Salainen tehtävä: Alkoholittoman oluen tilaaminen

On kesä 2021. Olen isolla kaveriporukalla elämässä parasta nuoruuttani helsinkiläisessä kuppilassa. Lähden pöydästä ja suuntaan baaritiskille yksin. Tilaan baarimikolta yhden alkoholittoman Heinekenin.  

“Is it possible to pour it in a glass?” Kysyn. 

Baarimikko kaataa oluen lasiin. Menen takaisin lössini luokse. 
 
Syyni haluta nauttia olut pullon sijaan lasista ei suinkaan johtunut siitä, että alkoholittoman oluen maut ja aromit tulisivat lasista juodessa paremmin esiin. Tilasin oluen lasiin siksi, koska niin sitä ei erota sen alkoholillisesta sisaruksesta. Tuntuu vähän oudolta tehdä niin – aivan kuin yrittäisin salailla alkoholittoman oluen juomista. Tiedän syyn olevan hölmö, mutta en halua että seurueessani kukaan alkaa… 

… Kysyä minulta, miksi en juo. 

Vaivaudun kysymyksestä, sillä siitä tulee fiilis että alkoholinkäyttö on jollain tavalla iso osa juuri tätä kyseistä illanviettoa ja siitä kieltäytymällä en haluaisi kuulua porukkaan. 

Luulla, että en halua pitää hauskaa. 

Lupaan, että yritän parhaani olla hauska myös ilman. Tai miksi yrittää, kun illanvieton tarkoitus on vain OLLA ja pitää hauskaa? Jos ei seura kelpaa, ei kiinnosta. En tullut tänne suorittamaan hauskanpitoa.

… Pohtia, että minulla on alkoholinkäytön kanssa ongelmia. 

Ei ole.  

… Syyllistää omaa alkoholinkäyttöä. 

En tuomitse kenenkään syytä juoda. Jokaisella meillä on omat syymme juoda ja olla juomatta, enkä niihin tässä seurassa itsekään puuttuisi. 


En tiedä miksi ajattelen näin. Seurueessa on kuitenkin läheisiä kavereita, joiden kanssa olen pitänyt hauskaa monet kerrat myös ilman alkoholia. Ehkä halusin pelata varman päälle ja vältellä mahdollisia kiusaantuneita hetkiä. Tuntuu, että Suomessa alkoholiton illanvietto herättää seurueessa helposti kysymyksen, että MIKSI. 

Kirjoitin syyni tähän, ettei niitä tarvitse jatkossa pohtia.  

En jaksa.

Pienikin darraa muistuttava tila ei houkuta seuraavana päivänä YHTÄÄN. Darrassa tuntuu, että tuhlaa aikaa ja rahaa – sohvalta jaksaa nousta ainoastaan hakemaan jonkun överirasvaisen Wolt-tilauksen oven takaa. Muuten sitten päivä tuhlaantuu jonkun sitcomin parissa, jossa on 30-minuuttiset jaksot. Olen todennut, että ne toimivat parhaiten darrassa. 

Minulla on yhtä hauskaa myös ilman.

Erityisesti seurassa, jossa jo tunnen tyypit alkoholi ei tuo lisäarvoa hauskanpitoon. Hauskassa seurassa syöminen, tanssiminen tai pelaaminen toimii myös ilman alkoholia. 

Alkoholin vaikutus omaan terveyteen on alkanut mietityttää viime vuosina.  

Harrastan paljon urheilua ja koen että dokaaminen vaikuttaa omaan jaksamiseen, vaikka ei urheilisikaan darrassa. On vaan yleisesti skarpimpi olo, jos juo harvoin. Vaikutukset mielenterveyteen ovat myös selkeitä.  

Alkoholin vaikutus turvallisuuteen.  

Tämä syy ei varsinaisesti ole aina ajankohtainen itselleni, mutta se mietityttää paljon yhteiskunnassa jossa elämme.

Matkustelen paljon itsenäisesti ja en reissuillani melkein ikinä käytä alkoholia. Luotan yleensä seuraan jossa olen, mutta ainakin pelaan varman päälle kun en vedä känniä. Toki myös Suomessa on mahdollisuus tulla huumatuksi ja hyväksikäytetyksi.  

