Yläkoulun käymisen parhaita hetkiä ovat ehdottomasti ne hetket, kun löytää ne oikeat ystävät, joiden kanssa koulupäivien aherrus tuntuu kevyemmältä ja hauskemmalta. Heidän seurassaan oppitunneista selviää kuin huomaamatta ja yhdessä jaksetaan puskea eteenpäin. Mutta sitten on ne toiset yläkoulun kaverisuhteet, joiden kanssa tuntuu, että mikään ei suju vaivattomasti. Ne tilanteet, kun yhteistyö takkuaa tai jopa kiistat ja erimielisyydet nousevat pintaan – miten tulla toimeen juuri heidän kanssaan?
Yläkoulun kaverisuhteet ja muutokset
On tavallista, että kaverisuhteissa tapahtuu muutoksia yläkoulun aikana. Voi käydä esimerkiksi niin, että joko kaveri tai sinä itse haluatkin hengailla luonteeltaan toisenlaisten tyyppien kanssa kuin aikaisemmin. Tai ehkä kaveri innostuukin jostain uudesta harrastuksesta. Silloin hän saattaa löytää uusia ystäviä, joilla on sama mielenkiinnon kohde, eikä aikaa vanhoille kavereille enää tahdo löytyä. Kaverisuhteet voivat muuttua myös pakosta, jos esimerkiksi joutuu vaihtamaan koululuokkaa tai muuttamaan toiselle paikkakunnalle. Oli kaverisuhteen muutoksissa syy mikä tahansa, on hyvä muistaa, että jotkut ystävät pysyvät ikuisesti ja toiset taas kuuluvat elämään vain jonkin aikaa.
Hyvät ystävät ovat huippu juttu, mutta usko tai älä, myös vaikeammat ihmissuhteet ovat tärkeitä! Ei kannata siis lannistua, jos yläkoulussa on hankalia tyyppejä, joiden kanssa joudut olemaan vähän varpaillaan. Sellaiset haasteet tarjoavat mahdollisuuden oppia tulemaan toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Erilaisia kaverisuhteita tulee vastaan koko elämän ajan, olet sitten yläkoulussa, amiksessa, työpaikalla tai vanhainkodissa.
Jos sulla on tällä hetkellä vaikea kaverisuhde jonkun kanssa tai ehkä jopa kiusaamista, mieti seuraavia vinkkejä:
Opettele sanoittamaan tilanne ja omat tunteet. Voit jutella kaverille, kirjoittaa asian ylös, kertoa asiasta vanhemmille tai muulle aikuiselle. Voit myös tulla juttelemaan tilanteesta nettimummolaan www.muruset.fi.
Juttele koulukuraattorille tai jollekin muulle koulun henkilökuntaan kuuluvalle, jotta voisit pohtia miten tilanteessa tulisi toimia. Tällaisista asioista jutteleminen voi olla joskus vaikeaa tai tuntua jotenkin turhalta, mutta sulla ei tarvitse olla ilmiriita menossa koulukaverin kanssa, jotta asiasta voisi puhua. Riittää, jos huomaat ajattelevasi vaikeaa kaverisuhdetta päivittäin tai viikoittain.
Hyväksy toisen persoonallisuus ja ennen kaikkea se millainen itse juuri tällä hetkellä olet! Huomioi kuitenkin, ettei kiusaamista tule koskaan hyväksyä. <3
Jos sinulla on vaikeuksia tulla toimeen koulukaverin kanssa, se ei tarkoita, että teissä olisi jotakin vikaa tai olisitte jollain tavalla huonoja. Se kertoo vain siitä, että olette erilaisia persoonia.
Sitten ehkä vaikein juttu: yritä tunnistaa minkälaisia reaktioita vaikea kaverisuhde saa sinussa aikaan. Mitä ajatuksissasi tai kehossasi tapahtuu? Entä keksitkö keinoja mitä voisit tilanteesta oppia? Näitä on hyvä kirjoitella ylös (yksi syy miksi opettelemme kirjoitustaidon) tai voit jutella rohkeasti kaverin tai aikuisen kanssa.
