Seurustelin ekaa kertaa neljännellä luokalla. Tai sanotaanko ”seurustelin”. Mun pulpettiin oli laitettu Karvis-paperille kirjoitettu viesti:
”Hei c’moon, alatsä oleen mun kaa?”
Ja totta kai mä aloin. Emme puhuneet tän tyypin kanssa toisillemme, mutta vaihdoimme kirjeitä. Välitunnilla jalkapalloa pelatessa hän tönäisi mua. Ärsytti. Tönäisi uudestaan. Ärsytti vielä enemmän. Tönäisi vielä kerran, jolloin työnsin hänet käsillä pois mua tuuppimasta. Silloin hän sihisi mulle: ”Mulla on sulle kirje!!”
Ensimmäinen seurusteluni päättyi kyyneliin.
Meidän seurustelumme kesti kaksi viikkoa. Kahden viikon jälkeen hän jätti mut kirjeellä. Muistan, kuinka itkin tapahtunutta. Saksin hänen kirjeensä ihan pieneksi silpuksi, hyvästi! En todella ollut hänen kaverinsa tämän jälkeen.
Miten sä oot työstänyt sun eroja? Kirjeen saksiminen silpuksi oli mun reaktio jätetyksi tulemiseen, eli pettymykseen. Ootko koskaan miettinyt sitä miksi toimit niin kuin toimit arjen eri tilanteissa? Tai että mistä olet poiminut tapasi käyttäytyä seurustellessa? Ootko ottanut oppia esimerkiksi vanhemmiltasi, vai onko tunneilmaisusi tiedostamatonta?
Mistä opit tapasi?
Leffoja katsoessani ja kavereiden seurustelua seuratessa on tullut nähtyä miten muut ratkovat ihmissuhteisiin liittyviä tilanteita. Keinoja on yhtä paljon kuin ihmisiä. Rakkaudella, välittämisellä, ymmärryksellä, kinaamalla, huutamalla, paiskomalla astioita, neuvottelemalla, uhkailemalla ja väkivallalla…
Bradin ja Angelinan rakkaus on kärsinyt sekä leffoissa että oikeussaleissa.
Omat suhteeni eivät totisesti ole muistuttanut Bradia ja Angelinaa Mr. & Mrs. Smith -leffassa, jossa heidän tehtäväksi koituu eliminoida oma aviopuoliso. Suhteeni ovat muistuttaneet ennemmin palohälytintä, joka pärähtää soimaan välillä itsekseen ilman täydellisen järkevää syytä. Oma tapani on ollut reagoida äänellä.
Nuorempana ihailin salaa tuollaista väkevää tunteiden ilmaisua. Riitoja selviteltiin leffoissa niin ihanan räiskyvällä tavalla. Erityisesti sellaiset kohtaukset, joissa paiskotaan tavaroita, huudetaan ja TODELLA tunnetaan ne raivon puuskat, ah. Se tuntui mielettömän intohimoiselta. Siinäpä vasta rakkaudenosoitus, kun on niin raivona, ettei tavarat pysy käsissä. Olisipa itselläkin semmoista.
Kun kirjoitan tämän tähän näytölle, ajatus tuntuu todella vieraalta. Tämän päivän tulkinta tällaisesta riitelystä on, että tämähän on väärin, ja tulisi todella punnita kannattaako tällaiseen suhteeseen jäädä, ja mitä tällaiselle reippaalle tunneilmaisulle on tehtävissä. Jos kykenee paiskomaan astioita, onko mahdollista, että joku kerta seinälle ei säry keramiikka, vaan ihminen?
Viranomaisten tietoon tulleen lähisuhdeväkivallan määrä kasvussa
Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2019 viranomaisten tietoon tuli 10 600 pari- ja lähisuhdeväkivaltarikosta, mikä on 7 prosenttia edellisvuotta enemmän. Viranomaisten tietoon tulleen lähisuhdeväkivallan määrä on siis kasvussa. Tarkoittaako tämä, että tapausten määrä on lisääntynyt vai että väkivaltatilainteisiin haetaan entistä enemmän ulkopuolista apua?
Kansallisen rikosuhritutkimuksen mukaan 15–24-vuotiaista noin joka neljäs (27 %) oli kokenut jotakin fyysisen väkivallan muotoa vuoden aikana. (Lähisuhdeväkivalta 2019.)
Se on tosi iso määrä. Lähisuhdeväkivaltaan on tarjolla apua sekä sen kohteeksi joutuvalle että tekijälle. Nyyti on kerännyt listan eri toimijoista, joilta saat apua.
Riitelyä on mahdollista opetella
Kaikilla voi joskus katketa pinna ja voi tehdä jotain hetken mielijohteesta, mutta uhkaava tunnelma ja toiminta ei kuulu pysyviin toimintatapoihin missään ihmissuhteissa. Tunteiden säätelyä voi onneksi opetella.
Olin aiemmin todella huono riitelijä. Äänekäs, sanoin ilkeitä asioita, ja hermostuin tosi helposti. Mun temperamentti ei oo kadonnut minnekään, joten otan kuumaa vieläkin kohtuullisen herkästi. Se mihin oon onneksi voinut vaikuttaa on, että mitä suustani tulee ulos.