Kun raiskauksen uhri on teon aikana alkoholin vaikutuksen alaisena, voidaan sitä myöhemmin käyttää häntä vastaan. Vaikka rikoslain mukaan alkoholilla ei ole vaikutusta seksuaalirikostuomioihin, voi se silti vaikuttaa uhrin ja tekijän muistikuviin illasta. Näin alkoholi voi muuttaa todisteita ja lausuntoja tapahtuneesta.  
 
Vallitsevasta seksuaalirikoslain epäoikeudenmukaisuudesta voisin vaikka kirjoittaa kokonaisen kirjan, mutta ei lähdetä nyt sille tielle. Aiheesta kiinnostuneen kannattaa sen sijaan tutustua Suostumus2018-kampanjaan, jonka tavoite on perustaa raiskauksen määrittely uhrin suostumukseen väkivallan sijaan.

Monen mielestä feministisin teko olisi olla välittämättä turvallisuudesta ja ryypätä siitä huolimatta – mutta lopulta feministisin tekohan on päättää itse, käyttääkö alkoholia ylipäätään vai ei.  


Onko noloa olla ainoa joka ei juo? 

Miten itse suhtaudut, kun kaveri ei juo? Sytyttääkö se sinussa kipinän pohtia omaa juomattomuutta? Onko sua koskaan häirinnyt, että kaveri ei juo vaikka itse just korkkasit kaljan? 

Ymmärrän hyvin fiiliksen, että jos on kaksin kaverin kanssa ja tämä päättää olla juomatta siitä voi tulla vähän kiusaantunut olo. “Onko silti ok, jos mä juon?” –kysymyksen esittäminen voi tuntua hassulta.

Ehkä juomattoman kaverin seura voi laukaista myös itsessä innon kokeilla illanviettoa selvinpäin. Jos ryyppääminen on ollut aiemmin se teidän yhteinen juttu, voitte kokeilla jotain toista keskustelun kimmoketta – itse olen todennut toimivaksi yhteiset peli- tai piirrustusillat sekä liikunnan.

Kun nauttii harvoin, tuntuu se spessummalta 

En silti ole absolutisti. Termi ”sober-curious” tuntuu mielestäni parhaalta. Sober curious on ilmiö, joka on vapaasti käännettynä uteliasta raittiutta. Tämä maailmalla suosioon noussut ilmiö kannustaa kyseenalaistamaan omia alkoholin käyttöön liittyviä tottumuksia.  
 
Silloin tällöin viinilasillisen tai ölppösen nautiskelu tuntuu tilanteeseen sopivalta. Olen kuitenkin huomannut, että mitä vähemmän kerralla sitä nauttii, sen parempi fiilis itselle jää. Silloin myös ne kerrat, kun nauttii tuntuu se spesiaalilta.  

Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän voin allekirjoittaa juuri näitä peruskoulun terveystiedon itsestäänselviltä tuntuvia elämänohjeita. Nuorena suhtauduin niihin perus-jargoniana, joka tuntui toisinaan jopa aivopesulta. Nyt nuorena aikuisena ymmärrän fyysisen ja psyykkisen terveyden yhteyden ja pidän sitä arvokkaimpana asiana, mitä minulla on. 

Tipattoman tammikuun aikana on hyvä pohtia myös omaa suhdettaan alkoholiin. EHYT ry:n ja Kantar TNS:n tekemän selvityksen mukaan tipatonta tammikuuta viettää noin 15-18 % alkoholia käyttävää aikuista. Tuoko alkoholi sitä “lisäarvoa” yhteiseen illanviettoon? Keskustelua voi seurata somessa #uusiatottumuksia #nyavanor #tipaton! 

… ja mitä mun kavereihin tulee, olisin ihan hyvin voinut kertoa bissen olleen alkoholiton. Loppujen lopuksi, mitä väliä? 

– Emma

Uskonto määrittää juomatapoja – totta vai tarua?

