Mitä koira voi opettaa elämästä?

Nykyaika on lifecoachien, aktiivisuusrannekkeiden ja ties minkä kaikkien hyvinvointivalmentajien kulta-aikaa. Omaa aktiivisuutta, syömistä, juomista, nukkumista, ruutuaikaa ja ajattelua on helppo monitoroida ihan vaan oman kännykän näytöltä. Aivan kaikelle on oma appi ja ihan sama mikä ongelma sulla on, siihen löytyy elämäntaito-opas. Ja sitten on myös koira…

Villakoira katsoo suoraan kameraan,
what would iris do?

Minullakin on nimittäin oma hyvinvointivalmentaja. Kohta neljävuotias koira, villakoirani Iris (viralliselta nimeltään Doctors Special Star Angel!! :D), jonka sähellystä seuraan joka päivä. Mielestäni eläimiltä ja luonnosta voi oppia vähintään yhtä paljon kuin toisilta ihmisiltä. Tässä joitakin asioita, joita olen oppinut rakkaalta koiraltani.

Luota vaistoihisi, kuten koira

Flow with the go. Eiku go with the flow. Teet oikeat asiat oikeaan aikaan useimmiten ihan luonnostaan. Ainakin jos olet koira. Eläin osaa luonnostaan venytellä ennen liikkeelle lähtöä ja se ravistelee itseään, kun stressi on kerääntynyt sen kehoon. Se tietää koska pitää juoda vettä tai mennä nukkumaan, ihan ilman appien kilkatustakin.

Ihminen on unohtanut tämmöiset asiat ainakin osittain. Toki ei ole fiksua tehdä aina sitä asiaa, joka ensimmäisenä juolahtaa mieleen. Anarkiahan siitä seuraisi ja yleinen sekasorto. Kuitenkin voisi olla hyvä oppia kuuntelemaan myös enemmän sitä ”omaa sisintään”, mikä se sitten lieneekään. Liialla asioiden ylianalysoinnilla saa usein hurjasti tuhoa aikaiseksi.

Onko se sisäinen ääni sitten intuitio, maalaisjärki vai mikä se on? En oikein tiedä.Itse ainakin haluaisin olla vähän enemmän eläimen kaltainen. En ole tosin varma minkä eläimen, mutta eläimen kuitenkin.

Syö se, kuten koira

Just eat it – nykyään syöminen tuntuu olevan hyvin haastavaa ja siihen liitetään kaikenlaisia uskomuksia. On paljon erilaisia muotidieettejä, jotka tulevat ja menevät. Toisinaan vältellään rasvaa, toisinaan viljoja. Välillä on muodikasta syödä vain tiettyyn aikaan päivästä. Koira syö kuitenkin lähes mitä vaan, milloin vaan. Siis ihan oikeasti MITÄ vaan, jos sitä ei vahdi. Pentuna maistui muun muassa pikkukivet ulkoillessa, onneksi tää oli vain joku vaihe. Tässä muutama asia, joita koirani on elämänsä aikana syönyt ja on silti todistettavasti elossa: noin kymmenet kengät, luoja tietää kuinka monet kuulokkeet, halvaa (?!), puoli pakettia kaurakeksejä, jonkun puskaan viskaamat kanansiivet(hemmetin tamperelaiset ja heidän obsessionsa kanaan).

Ruskea villakoira katsoo nojaa leuallaan sohvan reunaan.
Hei olisiko teillä hetki aikaa jutella herkkupaloista?

Ehkä koira ei olekaan paras esimerkki tässä asiassa, kun tarkemmin asiaa mietin. Olen nimittäin joutunut köijäämään Iristä useamman kerran eläinlääkäriin sen jälkeen kun se on syönyt jotain sopimatonta ja pentuaikana se pureskeli poikki muun muassa sähköjohdon (joka ei onneksi ollut just sinä päivänä seinässä). Joten jonkinlainen sensuuri ehkä kannattaa olla sen suhteen, mitä suuhunsa laittaa. Mutta ajatus on kaunis! Jos se ei juokse karkuun, syö se!

Positive mental attitude

Jokainen elävä olento on ystävä, kunnes toisin todistetaan – pois lukien ruokalähetit ja postinkuljettajat, jotka saavat koirani kodinpuolustusvietin heräämään. Haluaisin itsekin olla yhtä avoin uusia ihmisiä kohtaan, kuin koirani. Ehkei jokaista vastaantulijaa tarvitse nuolaista, kuten sillä on tapana, mutta tietynlainen uteliaisuus ja kiinnostuneisuus siitä, että hei minkähänlainen tyyppi tää on? Miten se juo kahvinsa ja mikä on sen lempipizza? Toivoisin, että voisin säilyttää sen myös tulevaisuudessa, enkä sulkeutuisi vain omaan kuplaani.

Koiria ei kiinnosta ihonväri, kansalaisuus, uskonto, koulutustausta, pankkitilin saldo eikä seksuaalinen suuntautuminen eikä kyllä oikeastaan mikään muukaan, joka meitä ihmisiä usein tuppaa kiinnostamaan. Niitä kiinnostaa kai lähinnä se, miltä haiset; eli onko sinulla taskussa herkkuja. Omaa koiraani kiinnostaa myös, oletko kiinnostunut leikkimään tai rapsuttamaan mahaa.

