Välillä on hyvä vaan tuijottaa lehtiä

Tiedätkö sen hetken, kun sä oot tehnyt niin paljon hommia, että oot unohtanut itsesi aivan täysin? Mulle on käynyt nyt vähän niin. Oon painanut menemään ihan liian pitkään. Mulla tulee silloin itku. Tänään tuli. Ajattelin ensin kirjoittavani jonkinlaisen huikentelevaisen tekstin kannabikseen liittyen, mutta nyt en kyllä jaksa. On maailman tärkeintä pitää itsestä huolta.

Nää ihanuudet löytyvät Helsingin kasvitieteellisestä puutarhasta. Talvipuutarha on myös ihan mun suosikkini Suursuositus rentouttavalle käynnille. Keitä mukaan vähän teetä ja voitele leivät, sitten vaan kohti lehtivihreää. ❤

Mitä sun sukupuolesi osaa?

Joku vuosi sitten sain tarpeekseni siitä, mitä mun sukupuolelta odotettiin. Siihen kuului esimerkiksi palaverikahvien keittäminen, alati iloinen käytös, tapahtumien koristeluvalmius, siivoamisinto ja muu järjestämishalu sekä huolehtimisvalppaus. Mä ajattelen näin – jokainen joka on päässyt työelämään kykenee ihan varmasti keittämään kahvia, tää ei oo sukupuolisidonnainen asia. Huomaan ärsytyskynnyksen nousevan myös silloin, kun miehiä kutsutaan paikalle, kun on tarve kantaa jotain, miettiä teknisiä ratkaisuja tai ajaa autoa.

On olemassa tehtäviä jotka sujuvat kaikilta ja sitten niitä tehtäviä, jotka sujuvat henkilökohtaisen osaamisen, ei sukupuolen takia. On tärkeä muistuttaa itseä työnjakoa tehdessä, että vahvistaako parhaillaan pinttyneitä ajattelumalleja siitä kuka kykenee ja mihin. Ilmoittaudu reippaasti keittämään kahvia, jos sulle tuntuu jakautuvan helpommin autonajopuuhat ja niin edespäin.

Me ollaan kaikki vastuussa siitä, että kommunikoidaan paremmin mikä on ookoo ja mikä taas ei. Jos susta tuntuu, että kontollesi kasautuu helposti sukupuolellesi oletettuja tehtäviä, kokeile ehdottaa tehtävien vaihtamista. Mun on todella syytä sanoa useammin ei. Toimin aivan liikaa muiden ulkoisena kovalevynä ja jeesinä.

Älä ymmärrä mua väärin – kyllä kaveria tulee auttaa. Välillä tulee vaan autettua enemmän kuin mikä itselle on hyväksi. Kun muiden pyynnöt tuntuvat ärsyttäviltä joko siksi, että joku ajattelee sukupuolesi antavat sulle maagista intoa muiden passaamiseen tai ihan vaan siksi, että toinen on laiska, mulla on sulle ratkaisu. Valloittava työtoverini antoi läksiäislahjana valmiita lauseita, miten kieltäytyä pyynnöistä kohteliaasti. Ota sinäkin nämä hyötykäyttöön:

”Ehkä ensi kerralla.”

”Voinko vastata tähän myöhemmin?”

”E.”

”Minulla on nyt kova kiire.”

”Tekisin sen mieluusti, mutta minulla on nyt muita työtehtäviä.”

”Anna minulle hetki, niin mietin.”

”Tiedän, että tämä on sinulle tärkeää, mutta juuri nyt en pysty siihen.”

”Pahoittelen, mutta en pysty juuri nyt.”

”En taida olla etsimäsi ihminen.”

”Kiitos, kun ajattelit minua. Toivoisin itsekin, että kykenisin tähän työtehtävään.”

”Kuulostaa kivalta, mutta en ole juuri nyt tavoitettavissa.”

”Oletko jo googlannut, tai katsonut Youtubesta?”

Hyvää tasa-arvon päivää,

Minna

Moi, mä oon Minna ja mä oon roskannut

Viime aikoina ei ole voinut olla kiinnittämättä huomiota siihen, että ympäristöasioista puhutaan vähän joka puolella. Jotkut haastavat itsensä somessa muokkaamaan omia kulutustottumuksiaan erilaisilla ostolakoilla, toiset taas satsaavat bloggaajien matkustustahdin syynäämiseen ja antavat siitä huutia. Nämä osallistumistavat tuntuvat itselle vähän etäisiltä ja olenkin antanut muiden Jodelissa viihtyvien hoidella sen osuuden. Oon yrittänyt vaientaa huonoa ympäristöomaatuntoani lisäämällä roskien lajittelua. Tehtiin tästä video viime vuonna.

