Tyhmä saa olla, mutta ei idiootti 

“Tyhmä saa olla, mutta ei idiootti” – on lause, jonka olen sanonut useallekin nuorten ryhmälle. Joskus puhuttelu on pidetty pienistä ja harmittomista asioista ja joskus vähän suuremmista ja vaarallisimmista tilanteista. Usein itselläni on ollut puhuessa vaikea pitää pokerinaamaa, kun on oikeastaan tehnyt mieli enemminkin nauraa hölmöyksille kuin pitää sitä puhuttelua. 

Viisi nuorta istuu rivissä selkä kameraan päin
Jengi koossa taas!

Nuorten elämään nimittäin kuuluu pienet tyhmät temput, rajojen hakemiset ja ihan suora kapinointi auktoriteetteja (kuten nuorisotyöntekijöitä) kohtaan. Se, että leirihuoneista karataan yöllä vierailulle vääriin huoneisiin katsomaan kauhuelokuvia ei varmasti ketään haittaa. Joskus rajojen hakeminen menee turhan tyhmyyden puolelle. 

Älä sitä nyt ainakaan someen laita 

Omilla leireilläni tapahtuneista tempauksista parhaiten muistuu mieleen eräs nuortenleiri, jossa yksi porukka päätti herätä keskellä yötä ja lähteä läheiselle autotielle (joka oli leirialueen ulkopuolella). Yksi idiootti johti ja muut seurasi perässä. Porukka makoili keskikaistalla, otti kuvia ja juoksenteli tien yli kuin päättömät kanat. Onneksi tiellä ei juuri liikennettä ollut. 

Lenkkikengät keskellä tietä syksyisessä maisemassa.
Kannattiko laittaa someen?

Ohjaajista kukaan ei tätä yöllistä reissua huomannut. Miksi siis osaan tapauksesta hyvinkin tarkasti kertoa? No siksi, koska nämä järjen jättiläiset olivat tietenkin ottaneen kasan kuvia reissustaan ja laittaneet ne Instagramiin, omille avoimille tileilleenEikä siinä vielä kaikki! Häsät oli valittu myös leiriimme sopiviksi, minkä takia kuvat löytyivät myös oman puhelimeni feedistä heti seuraavana päivänä!

Lause “Tyhmä saa olla, mutta ei idiootti”, oli porukan puhuttelussa hyvinkin ahkeralla käytöllä. Jos he eivät muuta tempauksesta muistaneet, niin toivottavasti ainakin jatkossa miettivät, mitä sinne someen laittaa. Itseäni ei edes häirinnyt se, että yöllä oli tiellä juostu, vaan täydellinen idiotismi tapahtuman jälkeen.

Tyhmä saa olla, mutta ei liian tyhmä 

Tyhmyydestä usein sakotetaan. Se voi olla nuhtelu äidiltä, saarna opettajalta tai läksytys omalta kumppanilta, toki myös ne oikeat sakot poliisilta. Varmasti jokainen meistä on tyhmyyksien takia piinapenkkiin joutunut. Pahimmillaan tyhmyys voi kuitenkin johtaa paljon pahempiin seurauksiin. 

Yksi hyvä esimerkki pahasti pieleen menneestä tyhmyydestä on Darwin Awards, eli vuosittain jaettavat “palkinnot” menehtymiseen asti johtaneista tyhmyyksistä. Suurin osa palkinnoista on mennyt ihmisille, jotka ei vaan ole ihan loppuun asti ajatellut asioita… ja joutunut siitä kärsimään.  

Ihmisen evoluutio apinasta lähtien punaisessa liikennevalossa.
Onko idiootti evoluution viimeinen vaihe?

Osa tarinoista on oikeasti varsin hauskoja, kunnes muistaa, että näille tyypeille idiootti teko oli myös viimeinen teko. Samantyyppisiä tarinoita joutuu lukemaan myös paikallislehtien sisäsivuilta. Kuka on ajanut ulos tieltä, kuka on hypännyt pää edellä matalalla rannalla ja kuka on hortoillut humalassa väärään paikkaan. 

Elä, mutta älä ole idiootti 

Oma ajatukseni on aina ollut sama “Elä, mutta älä ole idiootti”. Asioita saa ja on hyväkin kokeilla ja välillä pitää myös mokata. Koskaan ei kuitenkaan saa olla niin tyhmä, ettei jo etukäteen vähän miettisi, mitä voi sattua.  

Ja jos jotain idioottimaista tekee, niin ainakaan siitä ei kannata ihan hirveästi somessa huudella.