Koira makaa viltillä auringonpaisteessa.

Jokainen eläinten kanssa aikaa viettänyt tietää että niillä on ainutlaatuinen tapa elää hetkessä. Niitä ei kiinnosta mitä tapahtui eilen tai mitä tapahtuu ensi viikolla. Ainoastaan sillä on väliä, onko asiat hyvin just nyt. Ihminen ei voi olla tämmöinen, mutta ainakin siitä voi yrittää oppia jotain. Voi yrittää nauttia niistä kaikkein pienimmistä ilon aiheista.

Aina välillä lykästää, ja eteen sattuu hetkiä kun unohtaa kokonaan ajankulun, uutiset ja kaiken ympärillä mölisevän hömpötyksen. Voi vaan nautiskella hetkestä, oli se sitten sekunnin tai tunnin mittainen. Se riittää! Kiitos kaikille ihanille eläinystäville ja ihan erityisesti Irikselle <3

Mitä tehdä korona-aikana kun on tylsää

Vuosi 2020 on loppunut. Kaikkea on tapahtunut, kaikkea on koettu. Nyt on kuitenkin täydellinen mahdollisuus aloittaa uusi vuosi hyvin mielin. Mutta mitä voi tehdä, kun korona jyllää? Monien ainoa vaihtoehto on jäädä kotiin, kun tekemistä ei vain millään keksi. Korona-aika on mitä parasta aikaa oman fyysisen ja henkisen terveyden huomioimiseksi.  

(Lisäideoita löytyy myös postauksista Vinkkejä kesätekemiseen sateella ja Mitä tehdä kesällä kun on tylsää, vaikka ihan kaikkea ei karanteenissa voikkaan tehdä.)

1. Pelaa skribbl.io -peliä kavereidesi kanssa 

Ystävien kanssa ajanvietto on entistä vaikeampaa, but worry not, pelaa kaveriporukan kanssa kotoa käsin! Aloita Meet tai Zoom-puhelu kavereiden kesken, mene sitten nettiin ja etsi skribbl.io-niminen peli. Perusta “Yksityinen Huone” ja kutsu kaverisi mukaan. Pelissä yksi kaveri kerrallaan piirtää jonkun asian, ja muiden tulee arvata, mikä se on. Melkein niin kuin alias, mutta piirtäen netissä. Nopein arvaaja kerää eniten pisteitä ja voittaa! 

Ruutukaappaus Skribbi.io -pelistä, jossa piirretty myrskypilvi ja pelin chat-ikkuna.

Skribbl.io on täydellinen tapa pitää hauskaa kavereiden kanssa jopa kotoa käsin.  

2. Koronavinkit leffasta “Kaksin karkuteillä” 

Tähkäpää on elänyt koko elämänsä kotiinsa teljettynä, hänellä on idea tai pari siitä, mitä kotona voi tehdä. Elokuvassa on myös kokonainen biisi kotiaskareista!

Tässä linkki biisiin ja ideoihin: 

3. Pidä terveydestäsi huolta ja ota kontrolli ruokavaliostasi

Koronarajoitukset voi tarkoittaa lisää vapaa-aikaa. Käytä se tehden tutkimustyötä terveellisestä ruokavaliosta. Lataa Pinterest-sovellus laitteellesi, niin saat helposti haettua hyviä reseptejä ja inspiraatiota itsellesi. Valitse yksi kokeiltava resepti ja kokkaa se seuraavana päivänä. Näin vältyt turhiin sokeripommeihin varautumiselta nälän iskiessä.

PS. Itsensä hemmottelu ”epäterveellisellä ruualla” on tärkeää omalle henkiselle hyvinvoinnille, joten älä ota siitä syyllisyydentunnetta! 

4. Opettele kokkaamaan tai leipomaan 

Nyt kun on aikaa, niin mikset vaikka leipaisisi helppoja pullia? Lähetä luomuksestasi kuva Gordon Ramsaylle arvosteltavaksi Twitterissä!

5. Pidä leffa- tai sarjamaratoni 

Ei korona-ajan pidä olla pelkästään terveellisiä elämäntapoja täynnä! Hemmottele itseäsi ja saavuta suurimmat unelmasi sohvaperunuudesta!

Tämän hetkisiä huippusarjoja ovat muun muassa:
– The Mandalorian
– Emily in Paris
– The Queen’s Gambit
– The Crown.

Oma ehdoton suosikki sarja on Alice in Borderland. Huomaa, että näiden sarjojen ikäsuositus on 16+.

Iso ja valoisa Disney-linna Tokiosta, jossa paljon torneja.

Olisiko Tokyo Disneyland seuraava unelmakohteesi? Kuva: Lilian Pulli 

6. Suunnittele unelmamatka koronan jälkeiselle ajalle 

Maat ympäri maapalloa ovat sulkeneet rajansa koronan leviämisen ehkäisyksi. Monien matkasuunnitelmat ovat jääneet toteuttamatta. Koronakuukausina on kuitenkin aikaa suunnitella unelmiesi matkaa niin, että pääset aloittamaan matkustamisen parhaimmalla tavalla rajojen avautuessa ja koronan väistyessä.