Juttele rohkeasti ajatuksistasi
Jos et vielä ole jutellut niin kannustan sua rohkeasti vetäsemään hihasta jotakuta läheistä aikuista ja jutella hänen kanssaan. Läheinen aikuinen voi olla joko vanhempi, opettaja, terkkari tai kuka vain, jonka koet läheiseksi. Ja lopuksi haluan sanoa, että vaikeat ihmissuhteet harvemmin helpottuvat päihteillä. On parempi keksiä muita tapoja.
Ja se tuli vielä mieleen, että kavereiden ei tulisi innostaa tai vaatia käyttämään päihteitä. <3
Kaverillisin terveisin Johannes & Buenotiimi
Tiesitkö BuenoTalkinKysyFråga-palstasta, jossa voit kysyä meiltä mitä vaan hyvinvointiin, päihteisiin ja pelaamiseen liittyen?
Päihteet puhuttavat ja jakavat helposti mielipiteitä. Mutta kuinka usein päihdekeskustelussa tulee mietittyä kulttuuritekijöiden vaikutusta päihteiden käyttöön ja siihen liittyviin asenteisiin? Ovatko muslimit aina raittiita ja muut suomalaiset juoppoja? On hyvä pysähtyä miettimään, mitä ennakkoluuloja meillä jokaisella on eri kulttuurien päihteiden käytöstä.
Vaellusreitillä tuli oiottua typistettyjä ajatuksia suomalaisten juomakulttuurista. Kuva: SToryblocks
Muistan ensimmäisen kerran, kun päädyin keskustelemaan siitä, miten päihteisiin suhtaudutaan eri kulttuureissa. Olin viikon vaellusreissulla Sveitsin Alpeilla kun suomalaisten juomatavat tulivat yllättäen puheeksi paikallisessa vuoristomajassa. ”Te suomalaisethan olette tosi kovia juomaan”, tokaisi paikalla ollut sveitsiläinen farmari, kun kuuli mistä olin kotoisin.
Tämä tokaisu nauratti minua kovin, mutta hieman myös mietitytti mistä moinen oletus oli syntynyt. Kuuluuko juominen suomalaiseen kulttuuriin näin olennaisesti, että jopa 2 000 metrin korkeudessa asuva sveitsiläinen vuoristofarmarikin sen tiesi?
Keskustelu eri päihdekulttuureista opettaa ymmärtämään
Tämä vuoristomajassa käyty keskustelu muistui mieleeni, kun kokoonnuimme hiljattain Hadiya-hankkeen nuorten kanssa keskustelemaan päihteistä. Hadiya-hankkeen toiminnan tavoitteena on ehkäistä somalin- ja arabiankielisten nuorten päihde- ja rahapelihaittoja. Hanke järjestää yhtenä toiminnan muotona nuorten ryhmiä, joissa vietetään yhdessä aikaa hankkeen teemoista keskustellen.
keskustelemalla saat selvää mitä toinen ajattelee esimerkiksi päihteistä. Kuva: Muttaqi Khan
Tällä kertaa olin hypännyt nuorten mukaan Itikseen. Kuten vuoristomajassa muutama vuosi sitten, istuimme nytkin maittavan ruoan ääressä ja juttelimme siitä, miten eri kulttuureissa suhtaudutaan päihteisiin.
Nuoret kertoivat itse, että he eivät muslimeina käytä päihteitä, koska päihteet ovat islamin uskonnossa haram, eli kiellettyä. Tämä ei kuitenkaan tarkoittanut sitä, etteikö päihteiden käyttöä esiintyisi myös muslimiyhteisöissä.
Ottaako aihe itse puheeksi vai odottaako toisen aloitetta?
Kulttuurilliset tekijät ja uskonnot toki vaikuttavat siihen, miten päihteisiin suhtaudutaan. Aihe voi olla itsessään niin tabu, että siitä puhuminen voi olla joillekin vaikeaa. Kulttuurisensitiivisyys on tässä tilanteessa ihan must. Kuitenkin on hyvä olla varovainen sen suhteen, että ei oleta liikaa. Mitä jos omat oletukset eivät vastaakaan todellisuutta?