Miksi me ollaan pilattu internet?

Oon aina viihtynyt keittiöpsykologiosastolla, ja tunteista sekä tutuista lätiseminen on tuntunut kutkuttavalta. Juorujen kuuleminen, niiden välittäminen ja (yli)analysointi on ollut aiemmin minulle ihan suurinta herkkua. En ole vaatinut itseltäni itsekritiikkiä näiden juoruilujen kohdalla, sillä en viihtymiseltäni edes ajatellut tässä olevan mitään ihmeellistä.

Lintu kakkaa ihmisen niskaan.
Mikä juoruilussa ja selän takana puhumisessa viehättää?

Käsi sydämellä – oletko koskaan itse juoruillut?

Jos vastaat ettet ole juoruillut, valehtelet. Erään tutkimuksen mukaan jokainen ihminen juoruaa noin 52 minuuttia päivässä. Juoruilulla tarkoitetaan sitä, että puhutaan jostain henkilöstä, joka ei ole paikalla. Kaikki juoruilu ei ole kielteistä, vaan on olemassa myös positiivista ja neutraalia juoruilua.

Juoruilun kohteena on useimmiten yhteiset tuttavat julkkisten sijaan. Se mistä juorutaan, on yleensä tuttujen toiminta sosiaalisissa tilanteissa.

Jodelin juorukanavat

Mitä ilmeisimmin tämä tutkimus ei ollut kuullut anonyymiin viestittelyyn perustuvasta Jodelista, jossa julkkiksista ja somevaikuttajista juoruaminen on jatkuvasti läsnä. Jodel sulki vuonna 2020 kaikki juoruiluun liittyvät kanavansa. Sen jälkeen siellä on ryhmittäydytty uusiksi juoruilemaan taitavammin blogi- ja julkkisjutut -kanavien alle. Kaikki tietävät, että alustalla on sääntö *positive vibes only*, mutta mitä kun ne negatiiviset ovat paljon kiinnostavampia?

Mä en oikein tiedä miksi seuraan muutamaa entistä juorukanavaa, nykyistä juttukanavaa, joissa ruoditaan vaikuttajien ja julkkisten valintoja, ulkomuotoa ja tekoja. Nyt ei puhuta siitä myönteisestä juoruilusta, vaan tuhoavasta. Tämä jaksaa ihmetyttää mua erityisesti siksi, koska tunnen pöyristyväni joka kerta, kun luen noita kirjoituksia.

Ihmisten puuhat kiinnostavat, vaikka mä en oikein tiedä kenestä puhutaan. Kuinka usein olenkaan käynyt tsekkaamassa itselleni vieraiden someprofiileja jonkinlaisen vahingoniloisen tunteen takia. Tunnen olevani jonkinlaista sisäpiiriä, kun tiedän mistä puhutaan, ja koen salaista paremmuutta, vaikka luonnollisesti tässä blogissa asiaa paheksun.

Vaikka en kommentoi inhottavasti ja osallistu keskusteluun, niin silti mä luen noita juoruja ja sitä kautta tuen kulttuuria. En ole siis millään tavalla syytön tähän ilmiöön.

Banaanille on annettu silmät auringonkukan siemenistä, jotta se näyttää hahmolta.
Lopeta juorukanavien seuraaminen. Syö mieluummin banaani.

Epäonnistuminen kiinnostaa

Mun mielessä pyörii kysymys, että ketä nämä tyypit ovat, jotka kerääntyvät pilkkaamaan ja löytämään kaikki mahdolliset kritisoitavat asiat jostain tyypistä, jonka tuntevat ainoastaan somen kautta?

Ikään kuin olisi tärkeää tietää, että joku on…

käsitellyt kuviaan liikaa,
ottanut liikaa täyteaineita,
quotannut jotain noloa,
tehnyt jotain yhteisön mukaan väärää
näyttänyt oudon jähmeältä videossa,
ollut liian kännissä,
eronnut, ihastunut, sekoillut…

Ei oo tärkeä tietää! Ilkeä juoruilu kertoo enemmän susta kuin juoruilun kohteena olevasta.

Miten meistä on kasvanut tällaisia raatilaisia? Jotain me tästä hyödytään, koska käytämme aikaamme muiden asioiden pyörittämiseen, itsemme niiden yläpuolelle nostaen, ilkeiden ajatusten viljelemiseen ja niiden toistamiseen päivästä toiseen. Sen lisäksi osallistumme pohdintakeskusteluihin aiheen ympäriltä. Tällä tavalla jää ainakin vähemmän aikaa omien valintojen yhtä täydelliseen analysointiin ja kriittiseen tarkasteluun (sarkasmia).