En ajattele enää, että voin sanoa suoraan mitä mieltä olen. Jos se mitä olen sanomassa on loukkaavaa, niin se ei ole ookoo pullauttaa sitä ulos suusta. Nykyään mietin, että mikä toisen tekemisessä tai sanoissa mua kolhaisi, ja puhun siitä millaiset tunteet heräsi itselle. “Kun sanoit/teit näin, mulle tuli epävarma olo ettet enää välitä minusta, ja puolustauduin sanomalla sulle ilkeästi.”
En mä aina tässä onnistu, mutta yritän parhaani. Tää on parantanut riitatilanteita ihan älyttömästi. Suosittelen puhumaan miltä susta tuntuu, sen sijaan että haukut toista.
Turvallinen suhde kuuluu myös sulle
Koska viimeksi puhuit sun kumppanille, mikä on sopivaa käytöstä parisuhteessa? Millaiset jutut ovat sulle tärkeitä? Entä mitä ajattelet mustasukkaisuudesta tai kontrolloinnista – ihan yleisellä tasolla? Millainen käytös on okei erotessa tai riidellessä?
Seurusteluun liittyy tiukasti omat rajat – ja myös muiden. Toisen kunnioittaminen kuuluu tasavertaiseen seurusteluun.
Terkuin, Minna
Ps. Tehtiin yhdessä Nuorten Exitin kanssa seurusteluvisa, jossa saa pallotella ajatuksiaan mitä seurusteluun kuuluu. Protip: pelaa visaa yhdessä sun rakkaan kanssa ja jutelkaa mitä mieltä ootte.
Internetissä vihataan monia asioita, mutta asia, jota tunnutaan vihaavan eniten, on teini-ikäiset tytöt.
”Ton ämmän nauru on ärsyttävä.” En muista lukiko kommentissa sanasta sanaan juuri näin, mutta muistan kommentin aiheuttaneen sekunnin murto-osan kestäneen kamalan fiiliksen, jonka se minussa aiheutti. Klikkasin kommentin oikean reunan kolmea palloa, delete. Kommentti katosi. Tunne kesti hetken, jonka jälkeen pohdin mielessäni, että eipä toi oikeastaan edes tuntunut missään.
Nykyään olen tehnyt esiintyvää työtä sen verran, että en oikeastaan edes osaa ottaa itseeni henkilökohtaisuuksiin menevää kommenttia. Tiedostan altistuvani aiheettomille ulkonäköäni ja maneereitani arvosteleville kommenteille julkisessa työssä ja että naisena saan tilastojen mukaan miehiä todennäköisemmin vihakommentteja.
On silti väärin, että näen tällaisia kommentteja lähes päivittäin muidenkin naispuolisten sisällöntuottajien ja mikä pahinta – alle 18-vuotiaiden tyttöjen tekemien tiktokien kommenteissa:
Nostoja suomalaisten teini-ikäisten tyttöjen saamista tiktok-kommenteista.
Suomen 8. ja 9. luokkalaisista tytöistä 42 % on kokenut seksuaalista häirintää puhelimessa tai internetissä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen vuoden 2021 Kouluterveyskyselyn mukaan. Pojilla sama luku on noin 25 %. Tässä kirjoituksessa keskityn erityisesti tyttöjen kohtaamaan nettikiusaamiseen ja vihapuheeseen, sillä tyttöihin kohdistuva digitaalinen väkivalta on viime vuosina tullut maailmanlaajuisesti näkyväksi. Lisäksi pystyn itse naiseksi identifioituvana puhumaan aiheesta paremmin omasta näkökulmasta.
D’Amelion siskot saavat vihakommentteja päivittäin
Syyskuussa Disney+ -palveluun ilmestyi dokumenttisarja aikamme suurista Tiktok-tähdistä. Charli ja Dixie D’Ameliosta kertovassa Disneyn dokumentissa nuoret Tiktok-tähdet kertovat saamistaan vihakommenteista ja tappouhkauksista sekä niistä aiheutuvasta ahdistuksesta. Charli ja Dixie romahtavat kameroiden edessä itkunsekaisina puhuessaan kommenttien aiheuttamista tunteista.
Tulisiko D’Amelion siskojen vaan hyväksyä vihan tulevan julkisuuden mukana? Kuva:Disney
Puhe tyttöjen ahdistuneisuudesta olisi normaalisti saanut monet tuntemaan myötätuntoa, mutta enemmistön reaktio oli päinvastainen – suositut miljonääritytöt yrittävät vaan kerätä säälipisteitä krokotiilin kyyneleillä. Nuoret menestyneet tytöt eivät saa puhua avoimesti tunteistaan, mitäs ovat valinneet tulla julkisuuteen. Tällä periaatteella kommentoi moni aikuinen ihminen 16- ja 18-vuotiaista tähdistä. Yleisö on siis oikeutettu haukkumaan teini-ikäisten tyttöjen ulkonäköä heidän Tiktokien kommenteissa, koska heillä on miljoonia seuraajia. Miljoonien seuraajien yleisö ja menestynyt ura luovat suojakilven vihakommenteille. Got it.