Unohda yleistäminen, juttele! Kuva: Muttaqi Khan
Hadiya-nuorten kanssa käydyn keskustelun jälkeen jäin pohtimaan omia ennakkoluulojani asiaan liittyen. On helppoa yleistää, että joissain kulttuureissa päihteitä ei vaan käytetä ja that’s it. Tiedämme kuitenkin hyvin, että ei se homma ikinä ihan näin mene. Olemme kaikki yksilöitä ja siten myös päihteisiin liittyvät ajatuksemme ovat yksilöllisiä.
Yleistämiseen sortuu tiedostamatta
Päihdekäyttäytymisen tai – asenteiden ennustaminen kulttuurin perusteella voi johtaa moniin erilaisiin väärinkäsityksiin, tai pahimmillaan jopa estää tarvittavan avun saamisen.
Jokaisella meistä on omat käsityksemme ja ajatuksemme päihteiden käyttöön liittyen. Kuvat ovat samoja, mutta filtterit voivat olla erilaisia. On helppo sortua yleistämiseen, vaikka todellisuudessa kahta samanlaista näkökulmaa ei ole olemassa.
Kulttuurien välisten eroavaisuuksien ja yhtäläisyyksien vertaileminen on mielenkiintoista puuhaa, mutta toisen omat ajatukset ja mietteet tulevat esille vain yhdessä jutellen – vaikka saman pöydän ääressä yhdessä ruokaillen. Ihan kuin silloin Sveitsin Alpeilla vuoristomajassa tai nyt Hadiya-nuorten kanssa Itiksessä.
Ja niin, sveitsiläinen vuoristofarmari ei varmasti enää oleta suomalaisten olevan suurjuomareita.
Internetissä vihataan monia asioita, mutta asia, jota tunnutaan vihaavan eniten, on teini-ikäiset tytöt.
”Ton ämmän nauru on ärsyttävä.” En muista lukiko kommentissa sanasta sanaan juuri näin, mutta muistan kommentin aiheuttaneen sekunnin murto-osan kestäneen kamalan fiiliksen, jonka se minussa aiheutti. Klikkasin kommentin oikean reunan kolmea palloa, delete. Kommentti katosi. Tunne kesti hetken, jonka jälkeen pohdin mielessäni, että eipä toi oikeastaan edes tuntunut missään.
Nykyään olen tehnyt esiintyvää työtä sen verran, että en oikeastaan edes osaa ottaa itseeni henkilökohtaisuuksiin menevää kommenttia. Tiedostan altistuvani aiheettomille ulkonäköäni ja maneereitani arvosteleville kommenteille julkisessa työssä ja että naisena saan tilastojen mukaan miehiä todennäköisemmin vihakommentteja.
On silti väärin, että näen tällaisia kommentteja lähes päivittäin muidenkin naispuolisten sisällöntuottajien ja mikä pahinta – alle 18-vuotiaiden tyttöjen tekemien tiktokien kommenteissa:
Nostoja suomalaisten teini-ikäisten tyttöjen saamista tiktok-kommenteista.
Suomen 8. ja 9. luokkalaisista tytöistä 42 % on kokenut seksuaalista häirintää puhelimessa tai internetissä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen vuoden 2021 Kouluterveyskyselyn mukaan. Pojilla sama luku on noin 25 %. Tässä kirjoituksessa keskityn erityisesti tyttöjen kohtaamaan nettikiusaamiseen ja vihapuheeseen, sillä tyttöihin kohdistuva digitaalinen väkivalta on viime vuosina tullut maailmanlaajuisesti näkyväksi. Lisäksi pystyn itse naiseksi identifioituvana puhumaan aiheesta paremmin omasta näkökulmasta.
D’Amelion siskot saavat vihakommentteja päivittäin
Syyskuussa Disney+ -palveluun ilmestyi dokumenttisarja aikamme suurista Tiktok-tähdistä. Charli ja Dixie D’Ameliosta kertovassa Disneyn dokumentissa nuoret Tiktok-tähdet kertovat saamistaan vihakommenteista ja tappouhkauksista sekä niistä aiheutuvasta ahdistuksesta. Charli ja Dixie romahtavat kameroiden edessä itkunsekaisina puhuessaan kommenttien aiheuttamista tunteista.