Annan kiitoksen itselleni tästä kirjoituksesta. Mä oon valmis lopettaman näiden kanavien seuraamisen. En halua tietää, eikä mun todella tarvitse.

Delete.

Mitä on sun koulurepussa?

Törmäsin tänään kaupungilla ajellessani (en kirjaimellisesti 😊) keltalippispäisiin ekaluokkalaisiin. On muuten hyvä idea, että heille on kirkkaat lippikset lahjoitettu, mutta en puhu nyt siitä. Jäin nimittäin miettimään, mikä olisi tärkein asia olla mukana koulurepussa, kun koulu alkaa?

Itse taisin joskus omassa nuoruudessani ajatella, että uusi kynä/penaali tai reppu oli aika hieno juttu. Elämä oli ehkä vähän yksinkertaisempaa, eikä puhelimia tai läppäreitä löytynyt kenenkään repuista.

Sukulaistytölle, joka juuri aloitti koulun, se siisti juttu on edelleen uusi kynä ja ihmeperheen hahmo penaalissa. Sillä erotuksella, että ranteesta löytyy kännykkäkello, kuten melkein kaikilta kavereilta. Itse koulu on myös parissa vuosikymmenessä muuttunut.

Pöydällä siististi järjestettyjä koulutarvikkeita
Oliko näitä sun penaalissA?

Tärkein asia ei löydy repusta

Kynä, penaali tai uusin läppäri eivät kuitenkaan ole se tärkein asia, kun koulu alkaa. Oli sitten ekaluokkalainen tai yliopisto-opiskelija, niin tärkein asia on oikea asenne. Koulu ei aina ole helppoa, mutta kaikesta kyllä selviää, jos yrittää. Aina ei myöskään tarvitse olla paras; riittävän hyvä on ihan tarpeeksi.

Ainakin yhtä tärkeää on asenne muita ihmisiä kohtaan. Ekaluokkalaiset saattavat ensimäistä kertaa tutustua ihan vieraisiin ihmisiin, eikä koulun sääntöihin ole välttämättä helppo sopeutua. Myöhemmillä luokilla aina tulee vaihdoksia ja uusia ihmisiä, joihin tutustua.

Jotta kaikilla olisi hyvä olla, niin oma asenne muita kohtaan pitäisi olla positiivinen, tai vähintään kiinnostunut. Kaikista ei tarvitse pitää, mutta kaikkien kanssa kannattaa tulla toimeen. Se auttaa niin itse koulussa kuin tulevassa elämässäkin.

Tyttö, joka on kuvattu takaapäin, saapuu surullisena kotiin.
Älä jätä ketään yksin!

Koulu, kaverit ja kiusaaminen

Vaikka moni asia on muuttunut vuosien mittaan, niin yksi on ja pysyy. Samaan aikaan ekaluokkalaisten kanssa on ympäristöön ilmestynyt moniakin erilaisia kampanjoita kiusaamista vastaan. Muistan, että näitä oli katuvuvassa myös sillon, kun koulu itselläni alkoi.

Niin Somessa kuin mainoksissa toitotetaan viestiä kaveruudesta ja kaikkien mukaan ottamisesta. Se on vähän jopa pelottavaa, koska eikö viestin pitäisi muutenkin olla kaikkien tiedossa? Eikö ole päivänselvää, että kiusata ei saa?

Pidetään siis huolta siitä, että jokainen ekaluokkalainen saa kavereita, jokainen yliopisto-opiskelija rauhan opiskella ja teinit pitävät huolen toisistaan. Se on nimittäin paljon tärkeämpää kuin mikään aine, jota koulussa tänäkin lukuvuona opetetaan.

Mitä tehdä kun vituttaa – summer edition

On kesä, on lämmin ja meininki on hyvä. Ei siis pitäisi vituttaa! Välillä tätä on kuitenkin lähes mahdoton säädellä. Kun vituttaa, sitten vituttaa. Siihen ei auta hyvän tuoksuiset kukkaset, auringon paiste tai grillistä tupruava mehukas pihvintuoksu. Välillä ketututs vaan pyrkii ulos systeemistä, kuin lamppuun väkisin tungettu pahantuulinen henki, eikä sitä ainakaan omien kokemuksieni mukaan kannata hirveen syvälle tunkea. Parempi on vaan päästää se ulos. Kysymys kuitenkin kuuluu: mihin tai keneen?  