Päihteet puhuttavat ja jakavat helposti mielipiteitä. Mutta kuinka usein päihdekeskustelussa tulee mietittyä kulttuuritekijöiden vaikutusta päihteiden käyttöön ja siihen liittyviin asenteisiin? Ovatko muslimit aina raittiita ja muut suomalaiset juoppoja? On hyvä pysähtyä miettimään, mitä ennakkoluuloja meillä jokaisella on eri kulttuurien päihteiden käytöstä.

Vaellusreitillä tuli oiottua typistettyjä ajatuksia suomalaisten juomakulttuurista. Kuva: SToryblocks

Muistan ensimmäisen kerran, kun päädyin keskustelemaan siitä, miten päihteisiin suhtaudutaan eri kulttuureissa. Olin viikon vaellusreissulla Sveitsin Alpeilla kun suomalaisten juomatavat tulivat yllättäen puheeksi paikallisessa vuoristomajassa.  ”Te suomalaisethan olette tosi kovia juomaan”, tokaisi paikalla ollut sveitsiläinen farmari, kun kuuli mistä olin kotoisin.

Tämä tokaisu nauratti minua kovin, mutta hieman myös mietitytti mistä moinen oletus oli syntynyt. Kuuluuko juominen suomalaiseen kulttuuriin näin olennaisesti, että jopa 2 000 metrin korkeudessa asuva sveitsiläinen vuoristofarmarikin sen tiesi?  

Keskustelu eri päihdekulttuureista opettaa ymmärtämään

Tämä vuoristomajassa käyty keskustelu muistui mieleeni, kun kokoonnuimme hiljattain Hadiya-hankkeen nuorten kanssa keskustelemaan päihteistä. Hadiya-hankkeen toiminnan tavoitteena on ehkäistä somalin- ja arabiankielisten nuorten päihde- ja rahapelihaittoja. Hanke järjestää yhtenä toiminnan muotona nuorten ryhmiä, joissa vietetään yhdessä aikaa hankkeen teemoista keskustellen.

Kaksi nuorta henkilöä nauttivat kupeistaan juomaa.
keskustelemalla saat selvää mitä toinen ajattelee esimerkiksi päihteistä. Kuva: Muttaqi Khan

Tällä kertaa olin hypännyt nuorten mukaan Itikseen. Kuten vuoristomajassa muutama vuosi sitten, istuimme nytkin maittavan ruoan ääressä ja juttelimme siitä, miten eri kulttuureissa suhtaudutaan päihteisiin.

Nuoret kertoivat itse, että he eivät muslimeina käytä päihteitä, koska päihteet ovat islamin uskonnossa haram, eli kiellettyä. Tämä ei kuitenkaan tarkoittanut sitä, etteikö päihteiden käyttöä esiintyisi myös muslimiyhteisöissä.

Ottaako aihe itse puheeksi vai odottaako toisen aloitetta?

Kulttuurilliset tekijät ja uskonnot toki vaikuttavat siihen, miten päihteisiin suhtaudutaan. Aihe voi olla itsessään niin tabu, että siitä puhuminen voi olla joillekin vaikeaa. Kulttuurisensitiivisyys on tässä tilanteessa ihan must. Kuitenkin on hyvä olla varovainen sen suhteen, että ei oleta liikaa. Mitä jos omat oletukset eivät vastaakaan todellisuutta?

Kaksi henkilöä istuvat sohvalla juttelemassa keskenään.
Unohda yleistäminen, juttele! Kuva: Muttaqi Khan

Hadiya-nuorten kanssa käydyn keskustelun jälkeen jäin pohtimaan omia ennakkoluulojani asiaan liittyen. On helppoa yleistää, että joissain kulttuureissa päihteitä ei vaan käytetä ja that’s it. Tiedämme kuitenkin hyvin, että ei se homma ikinä ihan näin mene. Olemme kaikki yksilöitä ja siten myös päihteisiin liittyvät ajatuksemme ovat yksilöllisiä.

Yleistämiseen sortuu tiedostamatta

Päihdekäyttäytymisen tai – asenteiden ennustaminen kulttuurin perusteella voi johtaa moniin erilaisiin väärinkäsityksiin, tai pahimmillaan jopa estää tarvittavan avun saamisen.