7. Käy lenkeillä tai treenaa kotona

Saattaa kuulostaa tylsältä, mutta etsi kivoja paikkoja kävelyä varten! Pellot, meren- ja järvenrannat, puistot jne. Ulkona lenkkeily voi turvavälien kanssa olla myös hyvä tapa tavata tuttuja tai ottaa oma koira mukaan. Jos lenkit ei kiinnosta, etsi netistä itsellesi kiva treeniohjelma ja treenaa vatsalihaksesi tikkiin! 

8. Opettele uusia taitoja 

Kaikilla on niitä asioita mitä haluaisi oppia tekemään, mutta on lykännyt kaikin voimin. Nyt on aikaa!

9. Nuku ja juo vettä 

Nuku ainakin 7-8 joka päivä, niin pidät energiatasostasi sekä terveydestäsi huolta ja jaksat etätyöt paremmin. Päikkärit ovat myös monien päivän kohokohta, varsinkin heti etäkoulun tai työpäivän päätteeksi. Muista myös juoda noin 2 litraa vettä päivässä niin pidät päänsäryn loitolla.

10. KonMarita 

Marie Kondōn tunnettu KonMari-järjestelymenetelmä on tapa helpottaa kodissa olevaa tavaroiden tungosta. Käy kotisi, tavarasi ja vaatteesi läpi KonMarin keinoin! Löydät kirjan kirjastosta. Muista myös, että turhat tavarat voi viedä kirppikselle, kierrätykseen tai apua tarvitseville.

11. Hemmottele itseäsi

Testaa uutta hiustyyliä, aloita uusi ihonhoitorutiini apteekista löytyvien ihonhoitotuotteiden kanssa, osta itsellesi taivaallisen tuoksuista suihkusaippuaa ja shampoota/hoitoainetta, käy kylvyssä… the list goes on!

12. Back to square one

Palaa vanhoihin hyviin hauskanpidon tapoihin. Ota lautapelit ja palapelit esiin, tai aloita maalaaminen.

13. Lue 

Netissä on suurempi valikoima luettavia kirjoja sekä audiokirjoja kuin ikinä ennen. Lue hyviä kirjoja, myös eri kielillä.

Omat kirjavinkkini ovat tässä: 
Yuval Noah Harari: Homo Sapiens / Homo Deus / 21 oppituntia maailman tilasta
Stephen Hawking: Lyhyet vastaukset suuriin kysymyksiin
Erin Morgenstern: Yösirkus
Piia Leino: Taivas
Agatha Christie: Eikä yksikään pelastunut

14. Tee virtuaalitaidetta 

Anna jonkin kuntoilusovelluksen seurata liikkeitäsi. Laita karttasovellus päälle ja tee taidetta kartalle. Sun kävelyreittisi toimii siveltimenä. Haasta kaverisi kisaan ja järjestäkää äänestys Instagramissa. Miten sun täytyy kulkea, jotta saat piirrettyä pallon, kissan, jäniksen tai vaikka muumin?

Karttasovelluksen GPS-seurannan avulla piirretty kuvio, joka näyttää melkein pikkumyyltä.
Arvoitus: kuka muumilaakson askukas olen?

15. Perusta kotispa 

Nyt on aika laittaa all in, perusta kotispa ja uudista itsesi läpikotaisin uutta aikaa varten! Kutsu kaverit yhteiseen saunailtaan, tai ehkäpä voisit hemmotella itseäsi tuoksujen täyteisellä kylvyllä kynttilöiden valossa. Etsi kaapista säästelemäsi kylpypommi, nyt on hyvä aika käyttää se.

+ Lumibonus: Lähde pulkkamäkeen – kuka teistä liukuu pisimmälle?

++ Keksi vaikeita kysymyksiä ja kysy ne BuenoTalkin Kysy/Fråga -palstalla

Kiusaamisen sivulliset mädät omenat

Kuvasimme Mikaelin kanssa uutta videota aiheesta kiusaaminen. Tarkemmin vastasimme kysmykseen kuinka kiusaamista voi ehkäistä. Kesken videon kuvausten mieleeni juolahti vanha muistonriesa kiusaamisesta, joka aina tietyin aikavälein palaa minua häiritsemään. Päätin kertoa asiasta videolla ja tunteisiinhan se meni.

Tästä kyseisestä keissistä on nyt 19 vuotta ja silti se vaivaa minua yllättävänkin usein. Uskaltaisin väittää, että melko monella on samanlaisia ajatuksia ja katumuksia mitä minullakin on. Kyse on siitä, että en tehnyt yhtään mitään. Toivon, että tästä blogista voisi olla edes jollekin hyötyä ja mahdollisesti muuttaisi ne pelkät ajatukset, (joita meillä useimmilla on), myös teoiksi. Kiusaaminen, kun on aika paskamainen asia.

19 vuotta sitten olin seitsemännellä luokalla, ja about juuri näihin aikoihin, hieman ennen joulua, tämä tapahtuikin. Tuolloin rinnakkaisluokallani oli yksi poika, joka oli 13-vuotiaaksi ihan valtavan kokoinen. Ison kokonsa takia hänet otettiin silmätikuksi vanhempien kiusaajien toimesta.

