Kevät on ihastumisen aikaa <3 Se on aikaa jolloin ihmiset kömpivät esiin koloistaan, poistavat unihiekan umpeen muurautuneista silmistään, paljastavat kasvonsa ensi kertaa puoleen vuoteen poistaessaan päältään triplakerroksen villa- ja toppavaatteita ja näyttävät suorastaan kuin uudelleensyntyneiltä kevään kirkkaan auringonvalon ensipaisteessa. Tällöin asiat voivat saada hieman erilaisen perspektiivin ja tututkin asiat voivat näyttää uusilta, uudessa kevään valossa.
Tähän uudelleensyntymiseen liittyy usein erittäin vahvoja tunteita ja nyt uppoudutaan hetkeksi ehkä niistä kaikkein vahvimpaan, oudoimpaan, parhaimpaan sekä samalla ehdottomasti pirullisimpaan tunteeseen, eli ihastumiseen! Ihastua voi oikeastaan koska vaan ja sen säännöt on meille hyvin epäselvät. Tunteet hyppii ja pomppii miten sattuu ja tämä osittain tekeekin siitä erityisen kiehtovaa.
Mutta meneekö ihastuminen aina kuten saduissa?
Mitä tapahtuu, kun ihastuu
Kun ihastuminen tapahtuu, sen kyllä huomaa. Se harvemmin on mitään, mitä tarvitsee pitkään pohtia ”olenkohan minä ihastunut”. Toki ihastumisiakin on erilaisia. On pieniä ja ujoja ihastumisia, jolloin joutuu hieman tekemään ajatustyötä tunnistaakseen missä mennään ja olenko oikeasti ihastunut, vaiko vaan kiinnostunut.
Sitten on niitä ihastumisia, jotka riistävät yöunesi ja piinaavat elämääsi kummittelemalla ajatuksissasi noin joka toinen sekunti. Mitä hän tekee just nyt? Ajatteleekohan hän mua? Inhoaako hän mua? Oliko toi viesti nyt liikaa? Voi ei, mokasinko tän? Ihastuminen voi siis täydellisimmillään olla parasta ikinä ja pahimmillaan yhtä helvettiä.
Ihastumisen vaiheet
Näkisin, että tämän parhaimmillaan rakkauteen johtavan tunteiden pyörremyräkän voisi jakaa ikään kuin kolmeen vaiheeseen; kiinnostuminen, ihastuminen ja rakastuminen. Klassisesti se varmaan meneekin juuri tuossa järjestyksessä. Kiinnostumista ei tule sekoittaa ihastumisen kanssa eikä ihastumista rakastumisen kanssa.
Itse koen, että rakastuminen on jotakin minkä saavuttaa vasta ajan ja ns. työn kautta, enkä todellakaan usko höpöhöpöön kuten rakkautta ensisilmäyksellä, pah! En myöskään usko ihastumiseen ensisilmäyksellä, pöh! Sen sijaan kyllä uskon, että henkilöstä voi ensisilmäyksellä kiinnostua erittäin paljon ja tämä voi tuntua ihastumiselta. Tai vähintäänkin hyvin nopeasti johtaa siihen. Jos totta puhutaan, niin en edes ole ihan varma missä näiden kahden raja tarkalleen menee.
Täysin etsimättä mitään tapaat tyypin sun kaverin järkkäämissä bileissä. Hän hymyilee, heittää hyviä juttuja, on iloinen, aito, fiksu, hyvännäköinen ja täyttää kaikki ne muutkin pinnallisimmat kriteerit sun ”hyvä tyyppi” -listalta. Hänessä on sitä ”jotain”. Tajuamattakaan on ensimmäinen vaihe täyttynyt ja eräänlainen kiinnostus henkilöä kohtaan jo herännyt. Joissain ehkä hieman harvinaisemmissa tapauksissa tämän tunteen voi myös tulkita jo ihastukseksi.
Seuraavaksi saattaisit käydä juttelemassa henkilölle tai ehkä hän tulee sinun luoksesi. Puhutte niitä näitä ja huomaatkin, että teillä klikkaa. Kiinnostus sen kun kasvaa. Käyt välillä muualla juttelemassa muiden ihmisten kanssa, mutta mietit jo heti astuessasi huoneen ulkopuolelle että oispa kiva jatkaa jutustelua sen kyseisen tyypin kanssa.
Ihanaa vai kamalaa?
Ihanaa, eikö vain? Mutta entäpä jos tilanne ei olekaan niin ruusuinen ja henkilö onkin varattu, juuri lähdössä vaihtoon vuodeksi, tai kas sinä oletkin varattu! Nämä on seikkoja jotka tekevät tästä ruusuisesta satupolusta hieman piikkisempää. Ihastumisessa onkin aika pitkälti kyse jännityksestä ja uuden tuntemisesta, jolloin ajatus kielletystä tai salatusta rakkaudesta usein kiehtoo. Tämä onkin se syy miksi ihastumista pääsee välillä tapahtumaan, vaikkei tällä kuvitteellisella rakkaustarinalla välttämättä olisikaan sen kummempaa tulevaisuutta.
Ihastuminen on tunne, eli teoriassa sitä voi kyllä säädellä. Se ei vaan ikävä kyllä ole aina niin helppoa. Nämä voimakkaat ja lähes hallitsemattomat tuntemukset johtuvat kehon voimakkaasti vaihtuvista hormonitasoista ja ovat verrattavissa stressiin. Ihastuminen voi valvottaa, estää unen saamista ja kuluttaa kehostasi runsaasti energiaa. Kuten stressiäkin, ihastumista on eri tasoista, ja kohtuullisissa määrissä se potkii meitä mukavasti eteenpäin.
Pahimmillaan ihastuminen potkii meitä väärään suuntaan ja tekee elämisestä kurjan tuntuista. Kun ihastuminen ei johdakaan mihinkään, siitä seuraa yleensä sydänsuruja sekä pettymystä. Näitä opimme toki ajan kanssa hallitsemaan paremmin ja jokainen käsittelee niitä tietty omalla tavallaan. Välillä ne voivat kuitenkin tuntua ylitsepääsemättömiltä.
Ihastuminen ei ole huono asia, mutta sen eteenpäin vieminen saattaa joissain tapauksissa olla. Joskus viisain teko onkin olla tekemättä mitään. Se voi sattua, mutta siihen tottuu. Se toinen vaihtoehto saattaisi olla vieläkin kivuliaampi. Ei se pieni ihastus siellä elämisen taustalla välttämättä haitaksi ole, jos sen kanssa oppii olemaan. Tunteet eivät aina tiedä mikä sulle on kaikkein parasta. Sinä tiedät <3
Ihastukaa viisaasti ja harkiten ystävät hyvät!
