#BlackLivesMatter ja rakenteellinen rasismi

Tehdään yksi asia heti alkuun selväksi – minä olen etuoikeutettu ihminen. Olen valkoinen keskiluokan edustaja, ja vieläpä mies. En ole koskaan elämässäni kokenut rasismia tai muutakaan rakenteellista syrjintää. En pysty samaistumaan yhteenkään rasismia kokevaan ihmiseen, koska ilmiö on minulle henkilökohtaisella tasolla vieras. Näin on asia kaikkien etuoikeutettujen kohdalla, vaikka ihminen ei itse ymmärtäisikään olevansa etuoikeutetussa asemassa. En myöskään ole aihealueen tutkija, joilla voisi olla ilmiöön hyvin erilainen näkökulma. Kirjoitan, koska mielestäni aihe on tärkeä ja siitä pitää puhua. 

#BlackLivesMatter ja George Floyd 

#BlackLivesMatter ja George Floyd ovat olleet viime päivinä somen kuumimmat puheenaiheet, ainakin Yhdysvalloissa, mutta myös muualla maailmassa. Jos olet elänyt uutispimennossa, niin tässä tiivistys – taas yksi mustaan vähemmistöön kuuluva ihminen, George Floyd, kuoli poliisin liiallisen voimankäytön seurauksena Yhdysvalloissa. Tästä on seurannut protesteja ja jopa mellakointia ympäri Yhdysvaltoja ja maailmaa.  

Trump on uhannut lähettää kansalliskaartin hajottamaan mellakoita ja tilanne on monessa paikassa hyvin sekava. Niin valkoiset, mustat kuin poliisit ovat tehneet rikoksia mellakoissa ja myös yrittäneet estää niitä. Moni protesti on saanut tulta alleen erityisesti siitä, että neljästä paikalla olleesta poliisista vain yksi on (tätä kirjoitettaessa) pidätettynä. Ja sekin pidätys tuli vasta “kohtuullisen” mietintäajan jälkeen, eikä välittömästi George Floydin kuoleman seurauksena. 

Kuvaaja, joka kertoo, että 99% poliiseista, jotka ovat tappaneet, eivät ole saaneet syytettä yhdysvalloissa vuosina 2013-2019.

Rakenteellista rasismia Yhdysvalloissa 

Tilanne ei ole uusi. Samanlaisia väkivallantekoja mustia kohtaan ja niistä seuranneita protesteja on nähty Yhdysvalloissa ennenkin. Tuntuu siltä, että poliisin mustiin kohdistava väkivalta on Yhdysvalloissa niin yleistä, että kaikki tapaukset eivät edes ylitä uutiskynnystä. Tämän lisäksi niin oikeuslaitos kuin vankilajärjestelmäkin kohtelee mustia ja valkoisia eri standardeilla. Ja näin on ollut oikeastaan orjakaupan alkamisesta lähtien (siis 1600-luvulta). Kyllähän Yhdysvalloissa poliisi ampuu valkoisia heteromiehiäkin, mutta suhteessa paljon vähemmän.

Kummallista on se, että tilanne ei tunnu paranevan yhtään. Kun näin ensimmäisen uutisen George Floydista, niin ajatus ei ollut: “Mitä ihmettä!” vaan: “Ai, taasko…”. Sen verran arkipäiväiseltä asia tuntui, mikä on jo itsessään ongelma. Kun väkivalta alkaa tuntumaan normaalilta, jokin on vakavasti pielessä. Silti uutisia lukiessa itseäni välillä hävettää. Onko oikeasti mahdollista, että ihminen, ja vieläpä poliisi, voi toimia uutisissa kuvatuilla tavoilla? Pelottavaa on myös se, että kukaan ei tarkkaan tiedä kuinka monta ihmistä on kuollut poliisin luoteihin Yhdysvalloissa. Tällaisia tilanteita kun ei ole pakollista siellä raportoida tai tutkia.