Jokaisella meistä on omat käsityksemme ja ajatuksemme päihteiden käyttöön liittyen. Kuvat ovat samoja, mutta filtterit voivat olla erilaisia.  On helppo sortua yleistämiseen, vaikka todellisuudessa kahta samanlaista näkökulmaa ei ole olemassa.

Kulttuurien välisten eroavaisuuksien ja yhtäläisyyksien vertaileminen on mielenkiintoista puuhaa, mutta toisen omat ajatukset ja mietteet tulevat esille vain yhdessä jutellen – vaikka saman pöydän ääressä yhdessä ruokaillen. Ihan kuin silloin Sveitsin Alpeilla vuoristomajassa tai nyt Hadiya-nuorten kanssa Itiksessä.

Ja niin, sveitsiläinen vuoristofarmari ei varmasti enää oleta suomalaisten olevan suurjuomareita.

Sini Saarinen
Hadiya-hankkeen harjoittelija

Miksi Suomi ei Juo!

Suomessa osataan juoda. Alkoholia käyttää aikuisväestöstä noin 85 % ja melkeinpä jokaisesta suvusta löytyy omat kännitarinansa. Meidän alkoholikulttuuri on pitkään ollut humalahakuista, eikä moni voi kuvitellakaan juhlia ilman, että juominen on pääosassa.

Kulttuuri on kuitenkin muuttumassa. Me lähdettiin selvittämään, miksi juominen on meillä normi. Tai tarkemmin: Miksi Suomi EI juo. Reissusta syntyi dokkari, joka löytyy meidän YouTube-kanavalta.

Juominen ei ole normi

Juominen liitetään Suomessa arjen ulkopuolisiin tilanteisiin. Meillä juodaan viikonloppuisin ja juhlissa. Juomakultuurimme ominaispiirre on myös juominen päätyyn asti. Eli kun juominen aloitetaan, niin se lopetetaan vasta sammumisen rajamailla. Tästä syystä meidän alkoholihaittamme on niin rajuja; tapamme juoda on vaarallinen niin keholle kuin ympäristölle.

Yhä useammat, erityisesti nuoret, ovat alkaneet ymmärtämään, että juominen ei ole mikään normi. Juhlia voi ilman alkoholia ja kivaa voi olla selvänäkin. Raittius kiinnostaa nuoria entistä enemmän ja moni baarikin on sen tajunnut. Kuinka monessa baarissa tarjottiin 20 vuotta sitten alkoholittomia drinkkejä? Ehkä muutamassa, mutta nykyään niistä saa jo huomattavasti useammin.

Nuorten juominen on vähentynyt

Nuorten juominen on vähentynyt Suomessa jo pitkään. Vuonna 2019 jo 60 % yläkouluikäisistä kertoi olevansa raittiita. Vielä 10 vuotta sitten luku oli vain 40 %. Samoin joka kuukausi humalassa horjuvien luku on laskenut 18 prosentista 10 prosenttiin.

Kuvio kouluterveyskyselyn tuloksista 2006-2019. Raittius on kasvanut kaikissa ikäryhmissä selvästi.
Lähde: Kouluterveyskysely

Se, miksi nuorten juominen on vähentynyt, johtuu monestakin eri tekijästä. Nuoret ovat entistä tietoisempia juomisen terveysvaikutuksista ja sosiaalinen media on tuonut halun pitää yllä hyvää imagoa. Nykyisin nuorilla on myös paljon enemmän tekemistä kuin ennen. Juominen ei enää ole niin trendikästä, mikä on tietysti hyvä asia.

Pitää kuitenkin muistaa, että nuorten juominen on edelleen ongelma. Samaan aikaan, kun raittius kasvaa, niin kasvaa myös huomattavan paljon juovien määrä. Ääripäät vahvistuvat, mikä näyttää muutenkin olevan yhteiskunnan kehityksen suunta. Vaikka tilastot näyttävät hyvältä, ei saa unohtaa niitä, jotka liikaa juovat.

Onko raittius sosiaalisesti hyväksyttävää?