Oon miettinyt mun lentomatkustamista. Aiemmin olin vähän polleana, kun lähdin Helsinki-Vantaan lentokentälle, että on täs nyt tehty vähän hommia ja on palkinnon, eli lentomatkustamisen aika. Tämä ei tunnu enää kovinkaan ajankohtaiselta, kun omatunto kolkuttaa Daruden Sandstormin tahtiin. Oon ymmärtänyt katsella kestävämpiä valintoja kuin hetken kestävän lomarusketuksen. Saan itseni kiinni selittelemästä itselleni kuinka olen melko hyvä tyyppi, joita tällaiset kulutuksen rajoittamiset ei niinkään koske, koska asunhan kaupungissa, käytänhän julkisia kulkuvälineitä, syön kasvispainotteisesti*, minulla ei ole jälkikasvua, lajittelen roskani jne. Eli ehkä mä voisin tällä perusteella kuitenkin lentää?

Kun huono omatuntoni on saavuttanut kyllääntymispisteensä alan käymään kauppaa. Oon huomannut pääni sisällä sen ilkeän pienen luontoa vihaavan kyseenalaistajan, joka ehdottaa että mitä sä siitä ympäristöstä välität, kun pian kuitenkin kuolet, etkä halua lapsiakaan, joten anna mennä ny vaan. Eihän se oo sun asiasi. Samaan aikaan vedin tosi paljon kieppiä ystävälleni, joka puolusteli omaa lentomatkusteluaan sillä, että ellei hän nyt matkusta koko ajan joka paikkaan, niin hän pelkää ettei tule näkemään tätä maapalloa sellaisena kuin se on. Hän odottelee insinöörien ratkaisevan ilmasto-ongelmat ja jatkaa itse matkusteluaan. Hyvällä omallatunnolla, kuten hän asian ilmaisi. On sanomattakin selvää, että tuli sanottua.

Tollainen itsekäs ajattelu hävettää, aij jestas miten se hävettää. Asia, josta haluaisin myös sanoa on tupakantumpit. Nuo oranssit pienet viattomat filtterit, jotka on helppo nepata luontoon, on sekä maailman että Suomen yleisin roska. Olen itse polttanut ja heitellyt sujuvasti filttereitä ympäristöön. Kiusallista! Mä teen vieläkin katumusharjoituksia siltä ajalta. En saata ymmärtää miten mä oon voinut olla niin tyhmä. Viime kesänä keräsin yhdeltä rannalta satoja tupakantumppeja, kun ne suututti mua niin suuresti. On niin pieni vaiva kerätä mukaansa omat roskansa, että mua ihmetyttää se helppous tehdä toi pieni ympäristörikos.

Tupakointiurani loppuvaiheessa keräsin sujuvasti tumppini matkaan pieneen filmirullaan, jota tyhjäsin isompiin roska-astioihin. Kanssani tupakoinut henkilö otti myös omaksi asiakseen kannella filtterit roskiin, kun mä tein sitä niin uutterasti. En tiedä mikäli hän jatkoi tätä muulloinkin, vai vain silloin kun kohtasimme. Oli syy mikä tahansa, lopputulos kiinnostaa mua.

Mikä sai mut tekemään tämän asennemuutoksen? Mun on vaikea sanoa mikä on ollut mun toimintaa muuttanut tekijä. Ehkä vaan empatian sisäistäminen ja ihan puhdas järki. Kai se on sitä, kun joka puolelta tuputetaan samaa infoa niin jossain vaiheessa saa luotua käytännön jostain asiasta. Kaikki tietävät roskaamisen olevan väärin, mutta silti sitä tehdään. Jos tutkimukset puhuttelevat sua, niin tiedoksi: Filtterit ovat muoviksi luokiteltava materiaali, eli ne sisältävät selluloosa-asetaattia, joka muuttuu suurimmaksi osaksi muovia. Selluloosa-asetaatti ei maadu, vaan hajoaa esimerkiksi meressä yhä pienemmiksi hiukkasiksi planktonin joukkoon, tiivistää Yle.

WWF on puhunut siitä, kuinka olemme ensimmäinen sukupolvi, joka tuntee ilmastonmuutoksen vaikutuksen ja viimeinen sukupolvi, joka voi tehdä sille jotakin. Mä ymmärrän, että ympäristön fanittaminen on paljon enemmän kuin tupakantumppien kerääminen. Ainakin me voidaan aloittaa jostain. Jos mä sain mun kaverin keräämään roskansa talteen, ehkä sinäkin voit katsella itsesi ja sun kaverisi perään ottamalla asian hänen kanssaan puheeksi?

Terkuin,
Minna, ex-kelmi, joka nykyään larppaa omasta mielestään melko hyvää kansalaista.

Ja ps. Sama koskee myös nuuskapusseja ja -kiekkoja.

*) Niin just, söin viimeksi eilen jauhelihalasagnea


Mikä sinusta tulee isona?