Yhdysvallat ja Suomi ovat hyvin eri kansakuntia. Suomessa poliisiin voi lähtökohtaisesti luottaa. On siellä Amerikassakin paljon hyviä poliiseja, jotka ovat olleet myös osoittamassa mieltä muiden mukana. Valitettavasti jo muutama rasistinen poliisi leimaa koko ammattikunnan. Suomen poliisien koulutus on ihan eri tasolla (käsittääkseni) Yhdysvaltoihin verrattuna. Onneksi itseään voi siis lohduttaa sillä, että nyt puhutaan onneksi Amerikasta ja meillä Suomessa asiat ovat  täydellisesti ja meillä vallitsee täydellinen tasa-arvo… (<-Sarkasmivaroitus

Kymmeniä rasismin vastaisia kylttejä levitettynä kadulle ja seinää vasten

… ja meillä 

Ei meilläkään asiat ihan täydellisesti ole. Suomessa “ulkomaalaistaustaisen” (esim. ulkonäöltään ei-kantasuomalaisen näköinen, erikoinen nimi, ei-kristitty jne.) voi olla vaikeampi päästä jatkoon työnhaussa, viranomaiset voivat kohdella heitä eri tavalla, ja myös kadulla saattaa joutua rasistisen henkisen tai fyysisen väkivallan uhriksi. Jopa poliisin kerrotaan profiloineen ihonvärin perusteella, eikä kaikki poliisien salaisen Facebook-ryhmän viestitkään kovin mairittelevia ole.

Se on kuitenkin totta, että poliisin virkatehtävässä toteuttamien voimakeinojen seurauksena kuolee Suomessa ihmisiä niin harvoin, että on lähinnä sattumaa, kuka joutuu poliisin uhriksi. Mutta jos ihminen loukkaantuu tai kuolee poliisin voimankäytön takia Suomessa, asia tutkitaan aina syyttäjän toimesta.  

Tilanne ei siis ole ihan niin paha kuin monissa muissa maissa, mutta valitettavasti rasistinen ilmapiiri näyttää ainakin näin mutu-tuntumalta lisääntyneen Suomessa viime vuosien aikana. Myös politiikassa tuntuu olevan nykyisin sallittua avoimesti tuoda esille rasistisia arvoja, jotka tietysti myös valuvat alaspäin rivikansalaisten asenteiksi. Täällä Suomessakin näkyy yhä enemmän turhaa vastakkainasettelua, joka ei pohjaa mihinkään muuhun kuin turhaan pelkoon ja ennakkoluuloihin.  

Tasa-arvon puolesta 

BlackLivesMatter on Yhdysvalloissa vuonna 2013 perustettu liike, jonka hashtagin alle tasa-arvotaistelu on tiivistynyt viime vuosina. Liikkeen voidaan ajatella olevan suoraa jatkumoa Martin Luther Kingin työlle tasa-arvon puolesta. Suomessa ei ihan samanlaista liikehdintää ole ollut, koska rasismi on ollut paljon näkymättömämpi ilmiö, ja se on ollut enemmän piilossa erilaisissa rakenteissa. Tasa-arvon puolesta puhuu täällä useampikin järjestö, joista voisi mainita tässä vaikkapa SPR:n rasismin vastaisen viikon.

Oma etuoikeutettu asemani tekee ongelmien näkemisestä ja tunnistamisesta arkielämässä vaikeaa. Vaikka itseään pitäisi kuinka fiksuna ja yhteiskunnallisesti valistuneena yksilönä, niin hienovarainen rasismi jää helposti pimentoon. Tämä on ongelmallista, sillä etuoikeutetut ovat (yleensä) enemmistössä ja juuri enemmistön teoilla on merkitystä.