Kun itse olin nuori, niin juhliin ei ollut asiaa ilman olutta tai kirkasta pulloa takataskussa. Nykyisin asiat on toisin. On sosiaalisesti hyväksyttävämpää olla selvänä, vaikka muut ympärillä joisivat. Kulttuuri on muuttunut ja muuttuu edelleen.

Auki oleva jääkaappi, jonka ovessa erilaisia alkoholittomia juomia.

Kulttuuri ei kuitenkaan ole vielä valmis.
Edelleen juomattomuuttaan voi joutua perustelemaan.
Edelleen oletetaan, että jos ei juo, niin on a) raskaana, b) kipeä tai c) parantunut alkoholisti.
Edelleen on “kavereita”, jotka sujauttavat alkoholittomaan juomaan alkoholia “läpällä”, että kaverinkin “tunnelma nousisi”

Kuten dokkaissa käy ilmi, ei juomattomuus estä tekemästä mitään, paitsi ehkä ajamasta humalassa kolaria ja myös juomattomuuden syitä voi olla monia. Ehkä itse haluaisin tähän vielä lisätä, että eikö olisi hyvä antaa ihmisten olla sitä, mitä on?

Juomisen aloittamisen tärkein motivaatio on yleensä kaverit ja sosiaalinen paine. Älkää painostako ketään olemaan jotain, mitä he eivät halua olla. Ei elämässä, eikä myöskään juomisen suhteen.

Loma alkaa kavereiden kanssa hiekkarannalla, kännissä

Kun lopettelin yläkouluani parikymmentä vuotta sitten, en osallistunut koulun lopetusbileisiin. Sinne menivät tietysti kaikki muut. Syy ei ollut se, että en tiennyt, missä bileet olivat. Kaikki tiesivät, varmasti myös meidän vanhempamme. En osallistunut, koska minua ei kutsuttu mukaan. Syy oli selvä: mulla ei ollut mitään ajatusta juoda alkoholia bileissä, mutta näissä bileissä kaikki joivat. Sillä silloin juodaan, kun alkaa loma!

Sen sijaan vietin valmistujaisiltaa pitkän pyörälenkin merkeissä. Hetken ajattelin, että ihan kettuillakseni ajaisin sanomaan “moi” kaikilla sille rannalle, jossa bileet olivat. Mutta en viitsinyt, koska silloinhan myös heille olisi selvinnyt, että “salaiset bileet” eivät ehkä olleetkaan ihan niin salaiset 😉.

Aurinkoinen kuva hiekkarannasta
Tällä rannalla ne taisi olla, kun alkoi loma…

Miten tänä vuonna juhlitaan siirtymäriittiä? 

Ihmiset elävät arkeaan erilaisten juhlien ja siirtymäriittien välillä. Vuoden varrelle on ripoteltu erilaisia juhlia, joilla arkea rikotaan. Silloin on lupa päästellä höyryjä, tai ihan vaan olla. Koulujen loppuminen on yksi näistä riiteistä. Sitä odotetaan, juhlitaan ja varmasti myös muistellaan kesälomalla, mökin laiturin nokassa.

Oli se sitten valmistumisjuhla, todistusten jako tai virtuaalibileet, niin jollain tavalla koulusta siirrytään lomalle. Jo toista vuotta on kuitenkin “normaalit” siirtymäriitit uhattuna. Mitä jos koulussa ei ole valmistujaisia ja ne juhlatkin pitää siirtää jonnekin loppukesään? Alkaako loma, jos sitä ei pääse kunnolla aloittamaan?

Riveissä istuvia oppilaita ylioppilaslakki päässä.
Oliko sun koulussa päättäjäisiä?

Alkaako loma, jos ei pääse mukaan?

Ilman siirtymäriittiä voi olla, että loma ei tunnu lomalta. Aikuisillakin on monesti erilaisia tapoja, joilla loma “aina aloitetaan”. Se voi olla illallinen kivassa ravintolassa, lomavarusteiden pakkaaminen autoon, laiturin lasku mökillä tai ihan mikä vaan. Loma ei ala ennen kuin “se” on saatu tehtyä. 