Kävelimme ruokasaliin yhdessä, meitä oli siinä ehkä 5–6 pientä seiskaluokkalaista, kun yhdeksännen luokan pahin kiusaaja tuli paikalle mukanaan pari kätyriään. Eli niitä, jotka ei tee mitään muuta kuin höhöttää sen pääkiusaajan jutuille, mutta ovat ihan yhtä syyllisiä hyväksymällä ja tukemalla tämän kiusaamisen kaataen lisää bensaa kiusaajan liekkeihin. Kuin Harry Potterista tutut Crabbe ja Goyle.

Harry potter hahmot Malfoy, Crabbe ja Goyle seisovat kiusaajan näköisenä mustiin hienoihin takkeihin pukeutuneena.
WARNER BROS.

Tarinan Malfoy tuli sitten tämän ison pojan luokse, haukkui “rumaksi-läskiksi-hinttariksi” ja löi ihan täysiä häneltä ilmat pihalle. Melko välittömästi tuon jälkeen he poistuivat paikalta nauraen. Muistan hyvin ilmeen tämän kiusaajan kasvoilla, kuinka hän ylpeästi katsoi kätyreitään hakien heiltä egonsa pönkitystä. Kaikki vaan katsoivat vierestä.

Heti tilanteen jälkeen, ellei osittain jo sen aikana, luikkivat tiehensä myös kaikki seiskaluokkalaiset. Poislukien hän, jota oli juuri nöyryytetty ja hakattu sekä minä.

Sait just turpiisi, onko kaikki hyvin?

Muistan sen avuttomuuden tunteen niin hyvin. Olisin halunnut tehdä siinä tilanteessa jo jotain, mutta mitä? Olin kolme päätä kiusaajaa lyhyempi. En uskaltanut. Kun kaikki olivat poistuneet ja olin tuplavarmistanut, ettei pahikset ole enää palaamassa, kysyin viimein pojalta, kun hän hengitti raskaasti siinä lattialla käytävän kaappeja vastaan itkien: “Onko kaikki hyvin?”

Olipa typerä kysymys tuossa tilanteessa! Ei tietenkään ollut kaikki hyvin. Hän kuitenkin vastasi että oli, ja minä hölmönä vielä ostin tämän. Ajattelin, että se teko riitti multa, ja poistuin myös paikalta…

Se ei ollut varmasti viimeinen kerta, kun tällaista hänelle tapahtui. Voin vaan kuvitella mitä kaikkea muuta se henkilö koki! Tuosta olisi pitänyt kertoa joka ikiselle aikuiselle ja niin monta kertaa, että varmasti joku olisi auttanut tätä poikaa. Tiedän kuitenkin, ettei kukaan kertonut, eikä poikaa näin ollen autettu.

Me oltiin kaikki syyllisiä, kun ei autettu sitä poikaa.

Ei autettu siinä tilanteessa, eikä jälkeenpäin. Sillä ettei me tehty yhtään mitään, me hyväksyimme kaikki tämän tapahtuman, ja myös kaikki tulevat. Tekemättä mitään me kaikki annoimme kiusaajalle viestin, että hänen käytös on ok nyt ja jatkossa. Tämä oli todella huonosti hoidettu tilanne, ja tänä päivänä antaisin ison läpsäisyn pikku-Seballe ja käskisin toiminaan paremmin. Ikävä kyllä se on nyt liian myöhäistä.

Kiusaaminen ei ole mitään ilman yleisöään

Paljon on otsikoissa taas puhuttu kiusaamisesta. Tämähän ei ole mitenkään uusi ilmiö. Uutta ehkä kuitenkin on se, että kiusaamista tapahtuu yhä mitä useimmilla alustoilla. Usein kiusaamistilanteet kuvataan ja niitä jaetaan eri palvelujen kautta. Jos tätä miettii klassisen kiusaamistilanteen kautta, niin sehän on melko loogista.

Harvemmin kiusaamista nimittäin tapahtuu pelkän kiusaajan ja kiusatun välillä, vaan siinä on aina mukana ne sivulliset, yleisö. Kiusattu alistetaan, ja olennainen osa tässä traagisessa tapahtumassa on, että muut näkevät sen ja kiusaaja yrittää tällä nostaa omaa asemaansa. Muut antavat kiusaajalle voimaa jatkaa. Mitä rokkitähti olisikaan ilman yleisöään?

Harmaasävyinen kuva suuresta stadionin katsomosta, jossa muutama tuoli on sinisen värisiä.
PSST… ONKO SINULLA JOKU KIUSAAMISEEN LIITTYVÄ KYSYMYS? KYSY MEILTÄ TÄÄLTÄ ANONYYMINA! KATSO SAMALLA VASTAUKSEMME AIEMMIN ESITETTYIHIN KYSYMYKSIIN.

Sivulliset ovatkin siis melko oleellisessa roolissa. Jos heitä ei olisi siinä, ei kiusaamista tapahtuisi, ainakaan samassa skaalassa. Kiusaaja ei saisi tilanteesta samalla tavalla irti, kun kukaan ei ole hänen tekemisiään buustaamassa. Ne, jotka näitä kiusaamistilanteita katselee snäpissä ja muualla, ovat yhtä syyllisiä kuin kiusaaja.