Tässä muutama vinkki, millä pääsee eteenpäin: 

  1. Usko, kun joku kertoo kohdanneensa rasismia, vaikka et sitä itse näe
  2. Älä vähättele, kun rasismista puhutaan, vaikka se tuntuisi sinusta pieneltä asialta 
  3. Tue läheisiäsi, kun näet rasismia tai sinulle kerrotaan siitä 
  4. Puutu heti, jos näet rasismia ympärilläsi 
  5. Lohduta rasismin kohteeksi joutuvaa ja kerro, että olet hänen puolellaan
  6. Osallistu, lahjoita, marssi ja pidä asiaa näkyvillä arjessa myös jatkossa 

Rasismi on rakenteellinen ongelma. Se ei muutu hetkessä, minkä vuoksi asiaa pitää jatkuvasti pitää esillä. Rasismi ei auta ketään, siinä ei ole mitään hyvää. Minun (meidän) etuoikeutettujen vastuulla on pitää huolta siitä, että vähemmistöjen oikeudet toteutuvat ja maailmasta tulee myös rakenteellisesti tasa-arvoinen paikka. Se ei ole pelkästään oikeutemme, vaan myös velvollisuutemme ihmisinä. 

Mielenosoitus-kyltti, jossa teksti: Me ei aloiteta rotusotaa, me lopetetaan se.

Kirjoittaja:
Mikael
Kommentit: 0

Ihastumisen pimeämpi puoli

Kevät on ihastumisen aikaa <3 Se on aikaa jolloin ihmiset kömpivät esiin koloistaan, poistavat unihiekan umpeen muurautuneista silmistään, paljastavat kasvonsa ensi kertaa puoleen vuoteen poistaessaan päältään triplakerroksen villa- ja toppavaatteita ja näyttävät suorastaan kuin uudelleensyntyneiltä kevään kirkkaan auringonvalon ensipaisteessa. Tällöin asiat voivat saada hieman erilaisen perspektiivin ja tututkin asiat voivat näyttää uusilta, uudessa kevään valossa.  

Tähän uudelleensyntymiseen liittyy usein erittäin vahvoja tunteita ja nyt uppoudutaan hetkeksi ehkä niistä kaikkein vahvimpaan, oudoimpaan, parhaimpaan sekä samalla ehdottomasti pirullisimpaan tunteeseen, eli ihastumiseen! Ihastua voi oikeastaan koska vaan ja sen säännöt on meille hyvin epäselvät. Tunteet hyppii ja pomppii miten sattuu ja tämä osittain tekeekin siitä erityisen kiehtovaa.

Mutta meneekö ihastuminen aina kuten saduissa?  

Mitä tapahtuu, kun ihastuu

Kun ihastuminen tapahtuu, sen kyllä huomaa. Se harvemmin on mitään, mitä tarvitsee pitkään pohtia ”olenkohan minä ihastunut”. Toki ihastumisiakin on erilaisia. On pieniä ja ujoja ihastumisia, jolloin joutuu hieman tekemään ajatustyötä tunnistaakseen missä mennään ja olenko oikeasti ihastunut, vaiko vaan kiinnostunut.

Sitten on niitä ihastumisia, jotka riistävät yöunesi ja piinaavat elämääsi kummittelemalla ajatuksissasi noin joka toinen sekunti. Mitä hän tekee just nyt? Ajatteleekohan hän mua? Inhoaako hän mua? Oliko toi viesti nyt liikaa? Voi ei, mokasinko tän? Ihastuminen voi siis täydellisimmillään olla parasta ikinä ja pahimmillaan yhtä helvettiä. 

Ihastumisen vaiheet

Näkisin, että tämän parhaimmillaan rakkauteen johtavan tunteiden pyörremyräkän voisi jakaa ikään kuin kolmeen vaiheeseen; kiinnostuminen, ihastuminen ja rakastuminen. Klassisesti se varmaan meneekin juuri tuossa järjestyksessä. Kiinnostumista ei tule sekoittaa ihastumisen kanssa eikä ihastumista rakastumisen kanssa.