Kritiikki kasvattaa – vihapuhe kutistaa
Mielestäni on hyvä antaa positiivisen palautteen lisäksi myös kritiikkiä. Kritiikin avulla pystymme myös Buenotalkissa kehittämään kanavaa ja luomaan sisältöjä, jotka kiinnostavat katsojia. Vuorovaikutus on mielestäni tärkeää sisällöntuotannossa ja se onkin piirre, joka minua viehätti meidän somekanavissamme ennen työni aloittamista. Ero kritisoivan kommentin ja vihakommenttien välillä on kuitenkin se, mitä kommentilla arvostellaan.
Teini-ikäisten Tiktok-tähtien paino, ulkonäkö, tapa puhua, vaatteet ja muut kommentoijien omien vaikutusmahdollisuuksien piiriin kuulumattomat asiat eivät pyri kehittämään D’Amelion sisarusten tanssivideoiden sisältöjä. Ne ovat vain puhdasta vihaa.
Julkisessa työssä joutuu väkisin arvostelun kohteeksi. Arvostelijat saattavat perustella oikeutensa kommentoida suoraan väittämällä, että noh, mitäs valitsit julkisen työn. Kun on framella niin sitten muilla on muka oikeus tulla kuittailemaan. Tässä asiassa en voisi olla enempää eri mieltä. Tämä kulttuuri ylettää julkkisten lisäksi myös ihan tavallisiin teini-ikäisiin tyttöihin. Miksi on niin, että erityisesti julkisuudessa tytöt joutuvat suurennuslasin alle viha- ja tappouhkauskommenttien uhriksi?
Siksi, koska elämme patriarkaattisessa yhteiskunnassa, jossa tyttöjen omaa julkista itseilmaisua ja ulkonäköä pidetään muiden vapaan arvostelun kohteena.
KuvaT: KIMMO RÄISÄNEN/HELSINGIN SANOMAT & Jonas LUNDQVIST/A-Lehdet
Artikkelin kommenttiosiossa kritisoidaan sen sijaan Vartiaisen päätöksiä poliitikkona. Miltä kommenttiosio olisi näyttänyt, jos uima-asuinen poliitikko jutussa olisi ollut Sanna Marin tai joku muu naispuolinen politiikan tekijä? Twitter ja Ylilauta lahtaisivat poliitikon siltä seisomalta. En arvostele Vartiaisen tai Helsingin Sanomien valintaa näyttää pormestari uima-asussa, vaan sen sijaan toivoisin, että myös muilla julkisuuden henkilöillä olisi samanlainen vapaus esiintyä.
Nimeä asia, josta teini-ikäiset tytöt voivat pitää joutumatta naurunalaisiksi
Internetissä vihataan monia asioita, mutta asia, jota tunnutaan vihaavan eniten, on teini-ikäiset tytöt. Hyvänä kakkosena tulee kaikki, mistä teini-ikäiset tytöt tuntuvat olevan kiinnostuneita.
Jos teinityttö kiinnostuu skeittaamisesta, videopeleistä tai rap-musiikista häntä pidetään teeskentelijänä, joka kiinnostuu poikamaisista asioista vain saadakseen vastakkaisen sukupuolen hyväksyntää tai huomiota.
Jos tytöt taas kiinnostuvat mistään tytöille suunnatusta, sitä pidetään tyhmänä. Tästä loistavia esimerkkejä ovat Twilight, Billie Eilish, Justin Bieber, K-Pop. Lista jatkuu. Näitä kaikkia yhdistää se, että niiden kohdeyleisö juuri ON teini-ikäiset tytöt.
Miksi siis internetissä tunnutaan vihaavan ja kritisoitavan juuri teinitytöille suunnattuja asioita? Tähän piilee vastaus varmaan taas siinä, että patriarkaattisessa yhteiskunnassa tyttöjen kiinnostuksen kohteita pidetään lähtökohtaisesti typerinä, tunteellisina, hölmöinä, ulkonäkökeskeisinä, feikkeinä tai muuten vaan jostain syystä vihattavina. Artisteja ei arvostella niiden teknisten tai taiteellisten piirteiden kautta, niitä vaan puhtaasti vihataan.
Muistan itse lukioikäisenä internetissä vallinneen yleisen vihan laulaja Justin Bieberiä kohtaan – Bieberiä haukuttiin naiselliseksi ja häntä pidettiin homona. Kaksi asiaa, joita toksinen tosimies karttaa kuin kryptoniittia. Omasta mielestäni Justin Bieberin ”Baby”-kappale ei ole todellakaan mikään lauluteknisesti tai lyyrisesti korvia hivelevä teos, mutta ei sen vihaaminen oikeuta minua arvuuttelemaan kommenteissa Bieberin seksuaalista suuntautumista tai sukupuoli-identiteettiä samalla toivoen tähden ennenaikaista poismenoa.