Jos videoitu kiusaamistilanne saa valtavan määrän näyttöjä, viestii tämä juuri sitä, että jengi hyväksyy tämän. Ihan kuten minä ja ne muut seiskaluokkalaiset hyväksyttiin 19 vuotta sitten tekemällä ei-mitään.

On ihan turha puolustella omaa tekemättömyyttään sillä ajatuksella, että tämä oli varmaan viimeinen kerta. Paskat on! Se kiusaaminen jatkuu kunnes joku sen lopettaa.

Lopeta se, ennen kuin se edes alkaa

Mitä ihan jokainen voi tehdä on, että kiusaamista tai loukkaavaa kohtelua ei hyväksy missään muodossa omassa käyttäytymisessään ja puheissaan. Kiusaamisen polttoaineena toimii ilmapiiri, jossa muiden loukkaaminen tai toista halventava puhetapa sallitaan. Kun näitä selkeästi ei hyväksy, syntyy uusia tilanteita myös harvemmin.

Jos törmäät somessa kiusaamiseen, ilmianna se samantien. Älä katso näitä. Älä anna niille näyttökertoja! Tee selväksi, ettet sinä hyväksy kiusaamista. Kerro aina näistä tilanteista aikuisille, kavereille, sisaruksille ja puolitutuille. Levitä tietoa, jotta kiusattu saa apua ja kiusaaja joutuu ahtaalle. Mitä useampi näin tekee, sitä vähemmän uusia tilanteita syntyy. Älä anna kiusaajalle mitään syytä jatkaa kiusaamistaan.

Taas meni tunteisiin. Argh.

– Seba

Rajoja rikkovat opiskelijaperinteet

Somevaikuttaja Natalia Salmela nosti marraskuun lopussa keskusteluun naisiin kohdistuvan asiattoman käytöksen muutamissa teekkarijärjestöissä. Monet ovat osallistuneet keskusteluun kertomalla vuosien mittaan tapahtuneista tilanteista niin sosiaalisessa mediassa kuin mm. Ylen tekemän jutun kommenttipalstalla.

Natalia Salmelan Instagram-tilin kohokohdassa Naisviha löytyy esimerkkejä asiattomasta käytöksestä.
Natalia Salmelan Instagram-tilin kohokohdassa Naisviha löytyy esimerkkejä asiattomasta käytöksestä.

Myös ylioppilaskunnat ja muut opiskelijajärjestöt ovat ottaneet asiaan kantaa. On hienoa, että ihmiset haluavat jakaa kokemuksiaan ja niistä käydään pääasiassa asiallista keskustelua. Itse keskustelun aihe on monelle vaikea ja surullinen. Monet ovat kommentoineet, ”vieläkö tätä tapahtuu”?

Opiskelijayhdistykset ovat itsenäisiä, korkeakouluista riippumattomia toimijoita. Se millaiset perinteet ja kulttuurit näiden toimijoiden tapahtumiin muodostuu, on jäsentensä ja menneiden vuosien summa, mikäli toiminnan pelisääntöjä ei pysähdytä tarkastelemaan kriittisesti. Tähän riittää syitä, sillä kyseessä on korkeakoulu- ja opiskelijayhteisö.

Merkittävä osa tästä tutustumisesta tapahtuu opiskelijajärjestöjen ja -tuutoreiden järjestämässä vapaa-ajan toiminnassa. Uusien opiskelijoiden tullessa mukaan yhteisöön, he ovat lähtökohtaisesti innoissaan uudesta elämänvaiheesta, ja odottavat innolla tutustumista uusiin ihmisiin.

Psst… Onko sinulla joku päihteisiin liittyvä kysymys? Kysy meiltä täältä anonyymina! Katso samalla vastauksemme aiemmin esitettyihin kysymyksiin.

Osa meistä rakastaa yllätyksiä, mutta ani harva tapahtumia, joiden sisältö on mysteeri ja voi sisältää nöyryyttäviä elementtejä. Moni opiskelija jättää osallistumatta ”mysteerikastajaisiin” jo pelkän konseptin perusteella. Kerron teille salaisuuden: tapahtumaan/toimintaan on helppo ja mukava osallistua, kun on etukäteen tiedossa, millaisesta tilaisuudesta on kyse. Näin on mahdollista päätellä, onko toiminta kiinnostavaa juuri minulle.

Väitän, että meistä kaikki on joskus ollut tilanteessa, jossa on kannustettu tekemään jotain, mitä ei haluaisi. Osalle kokemus on voinut olla itsensä ylittämistä ja toiselle traumaattinen kokemus. Tässä piilee jutun ydin, emme voi tietää reaktiota etukäteen.

Parhaat vinkit opiskelijatapahtuman järjestämiseen

Järjestäessäsi tapaamista/tapahtumaa kerro millaiset toimintatavat eli pelisäännöt koskevat toimintaa. Kerro millaisesta tilaisuudesta on kyse, ja keneltä saa apua mahdollisissa ongelmatilanteissa.