Itse koen, että rakastuminen on jotakin minkä saavuttaa vasta ajan ja ns. työn kautta, enkä todellakaan usko höpöhöpöön kuten rakkautta ensisilmäyksellä, pah! En myöskään usko ihastumiseen ensisilmäyksellä, pöh! Sen sijaan kyllä uskon, että henkilöstä voi ensisilmäyksellä kiinnostua erittäin paljon ja tämä voi tuntua ihastumiselta. Tai vähintäänkin hyvin nopeasti johtaa siihen. Jos totta puhutaan, niin en edes ole ihan varma missä näiden kahden raja tarkalleen menee. 

Täysin etsimättä mitään tapaat tyypin sun kaverin järkkäämissä bileissä. Hän hymyilee, heittää hyviä juttuja, on iloinen, aito, fiksu, hyvännäköinen ja täyttää kaikki ne muutkin pinnallisimmat kriteerit sun ”hyvä tyyppi” -listalta. Hänessä on sitä ”jotain”. Tajuamattakaan on ensimmäinen vaihe täyttynyt ja eräänlainen kiinnostus henkilöä kohtaan jo herännyt. Joissain ehkä hieman harvinaisemmissa tapauksissa tämän tunteen voi myös tulkita jo ihastukseksi.

Seuraavaksi saattaisit käydä juttelemassa henkilölle tai ehkä hän tulee sinun luoksesi. Puhutte niitä näitä ja huomaatkin, että teillä klikkaa. Kiinnostus sen kun kasvaa. Käyt välillä muualla juttelemassa muiden ihmisten kanssa, mutta mietit jo heti astuessasi huoneen ulkopuolelle että oispa kiva jatkaa jutustelua sen kyseisen tyypin kanssa.  

Ihanaa vai kamalaa?

Ihanaa, eikö vain? Mutta entäpä jos tilanne ei olekaan niin ruusuinen ja henkilö onkin varattu, juuri lähdössä vaihtoon vuodeksi, tai kas sinä oletkin varattu! Nämä on seikkoja jotka tekevät tästä ruusuisesta satupolusta hieman piikkisempää. Ihastumisessa onkin aika pitkälti kyse jännityksestä ja uuden tuntemisesta, jolloin ajatus kielletystä tai salatusta rakkaudesta usein kiehtoo. Tämä onkin se syy miksi ihastumista pääsee välillä tapahtumaan, vaikkei tällä kuvitteellisella rakkaustarinalla välttämättä olisikaan sen kummempaa tulevaisuutta. 

Ihastuminen on tunne, eli teoriassa sitä voi kyllä säädellä. Se ei vaan ikävä kyllä ole aina niin helppoa. Nämä voimakkaat ja lähes hallitsemattomat tuntemukset johtuvat kehon voimakkaasti vaihtuvista hormonitasoista ja ovat verrattavissa stressiin. Ihastuminen voi valvottaa, estää unen saamista ja kuluttaa kehostasi runsaasti energiaa. Kuten stressiäkin, ihastumista on eri tasoista, ja kohtuullisissa määrissä se potkii meitä mukavasti eteenpäin.

Pahimmillaan ihastuminen potkii meitä väärään suuntaan ja tekee elämisestä kurjan tuntuista. Kun ihastuminen ei johdakaan mihinkään, siitä seuraa yleensä sydänsuruja sekä pettymystä. Näitä opimme toki ajan kanssa hallitsemaan paremmin ja jokainen käsittelee niitä tietty omalla tavallaan.  Välillä ne voivat kuitenkin tuntua ylitsepääsemättömiltä.  

