki saattaa pelastaa. Ei esim. kärpässienikään ole terveydelle hyväksi, vaikka se luonnontuote onkin.

Nykypäivänä kuulee usein sanottavan, että “kannabis yleistyy”. Sekään ei ole totta. 1950-luvulla syntyneistä n. 5 % on kokeillut kannabista. Sen jälkeen kannabiksen kokeilu on lähtenyt suureen nousuun. Esimerkiksi 1990-luvulla syntyneistä n. 30 % on kokeillut kannabista yläasteikäisenä. Uusimman tutkimuksen (2017) mukaan yläasteikäisistä alle 10 % on kokeillut kannabista. Se miksi monet silti ajattelevat kannabiksen yleistyneen selittyy sillä, että nykyään siitä puhutaan ja uutisoidaan avoimemmin. Kannabiksen laillistaminen on puhuttanut viime aikoina, ja siitä saattaa kuulla puhuttavan jo vaikka kahvilassa istuessa.

Viimeisenä haluan mainita asiasta, jota harvemmin tulee edes ajateltua. Eli siitä, miten kannabis vaikuttaa käyttäjän läheisiin. On selvää, että jokainen itse päättää käyttääkö kannabista, mutta se keihin kaikkiin käyttö vaikuttaa ei ole niin selvää. Pitkäaikainen käyttö vaikuttaa omaan perheeseen ja ystäviin. Usein ensimmäisenä nousee huoli käyttäjästä.

Toisista taas käyttäjän sekoilu saattaa olla pelottavaa ja ahdistavaa. Käyttäminen saattaa ajaa käyttäjän uudenlaisiin piireihin ja karsia entisiä ystäviä ympäriltä. On myös muistettava, että kannabiksen pelkkä hallussapito on laitonta ja kiinni jääminen saattaa vaikuttaa myös läheisiin.  Suosittelen siis miettimään kahdesti, haluatko edes kokeilla kannabista.

Mikä ihmeen hajuasiantuntija? – Villi Itä (-Helsinki) #3

Vietin nuoruuteni pahamaineisen hämyisessä Itä-Helsingissä. Kaupungin vuokra-asuntojen ja Itäkeskuksen kauppakeskuksen varjoissa sattui aina välillä kaikenlaista. Välillä sai myös oppia ihan uusia asioia, vaikka ei poistunut edes kotoa. 

Kirjoitin Villi Itä(-Helsinki) blogisarjani osassa 2 meidän naapurista, jolle aina välillä sattui ja tapahtui. Joskus naapurimme sai aikaan koko rappua yhdistäviä tapahtumia, kun kukaan ei oikein tiennyt, mitä on tapahtunut tai tulee tapahtumaan. Muutamaan kertaan piti soitella hätänumeroon, mutta koskaan ei oikeasti tapahtunut mitään kovin vakavaa. 

Eräänä iltapäivänä meidän ovikello soi. Käytävässä oli naapuri, joka oli huolissaan. Rappukäytävässämme oli ihmeellinen haju. Vaikka talossa ei mitään kaasuputkia ollut, niin silti vaikutti siltä, että rapussamme olisi kaasua. Ja se jos mikä on vaarallista. Yhdessä tuumin (tai siis äitini ja naapuri) päätimme soittaa hätäkeskukseen. Sieltä lähetettiin meidän osoitteeseen paloauto, jonka saapumisessa meni normaalia pidempi aika, melkein puoli tuntia. Helsingissä ei yleensä yli 5 minuuttia tarvitse paloautoa odottaa. 

Suojavarusteissa olevien palomiesten lisäksi autosta nousi enemmänkin virkamiehen näköinen kaveri palolaitoksen pikeepaita päällään. Hetken rapussa käveltyään hän jutteli palomiehille, jotka alkoivat pakata tavaroitaan takaisin autoon. Rapussa ei kuulemma ollut mitään vaarallista, vaan jossain asunnossa oli käytetty jonkinlaista butaani-keitintä tai vastaavaa, josta haju oli tullut. Ei siis mitään vaarallista, vaikka kyllä hiukan outoa. 

Mies oli hajuasiantuntija. Tai niin hän ainakin itsensä esitteli. Kuulemma hänen hommansa oli käydä juurikin tämän tyyppisissä tapauksissa tarkastamassa, mistä haju johtuu ja tarvitseeko siihen jotenkin reagoida. Olen myöhemmin yrittänyt googlailla kyseistä ammattiryhmää, mutta en ole löytänyt viittauksia kuin kemianteollisuuteen tai kauneudenhoitoon.  Palolaitoksen sivuilta ei tietoa tämän tyyppisestä ammattiryhmästä ole ainakaan löytynyt. 

