Kun rehtori tuli käymään bileissä

Kotibileet olivat yläasteella joka viikonlopun kohokohta. Kenellä, milloin, missä. Koko viikko odotettiin bileitä. Mitä isommat kemut, sitä tärkeämpää oli päästä paikalle. Aina kekkerit eivät päättyneet suunnitellusti, kun poliisi tuli paikalle, mutta voisin sanoa, että olen aina saanut uusia kavereita juhlista, edes yhdeksi illaksi.  

Muistan, kun järkkäsin omat kätybileeni sinä kesänä, kun siirryin 9-luokalle. Käty meinaa siis kämppä tyhjä. Vanhempani olivat lähdössä viikonlopuksi pois ja sain suostuteltua kaikki sisarukseni suunnitelmaan. Ehto oli, että veljeni jäisi paikalle ja se oli ihan okei minulle, oltiin ja ollaan nimittäin hyviä kavereita. Pläänättiin listaa kavereideni kanssa ketä bileisiin tulee ja olin saanut siskoiltani käskyn että 35 henkilöä on maksimi. Tietenkin ensin listasin kaikki parhaat kaverini ja heidän kumppaninsa ja muut tunnetut tyypit. Loppujen lopuksi listalla oli noin 45 henkilöä, joka oli tietenkin liikaa (huomaa että olin kutsunut porukkaa muilta paikkakunnilta kuin vain omastani. Halusin että kekkereissä ei tulisi tylsää ja kutsuin siis kaikkia kavereitani ja myös puolituttuja muutaman…) 

Vihdoin koitti viikonloppu ja pääpäivä. Se päivä, kun minä pidän bileet, joista koko paikkakunta on kuullut. Kutsuni jälkeen lisää pyyntöjä päästä bileisiini oli sadellut snapchattiin. Tietenkin olin suostunut muutaman henkilön pyyntöön. He olivat sellaisia henkilöitä, joita ei tunne, mutta tietää ja oli iso juttu silloin, että he tiesivät minut. Kaverini olivat jo aikaisin meillä ja laitettiin ns. “kauhukattilaa” valmiiksi. Tämä kattila oli iso vaikuttaja iltaan. Muistan että sekoitettiin sinne kaiken maailman alkoholilitkuja sekaisin ja noin kolme pullollista Spriteä. Huhhuh.   

Ilta sujui hyvin. Porukalla oli hauskaa, mulla oli hauskaa. Pelattiin beerbongia, jotkut heittivät volttia nurtsilla, musa pauhasi, jotkut kävivät uimassa ja kauhukattila tyhjeni. Tupa alkoi olla täynnä ja oli tullut jo hieman kutsumatonta porukkaa. Se ei kuitenkaan haitannut, koska osattiin käyttäytyä… jotenkin. Muutamia tyyppejä jouduin kuitenkin käännyttämään pihalta pois… muistan että yksi tyttö yritti livahtaa mukaan bileisiin, mutta juoksin sisäkautta kiertäen ovelle vastaan, jotta hän ei päässyt sisään… ilme oli juoksun arvoinen. 

Kauhukattila oli tehnyt tepposia minullekin ja hiprakka oli jo ohitettu. Olin hieman aikaisemmin suostunut siihen, että yhden tytön poikaystävä tulee sopimaan riitaa sillä ehdolla, että hän tulee yksin. Tämä poikaystävä nimittäin kuului sellaiseen pahamaiseen porukkaan paikkakunnaltani. Kappas kummaa noin puolentunnin päästä tämä kyseinen porukka oli kotiovellani. Heidän häätämisessään meni tunteja, enkä edes vitsaile. Sain heidät ulos talosta ja pihalta, mutta he aina palasivat takaisin. Porukkaa oli ihan liikaa jo muutenkin ja aloin kadottaa kontrolliani vieraisiin. En saanut asiaa hallintaani ennen tiettyä tapahtumaa, jonka muistan vieläkin selvästi (vaikka en itse ollutkaan). 

Seisoskelin takapihallani ja koitin hommata osaa ihmisistä sisälle ja heittämään röökit ja muut puuhat narikkaan. Oloni oli tässä vaiheessa jo aika sekava, en kuitenkaan vetänyt överejä illan aikana. Kauhukattilalla oli kummallinen vaikutus jokaiseen, joka sitä joi. Hetken oli ihan normaali olo ja sitten naps olit kännissä, jos otit lasillisen sitä. Kuulin tutun äänen takanani ja käännyin katsomaan, kuka se oikein on. Sydämeni hypähti hetkeksi kurkkuuni, kun huomasin että edessäni seisoo naapurissa asuva kouluni rehtori. Voi vittu, nyt ollaan kusessa. Tervehdin rehtoria ihan muina miehinä ja koitin välttää horjahtelua. Juttelimme rehtorin kanssa tilanteesta talossani kuin kaksi työkaveria, jotka törmäävät ostoksilla.