1. Pasko asioita, kun vituttaa

Yksi tunnetuimpia angermanagement tapauksia on kaikkien tuntema Hulk! Mitä hän tekee, kun ottaa päähän? Hän mäiskii! Tämä onkin ensimmäinen vinkkini. Kun ottaa päähän, pura se johonkin pienempään asiaan, enkä puhua nyt pikkusisaresta. Yllättävän tehokas tapa keventää oloa on ottaa se usein hieman isompi ongelma ja survoa se johonkin kompaktimpaan muotoon, kuten esimerkiksi vaikka porsliiniastiaan, nyrkkeilysäkkiin tai vaikka puuklabeihin. 

Kuvittele, että ne kaikki ongelmat on siinä klabissa, ja sitten isket sen kirveellä tuhannen p***un päreiksi! AI ETTÄ! Heti helpottaa! Samalla kiittää vielä porukatkin, kun mökin saunapuut on pilkottu valmiiksi 4 vuotta eteenpäin. 

Puuhun isketty kirves halkojen keskellä.
vituttaako? ei se mitään, pilko klabeja!

2. Rääkkää itseäsi, kun vituttaa

Klassinen neuvoni vitutukseen on salilla käynti. Tässä toimii sama idea, kun kohdassa 1., paitsi että tässä rääkin kohteena onkin oma keho. Toki kesällä voi olla aika bebasta viettää aikaa sisätiloissa kuntosalilla, joten kannustan tekemään tämän ulkona. Rääkkää kehoasi ja tunne, kuinka vihasi valuu ulos systeemistä, koska et kerta kaikkiaan jaksa enää murehtia kyseisestä asiasta. Se auttaa ihan oikeasti.

Usein myös treenaamaan lähteminen tuntuu helpommalta, kun otsasta roikkuu pieni sladdi. Oletko koskaan katsonut kun voimamiehet suorittavat hirmunostojaan? Näiden heppujen päässä tuskin pyörii puoli tonnia mavettaessa kuvia perhosista ja sateenkaarista nostohetkellä. Ei, vaan siellä kuvitellaan paholaisen silppuamista käsisirkkelillä tai jotain muuta vastaavaa mukavaa. Toisin sanoen kyseessä on laji, johon pieni vitutus sopii erinomaisesti. Hyödynnä raget ja kanavoi ne treeneihisi!

Muutama variantti sisäsalin tilalle:

  • Ulkosali/street workout
  • Lenkkeily
  • Pyöräily
  • Intervalliharjoitukset
  • Mäkijuoksu
  • Uinti
  • Suplautailu/melonta
Polkupyörä sumean maiseman edessä.
kun kerta ylimääräistä latautumista löytyy, miksei sitä hyödyntäisi maximi suorituksiin

3. Ammu vitutusta eteenpäin

Seuraava vinkkini ei ole läheskään yhtä räikeä tai omalla kohdalla vapauttava, kun kohdat 1 ja 2, mutta saattaa myös toimia, tai ainakin hieman pehmittää kovaa vitutusta. Keksi murhehtimisen tilalle kivaa tekemistä. Itse kyllä kannustan purkamaan kiukun pois jollakin tapaa, enkä niinkään varastoisi sitä itseeni. Vitutus ei mihinkään katoa, jos ei sitä käsittele. 

Anyway, keksi kavereiden kanssa kivaa puuhaa rannalla, pelailkaa ulkopelejä ja pulahtakaa uimassa. Tämä taktiikka toimii siinä mielessä erinomaisesti, että kun ketutusta lykkää pidemmälle, ei sen käsittely hetkellään enää olekaan sitten niin voimakas, kun mitä oli lähtökohdiltaan. Välillä saattaa jopa käydä niin, ettet edes ihan muista miksi alun perin ottikaan päähän.  

4. Älä haaskaa kesälomaasi

Tämä vinkki liittyy täysin taas kohtaan 3. Eli mene ja tee jotain ihan muuta, kun että istut paikalla murehtimassa haaskaten samalla kallisarvoista kesälomapäivääsi. Oli huoli mikä tahansa, se ei ole yhdenkään kesälomaminuutin menettämisen arvoista. Huoli ei välttämättä katoa mihinkään tekemällä muita asioita, mutta saatat unohtaa sen hetkeksi ja samalla saat kerättyä voimia sen käsittelyyn.