Mahdollisuuksien mukaan kysy osallistujilta etukäteen, mitä he toivovat toiminnalta. Jos toiminnan tavoitteena on toisiin tutustuminen ohjatusti, suunnittele, miten tämä tehdään keskustelun keinoin. Pareittain tai pienryhmissä, ryhmien kokoonpanoa ohjatusti vaihdellen. Tutustumisen ei tarvita ponileikkiä, riisuuntumista, piimää, hassuja asuja, raakoja kanamunia tai benjihyppyä. Älä syytä holitonta, herkkää, tai ryhmätoimintaa pelkäävää ”valittajaksi” tai ”ilonpilaajaksi”, vaan pohdi miten kaikkien on mahdollisimman helppo osallistua.

Opiskelijaperinteet haalarissa: merkkejä, joissa lukee esimerkiksi varo darraa, sidukatti, miten meni niinku omasta mielestä.

Kyllä bilettää ja hassutella saa, kunhan on tehty selväksi, että toimintaan ei kuulu painostaminen tai epäasiallinen käytös. Humalaa ei saisi koskaan käyttää oikeutuksena huonolle käytökselle. Jos näin tehdään, siirretään vastuu omasta toiminnasta humalalle, kun oikeasti olisi aika katsoa peiliin.

Asiattomista opiskelijaperinteistä on kyettävä luopumaan. Hyvä hetki pysähtyä tutkiskelemaan perinteiden päiväystä on, kun niistä annetaan kielteistä palautetta. Virhearvioiden tekeminen tapahtumia järjestäessä on inhimillistä, mutta opiskelijoiden kaltoinkohtelu perinteeksi kutsumalla ei ole sitä. Itse asiassa se pilaa mainioiden opiskelijaperinteiden ja -toiminnan maineen.

Ratkaisuja korkeakouluille ja opiskelijajärjestöille:

  1. Päivitä viesti ja tee pelisäännöt. Tehkää esimerkiksi huoneentaulu, joka kokoaa oleellisimmat toimintatavat. Esimerkin löydät KUPLA-hankeen sivuilta. Jos haluatte paneutua aiheeseen tarkemmin, tarkasta esimerkiksi opiskelijoiden päihdeohjelma, järjestyssäännöt sekä, yhdenvertaisuus- ja saavutettavuusohjelma.
  2. Kouluttaudu, ja järjestä koulutuksia yhteisöllesi edellä mainituista teemoista vähintään vuosittain. Valmiit koulutusmallit tuutoreiden ja opiskelijajärjestötoimijoiden kouluttamiseen löydät KUPLA-hankkeen sivuilta.
  3. Puhu ja viesti yhdenvertaisista toimintatavoista kursseilla, käytäväkeskusteluissa, etä/läsnäseminaareissa, tapahtumissa jne.
  4. Ota vastaan toiminnasta saatu palaute
  5. Osoita että palaute on johtanut toimenpiteisiin
  6. Puutu aina huonoon ja asiattomaan käytökseen (jokaisen velvollisuus) ja ilmoita siitä myös tapahtuman/tapaamisen järjestäjälle

Emmi Lehtinen
Koulutussuunnittelija
EHYT ry, KUPLA-hanke

Miksi jotkut ihmiset on ihan sekaisin ostarilla tai metrossa?

Päihteiden käyttöä koskevissa kotimaisissa ja kansainvälisissä tutkimuksissa ollaan yhä useammin kiinnostuneita siitä, miten käytön aiheuttamat haitat vaikuttavat muihin ihmisiin. Niissä on kysytty muun muassa vastaajien kokemuksia päihtyneiden ihmisten aiheuttamista haitoista julkisilla paikoilla – esimerkiksi peloista, ahdistelusta ja erilaisesta muusta fyysisestä tai psyykkisestä häirinnästä.

Saatujen tulosten perusteella yli miljoona suomalaista pelkää päihtyneitä ja lähes yhtä moni on joutunut päihtyneen ahdistelemaksi. Vielä suurempaa määrää on häirinnyt päihteiden käytön aiheuttama roskaaminen ja muu epäsiisteys. Kun tuloksia on vertailtu muihin Pohjoismaihin, Suomessa päihtyneiden pelkääminen on ollut yleisempää kuin muualla.

Kaksi nuorta istuvat ostoskeskuksen lattialla.
Vaikka asumme samassa kaupungissa, koemme sen hyvin eri tavoin. Mutta se on kuitenkin meidän #kaikkienkaupunki.

Nuorten keskuudessa, 15-29-vuotiailla, haittakokemuksia on enemmän kuin vanhemmissa ikäryhmissä. Esimerkiksi melkein puolet, 44 prosenttia, nuorista naisista on kertonut joutuneensa päihtyneen ahdistelun ja kiusaamisen kohteeksi melko usein. Hyvin suurta osaa nuoria häiritsevät myös päihtyneiden oksentelu, virtsaaminen ja roskaaminen, ja tässä ei ole suuria eroja sukupuolten välillä. Häirintä voi olla myös haukkumista ja solvaamista, ja joskus vastanneisiin nuoriin on käyty jopa käsiksi.

Miksi ihmiset ovat päihtyneinä kaduilla?