Tulisiko D’Amelion siskojen vaan hyväksyä vihan tulevan julkisuuden mukana? Kuva:Disney
Puhe tyttöjen ahdistuneisuudesta olisi normaalisti saanut monet tuntemaan myötätuntoa, mutta enemmistön reaktio oli päinvastainen – suositut miljonääritytöt yrittävät vaan kerätä säälipisteitä krokotiilin kyyneleillä. Nuoret menestyneet tytöt eivät saa puhua avoimesti tunteistaan, mitäs ovat valinneet tulla julkisuuteen. Tällä periaatteella kommentoi moni aikuinen ihminen 16- ja 18-vuotiaista tähdistä. Yleisö on siis oikeutettu haukkumaan teini-ikäisten tyttöjen ulkonäköä heidän Tiktokien kommenteissa, koska heillä on miljoonia seuraajia. Miljoonien seuraajien yleisö ja menestynyt ura luovat suojakilven vihakommenteille. Got it.
Kritiikki kasvattaa – vihapuhe kutistaa
Mielestäni on hyvä antaa positiivisen palautteen lisäksi myös kritiikkiä. Kritiikin avulla pystymme myös Buenotalkissa kehittämään kanavaa ja luomaan sisältöjä, jotka kiinnostavat katsojia. Vuorovaikutus on mielestäni tärkeää sisällöntuotannossa ja se onkin piirre, joka minua viehätti meidän somekanavissamme ennen työni aloittamista. Ero kritisoivan kommentin ja vihakommenttien välillä on kuitenkin se, mitä kommentilla arvostellaan.
Teini-ikäisten Tiktok-tähtien paino, ulkonäkö, tapa puhua, vaatteet ja muut kommentoijien omien vaikutusmahdollisuuksien piiriin kuulumattomat asiat eivät pyri kehittämään D’Amelion sisarusten tanssivideoiden sisältöjä. Ne ovat vain puhdasta vihaa.
Julkisessa työssä joutuu väkisin arvostelun kohteeksi. Arvostelijat saattavat perustella oikeutensa kommentoida suoraan väittämällä, että noh, mitäs valitsit julkisen työn. Kun on framella niin sitten muilla on muka oikeus tulla kuittailemaan. Tässä asiassa en voisi olla enempää eri mieltä. Tämä kulttuuri ylettää julkkisten lisäksi myös ihan tavallisiin teini-ikäisiin tyttöihin. Miksi on niin, että erityisesti julkisuudessa tytöt joutuvat suurennuslasin alle viha- ja tappouhkauskommenttien uhriksi?
Siksi, koska elämme patriarkaattisessa yhteiskunnassa, jossa tyttöjen omaa julkista itseilmaisua ja ulkonäköä pidetään muiden vapaan arvostelun kohteena.
KuvaT: KIMMO RÄISÄNEN/HELSINGIN SANOMAT & Jonas LUNDQVIST/A-Lehdet
Artikkelin kommenttiosiossa kritisoidaan sen sijaan Vartiaisen päätöksiä poliitikkona. Miltä kommenttiosio olisi näyttänyt, jos uima-asuinen poliitikko jutussa olisi ollut Sanna Marin tai joku muu naispuolinen politiikan tekijä? Twitter ja Ylilauta lahtaisivat poliitikon siltä seisomalta. En arvostele Vartiaisen tai Helsingin Sanomien valintaa näyttää pormestari uima-asussa, vaan sen sijaan toivoisin, että myös muilla julkisuuden henkilöillä olisi samanlainen vapaus esiintyä.
Nimeä asia, josta teini-ikäiset tytöt voivat pitää joutumatta naurunalaisiksi
Internetissä vihataan monia asioita, mutta asia, jota tunnutaan vihaavan eniten, on teini-ikäiset tytöt. Hyvänä kakkosena tulee kaikki, mistä teini-ikäiset tytöt tuntuvat olevan kiinnostuneita.
Jos teinityttö kiinnostuu skeittaamisesta, videopeleistä tai rap-musiikista häntä pidetään teeskentelijänä, joka kiinnostuu poikamaisista asioista vain saadakseen vastakkaisen sukupuolen hyväksyntää tai huomiota.