Ihastuminen ei ole huono asia, mutta sen eteenpäin vieminen saattaa joissain tapauksissa olla. Joskus viisain teko onkin olla tekemättä mitään. Se voi sattua, mutta siihen tottuu. Se toinen vaihtoehto saattaisi olla vieläkin kivuliaampi. Ei se pieni ihastus siellä elämisen taustalla välttämättä haitaksi ole, jos sen kanssa oppii olemaan. Tunteet eivät aina tiedä mikä sulle on kaikkein parasta. Sinä tiedät <3

Ihastukaa viisaasti ja harkiten ystävät hyvät!


Kirjoittaja:
Sebastian
Kommentit: 0

Mikä ihmeen hajuasiantuntija? – Villi Itä (-Helsinki) #3

Vietin nuoruuteni pahamaineisen hämyisessä Itä-Helsingissä. Kaupungin vuokra-asuntojen ja Itäkeskuksen kauppakeskuksen varjoissa sattui aina välillä kaikenlaista. Välillä sai myös oppia ihan uusia asioia, vaikka ei poistunut edes kotoa. 

Kirjoitin Villi Itä(-Helsinki) blogisarjani osassa 2 meidän naapurista, jolle aina välillä sattui ja tapahtui. Joskus naapurimme sai aikaan koko rappua yhdistäviä tapahtumia, kun kukaan ei oikein tiennyt, mitä on tapahtunut tai tulee tapahtumaan. Muutamaan kertaan piti soitella hätänumeroon, mutta koskaan ei oikeasti tapahtunut mitään kovin vakavaa. 

Eräänä iltapäivänä meidän ovikello soi. Käytävässä oli naapuri, joka oli huolissaan. Rappukäytävässämme oli ihmeellinen haju. Vaikka talossa ei mitään kaasuputkia ollut, niin silti vaikutti siltä, että rapussamme olisi kaasua. Ja se jos mikä on vaarallista. Yhdessä tuumin (tai siis äitini ja naapuri) päätimme soittaa hätäkeskukseen. Sieltä lähetettiin meidän osoitteeseen paloauto, jonka saapumisessa meni normaalia pidempi aika, melkein puoli tuntia. Helsingissä ei yleensä yli 5 minuuttia tarvitse paloautoa odottaa. 

Suojavarusteissa olevien palomiesten lisäksi autosta nousi enemmänkin virkamiehen näköinen kaveri palolaitoksen pikeepaita päällään. Hetken rapussa käveltyään hän jutteli palomiehille, jotka alkoivat pakata tavaroitaan takaisin autoon. Rapussa ei kuulemma ollut mitään vaarallista, vaan jossain asunnossa oli käytetty jonkinlaista butaani-keitintä tai vastaavaa, josta haju oli tullut. Ei siis mitään vaarallista, vaikka kyllä hiukan outoa. 

Mies oli hajuasiantuntija. Tai niin hän ainakin itsensä esitteli. Kuulemma hänen hommansa oli käydä juurikin tämän tyyppisissä tapauksissa tarkastamassa, mistä haju johtuu ja tarvitseeko siihen jotenkin reagoida. Olen myöhemmin yrittänyt googlailla kyseistä ammattiryhmää, mutta en ole löytänyt viittauksia kuin kemianteollisuuteen tai kauneudenhoitoon.  Palolaitoksen sivuilta ei tietoa tämän tyyppisestä ammattiryhmästä ole ainakaan löytynyt. 

Joka tapauksessa oli mies kuka tahansa, niin meidän ilta meni rauhallisissa tunnelmissa. Talo ei räjähtänyt ja jokainen meistä oli (taas) yhtä kokemusta rikkaampi. Näin vanhempana on itse asiassa hauska muistella tämän tyyppisiä tapatumia. Lopuppeleissä en ole varma oliko mies hajuasiantuntija, palomiesten esimies vai joku muu hahmo. Tarina on silti mielenkiintoinen ja ilman Itä-Helsinkiä, en sitä voisi kenellekään kertoa. 

Vaikka aina välillä Idässä sattui ja tapahtui, niin oikeasti se oli todella mukava paikka viettää lapsuutta ja nuoruutta. Kaikki oli lähellä merenrantaa myöten ja metrokin vei pois tarvittaessa muutaman minuutin välein 😊. 