Justin Bieberin suosio teini-ikäisten tyttöjen keskuudessa meni monilla tunteisiin 2010-luvun vaihteessa.
Palaan takaisin D’Amelion siskoksiin. Heistäkään ei tarvitse pitää. Heillä on myös valtava etuoikeus, sillä he ovat tienanneet miljoonansa tuottamalla tanssivideoita sovellukseen, jonka algoritmien tulkinta on yhtä kryptistä kuin kvanttifysiikka kolmevuotiaalle.
Uskon, että jos D’Amelion tiktokien kommentit ovat myös jatkossa samanlaisia, tulevat siskokset kohtaamaan oman breaking pointin. Niin käy usein nuorena julkisuuteen ponnahtaneille, jotka ovat kasvaneet parrasvalojen alla arvostelun kohteena.
Miley Cyrus, Justin Bieber, Britney Spears. Jossain kohtaa julkkis alkaa protestoida omaa puhtoista julkisuuskuvaansa vastaan ja etsiä omaa identiteettiä julkisuuden ulkopuolelta. Joidenkin julkkisten tapauksissa vaihe on johtanut rikolliseen toimintaan tai päihteiden väärinkäyttöön yrittäessä parantaa omaa oloa tai etsiessä itseä julkisuuskuvan ulkopuolelta.
Viha kertoo kommentoijan omasta pahasta olosta
Miten sitten vihakommentit ja seksuaalissävytteinen ehdottelu vaikuttavat tavalliseen suomalaiseen teinityttöön? Kommentit vaikuttavat itsetuntoon ja mielenterveyteen yksilöllisesti, mutta lähes aina negatiivisella tavalla. Yksi asiaan kuulumaton kommentti voi jäädä mietityttämään pitkään ja saada terveen nuoren pitämään itseään jotenkin viallisena.
Muistan itse saaneeni teini-ikäisenä yhden vartaloani arvostelevan kommentin, joka kolahti itsetuntoon. Kommentin lisäksi internetin sekä naisten lehtien ihannoimat laihat vartalot antoivat minulle vääränlaisen kuvan siitä, miltä minun tulisi näyttää. Omasta terveydestä tuli toissijaista, tärkeintä oli olla laiha, urheilla paljon ja olla mahdollisimman pantava. Onneksi kasvoin tästä ajatuksesta ulos keskustelemalla ja ajan myötä muuttamalla käsitystä itsestäni sekä siitä, millainen naisen kuuluu olla.
Saattaa kuulostaa kornilta, mutta kaikki ovat kauniita uniikkeina yksilöinään. Sosiaalisen median tulisi näyttää enemmän kaikenlaisia vartaloita ja erilaisuutta antamalla terveempiä esikuvia nuorille. Olen iloinen, että keskustelu tästä aiheesta on ollut viime aikoina paljon esillä.
Nelli Kentän ja Katri Norrlinin kirjassa vitun ruma pohditaan somen aiheuttamia ulkonäköpaineita sekä naisten ahdasta muottia yhteiskunnassa. Kuva: Into kustannus
Internetin vihapuhe kannattaa jättää omaan arvoonsa. Se voi tuntua vaikealta. Loppujen lopuksi ulkonäköäsi arvosteleva kommentti kertoo enemmän kommentoijasta itsestään kuin sinusta. Kommentoija todennäköisesti purkaa omaa pahaa oloaan hyökkäämällä puolustuskyvyttömän teinin kimppuun. Teinin, jonka fyysiset piirteet eivät kuulu kommentoijalle itselleen millään mittaa.
Toivon hartaasti, että myös vihakommenttien levittäjät pääsisivät keskustelemaan syistään laittaa vihaisia kommentteja sekä omista tunteista ammattilaisen kanssa. Vihakommenttien takana on useimmissa tapauksissa henkilö, joka ei pääse keskustelemaan tunteistaan muille. Tunne sitten puretaan arvostelemalla anonyymisti jotain toista internetissä ja etsimällä syyllisiä oman elämän ongelmille maahanmuuttajista, seksuaalivähemmistöistä, naisista tai kestä tahansa.
Vihan kohteeksi joutuvat ne keitä pidetään puolustuskyvyttöminä – eli juuri tässä tapauksessa teini-ikäiset tytöt. Mutta emmehän me tytöt ole puolustuskyvyttömiä. Toivon hartaasti, että kommentoijat pääsevät keskustelemaan tunteistaan ja saavat niihin tarvittaessa ammattiapua. Siihen asti, suosittelen vaan klikkaamaan niitä kolmea palloa kommentin kulmassa. Delete.
P.s. Kysy mitä vaan ulkonäköpaineista, ahdistuksesta, päihteistä tai muista sinua askarruttavista aiheista täältä.
Mihin kannabiksen käyttörikos vaikuttaa? Tämä blogi tulee sisältämään runsaasti erilaista lakisanastoa sekä reippaasti kapulakieltä aka sossukieltä! Eli jos nyt jo rupesi huippaamaan, tämä teksti ei välttämättä ole sinua varten. Toisaalta taas, jos sinua kiinnostaa mitkä ovat seuraukset kannabiksen käyttörikoksesta alaikäiselle ensikertalaiselle, kannattaa ehkä sittenkin jäädä vielä hetkeksi roikkumaan.
aina ei välttämättä tule ajatelleeksi edes, mihin Huumausaineen käyttörikos voi johtaa.
