Ok. Kysymys, johon ei ihan tämän palstan tila riitä, mutta yritän “lyhyesti” vastata 😀. 

Aikamatkustus on periaatteessa jo “keksitty”. Matemaattisesti esimerkiksi ISS-avaruusasemalla olijat matkustavat koko ajan ajassa taaksepäin. Tosin vain millisekunnin osia. Jos vietät avaruusasemalla 100 vuotta, niin olet matkannut ajassa taaksepäin noin yhden sekunnin, eli olet sekunnin nuorempi kuin olisit viettämällä saman ajan maassa. Sama ”ongelma” on esim. gps-satelliiteissa, joiden kellojen täytyy olla erittäin tarkkoja. Näitä kelloja joudutaan aina välillä siirtämään, jotta ne pystyvät toimimaan tehtävässään. Ja nyt puhutaan siis sekunnin miljoonasosista. 

Aikamatkustus tulevaisuuteen on siis hyvinkin tutkittu ja havaittu ilmiö ja johtuu ajan suhteesta nopeuden kanssa. Tämä voidaan johtaa suoraan suhteellisuusteoriasta. Toinen tapa matkustaa ajassa on viettää aikaa vahvan painovoimakentän (eli massan) lähellä. Elokuvassa Interstellar leikitellään tällä ajatuksella varsin paljon ja ihan tieteellisessäkin mielessä. Todellisuudessa ihminen ei ainakaan tällä hetkellä pysty manipuloimaan nopeutta tai massaa niin paljon, että aikamatkustus tulevaisuuteen (ns. suhteellinen aikamatkustus) olisi suuremmin järkevää.

Toinen asia on sitten varsinaiset aikakoneet ja ns. todellinen aikamatkustus. Tieteessä ei olla ihan varmoja onko menneisyyteen matkustaminen mahdollista. Erilaisia kokeita on tehty, mutta vaikka osassa on saatu jopa lupaavia tuloksia, niin useat tiedemiehet uskovat taaksepäin matkustamisen olevan mahdotonta. Ongelmana tässä on se, että menneeseen matkustaessa olet olemassa kahdessa paikassa yhtä aikaa, mikä muodostaa monenlaisia paradokseja. Paradoksien vastaukset johtaa sitten monenlaisiin lopputuloksiin maailmankaikkeuden tuhosta multi-universumeihin. Ja ehkä ei mennä niihin nyt… 

Loogisesti ajateltuna jos ihminen olisi keksinyt (tai tulee keksimään…?) aikamatkustuksen, niin miksi tänne meidän keskuuteemme ei ole ilmestynyt ketään matkaajia? Me elämme kuitenkin juuri nyt teknologisen kehityksen aikakautta, joten luulisi tulevaisuuden tutkijoitakin kiinnostavan, mitä me täällä tehdään. Tosin asiaa on myös pohdittu siltä kannalta, että (meidän) sivilisaatio tuhoaa itsensä ennen kuin todellinen aikamatkustus keksitään. Tästä löytyy lisää tietoa googlaamalla vaikkapa “Fermin paradoksi”. 

Kaikkein yleisin aikamatkustuksen teoria pohjaa madonreikiin. Eli siis pisteisiin avaruudessa, jotka johtavat toisiin pisteisiin toisella puolen avaruutta. Näitä voi syntyä esimerkiksi hiukkaskiihdyttimissä, mutta käsittääkseni niitä ei ole vielä todellisuudessa havaittu. Teoreettisesti on laskettu, että jos pystyisimme löytämään ja pitämään auki madonreikää (aineella jota ei ole olemassa) sekä liikuttamaan madonreikää (tavalla, jota ei ole olemassa), niin voisimme rakentaa aikakoneen. Toista madonreikää liikuttamalla tai viemällä sen suuren massan viereen päiden välille syntyy aikaero. Tämän jälkeen hyppäämällä toiseen päähän ilmestyy toisesta päästä aikaisemmin tai myöhemmin riippuen aikaeron määrästä. 

Aikakone on siis jo periaatteessa keksitty, mutta sellaisen rakentaminen on todennäköisesti mahdotonta. Eikä kukaan oikeasti tiedä toimisiko aikakone todellisuudessa. Meidän elinaikamme ei riitä ongelman ratkaisemiseen, mutta ehkä jos ihmiskunta säilyy hengissä vielä 10 000 vuotta, niin joku voi tämänkin ongelman ratkaista 😊. 

– Mikael 


Sinun antama palaute on meille tärkeää. Kerro mitä mieltä olit vastauksesta.

Edellinen Seuraava

Lisää juttuja tästä aiheesta