Jos tytöt taas kiinnostuvat mistään tytöille suunnatusta, sitä pidetään tyhmänä. Tästä loistavia esimerkkejä ovat Twilight, Billie Eilish, Justin Bieber, K-Pop. Lista jatkuu. Näitä kaikkia yhdistää se, että niiden kohdeyleisö juuri ON teini-ikäiset tytöt.
Miksi siis internetissä tunnutaan vihaavan ja kritisoitavan juuri teinitytöille suunnattuja asioita? Tähän piilee vastaus varmaan taas siinä, että patriarkaattisessa yhteiskunnassa tyttöjen kiinnostuksen kohteita pidetään lähtökohtaisesti typerinä, tunteellisina, hölmöinä, ulkonäkökeskeisinä, feikkeinä tai muuten vaan jostain syystä vihattavina. Artisteja ei arvostella niiden teknisten tai taiteellisten piirteiden kautta, niitä vaan puhtaasti vihataan.
Muistan itse lukioikäisenä internetissä vallinneen yleisen vihan laulaja Justin Bieberiä kohtaan – Bieberiä haukuttiin naiselliseksi ja häntä pidettiin homona. Kaksi asiaa, joita toksinen tosimies karttaa kuin kryptoniittia. Omasta mielestäni Justin Bieberin ”Baby”-kappale ei ole todellakaan mikään lauluteknisesti tai lyyrisesti korvia hivelevä teos, mutta ei sen vihaaminen oikeuta minua arvuuttelemaan kommenteissa Bieberin seksuaalista suuntautumista tai sukupuoli-identiteettiä samalla toivoen tähden ennenaikaista poismenoa.
Justin Bieberin suosio teini-ikäisten tyttöjen keskuudessa meni monilla tunteisiin 2010-luvun vaihteessa.
Palaan takaisin D’Amelion siskoksiin. Heistäkään ei tarvitse pitää. Heillä on myös valtava etuoikeus, sillä he ovat tienanneet miljoonansa tuottamalla tanssivideoita sovellukseen, jonka algoritmien tulkinta on yhtä kryptistä kuin kvanttifysiikka kolmevuotiaalle.
Uskon, että jos D’Amelion tiktokien kommentit ovat myös jatkossa samanlaisia, tulevat siskokset kohtaamaan oman breaking pointin. Niin käy usein nuorena julkisuuteen ponnahtaneille, jotka ovat kasvaneet parrasvalojen alla arvostelun kohteena.
Miley Cyrus, Justin Bieber, Britney Spears. Jossain kohtaa julkkis alkaa protestoida omaa puhtoista julkisuuskuvaansa vastaan ja etsiä omaa identiteettiä julkisuuden ulkopuolelta. Joidenkin julkkisten tapauksissa vaihe on johtanut rikolliseen toimintaan tai päihteiden väärinkäyttöön yrittäessä parantaa omaa oloa tai etsiessä itseä julkisuuskuvan ulkopuolelta.
Viha kertoo kommentoijan omasta pahasta olosta
Miten sitten vihakommentit ja seksuaalissävytteinen ehdottelu vaikuttavat tavalliseen suomalaiseen teinityttöön? Kommentit vaikuttavat itsetuntoon ja mielenterveyteen yksilöllisesti, mutta lähes aina negatiivisella tavalla. Yksi asiaan kuulumaton kommentti voi jäädä mietityttämään pitkään ja saada terveen nuoren pitämään itseään jotenkin viallisena.
Muistan itse saaneeni teini-ikäisenä yhden vartaloani arvostelevan kommentin, joka kolahti itsetuntoon. Kommentin lisäksi internetin sekä naisten lehtien ihannoimat laihat vartalot antoivat minulle vääränlaisen kuvan siitä, miltä minun tulisi näyttää. Omasta terveydestä tuli toissijaista, tärkeintä oli olla laiha, urheilla paljon ja olla mahdollisimman pantava. Onneksi kasvoin tästä ajatuksesta ulos keskustelemalla ja ajan myötä muuttamalla käsitystä itsestäni sekä siitä, millainen naisen kuuluu olla.