Päätimme tehdä videon nuoria varten, jossa käydään läpi huumausainerikoksen prosessi näin ensikertalaisen kannalta. Miksi ihmeessä? Aihe tuntuu olevan monella hieman hämärä kokonaisuus sekä nuorille itse, että myös ammattilaisten kohdalla. Informaatio on osittain puutteellista, joskus liioiteltua ja joskus väärää.
Videon ajatus olikin suoristaa kaikki mutkat ja tehdä kompakti infopläjäys siitä, mitkä seuraukset ovat, kun alle 18-vuotias jää kiinni ensimmäistä kertaa kannabiksen polttelusta. Emme puhu asian puolesta taikka vastaan, kerromme vaan, miten asiat ovat.
Kysein video, selvitys tai miksi sitä ikinä haluaakaan kutsua, sai alkunsa nuorten itse meille esittämistä kysymyksistä ja ajatuksista. Tässä blogissa käydään läpi mikä tuo prosessi on ja mitä se mahdollisesti tarkoittaa nuoren tulevaisuuden kannalta.
Rikosilmoitus – huumausaineen käyttörikos
Kun poliisi saa ilmoituksen alaikäisen nuoren kannabiksen käytöstä (laittomia päihteitä), ja poliisilla on syytä epäillä, että nuorella on ollut vähäinen määrä huumetta hallussaan omaan käyttöön tarkoitettuna, kirjataan tästä rikosilmoitus. Tällöin epäillään siis huumausaineen käyttörikosta. Tästä kirjataan tuolloin rikos- eli R-ilmoitus Poliisiasiain tietojärjestelmään.
Tapauksesta tehdään aina rikosilmoitus.
Poliisi on myös yhteydessä nuoren huoltajiin joko paikanpäältä suoraan puhelimitse tai keskustelemalla vanhempien kanssa kasvotusten kotiin viennin yhteydessä. Mikäli vanhempia ei tavoiteta, tai nuori antaa väärät yhteystiedot, jää huoltajille asiasta ilmoittaminen seuraavan poliisin vastuulle, joka hoitaa rikosilmoitusasiaa. Poliisi tekee myös asiasta aina lastensuojeluilmoituksen.
Lastensuojeluilmoitus
Tieto alaikäisen huumausainerikoksesta menee lastensuojeluviranomaiselle, joka hoitaa omaa tehtäväänsä huoltajien ja lapsen kanssa. Lastensuojeluilmoitus ohjautuu joko poliisilaitoksen sosiaalityöntekijälle ensimmäisenä tai lastensuojelun virka-aikaiseen päivystykseen.
Virka-aikainen päivystys tekee asiasta kiireelliset toimenpiteet, mikäli niitä tarvitsee tehdä. Mikäli ei, laki sanoo, että lastensuojeluilmoitus täytyy käsitellä 7 arkipäivän kuluessa sen vireille tulosta.
Puhuttelu
Poliisi pitää rikosilmoituksen seurauksena puhuttelun, kun nuori jää ensimmäistä kertaa kiinni huumausaineen käyttörikoksesta. Puhuttelussa nuori saa huomautuksen. Puhutteluun kutsuttavan on kuitenkin oltava yli 15-vuotias, koska sitä nuoremmat eivät ole rikosoikeudellisessa vastuussa, jolloin heidän tapauksensa hoitaa lastensuojeluviranomainen.
itä-uudenmaan poliisilaitoksen puhutteluhuone.
Puhutteluun osallistuu nuori itse, hänen huoltajansa, poliisi sekä sosiaalitoimen edustaja. Puhuttelussa käydään läpi nuoren elämään, arkeen, kouluun, vapaa-aikaan, päihteiden käyttöön ja ennen kaikkea tapahtuneeseen huumausaineen käyttörikokseen liittyviä asioita.
Puhuttelun aikana tehdään arvio siitä, onko nuorella tarvetta jollekin palvelulle esimerkiksi päihde- ja mielenterveyspuolella. Nuorelle kerrotaan tahoista, jotka tarjoavat tukea päihteiden käyttöön liittyen.
jos aihe kiinnostaa, voit kysyä meiltä jotain anonyymisti täältä.
Puhuttelu syyttäjän kanssa
Mikäli nuori syyllistyy huumeiden käyttörikokseen toistamiseen, menee rikos tuolloin syyttäjälle, joka pitää nuorelle puhuttelutilaisuuden. Puhuttelun jälkeen syyttäjä päättää jätetäänkö asiassa syyte nostamatta, jolloin nuorelle annetaan huomautus. Syyttäjä voi myös päätyä nostamaan syytteen tai antamaan nuorelle sakon eli rangaistusvaatimuksen.