Joskus kyse on vaan hieman pitkäksi venähtäneestä juhlinnasta, ja ihminen luultavasti katuu huonoa käytöstään seuraavana päivänä. Toisaalta, suomalaiseen päihdekulttuuriin on perinteisesti kuulunut vahva humalajuominen, joka sallii erilaisen mokailun ja jopa huonon käytöksen.

Meillä humalajuomiseen jopa rohkaistaan erilaisilla yhteisillä rituaaleilla, kun taas käytön hillitsemiseen ei ole vastaavia sosiaalisia normeja. Tämä taas lisää todennäköisyyttä, että päihteiden käyttö riistäytyy myös sivullisia häiritseväksi käytöksi.

Syy, miksi asialle ei tehdä mitään, on tässä tapauksessa siis se, että olemme tottuneet tällaisiin haittoihin ja jopa ymmärrämme niitä: ”jokaisella menee joskus yli”. Tämä voi selittää myös sitä, miksi nuoret kokevat enemmän haittoja kuin vanhemmat ikäryhmät: heille vastaavaa tottumusta ei ole vielä muodostunut. Ja tietenkin hyvä niin.

Hyvin suuri osa julkisilla paikoilla tapahtuvasta häiritsevästä päihteiden käytöstä liittyy kuitenkin johonkin aivan muuhun kuin satunnaiseen juhlimiseen. Näillä ihmisillä päihteidenkäyttö ei ole enää hallinnassa, ja seurauksena on voinut olla opiskelu- tai työpaikan tai jopa asunnon menettäminen.

Ihmisillä ei ole enää ehkä muita paikkoja viettää aikaa kuin katu tai muut julkiset tilat, ja tällöin päihteiden käyttökin tapahtuu näissä paikoissa. Hallinnan mentyä on myös hyvin vaikea pitää enää huolta itsestä, muista ja ympäristöstä.

Miksi asialle ei tehdä mitään?

Päihderiippuvuus (alkoholi tai huume) on itse asiassa diagnosoitu riippuvuussairaus, joille on ominaista päihteen jatkuva, usein toistuva tai pakonomainen käyttö riippumatta käytön aiheuttamista sosiaalisista tai terveydellisistä haitoista.

Riippuvuus voi olla fysiologinen, jolloin ihmisellä ilmenee päihteen käytön lopettamisen jälkeisinä päivinä eriasteisia ja usein hyvin voimakkaita vieroitusoireita. Niin sanottu vieroitusoireyhtymä saa henkilön usein jatkamaan päihteiden haitallista käyttöä, jonka seurauksena vieroitusoireet saattavat olla entistä pahemmat. Noidankehä on valmis.

Ihmiselle saattaa kehittyä myös psykologinen riippuvuus, jolloin päihteiden käyttö on tapa paeta esimerkiksi ahdistus- tai masennusoireita tai merkityksettömyyden tunteita. Surullista tässä on se, että nämä tunnetilat väistyvät vain hetkellisesti ja pidemmällä aikavälillä päihteiden käyttö vain pahentaa näitä tunteita. Käyttöä voi olla kuitenkin enää vaikea lopettaa, koska riippuvuus on syntynyt.

Osalla päihteiden käyttö on alkanut jo hyvin nuorena, ja malli käyttöön on opittu ehkä vanhemmilta ja jopa isovanhemmilta. Tutkimuksissa puhutaan huono-osaisuuden ylisukupolvisuudesta, jonka seurauksena esimerkiksi vanhempien ongelmallinen päihteiden käyttö ja muut siihen liittyvät ongelmat voivat siirtyä heidän lapsilleen.

Esimerkiksi, kun tutkimuksissa on haastateltu kaduilla päihtyneinä olevia ihmisiä, niissä on tullut ilmi, ettei osa ole koskaan elänyt ns. normaalia elämää. Koulut ovat saattaneet jäädä peruskouluun tai jopa kesken eikä ihmisillä ole minkäänlaisia suunnitelmia tulevaisuudelleen. Vanhemmat eivät pysty auttamaan, koska heillä ongelmat voivat olla vielä pahemmat.

Miksei heitä auteta?

Päihdeongelmat ja niiden hallinta ovat askarruttaneet tutkijoita, viranomaisia ja päättäjiä koko Suomen itsenäisyyden ajan ja sitä ennenkin. Eri aikoina on ollut ollut myös erilaisia keinoja hallita ongelmia.

Vuosina 1919-1937 Suomessa oli esimerkiksi kieltolaki, joka kielsi alkoholipitoisten aineiden nauttimisen, valmistuksen, maahantuonnin, myynnin, kuljetuksen, anniskelun ja varastossapidon muissa kuin lääkinnällisissä, tieteellisissä tai teknillisissä tarkoituksissa.

Tarkoituksena oli raitistaa koko Suomi, mutta lain vaikutus oli lopulta täysin päinvastainen. Salakuljettajat toivat ulkomailta Suomeen ennennäkemättömät määrät ulkomaista alkoholia, ja alkoholin juominen jatkui ja jopa lisääntyi. Myös rikollisuuden ja muiden haittojen määrä kasvoi rajusti.

Se, miltä kaupunkimme näyttää, riippuu mistä näkökulmasta me sitä katsomme. Mutta se on kuitenkin meidän #kaikkienkaupunki.