Saattaa kuulostaa kornilta, mutta kaikki ovat kauniita uniikkeina yksilöinään. Sosiaalisen median tulisi näyttää enemmän kaikenlaisia vartaloita ja erilaisuutta antamalla terveempiä esikuvia nuorille. Olen iloinen, että keskustelu tästä aiheesta on ollut viime aikoina paljon esillä.
Nelli Kentän ja Katri Norrlinin kirjassa vitun ruma pohditaan somen aiheuttamia ulkonäköpaineita sekä naisten ahdasta muottia yhteiskunnassa. Kuva: Into kustannus
Internetin vihapuhe kannattaa jättää omaan arvoonsa. Se voi tuntua vaikealta. Loppujen lopuksi ulkonäköäsi arvosteleva kommentti kertoo enemmän kommentoijasta itsestään kuin sinusta. Kommentoija todennäköisesti purkaa omaa pahaa oloaan hyökkäämällä puolustuskyvyttömän teinin kimppuun. Teinin, jonka fyysiset piirteet eivät kuulu kommentoijalle itselleen millään mittaa.
Toivon hartaasti, että myös vihakommenttien levittäjät pääsisivät keskustelemaan syistään laittaa vihaisia kommentteja sekä omista tunteista ammattilaisen kanssa. Vihakommenttien takana on useimmissa tapauksissa henkilö, joka ei pääse keskustelemaan tunteistaan muille. Tunne sitten puretaan arvostelemalla anonyymisti jotain toista internetissä ja etsimällä syyllisiä oman elämän ongelmille maahanmuuttajista, seksuaalivähemmistöistä, naisista tai kestä tahansa.
Vihan kohteeksi joutuvat ne keitä pidetään puolustuskyvyttöminä – eli juuri tässä tapauksessa teini-ikäiset tytöt. Mutta emmehän me tytöt ole puolustuskyvyttömiä. Toivon hartaasti, että kommentoijat pääsevät keskustelemaan tunteistaan ja saavat niihin tarvittaessa ammattiapua. Siihen asti, suosittelen vaan klikkaamaan niitä kolmea palloa kommentin kulmassa. Delete.
P.s. Kysy mitä vaan ulkonäköpaineista, ahdistuksesta, päihteistä tai muista sinua askarruttavista aiheista täältä.
Nude, eli alastonkuva. Oon saanut kymmeniä dickpicejä elämäni aikana pyytämättä. Siis kuvia peniksistä. Tämä on liittynyt kohdallani nettideittailuun. Kun deittisovelluksesta siirrytään juttelemaan toiseen viestisovellukseen, silloin ollaan jo vaarallisilla vesillä. WhatsApp, Kik, Snapchat, Insta, Telegram jne. Ei siis ole sattumaa, että itse deittisovelluksista on siivottu pois mahdollisuus lähettää kuvia toiselle.
“Mitä hemmettiä sä teet?” Pyytäessäni selitystä kuvien lähettämiselle selitykset ovat olleet monipuolisia:”Se oli vahinko, piti lähettää oma kuva.” – Aivan varmasti. Yhtä tyyppiä ujostutti lähettää minulle kuva kasvoistaan, koska olin hänen mielestään muka niin upea. Mä oikein kannustin häntä, että turha huoli pois, saa lähettää kuvan pärstästä.
…Ja BOOM. – Sähköpostiin kolahti kuvia ja videoita, joissa keskustelukumppani koskettelee itseään katsellessaan mun kuviani. Näitä tilanteita riitti MONTA.
All the women in me are tired. (Nayyirah Waheed)
En halua saada kuvia sun…
Olin jossain vaiheessa niin vihainen tästä, että suunnittelin joskus pystyttäväni näyttelyn aiheesta. Näyttelyssä olisi eri ihmisten saamiin viesteihin perustuvia huoneita. Huoneissa esiintyisi aina se määrä sukuelimiä seinillä, joita henkilö on pyytämättä saanut. Jotkut huoneet ovat täynnä niitä, toiset tyhjiä – Jotkut ovat saaneet paljon nudeja, toiset eivät ollenkaan. Me jotka olemme saaneet niitä liikaa – ja vielä pyytämättä, tiedämme mistä puhumme.