Joka tapauksessa oli mies kuka tahansa, niin meidän ilta meni rauhallisissa tunnelmissa. Talo ei räjähtänyt ja jokainen meistä oli (taas) yhtä kokemusta rikkaampi. Näin vanhempana on itse asiassa hauska muistella tämän tyyppisiä tapatumia. Lopuppeleissä en ole varma oliko mies hajuasiantuntija, palomiesten esimies vai joku muu hahmo. Tarina on silti mielenkiintoinen ja ilman Itä-Helsinkiä, en sitä voisi kenellekään kertoa. 

Vaikka aina välillä Idässä sattui ja tapahtui, niin oikeasti se oli todella mukava paikka viettää lapsuutta ja nuoruutta. Kaikki oli lähellä merenrantaa myöten ja metrokin vei pois tarvittaessa muutaman minuutin välein 😊. 

Hei nuuska, pistin rajat kiinni!

Mä oon seurannut Jodelin nuuskakanavaa jo jonkin aikaa. Viime viikkoina olen huomannut keskustelunaiheiden muuttuneen. Aiemmin denssitolpan siirtyminen myyjältä ostajalle on hoitunut alle tunnissa. Sen jälkeen, kun korona pisti rajat kiinni, ovat langat olleet hiljaisia. Jopa äänettömiä. Nuuska ei liiku enää samalla tavalla kuin aiemmin ja sen hinta on noussut katukaupassa.

Siellä missä on ihmisiä, siellä on ideoita. En voi väittää, ettei nuuskakanavilla vallitsisi voimakas, mutta luova yhteishenki. Kanavalla arvuutellaan, millä todennäköisyydellä Ruotsista tilatut nuuskat jäävät tulliin, mietitään, pitäisikö ruveta tekemään omaa nuuskaa vai sittenkin siirtyä tupakoijaksi. Lisäksi on pyydetty vinkkejä siihen, miten voisi saada parhaat tehot irti käyttämällä rottia eli kerran suussa olleita nuuskia.

Mulla on aivan kaikki ymmärrys ja empatia heitä kohtaan, joille (vahvan) nuuskan puute aiheuttaa nyt tuskailua, vieroitusoireita ja tarpeen keksiä helpottavia ratkaisuja. Vieroitusoireet ovat yksilöllisiä. Levottomuus, ärtyneisyys, keskittymisvaikeudet, heikentynyt stressinsietokyky, unettomuus tai päänsärky tekee harvasta kovin toivottua seuraa.

Ehkä säkin oot miettinyt, että pitäisikö siirtyä tupakkaan, jos nuuskaa ei ole tarjolla. Mä haluaisin, että miettisit vielä, sillä päivittäin tupakoivista aikuisista kuusi kymmenestä haluaisi lopettaa tupakoinnin. Jos oot vähän vaikeammin lopettamisajatukselle lämpenevä, ja kaipaat lisää syitä, niin juuri nyt kannattaa tiedostaa, että päivittäinen tupakointi saattaa lisätä koronavirusinfektion riskiä terveydelle.

Siksi ehdotan tätä kaikkein matalimmalla syyllistämisvaihteella: voisiko nyt olla aika lopettaa nikotiinituotteiden käyttö kokonaan? Jos nikotiinin käytön lopettaminen tekee susta vaikeaa seuraa, nyt sitä on hyvä kokeilla, kun muutenkin meitä käsketään pysymään omissa oloissamme kotona. Voit valittaa seinille, hikoilla pieruverkkareissasi ja purkaa ärtymystäsi pitkillä metsälenkeillä sekä hankkia takaisin sen autonomian, jonka nikotiinituotteet sulta joskus vei. Omat rajat todellakin kiinni! Hyvästi!

Terkuin,
Minna

Ps. On olemassa hyviä materiaaleja ja neuvoja, kuinka lopettaa paljon nikotiinia sisältävän nuuskan käyttö.

Tiivistettynä vinkit ovat: tee päätös, valmistaudu, lopeta ja pysy nuuskattomana. Fressiksen sivuilta löytyy sulle ohjeet miten pääset nuuskasta eroon. Lisäapua lopettamiseen saat tarvittaessa koulun terkkarilta tai lääkäriltä.