Kirjoittaja:
Mikael
Kommentit: 0

Mitä kaikkea ystävyys sietää?

Mulla on ollut tosi hyvä tuuri sen suhteen, että mulla on niin monta ystävää ja kaveria elämässäni. Ihmisiä on tullut ja mennyt ja osasta on tullut pysyviä. Pidän sanonnasta: ystävät ovat se perhe, jonka valitset itsellesi. Silloin kun oma biologinen perhe on tuntunut etäältä, mut on kopattu syliin ystävieni toimesta.

Mä oon niin onnellinen siitä, että Suomessa vietetään ystävänpäivää siirappisen rakkauspäivän sijaan. Koska ystävät tarvitsevat todellakin oman juhlapäivänsä! Toivotin tänään hyvää ystävänpäivää ensimmäisenä kissalleni joka pungersi hiekkalaatikollaan. Ystävyys sietää todella monia yhteisiä kokemuksia, huomaan.

Ystäväni pyysi mua mukaansa esitykseensä. Työnsin hänet nokkakärryillä lavalle ja huusin kaikille: VÄISTÄKÄÄ. Good times!

Oon tapellut käytännössä jokaisen ystävän kanssa jossain vaiheessa. Näin jälkeenpäin ajateltuna en pysty muistamaan monenkaan riidan syytä, mutta siinä hetkessä tulistuminen on ilmiselvästi tuntunut tärkeältä. Kun ystävyyssuhteet ovat syviä, niihin kytkeytyy paljon tunteita. Ystävät voivat olla (huomaamattaan) epäreiluja, epätasapainoisia, vaativia, ilkeitä ja inhottavia. Ja sitten taas maailman ihanimpia ihmisiä, jotka kannustavat, näkevät sut, ottavat sut huomioon ja ovat pyyteettömästi paikalla just sua varten. Joidenkin kanssa toimii paremmin kuin toisten.

Yksi parhaista vinkeistäni pitkäkestoisiin ystävyyssuhteisiin on opetella pyytämään anteeksi, kunnolla. Plus tietty vinkki siitä, ettei kannata olla erityisen mulkku muille, jos ystävyydet kiinnostavat.

Tiedän, että tällainen hehkutus voi tuntua inhottavalta, jos itsellä ei ole ketään. Asialle tulisi todella tehdä jotain. Jätä kommentti sun ideoista, miten saada ystävä. Jos kaipaat seuraa, niin Sekasin-Discordista löytyy monet kädet valmiina juttelemaan just sun kanssa.

Jokaisella meistä tulisi olla ainakin yksi ystävä.

Terkuin,
Minna


Kirjoittaja:
Minna
Kommentit: 0

Asiat, jotka ärsyttävät nuorta vuonna 2019 (A-Ö)

Aamuisin herääminen 

Aamut, etenkin aikaiset ovat kamalia, koska sängystä nouseminen on ehkä jopa fyysisesti mahdotonta. Usein ainakin omalta osalta, nukkuminen jää vähemmälle, joten kello kuuden herätys maanantaiaamuna ei ole ehkä mikään idyllisin kokemus. 

Bussista myöhästyminen 

Bussit usein vain pyyhältävät nenän edestä, etenkin kun on jo valmiiksi myöhässä, kirotut bussit!

Caesar-salaatti, josta unohtui krutongit 

Sillä hetkellä, kun olet valmis puraisemaan palan makoisasta caesar-salaatistasi, huomaat että kaikki tekstuuri salaatista on jätetty pois. Caesar-salaatti ilman krutonkeja on vain kuivaa ja mautonta. 

Datan loppuminen puhelimesta 

Sillä hetkellä, kun olet eksyksissä ja et tarvitse mitään muuta kuin Google Mapsin avuksesi, puhelimesi päättää lopettaa datansa ja olet täten yksin luonnon armoilla. Miten nykyihminen nyt voi selvitä edes lähikauppaansa ilman navigaattoria?