Nuoruudessani Itä-Helsingissä juominen oli normia ja jos ei juonut, niin bileisiin ei kutsuttu. Kaikki siirtymäriitit oli lähinnä bileitä ja juomista. Onneksi kulttuuri on muuttunut paljon järkevämmäksi, eikä suuret bileet hiekkarannalla ole enää mikään normi. Ja vaikka olisikin, niin mukaan on usein tervetullut myös, vaikka ei joisi. Tärkeää ei nimittäin ole miten juhlii, vaan yhteisen kokemuksen jakaminen.

Siirtymäriitit ovat nimittäin tärkeitä. Ilman niitä ihmiselle voi tulla ulkopuolinen olo. Voi tuntua siltä, että jotain on jäänyt saamatta tai saavuttamatta. Näin korona-aikana olen itse vähän huolestunut siitä, että valmistujaisjuhlat ym. ovat jääneet pitämättä. Vaikka porukka olisi pieni, niin kannattaa silti muistaa juhlia koulun loppumista ja omia saavutuksiaan.

Olemme kaikki sen ansainneet! 

Päihteet ja liikenne vei multa tärkeitä ihmisiä

Mä tulen alueelta, jossa linja-autoja kulki kahdesti päivässä. Kouluun ja takaisin. Välimatkat olivat pitkät, ja iästä riippumatta niitä kuljettiin pyörällä, mopolla, traktorilla tai autolla. Liikenne oli aika rauhallista.

Tulen aikakaudelta, jolloin nuorten juominen oli reilusti nykyistä yleisempää. Vuonna 1995 kun olin 15-vuotias, olutta oli maistanut 13-vuotiaana tai sitä nuorempana pojista 69 % ja tytöistä 52 %. Vuonna 2015 vastaava osuus oli pojilla enää 29 % ja tytöillä 15 %.

Kaikki tiesivät, että liikenne ja päihteet on huono yhdistelmä, mutta silti sitä tapahtui. Liikenneonnettomuuksia tapahtui mun kotiseudulla niin usein, että muistan äitini päivitelleen sitä, kuinka me kylän nuoret olimme osallistuneet useampiin hautajaisiin kuin hän.

Tyypillistä oli, että kokoonnuttiin johonkin missä oli tarkoitus juoda, ja loppuillasta osa ihmetteli miten sieltä pääsisi kotiin humalassa. Mopolla ajamista pienessä maistissa ei juuri paheksuttu, vaikka sitä ei itse tehnytkään. Autolla ajamista humalassa paheksuttiin enemmän, mutta välimatkat ja tietynlainen salliva kulttuuri piti tätä tapaa yllä.

Syvän punaisia ruusuja ja valkoinen lilja haudalla.
Kukkia haudalle laskettuna.

Aamuöiset nopeuskisat ja alkoholi

Mulla on pari surullista tarinaa päihteistä liikenteessä. Muistan nämä tarkasti. Oli yksi tyyppi, joka oli hyvin pidetty, ja hänellä oli suuri kaveripiiri. Olin salaa ihastunut häneen, joten siksi tämä tapahtunut järkytti erityisen paljon.

Jossain järjestettiin tavanomaiset kotibileet, johon osallistui moni nuori. Aamuyöllä tämä tyyppi tajusi, että huomenna on äitienpäivä, eli on pakko lähteä ajamaan kotiin. Äiti suuttuisi ihan varmasti, jos häntä ei löytyisi aamulla kotoa sängystä. Auto, laskuhumala, rakkaus vauhtiin, aamuyön nopeuskisa kaverin kanssa ja ajovirhe. Tämä äitienpäivän aamu ei unohdu. Hautajaisissa oli kirkko täynnä surevia nuoria miettimässä, että mitä jos mitään tästä ei olisi tapahtunut. Jos hän olisi vaan…

Aika identtinen tapahtuma sattui mun lähisukulaiselle muutaman vuoden päästä juhannuksena. Sukulaiseni havahtui kavereidensa kanssa yöllä mökkibileiden loppupuolella siihen, että haluavat nukkua yönsä kotona tyttöystäviensä vieressä. Mönkijä, laskuhumala, rakkaus vauhtiin, aamuyön mutkat hiekkatiellä ja ajovirhe.