Huomasin olevani deittaillessa etukäteen aggressiivinen jännittäessäni, että lähetetäänkö mulle taas ei-toivottuja kuvia. Saatoin sanoa numeroa vaihtaessa vähäsen vitsikkäästi, mutta silti painokkaasti kiertäen, että en halua kuvia kullista. Jos lähetät niitä, mä teen susta hakkelusta. En HALUA saada kuvia sukuelimestäsi. Ihan älytöntä, että se on niin tavallista, että täytyy erikseen kieltää.
Älä ymmärrä mua väärin, mun ei oo tarkoitus heristellä sormea kaikille nudeille. Minusta on aivan sama mitä kuvia lähetämme toisillemme, kunhan siihen on suostumus ja osapuolet ovat kyllin vanhoja. Se voi myös luoda sopivaa värinää tilanteeseen. Ilman suostumusta tää ei kuitenkaan ole ookoo. Jos viestin saaja on alle 16 vuotta, asia ei ole ollenkaan ookoo.
Mitä laki sanoo teemasta nude?
Lain mukaan on rikos laittaa alastonkuvia alle 16-vuotiaalle, mutta sitä vanhemmallekaan nudeja ei saa laittaa, jos hän ei niitä halua vastaanottaa. Alastonkuvia ei koskaan saa laittaa kysymättä. Yli 16-vuotiaalle nudejen laittaminen voi olla rikos, jos niitä laitetaan jatkuvasti kielloista huolimatta.
Huomaan, että mulla nousee kierrokset tätä kirjoittaessa. Suututtaa! Sen lisäksi, että alastonkuvia on lähetetty minulle, niin on niitä pyydetty takaisin.
Pistä pari kuvaa… laita mulle joku rohkee kuva, missä näkyy vähän enemmän, jos tajuut… vai häh, etkö uskalla… mun eksäki suostu pistään… Blokkaan, blokkaan, blokkaan.
Aikuinen EI saa laittaa alle 16-vuotiaalle alastonkuvia. Itse asiassa aikuisella ei ole koskaan yhtäkään hyvää syytä laittaa nuorelle alastonkuvia. Alastonkuvien lähettäminen alle 16-vuotiaalle on rikos. Samalla tavalla kuin aikuinen ei saa harrastaa alle 16-vuotiaan kanssa seksiä, aikuinen ei myöskään saa laittaa alle 16-vuotiaalle alastonkuvia.
Jos aikuinen on perheenjäsen, muussa luottamuksellisessa suhteessa tai auktoriteettiasemassa, ikäraja on 18 vuotta. Esimerkiksi siis omat perheenjäsenet, opettaja tai valmentaja eivät saa laittaa alle 18-vuotiaalle kuvia jotka sisältävät alastomuutta.
Lyhyesti nudeista:
Saako aikuinen laittaa alle 16-vuotiaalle nuorelle alastonkuvia? – EI.
Saako sinulla olla alle 18-vuotiaasta nuoresta alastonkuvia puhelimessa? – EI.
Onko rikos laittaa pyytämättä yli 16-vuotiaalle alastonkuvia? – Saattaa olla, jos kuvat eivät ole haluttuja.
Saatko säilyttää puhelimessasi alle 18-vuotiaiden alastonkuvia? – Et koskaan.
Piste.
Kiitos, kun kuuntelit.
Ps. Testaa mitä tiedät alastonkuvien ja -videoiden lähettämisestä! Tehtiin tää visa yhdessä Sua varten somessa -jengin kanssa. Jos kohtaat häirintää somessa, laita heille yksäri.
Oon aina viihtynyt keittiöpsykologiosastolla, ja tunteista sekä tutuista lätiseminen on tuntunut kutkuttavalta. Juorujen kuuleminen, niiden välittäminen ja (yli)analysointi on ollut aiemmin minulle ihan suurinta herkkua. En ole vaatinut itseltäni itsekritiikkiä näiden juoruilujen kohdalla, sillä en viihtymiseltäni edes ajatellut tässä olevan mitään ihmeellistä.