Kieltolain jälkeen ongelmiin pyrittiin vastaamaan kiristämällä päihteitä ongelmallisesti käyttävien yhteiskunnallista kontrollia. Käyttö nähtiin moraalisena paheena ja huonona käytöksenä, ja ihmisiä saatettiin laittaa pitkäksikin aikaa erilaisiin työlaitoksiin tavoitteena lopettaa päihteiden käyttö ns. pakolla. Näin ei useinkaan kuitenkaan käynyt vaan päästyään ulos laitoksista ihmiset jatkoivat ongelmallista käyttöään ja elämäntapaansa.

1960-luvun aikana kaupunkien metsiin tai muilla joutomaille muodostui alkoholistien hökkelikyliä, joilla ihmiset elivät täysin yhteiskunnan ulkopuolella ja kärsivät erittäin vakavista ongelmista. Tässä joukossa oli muun maussa sodassa rintamalla olleita veteraaneja. Osa oli muuttanut maaseudulta kaupunkiin työn perässä, mutta jääneet pian työttömiksi.

1960-luvun aikana herättiin kontrolli- ja pakkokeinojen käytön liiallisuuteen ja niitä ryhdyttiin kyseenalaistamaan ihmisoikeuksia ja -arvoa alentavina. Myös käsitys päihdeongelmasta asiana, johon yksilö tarvitsi apua ja tukea, vahvistui.

Vuodesta 1987 lähtien Suomessa on korostettu päihdeongelmien hoitoa. Pakon ja laitoksiin laittamisen sijasta on haluttu korostaa hoidon vapaaehtoisuutta. Tällä hetkellä Suomessa on tarjolla erilaisia päihdehoidon muotoja, joissa saa apua päihdeongelman hoitoon ja hallintaan.

Ongelma on kuitenkin se, että näihin paikkoihin ei ole aina helppo päästä. Esimerkiksi ensin hoidon tarvetta arvioidaan ja sitten pitää jonottaa vapaana olevaan hoitopaikkaan. Tässä voi mennä kuukausia, ja monet luovuttavat.

Riippuvuus myös uusiutuu usein ja hoitoa tarvittaisiin enemmän kuin yhden kerran. Tähän ei kuitenkaan aina löydy rahaa. Esimerkiksi kuukausi päihdekuntoutuslaitoksessa maksaa noin 6 000 euroa. Osalla on muitakin ongelmia kuin päihteet, ja jos niihin ei saa apua, niin päihdeongelmakin uusiutuu helposti. Päihdeongelmaa onkin kutsuttu ilkeäksi ongelmaksi, johon ei löydy helppoja ratkaisuja.

Pitääkö ongelmia vain sietää?

Huonoa käytöstä ja ahdistelua ei tarvitse hyväksyä, mutta joskus asioita pitää sietää, sillä asia ei ole aina sinun eikä välttämättä häiriötä aiheuttavankaan kontrollissa. Varsinkin vakavista päihdeongelmista kärsivien, joita näkee juuri ostareilla ja muilla julkisilla paikoilla, tilanne on vaikea, ja liiallinen kontrolli, paheksunta ynnä muu vain lisää heidän ulkopuolisuuden tunnettaan. Asian tiedostaminen voi kuitenkin auttaa oman sietokyvyn ja ymmärryksen kasvattamisessa.

Henkilön jalat rullaportaissa.
Monia pelottaa ja häiritsee julkisissa tiloissa näkyvä päihteiden käyttö. Harva viettää aikaa päihtyneenä kadulla kuitenkaan huvikseen. Kaupungin asukkaat voivat olla erilaisia, mutta olemme kaikki yhtä tärkeitä. #kaikkienkaupunki. Lue lisää: www.kaikkienkaupunki.fi

Se, mihin voimme vaikuttaa, on, miten yhteiskunnassa hallitaan päihdeongelmia. Esimerkiksi jos haluat, että kadulla olevat päihdeongelmista kärsivät ihmiset saisivat enemmän apua, kannattaa äänestää poliitikkoja, jotka ohjaisivat rahaa ja verovaroja päihde- ja mielenterveyspalveluihin, syrjäytymisen ehkäisyyn tai lasten ja nuorten ja heidän perheittensä tukemiseen. Sama pätee myös, jos haluat turvallisemman ja viihtyisämmän kaupungin.

Usein järjestyshäiriöitä ratkomaan tai taltuttamaan halutaan esimerkiksi poliisi tai vartija. Tällainen valvonta ei kuitenkaan ratkaise ongelmia kuin korkeintaan väliaikaisesti. Ongelma saattaa myös siirtyä toiseen kohtaan kaupunkia. Se ei siis häiritse ehkä enää sinua, mutta muita.

Sen sijaan, kaupungin tekeminen eläväksi ja viihtyisäksi esimerkiksi penkein, istutuksin ja erilaisia tapahtumia voi vaikuttaa myös kadulla olevien ihmisten käytökseen. Apua voi ohjata myös kadulle erilaisin jalkautuvan ja etsivän työn keinoin.

Riikka Perälä
asiantuntija
Ehkäisevän päihdetyön järjestöverkosto

Erityisalaani on huumepolitiikka, huumetyö ja haittojen vähentäminen.