Näihin päädytään silloin, jos nuori ei saavu tilaisuuteen tai muutoin ilmenee, ettei toimenpiteistä luopuminen ole tarkoituksenmukainen ratkaisu. Nuoren osalta sakkorangaistus on aina viimesijainen asia. Puhuttelun tarkoitus on pyrkiä siihen, että nuori miettisi omaa käyttöään ja niitä tilanteita vastaisuudessa.
syyttäjä astuu yleensä kuvaan kun nuori on jäänyt toisen kerran kiinni huumausainerikoksesta.
Merkintä – huumausaineen käyttörikos
Huumausaineen käyttörikoksesta kirjataan aina rikosilmoitus poliisiasian tietojärjestelmään ja jos teosta määrätään sakkorangaistus, niin siitä kirjataan tieto oikeusrekisterikeskuksen ylläpitämään sakkorekisteriin.
Käyttörikoksen tiedot poistetaan poliisiasiain tietojärjestelmästä (PATJA) viiden vuoden kuluttua siitä, kun asia on siirretty syyttäjälle. Rikoksen tekohetkellä alle 15-vuotiaan tiedot poistetaan hänen täytettyään 18 vuotta, ellei hän 15 vuotta täytettyään ole syyllistynyt uuteen rikokseen.
Huumausaineen käyttörikoksen tiedot näkyvät turvallisuusselvityksellä (jonka tietyt koulut ja työpaikat tekevät) siihen saakka, kunnes tiedot poistuvat poliisiasiain tietojärjestelmästä.
Turvallisuusselvitys
Työntekijän ja opiskelijan hyväksymiseksi voidaan vaatia turvallisuusselvityksen tekemistä jolloin merkintä käyttörikoksesta voi tällöin tulla esiin.
Nuoren on kuitenkin aina annettava itse suostumus turvallisuusselvityksen tekemiselle. Sen jälkeen työnantaja tai oppilaitos, jotka ovat hyväksytty suojelupoliisin erillisessä menettelyssä hakemaan turvallisuusselvityksiä, laittavat selvityksen vireille.
Turvallisuusselvitys voidaan tehdä vain selvityksen kohteen kirjallisella suostumuksella. Tietoja ei myöskään anneta kenellekään muualle, kun virallisella tiedonsaantipyynnöllä sille, kenen tiedoista on kyse. Turvallisuusselvityksen hakijan on ilmoitettava selvityksen kohteelle selvityksen lopputuloksesta ja selvityksen kohteella on oikeus saada turvallisuusselvityksen sisältämät tiedot.
Turvallisuusselvityksen tietoja ei koskaan anneta ilman selvityksen kohteen kirjallista suostumusta.
Kuka tahansa työnantaja tai oppilaitos ei voi pyytää turvallisuusselvitystä suojelupoliisilta. Ainoastaan sellaiset yritykset ja oppilaitokset jotka ovat erikseen hyväksytty turvallisuusselvitysmenettelyyn voivat sen tehdä. Eli ihan perus työnantaja ei pyytää suojelupoliisilta turvallisuusselvitystä arovidessaan luottamusta kesätyöntekijästään.
Mutta mikäli nuori menee töihin esimerkiksi sisäministeriöön, niin sisäministeriö voi pyytää turvallisuusselvitystä omista kesätyöntekijöistään.
Vaikutus opintoihin ja työpaikkaan
Turvallisuusselvityksiä on monen tasoisia. Yleensä työnantajat tai oppilaitokset pyytävät lupaa suppeaan tai perusmuotoiseen turvallisuusselvitykseen. Laajimmassa selvityksessä kaikki tiedot poliisin rekisteristä näkyvät.
esimerkiksi turvallisuusalalla selvitys nuhteettomuudesta tehdään.
Lähtökohtaisesti turvallisuusselvitys laaditaan esimerkiksi sellaisissa työtehtävissä, missä työntekijä käsittelee salassa pidettävää tietoa. Oppilaitoksien kohdalla tällaisia voivat olla turvallisuusalan oppilaitokset, kuten poliisiammattikorkeakoulu, sotilasvirkoihin valmentavat koulut, pelastusalan oppilaitokset ja myös yksityisen turvallisuusalan oppilaitokset.
Merkintä huumausainerikoksesta voi ilmetä vaikkapa turvallisuusalan oppilaitoksissa esimerkiksi opiskelijaksi ottamisen yhteydessä. Vartijakortin haun yhteydessä tehdään myös turvallisuusselvitys. Vartijakortti on vartijaksi pääsemiselle vaatimus.
Kun vartiointia tai järjestyksenvalvontaa tehdään, tähän tarvitaan luvat poliisin kautta. Poliisi tekee vartijakortin haun yhteydessä taustatarkastuksen.
Päätös työ- tai opiskelupaikkaan ottamiseen tulee aina työnantajalta tai oppilaitokselta. Suojelupoliisi voi antaa tapauskohtaisen harkinnan jälkeen kirjallisen ilmoituksen ja rekrytoija tai oppilaitos tekee päätöksen, hyväksyykö hän henkilön opiskelemaan tai kyseiseen työpaikkaan.