Asia on varmaan jäänyt mieleeni niin hyvin, kun järkytys oli suuri ja pieni shokki syntyi. Taisivat muutkin vieraat hieman ihmetellä rehtorin ilmaantumista, kun häipyivät heti hänen käskystään. Tietenkin sitten porukan lähdettyä kiitin rehtoria… tilanne oli lähellä eskaloitua, enkä sitä yksin olisi saanut hoidettua. Tietenkin tässä vaiheessa naapurini olivat jo soittaneet vanhemmilleni ja vanhempani minulle. Vihaisia he olivat, mutta suurimmaksi osaksi vain huolissaan.  

Osa porukasta oli jäänyt vielä meille, lähinnä läheisimpiä ystäviä, yökyläilijöitä ja muita kivoja tyyppejä. Tilattiin pizza ja syötiin yläkerran sohvalla kaikki yhdessä. Ilta meni loppujen lopuksi ihan mukavissa merkeissä muutamia oksenteluja lukuun ottamatta. Nyt kun mietin tapahtumia tuosta kyseisestä illasta niin huhhuh, mikä meno oli. Olen kuullut, että joku meinasi käydä kusemassa altaaseemme ja joku meinasi alkaa riehua vaahtosammuttimella.  

Bileitten seuraavana aamuna hengailin kavereiden kanssa ja he tarjosivat siivoamisapua, mutta kieltäydyin, koska vastuu oli minun. Yksin sitten kavereiden lähdettyä aloin keräillä tölkkejä ja muita roskia, löysin jopa tamponin keittiön pöydän alta (onneksi sitä ei ollut käytetty, huh). En kadu sitä, että pidin kätybileeni. Se oli opettava kokemus. Nyt tiedän miksi en halua pitää niitä; liikaa ihmisiä, tavaroita menee rikki, hirveä siivous jälkeenpäin, siitä voi joutua ongelmiin, yms. Minun kohdallani kävi onni, että naapurini huomauttivat melusta vain minulle ja vanhemmilleni eivätkä soittaneet heti ensimmäisenä paikalle poliiseja. Seuraavalla kerralla jos pidän kätybileitä, aion kutsua vain läheisimmät kaverini ja nauttia heidän seurastaan ilman ulkopuolisia. 

6 vinkkiä miten mokata kesätyöhaussa

Jokaiselle nuorelle ajankohtainen asia: KESÄTYÖT! En ole varmasti ainut, jolle on useampana vuonna käynyt niin, että olen huhtikuussa havahtunut ajatukseen, että niitä kesätöitä olisi varmaan pitänyt jo hakea? Onnekseni olen joka vuosi töitä saanut, mutta niiden saaminen ei todellakaan ole itsestäänselvyys.

Kesätyö ei aina ole se ajattelemasi unelmatyösi. Työ ei välttämättä ole juuri sitä mitä kesähelteillä haluaisit tehdä, kun ystävät ovat rannalla uimassa. On kuitenkin hyvä muistaa, että se on ainoastaan positiivista kokemusta sinulle! Siitä voi olla paljon hyötyä tulevaisuuden työnhaussa ja onhan se aina kiva saada säästöihin hieman rahaa, vai mitä?

Keräsin neuvoja siitä, miten kesätöitä ei kannata hakea. Laitan myös vinkkejä, miten vältät kyseiset tilanteet, jotta meillä kaikilla olisi hieman paremmat tsäänssit saada töitä vielä tälle kesällä, kun se ei toistaiseksi ole myöhäistä. Aloitetaanpa!

Olisko se hakemus pitäny tehä? Jep, olishan se tietysti ollu ihan hyvä…. Huonolla hakemuksella ei kuitenkaan tee yhtiskä mitään. Hakemuksen tarkoituksena on herättää lukijassa mielenkiintoa, joten jos et käytä hakemuksen tekemiseen kahta minuuttia pidempää, on turha kuvitella, että lukijakaan viitsisivät käyttää hakemuksen lukemiseen kauhean pitkää aikaa. Hakemuksessa usein kehutaan itseään ja omia vahvuuksiaan. Se on hyvä ja oikea tapa, mutta älä kuitenkaan liioittele! Hakemusten lukijat ovat alan ammattilaisia, he huomaavat kyllä sun sepitetyn ansioluettelosi.

Protip: Hyvä hakemus on avainsana kaikelle. Siitä se homma lähtee käyntiin. Käytä aikaasi hyvän hakemuksen tekoon ja lue se useamman kerran läpi ennen lähettämistä. Voit myös pyytää palautetta työhakemuksestasi joltain luotettavalta tyypiltä. Hakemukseen on hyvä liittää mukaan kuva itsestäsi, joka on mahdollisimman ajan tasalla oleva. Kerro myös kaikki edelliset työkokemuksesi ja mahdolliset suositukset. Jos sinulla on jotakin erityisosaamista, kerro sekin. Yritä kirjoittaa hakemus mielenkiintoiseksi, jotta se jäisi lukijan mieleen erityisesti. Toisinaan taas voi olla parempi kävellä suoraan työpaikalle ja kertoa kiinnostuksesi työtä kohtaan.