Edistymisen mahdottomuus koulutöissä 

Avatessasi koulukirjat tai läppärin tehdäksesi koulutöitä, huomaat yhtäkkiä kaikkia muita asioita huoneessasi, jotka kiinnostavat enemmän. Tässä mielentilassa, jopa sukkapuikolla virkkaaminen, vaikuttaa yhtä hauskalta kuin vuoristoradassa kiitäminen. 

Faijan vitsit 

Isäpapan vitsit osaavat aina olla yhtä myötähäpeällisiä. Vaikka sinulla ei olisikaan isää elämässäsi, varmasti joku perheessäsi tai kaveripiirissäsi murjaisee niitä aivan liikaa ja kaikki ovat valmiita hyppäämään kaivoon niiden takia. 

Geelilakan epäonnistuminen 

Geelilakan epäonnistuessa, joko leviten täysin kädelle, tai muuttuen perunamuussin näköiseksi, turhautumisen tunne on suuri. 

Hampaiden peseminen 

Pienestä pitäen hampaiden pesun rutiinissa on ollut jotain niin turhauttavaa, tästä huolimatta teen sen kahdesti päivässä. Se tunne, kun luulet voivasi mennä nukkumaan, mutta huomaatkin, että et ole pessyt hampaitasi ja joudut hinaamaan itsesi sängystä ylös vain harjataksesi hampaitasi muovinpalasella ja epämääräisellä minttutahnalla. 

Ilkeät kommentit tuntemattomilta 

Ilkeät kommentit ovat levittäytyneet kaikkialle. Etenkin nykyään tuntemattomat ihmiset voivat haukkua syystä tai toisesta sinua internetin kautta. Joskus se on joku, jonka jo entuudestaan tiedät, mutta he ovat vain laittaneet kommentin anonyymina. Tämä on mielestäni lapsellista ja idioottimaista. 

Junan peruuntuminen 

Kun sanot junasi peruuntuneen opettajallesi, saat luultavasti vastauksen: ”Ei sitä tapahdu ikinä”. Sitä tapahtuu yllättävän usein ja sekoittaa myös usein täysin kaikkien aikataulun. 

Kärpäsen pörrääminen nukkuessa 

Kärpäset päättävät liittyä seuraasi, mukavasti korvan viereen pörräämään sillä hetkellä, kun olet päättänyt sulkea silmäsi. Kärpäsen epämääräinen surina keskittää huomion kaikkeen paitsi nukkumiseen ja sen metsästäminen on työläämpää kuin uskoisi. 

Labradorinnoutajan karkaaminen 

Labradorinnoutaja voi vaihtoehtoisesti olla muukin koira (tai eläin), mutta kun labradorinnoutaja pääsee vapaalle jahtaamaan pupujussia, onnea etsintöihin. Mukava kävely lähiseudulla on muuttunut koirajahdiksi. 

Matikan tunnit 

Matikan tunnit ovat useimmille meistä joko kuolemanuuvuttavia tai käsittämättömän hankalia. Tunneilla mieli harhailee ja silmät ovat tapitettu kelloon eikä matikan kirjaan. 

Naisten oikeuksien polkeminen vielä 2020-luvullakin 

Tasan sata vuotta sitten 1920-luvulla suffragetit edistivät naisten oikeuksia ja aloittivat liikkeen, joka jää varmasti historiaan. Miksi 2020-luvulla pitää edelleen taistella tasa-arvosta, eikö sata vuottakaan riitä korjaamaan vääryyksiä? 

Opettajien nalkuttaminen 

Opettajat nalkuttavat mitä oudoimmista asioista. Ei takkeja ruokalaan, ei voidella leipää leipäpisteessä tai ei istumista portaiden päässä. Naurettavia sääntöjä, jotka kyseenalaistavat opettajien auktoriteettia koulussa. 