Lopuksi
Seuraukset nuoren huumauskokeilulle alle 18-vuotiaana voivat olla yllättävät ja harmilliset. Sillä ei ole vaikutusta koko loppu elämään mutta sillä saattaa olla juuri sillä hetkellä merkitystä, kun nuori olisi halukas menemään johonkin tiettyyn oppilaitokseen, työpaikkaan tai kesätyöpaikkaan.
Tällöin sillä saattaa olla suurikin merkitys tulevaisuuden suunnitelmien kannalta ja silloin tämä saattaa erityisesti haitata.
Nude, eli alastonkuva. Oon saanut kymmeniä dickpicejä elämäni aikana pyytämättä. Siis kuvia peniksistä. Tämä on liittynyt kohdallani nettideittailuun. Kun deittisovelluksesta siirrytään juttelemaan toiseen viestisovellukseen, silloin ollaan jo vaarallisilla vesillä. WhatsApp, Kik, Snapchat, Insta, Telegram jne. Ei siis ole sattumaa, että itse deittisovelluksista on siivottu pois mahdollisuus lähettää kuvia toiselle.
“Mitä hemmettiä sä teet?” Pyytäessäni selitystä kuvien lähettämiselle selitykset ovat olleet monipuolisia:”Se oli vahinko, piti lähettää oma kuva.” – Aivan varmasti. Yhtä tyyppiä ujostutti lähettää minulle kuva kasvoistaan, koska olin hänen mielestään muka niin upea. Mä oikein kannustin häntä, että turha huoli pois, saa lähettää kuvan pärstästä.
…Ja BOOM. – Sähköpostiin kolahti kuvia ja videoita, joissa keskustelukumppani koskettelee itseään katsellessaan mun kuviani. Näitä tilanteita riitti MONTA.
All the women in me are tired. (Nayyirah Waheed)
En halua saada kuvia sun…
Olin jossain vaiheessa niin vihainen tästä, että suunnittelin joskus pystyttäväni näyttelyn aiheesta. Näyttelyssä olisi eri ihmisten saamiin viesteihin perustuvia huoneita. Huoneissa esiintyisi aina se määrä sukuelimiä seinillä, joita henkilö on pyytämättä saanut. Jotkut huoneet ovat täynnä niitä, toiset tyhjiä – Jotkut ovat saaneet paljon nudeja, toiset eivät ollenkaan. Me jotka olemme saaneet niitä liikaa – ja vielä pyytämättä, tiedämme mistä puhumme.
Huomasin olevani deittaillessa etukäteen aggressiivinen jännittäessäni, että lähetetäänkö mulle taas ei-toivottuja kuvia. Saatoin sanoa numeroa vaihtaessa vähäsen vitsikkäästi, mutta silti painokkaasti kiertäen, että en halua kuvia kullista. Jos lähetät niitä, mä teen susta hakkelusta. En HALUA saada kuvia sukuelimestäsi. Ihan älytöntä, että se on niin tavallista, että täytyy erikseen kieltää.
Älä ymmärrä mua väärin, mun ei oo tarkoitus heristellä sormea kaikille nudeille. Minusta on aivan sama mitä kuvia lähetämme toisillemme, kunhan siihen on suostumus ja osapuolet ovat kyllin vanhoja. Se voi myös luoda sopivaa värinää tilanteeseen. Ilman suostumusta tää ei kuitenkaan ole ookoo. Jos viestin saaja on alle 16 vuotta, asia ei ole ollenkaan ookoo.
Mitä laki sanoo teemasta nude?
Lain mukaan on rikos laittaa alastonkuvia alle 16-vuotiaalle, mutta sitä vanhemmallekaan nudeja ei saa laittaa, jos hän ei niitä halua vastaanottaa. Alastonkuvia ei koskaan saa laittaa kysymättä. Yli 16-vuotiaalle nudejen laittaminen voi olla rikos, jos niitä laitetaan jatkuvasti kielloista huolimatta.
Huomaan, että mulla nousee kierrokset tätä kirjoittaessa. Suututtaa! Sen lisäksi, että alastonkuvia on lähetetty minulle, niin on niitä pyydetty takaisin.
Pistä pari kuvaa… laita mulle joku rohkee kuva, missä näkyy vähän enemmän, jos tajuut… vai häh, etkö uskalla… mun eksäki suostu pistään… Blokkaan, blokkaan, blokkaan.
Aikuinen EI saa laittaa alle 16-vuotiaalle alastonkuvia. Itse asiassa aikuisella ei ole koskaan yhtäkään hyvää syytä laittaa nuorelle alastonkuvia. Alastonkuvien lähettäminen alle 16-vuotiaalle on rikos. Samalla tavalla kuin aikuinen ei saa harrastaa alle 16-vuotiaan kanssa seksiä, aikuinen ei myöskään saa laittaa alle 16-vuotiaalle alastonkuvia.
Jos aikuinen on perheenjäsen, muussa luottamuksellisessa suhteessa tai auktoriteettiasemassa, ikäraja on 18 vuotta. Esimerkiksi siis omat perheenjäsenet, opettaja tai valmentaja eivät saa laittaa alle 18-vuotiaalle kuvia jotka sisältävät alastomuutta.