Ei mul ookkaan motii… Kun työpaikalta soitetaan ja pyydetään tulemaan haastatteluun, niin ei kannata haukotella vastaukseksi. Työ ei ole välttämättä ole juuri se mieluisin, mutta hei! Onko muuta työtä tarjolla, sen hakemuksen jälkeen, johon olet käyttänyt kaksi minuuttia aikaa..?

Protip: Tutustu työhön etukäteen. Jos työpaikalla on esimerkiksi nettisivut, käy lukemassa heidän toiminnastaan ennen haastattelua. Silloin voit loistaa tietämykselläsi.

Mitä sitä suotta panostamaan… Edellisenä iltana ei ehkä välttämättä jaksaisi millään käydä suihkussa. Äitikään ei oo justiinsa sattunut pesemään pyykkiä, eikä kaapissa ole puhtaita vaatteita. Muutenkin työhaastatteluun voi lompsia sisään kuin mikäkin maailman omistaja. Onneksi lippis pelastaa likaiset hiukset.

Protip: Ei näin. Tee palvelus itsellesi ja muille paikalla olijoille… Käy suihkussa edellisenä iltana tai samana aamuna. Laita päällesi mahdollisimman asialliset ja siistit vaatteet. Muista myös paikalle mentäessä hyvät käytöstavat, tervehdi, katso kätellessä silmiin ja esittäydy kertomalla kuka olet.

V*ttu, ku ei vois vähempi kiinnostaa.  Haastattelutilanteessa ärräpäiden lentely voi olla suuri turn off työn saannille, varsinkin, jos haet palvelualalle. Monelle on saattanut jäädä vapaa-ajalta tapa kiroiluun, mutta työhaastattelussa se ei ole sopivaa. Pese siis suusi saippualla ennen haastatteluun lähtöä.

Protip: Kiroilun sijasta on hyvä muistaa kohteliaat puhuttelutavat. Esimerkiksi: Muiden päälle puhuminen ei ole kovin sopivaa ja kannattaa etukäteen miettiä, miten puhuu haastattelijoille. En suosittele puhumaan 50-vuotiaalle haastattelijalle nuorisoslangia – hän ei välttämättä ymmärrä sinua.

Hups, nukuin pommiin. Työhaastattelusta myöhästyminen ei anna hyvää kuvaa sinusta. Vaikka se olisikin vahinko, voi haastattelija olettaa sen kuuluvan normaalistikin sinun tapoihisi. Jos kuitenkin myöhästyt, muista pahoitella sitä.

Protip: Työhaastatteluun mennessä valitse mieluummin bussi, joka on reilusti etuajassa kuin semmoinen, joka olisi juuri oikeaan aikaan paikalla. Ikinä ei voi tietää, jos bussi myöhästyy tai eksyt matkalla. Annat hyvän kuvan itsestäsi, kun olet ajoissa paikalla. Näin vältyt myös suurelta häpeän tunteelta, kun et tule myöhässä paikalle.

En mä nyt haluukkaan tulla teille… Kun sinulle ilmoitetaan työstä, ota se vastaan! Annat huonon kuvan itsestäsi, jos kieltäydyt työstä ilman pätevää syytä. Niin myös varmistat sen, että he eivät ota sinua seuraavanakaan vuonna töihin.

Protip: Ole innoissasi sinulle tarjotusta työstä ja anna sen kuulua puhelimen välityksellä. Sovi oma-aloitteisesti, milloin työt alkavat ja milloin menet kirjoittamaan työsopparin. Näin hekin varmistuvat, että ovat palkanneet juuri oikean henkilön heille töihin. Jos olet kuitenkin saanut jo työpaikan, kieltäydy työstä ystävällisesti ja selitä tilanne.

Muista, että sana kiirii työpaikkojen välillä! Varsinkin pienillä paikkakunnilla maine saattaa lähteä äkkiäkin leviämään. Kukaan ei varmaan halua evätä kaikkia työpaikkamahdollisuuksiaan, joten kannattaa panostaa työnhakuusi!

Näitä ohjeita noudattamalla olet astetta lähempänä työn saamista…, ehkä! Niin ja mikä tärkeintä… Aloita työn haku NYT! Muuten voi olla liian myöhäistä.

Täältä löydät lisää hyviä vinkkejä työnhakuun: https://duunitori.fi/tyoelama/kesatyonhakuvinkit/.

Jos sinulla ei ole vielä työkokemusta, katso parhaat vinkit työhakemuksen tekemiseen.

Samaiselta sivustolta löydät muutenkin paljon kattavaa tietoa kesätöistä ja mikä parasta, sieltä löytää myös työpaikkoja, jotka etsivät nuoria kesätyöntekijöitä!

Toivotan onnea joka ikiselle kesätöitä etsivälle! Se ei ole niin helppoa kuin voisi kuvitella…

Terkuin, Neea
nuorisoalan opiskelija