Mikä juoruilussa ja selän takana puhumisessa viehättää?
Käsi sydämellä – oletko koskaan itse juoruillut?
Jos vastaat ettet ole juoruillut, valehtelet. Erään tutkimuksen mukaan jokainen ihminen juoruaa noin 52 minuuttia päivässä. Juoruilulla tarkoitetaan sitä, että puhutaan jostain henkilöstä, joka ei ole paikalla. Kaikki juoruilu ei ole kielteistä, vaan on olemassa myös positiivista ja neutraalia juoruilua.
Juoruilun kohteena on useimmiten yhteiset tuttavat julkkisten sijaan. Se mistä juorutaan, on yleensä tuttujen toiminta sosiaalisissa tilanteissa.
Jodelin juorukanavat
Mitä ilmeisimmin tämä tutkimus ei ollut kuullut anonyymiin viestittelyyn perustuvasta Jodelista, jossa julkkiksista ja somevaikuttajista juoruaminen on jatkuvasti läsnä. Jodel sulki vuonna 2020 kaikki juoruiluun liittyvät kanavansa. Sen jälkeen siellä on ryhmittäydytty uusiksi juoruilemaan taitavammin blogi- ja julkkisjutut -kanavien alle. Kaikki tietävät, että alustalla on sääntö *positive vibes only*, mutta mitä kun ne negatiiviset ovat paljon kiinnostavampia?
Mä en oikein tiedä miksi seuraan muutamaa entistä juorukanavaa, nykyistä juttukanavaa, joissa ruoditaan vaikuttajien ja julkkisten valintoja, ulkomuotoa ja tekoja. Nyt ei puhuta siitä myönteisestä juoruilusta, vaan tuhoavasta. Tämä jaksaa ihmetyttää mua erityisesti siksi, koska tunnen pöyristyväni joka kerta, kun luen noita kirjoituksia.
Ihmisten puuhat kiinnostavat, vaikka mä en oikein tiedä kenestä puhutaan. Kuinka usein olenkaan käynyt tsekkaamassa itselleni vieraiden someprofiileja jonkinlaisen vahingoniloisen tunteen takia. Tunnen olevani jonkinlaista sisäpiiriä, kun tiedän mistä puhutaan, ja koen salaista paremmuutta, vaikka luonnollisesti tässä blogissa asiaa paheksun.
Vaikka en kommentoi inhottavasti ja osallistu keskusteluun, niin silti mä luen noita juoruja ja sitä kautta tuen kulttuuria. En ole siis millään tavalla syytön tähän ilmiöön.
Lopeta juorukanavien seuraaminen. Syö mieluummin banaani.
Epäonnistuminen kiinnostaa
Mun mielessä pyörii kysymys, että ketä nämä tyypit ovat, jotka kerääntyvät pilkkaamaan ja löytämään kaikki mahdolliset kritisoitavat asiat jostain tyypistä, jonka tuntevat ainoastaan somen kautta?
Ikään kuin olisi tärkeää tietää, että joku on…
käsitellyt kuviaan liikaa, ottanut liikaa täyteaineita, quotannut jotain noloa, tehnyt jotain yhteisön mukaan väärää näyttänyt oudon jähmeältä videossa, ollut liian kännissä, eronnut, ihastunut, sekoillut…
Ei oo tärkeä tietää! Ilkeä juoruilu kertoo enemmän susta kuin juoruilun kohteena olevasta.
Miten meistä on kasvanut tällaisia raatilaisia? Jotain me tästä hyödytään, koska käytämme aikaamme muiden asioiden pyörittämiseen, itsemme niiden yläpuolelle nostaen, ilkeiden ajatusten viljelemiseen ja niiden toistamiseen päivästä toiseen. Sen lisäksi osallistumme pohdintakeskusteluihin aiheen ympäriltä. Tällä tavalla jää ainakin vähemmän aikaa omien valintojen yhtä täydelliseen analysointiin ja kriittiseen tarkasteluun (sarkasmia).
Annan kiitoksen itselleni tästä kirjoituksesta. Mä oon valmis lopettaman näiden kanavien seuraamisen. En halua tietää, eikä mun todella tarvitse.