Muistan miltä tuntui kuulla ne sanat puhelimessa, että hän on kuollut. Huusin ja itkin, ettei tämä voi olla totta! Mä voin niin kuvitella sen tilanteen, vauhdin hurman, ja sitten täydellisen pimeyden. Kun mitään ei ole tehtävissä enää. Joka juhannus tää tulee mieleen ja tuntuu vaikealta.

Päihteet ja liikenne on surkea yhdistelmä

Päihteet ovat mukana joka kolmannessa kuolemaan johtavassa liikenneonnettomuudessa Suomessa. Aikaisemmin yleisin päihde oli alkoholi, mutta nyt huumeet ovat yhtä yleinen rattijuopumuksen syy.

Väestökyselyissä on näkynyt muutoksia suomalaisten asenteissa huumeita kohtaan: yhä useampi pitää huumekokeiluja suhteellisen vaarattomina. Huumeet ja liikenne on kuitenkin vaarallinen yhdistelmä.

Noin 30 alle 25-vuotiasta nuorta kuolee tieliikenneonnettomuuksissa vuosittain. Huumeet ovat mukana erityisesti nuorten ja työikäisten liikenneonnettomuuksissa.

Nuori mies ajaa sähköpotkulautaa reppu selässä.
Turussa tehdyn tutkimuksen mukaan sähköpotkulautojen onnettomuuksissa aiheutuu etenkin kasvotapaturmia. Tapaturmissa 90 % tapahtui päihtyneenä.

Valitse asenteesi etukäteen

Oma suhtautuminen liikenteeseen ja päihteisiin on asia mitä on syytä miettiä jo etukäteen. Onko näiden yhdistäminen sinusta ookoo vai ei? Onko okei juoda yksi juoma, vai onko sulla nollalinja kun oot liikenteessä pyörällä, skuutilla, säköpotkulaudalla, mönkijällä, mopolla, traktorilla tai autolla?

Miten toimisit, jos näkisit toisen lähtevän ajamaan humalassa tai huumeita käytettyään? Yrittäisitkö estää? Soittaisitko hätäkeskukseen? Mulle on helpompaa miettiä etukäteen omia asenteitani, jotta mun on helpompi toteuttaa niitä, kun joudun valintatilanteeseen.

On kiinnostavaa tutkailla millaisista kokemuksista ja ajatuksista suhtautuminen liikenneraittiuteen muodostuu. Mitä tulee päihtyneenä ajamiseen, voi olla vaikea paheksua jotain, jossa ei näytä päällisin puolin tapahtuvan mitään vaarallista. Mutta sitten voi olla se kerta, kun jotain ikävää sattuukin – ihan näiden samojen valintojen takia. Ajatteleekohan sitä samalla tavalla silloinkin? Että suhtautuu sallivasti päihteisiin liikenteessä? Epäilen.

Sulla on vastuu valinnoistasi

Meillä on vastuu omista valinnoistamme päihtyessämmekin. Jos lähdemme ulos juhlimaan, on yleensä oletuksena se, että jossain vaiheessa haluamme kotiin. Sen sijaan, että lähtisi ajamaan päihtyneenä, voi valita toisin. Soittaa kaverin, kotiväen tai taksin hakemaan, kävelee, käyttää julkisia tai jää yöksi.

Asioiden suunnittelu etukäteen kuuluu meidän vastuullemme. Mieti jo etukäteen, miten pääset illalla kotiin ja mitä se sinulta vaatii. Taksirahaa, ajokykyistä tuttua, juomatta jättämistä, hyviä kävelykenkiä vai bussikorttia?

Jos oot päihtynyt ja sun tarvitsisi päästä kotiin – jätä mieluummin sun kulkuväline paikoilleen ja pyydä kyyti kotiväeltä. Vaikka tää ajatus jännittäisi, he kyllä toipuvat siitä, että oot ollut päihtynyt. Liikenneonnettomuudesta ei välttämättä toivuta.

Pidä itsestäsi ja kavereistasi huolta.