Kysymys, jonka me kaikki nuoret ja ehkä hieman vanhemmatkin olemme kuulleet liian monta kertaa. Olenko ainut joka näkee punaista aina, kun kuulee tuon kysymyksen? Tuo kysymys saa aina miettimään, että tarvitseeko minun ihan vielä tietää mikä minusta tulee isona, mitä haluan tehdä tulevaisuudessa, missä asun ja millaisessa perheessä elän? Unelmia ja haaveita pitää olla, mutta täytyykö oman identiteetin olla vielä ihan valmis?

Mikä edes on identiteetti? Mietin sen sanan määritelmää pitkään. Wikipedia kertoo meille näin: “Identiteetti tarkoittaa psykologiassa ihmisen yksilöllistä käsitystä itsestään. Identiteetin perustana ovat ihmisten omat persoonalliset ominaisuudet, jotka voivat muuttua tai kehittyä vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa”. Okei no niin, nyt tiedämme, mitä identiteetti tarkoittaa. Mikä on minun merkitykseni ja tehtäväni tässä elämässä? Hirmu vaikea kysymys.

On vaikeaa uskoa, että kaikki aikuisetkaan osaavat vastata tuohon kysymykseen, joten miksi nuorten pitäisi osata vastata? Ysiluokan yhteishaku on hetki, joka koittaa jokaisen elämässä. Silloin pitäisi osata tehdä päätös, mitä sitä haluaa lopun elämän tehdä. Siltä se ainakin tuntui, kun kävin juttelemassa opon kanssa ollessani aivan hukassa tulevaisuuden suhteen.

Haluan kuitenkin antaa yhden vinkin sinulle, jolla on ysiluokan yhteishaku edessä. Älä stressaa! Tämä on tietysti helpommin sanottu kuin tehty, mutta älä välitä vanhempien tai opon painostuksesta. Sinä ehdit opiskella vielä monta ammattia itsellesi, jos et heti ole varma, mitä haluat tehdä. Se on myös todella okei! Nykypäivänä useamman ammatin opiskelu voi helpottaa elämää huimasti töitä etsiessä. Älä myöskään menetä toivoa, jos ensimmäisellä kerralla ei onnista päästä juuri siihen kouluun, johon olisit halunnut. Asenne ratkaisee tässäkin.

On varmasti myös niitä nuoria, joilla on suunnitelmat selvänä jo ysiluokalta lähdettyä. Se on ihailtavaa. Tarkoittaako se siltikään sitä, että kaikkien pitäisi olla varmoja tulevaisuudesta?

Aikuiseksi kasvaminen tarkoittaa muutakin kuin ammatin saamista ja töissä olemista. Usein nuoret muuttavat pois kotoaan kasvaessa aikuisiksi ja perustavat oman perheen. Perhe-sana on hieman pelottava, koska se voi tarkoittaa niin montaa eri muotoa. Minulla on ainakin semmoinen fiilis, että kun äiti puhuu minulle tyylillä: “Sitten kun sinulla on oma perhe ja…”, niin hän tarkoittaa sitä, että minulla on puoliso, lapsia, omakotitalo ja lemmikkieläimiä. Entä, jos en halua lapsia? Entä, jos en ikinä muuta omakotitaloon? Miten voisin tässä kohti ennustaa sitä mitä tulevaisuus tuo tullessaan?

Haluan nyt vain sanoa, että mielipiteet ja elämäntilanteet voivat muuttua moneen kertaan. On ehkä toisaalta ihan hyväkin, että kaikkea ei ole lukkoon lyöty, sillä silloin on usein avoin mahdollisuuksille, joita ei muuten olisi huomannut. Kenenkään ei tulisi ottaa stressiä siitä mitä haluaa tehdä tulevaisuudessa. Sen sijaan nuoruudesta kuuluu nauttia opiskelujen ohella. Isoja päätöksiä ehtii tekemään myöhemminkin ja asioilla on tapana loksahdella paikoilleen juuri silloin, kun niiden eteen ei yritä hirveästi mitään tehdä.

Mietin juuri sitä, että onko oma identiteetti välttämättä hukassa, vaikkei tietäisi mitä tulevaisuudelta haluaa. Ehkä se on niin… Ainakin, jos Wikipediaan on luottamista. Tai sitten jokaisella on oikeus määrittää se, mitä omalla identiteetillään meinaa. Onko sillä edes lopulta väliä? Samassa sopassa me kaikki joka tapauksessa lillutaan.

Toivotan tsempit sinulle, joka pohdit omaa tulevaisuuttasi ja elämän vaikeita kysymyksiä. En voi muuta sanoa kuin, että koita olla stressaamatta. Älä anna aikuitsen painostuksen haitata, vaan muista nauttia nuoruudesta. Kukaan meistä ei ole yksin, koska meitä hukassa olijoita on monia. Itse ajattelen, että asiat vaan kolahtavat paikoilleen sitten, kun on sen aika. Sitä odotellessa…


Terkuin, Neea
nuorisoalan opiskelija