Panttipullot roskiksessa 

Pullot, joista saisi ihan helposti rahaa, heitetään brutaalisti roskakoriin. Ilmastonmuutoksen kiihtyminen on myös yksi monista sivuvaikutuksista tästä ilmiöstä. 

Quiche-piirakan palaminen pohjaan 

Piirakka kuin piirakka, on aina yhtä harmillista, kun kova vaiva palaa pohjaan. Kuka nyt sellaista piirakkaa haluaa rouskuttaa?

Roskaaminen

Roskat luonnossa näyttävät kauhistuttavalta. Omien jälkien siivoaminen ei paljoa vie keneltäkään, joten olisi parasta vain, jos kaikki tekisivät niin. Roskat voivat joutua eläinten sisään tai vahingoittaa muuten vain pahimmassa tapauksessa. 

Sentin kolikoiden kerääntyminen 

Sentin kolikoita harvoin jaksaa käyttää, koska niitä on usein paljon ja euron muodossa on paljon yksinkertaisempaa. Joskus senteistä voi muodostua jopa 10 euroa, mutta hahmottaminen on hankalampaa ilman laskemista. 

Tupakan tumpit maassa 

Tupakan tumpit on helppo tumpata vaikka läheiseen roskikseen maan sijaan. Tupakan tuotanto ja haittavaikutukset ovat muutenkin tarpeeksi huonosta, niin yhtä hyvin voisit edes siivota jälkesi. 

Unien unohtaminen heti heräämisen jälkeen 

Unien unohtamisessa pahinta on se, kun luulee unella olevan syvällisempi tarkoitus, mutta et enää muista mistä se kertoi. Usein unilla ei ole mitään syvällisempää tarkoitusta, mutta onhan niitä aina ihan kivaa muistaakin. 

Vaatekasan kerääntyminen huoneen lattialle 

Kun et ole valmis luovuttamaan vaatteitasi pesukoneen armoille, jätät vaatteet lojumaan lattiallesi, kunnes vanhempasi tulevat hirvikiväärin kanssa huutamaan asiasta. 

WC-paperin loppuminen kesken käynnin 

Auta armias, jos et tällä hetkellä ole kotona sisarustesi kanssa. Helppohan se on käskyttää sisaruksia tuomaan uusi rulla, mutta mitäs sitten julkisessa vessassa pitäisi tehdä?  

Xenofobia 

Xenofobia eli muukalaisviha lyhykäisesti on vähemmistöjä tai erilaisia ihmisiä kohdistuva viha. Muukalaisviha on yhteiskunnallinen ongelma, jota ei ole tähänkään asti pystytty täysin korjaamaan. 

Yö, joka vilisee hyttysiä

Menit sitten telttailemaan, yöuinnille, ulos kavereiden kanssa tai hakemaan ruokaa Mäkkäristä yöllä, niin en usko, että voisit näin kesäaikaan välttää hyttysiä. Niitä vilisee joka puolella ja huomaamattasi nilkkasi ovat täynnä pistoksia huomenaamulla.

Zen-hetken rikkoutuminen 

Piriseekö puhelin? Itkeekö jossain vauva? Tönäsikö joku olkapäällä? Mitä siitä, zen-hetki on nyt ohi. 

Äänestämättömyys nuorten keskuudessa 

Turha valittaa sitten tulevaisuudessa, jos et itse ollut vaikuttamassa. Liian moni vanhus päättää tulevaisuuden asioista nykyään. Nuorten tulisi ottaa ohjat! 

Öljynporaus

ILMASTONMUUTOS. Öljy tulisi korvata jollain biopolttoaineella kokonaan, jotta saataisiin ilmastonmuutoksen etenemistä huomattavasti hidastettua, ellei jopa estettyä. 

Argh!
Petteri


Kirjoittaja:
Vieras
Kommentit: 2