Miks oon välillä ruma ja välillä en vaikka mun ulkonäkö pysyy samana?
Tuttu tunne.
Jokainen on kaunis omalla uniikilla tavallaan ja epätäydellisyys tekee susta just kiinnostavan. Tämä taitaa olla tähän kysymykseen tyyppivastaus, jota et ehkä edes halunnut kuulla. Siksi keksin tähän kysymykseen myös muita järisyttävän hyviä ja voimaannuttavia vastauksia.
On päiviä, jolloin pidän itseäni kauniina ja on myös päiviä, jolloin muistutan enemmän petolinnun persettä. Viimeisin petolintupäiväni oli viime viikon lauantaina, kun leuassani komeili jäätävän kokoinen finni ja oli semmoinen fiilis, että en halunnut sen takia näyttää lärviäni missään.
Petolintupäivinä voi muistella, että aina ei tarvitse olla viehättävä. Lähdin silti ulos ja vietin tosi fantsun päivän hyvässä seurassa, vaikka finni koristi suunpieltä.
(teksti jatkuu kuvan alla)
Se leuan finni tuntuu varmasti omasta mielestä paljon häiritsevämmältä kuin mitä se muiden vinkkelistä oikeasti on. Ihmisen viehättävyys perustuu itsevarmuuteen.
Jos sinulla on leuassa giganttinen finni, OWN IT! Olet silti oma, hurmaava itsesi, vaikka tuntisit olosi välillä rumaksi. Hyvä seurasi on se, mikä muita kiinnostaa.
Yhteiskunnan tulisi myös normalisoida petolintupäiviä. Esimerkiksi akne ja painonnousu ovat täysin normaaleja murrosikään kuuluvia vaiheita, joista media on maalannut “ei-haluttuja”.
Kannattaa siis myös tietoisesti jättää somessa seuraamatta tilejä, jotka luovat sinulle ulkonäköpaineita tai aiheuttavat muuten pahaa oloa. Somen kuplautumisessa ja algoritmeissä hyvä puoli on se, että voit päättää itse millaiselle sisällölle altistut. Ulkonäölle annetaan sosisaalisessa mediassa liian suuri painoarvo.
Vielä viimeinen muistutus;
Jos joku rypistäisi sadan euron setelin pieneksi mytyksi ja polkisi sen maahan, haluaisitko sen silti itsellesi? Uskon, että kyllä. Kenenkään arvo ei katoa, vaikka välillä olisi niitä petolintupäiviä. Jokainen on arvokas yksilö sellaisenaan, kuin on.
Emma
Mitä mieltä olit vastauksesta? Jätä palautetta täältä!