Lyhyesti nudeista:
Saako aikuinen laittaa alle 16-vuotiaalle nuorelle alastonkuvia? – EI.
Saako sinulla olla alle 18-vuotiaasta nuoresta alastonkuvia puhelimessa? – EI.
Onko rikos laittaa pyytämättä yli 16-vuotiaalle alastonkuvia? – Saattaa olla, jos kuvat eivät ole haluttuja.
Saatko säilyttää puhelimessasi alle 18-vuotiaiden alastonkuvia? – Et koskaan.
Piste.
Kiitos, kun kuuntelit.
Ps. Testaa mitä tiedät alastonkuvien ja -videoiden lähettämisestä! Tehtiin tää visa yhdessä Sua varten somessa -jengin kanssa. Jos kohtaat häirintää somessa, laita heille yksäri.
“Tyhmä saa olla, mutta ei idiootti” – on lause, jonka olen sanonut useallekin nuorten ryhmälle. Joskus puhuttelu on pidetty pienistä ja harmittomista asioista ja joskus vähän suuremmista ja vaarallisimmista tilanteista. Usein itselläni on ollut puhuessa vaikea pitää pokerinaamaa, kun on oikeastaan tehnyt mieli enemminkin nauraa hölmöyksille kuin pitää sitä puhuttelua.
Jengi koossa taas!
Nuorten elämään nimittäin kuuluu pienet tyhmät temput, rajojen hakemiset ja ihan suora kapinointi auktoriteetteja (kuten nuorisotyöntekijöitä) kohtaan. Se, että leirihuoneista karataan yöllä vierailulle vääriin huoneisiin katsomaan kauhuelokuvia ei varmasti ketään haittaa. Joskus rajojen hakeminen menee turhan tyhmyyden puolelle.
Älä sitä nyt ainakaan someen laita
Omilla leireilläni tapahtuneista tempauksista parhaiten muistuu mieleen eräs nuortenleiri, jossa yksi porukka päätti herätä keskellä yötä ja lähteä läheiselle autotielle (joka oli leirialueen ulkopuolella). Yksi idiootti johti ja muut seurasi perässä. Porukka makoili keskikaistalla, otti kuvia ja juoksenteli tien yli kuin päättömät kanat. Onneksi tiellä ei juuri liikennettä ollut.
Kannattiko laittaa someen?
Ohjaajista kukaan ei tätä yöllistä reissua huomannut. Miksi siis osaan tapauksesta hyvinkin tarkasti kertoa? No siksi, koska nämä järjen jättiläiset olivat tietenkin ottaneen kasan kuvia reissustaan ja laittaneet ne Instagramiin, omille avoimille tileilleen. Eikä siinä vielä kaikki! Häsät oli valittu myös leiriimme sopiviksi, minkä takia kuvat löytyivät myös oman puhelimeni feedistä heti seuraavana päivänä!
Lause “Tyhmä saa olla, mutta ei idiootti”, oli porukan puhuttelussa hyvinkin ahkeralla käytöllä. Jos he eivät muuta tempauksesta muistaneet, niin toivottavasti ainakin jatkossa miettivät, mitä sinne someen laittaa. Itseäni ei edes häirinnyt se, että yöllä oli tiellä juostu, vaan täydellinen idiotismi tapahtuman jälkeen.
Tyhmä saa olla, mutta ei liian tyhmä
Tyhmyydestä usein sakotetaan. Se voi olla nuhtelu äidiltä, saarna opettajalta tai läksytys omalta kumppanilta, toki myös ne oikeat sakot poliisilta. Varmasti jokainen meistä on tyhmyyksien takia piinapenkkiin joutunut. Pahimmillaan tyhmyys voi kuitenkin johtaa paljon pahempiin seurauksiin.
Yksi hyvä esimerkki pahasti pieleen menneestä tyhmyydestä on Darwin Awards, eli vuosittain jaettavat “palkinnot” menehtymiseen asti johtaneista tyhmyyksistä. Suurin osa palkinnoista on mennyt ihmisille, jotka ei vaan ole ihan loppuun asti ajatellut asioita… ja joutunut siitä kärsimään.
Onko idiootti evoluution viimeinen vaihe?
Osa tarinoista on oikeasti varsin hauskoja, kunnes muistaa, että näille tyypeille idiootti teko oli myös viimeinen teko. Samantyyppisiä tarinoita joutuu lukemaan myös paikallislehtien sisäsivuilta. Kuka on ajanut ulos tieltä, kuka on hypännyt pää edellä matalalla rannalla ja kuka on hortoillut humalassa väärään paikkaan.
Elä, mutta älä ole idiootti
Oma ajatukseni on aina ollut sama “Elä, mutta älä ole idiootti”. Asioita saa ja on hyväkin kokeilla ja välillä pitää myös mokata. Koskaan ei kuitenkaan saa olla niin tyhmä, ettei jo etukäteen vähän miettisi, mitä voi sattua.
Ja jos jotain idioottimaista tekee, niin ainakaan siitä ei kannata ihan hirveästi somessa huudella.