  1. Käy frisbeegolfaamassa. 
  2. Käy pyöräilemässä, rullaluistelemassa, skoottaamassa, hyppimässä trampassa 
  3. Käy uimassa. 
  4. Katsele tai silittele eläimiä. Koiria, kissoja, lehmiä, lampaita. 
  5. Hae jätski. Syö jätski.  
  6. Potki palloa. Heitä palloa.  
  7. Mene metsään huutamaan. Kuulostaa aika randomilta mutta sekin voi auttaa.
Frisbeegolf-kori puistomaisemassa.
kavereiden kanssa kivojen asioiden tekeminen on todella tehokas lääke vitutukseen

5. Popita rage-soittolistaasi

Viimeinen vinkkini tältä erään on all time klassikko vitutuksen selättämiseen. Tätä esi-isämme ja esi-isän-isämme ovat myös tehneet, eli käsitelleet tunteita musiikin kautta. Noin kirjoitettuna kuulostaa aika lällyltä mutta siis tämä auttaa.

Popita lempimusaasi maksimiäänillä. Tee valmiiksi rage-niminen soittolista, älä kuuntele sitä muuten ja anna palaa vasta kun on sen aika. Eli valmistaudu tuleviin vitutuksiin tekemällä päänräjäyttävä epic musalista joka selättää vitutuksen kun vitutuksen!

Se millä musalla täytät rage-listasi on sitten täysin itsestäsi kiinni. Itse suosin heviä, joten oma listani koostuu lähinnä äänihuulet äärirajoilla revittelemisestä sekä rumpujen maanisesta pahoinpitelemisestä. Herkkä ja tunteikas musiikki voi toimia tässä ihan yhtä hyvin. Kuhan pääset sen musiikin kautta kiinni siihen vitutukseen ja saat sitä käsiteltyä sen kautta. Ja koska tämä on summer-edition, tee tämä ulkona, vaikkapa rannalla tai puistossa.  

Kuulokkeet kannettavan tietokoneen päällä.
luurit korville ulkomaailma blokaten saa huolet tuntumaan mitättömiltä

Ihanaa kesää!

Toivotan sulle koko Buenotiimimme puolesta mitä erinomaisinta kesää! Jos ja kun jossain kohtaan vituttaa, koita ravistella se pois mahdollisimman pian ja kivuttomasti, jottei kullanarvoinen kesälomasi ota siitä yhtään enempään hittiä. Olet lomasi ansainnut, nauti siitä <3 

-Seba

Voihan helle ja FOMO!

Jes, tätä on odotettu koko pitkä ja pimeä talvi: aurinko paistaa, ulkona tuoksuu vasta leikattu nurmikko, ja kaveriporukka istuu piknikillä nauttien lämmöstä ja valosta. Nyt pitää tankata tätä ihanuutta koko pimeän vuodenajan edestä! Muuten tulee FOMO!

…Paitsi että ei. Sisällä on ihanan viileä, pakastimessa on jäätelöä ja HBO:lta löytyi juuri uusi, koukuttava sarja. Vedän verhot ikkunan eteen ja käperryn sohvannurkkaan nautiskelemaan.

Kuvassa puolen litran jäätelöpurkki ja tv-ruutu, jossa näkyy HBO:n logo.
Laatuaikaa parhaassa seurassa, eli sohvalla lempisarjan ja herkun parissa.

En varmasti ole ainoa, joka kokee hippasen syyllisyyttä jäädessään neljän seinän sisään kauniina kesäpäivänä. Syynä kotipäivään ei ole se, etten nauttisi helteistä tai auringosta – aina ei vaan yksinkertaisesti jaksa! Ei jaksa nähdä ihmisiä, vaihtaa rönttävaatteitaan edustuskelpoisiin tai kammata tukkaa. Jos sellainen fiilis osuu aurinkoiselle päivälle, ei se ole lopulta sen ihmeellisempi juttu kuin kotiin jääminen hyisenä talvipäivänä.

FOMO eli mistä jään paitsi, jos jäänkin kotiin?

Kesällä kuitenkin mieleen hiipii väistämättä FOMO (muillekin kalkkiksille tiedoksi, että FOMO on lyhenne sanoista fear of missing out). Mistä jään paitsi, jos päätänkin jäädä kotiin? Tapahtuuko ulkona ja kaveriporukassa juuri tänään jotain eeppistä, mistä jään paitsi?

Kuvassa piknikviltti puistossa ja laskeva aurinko.
aurinko paistaa, mutta onko pakko mennä ulos?

No todennäköisesti kuitenkaan ei. Ajattelen elämää loputtomina tapahtumaketjuina: jos päätätkin lähteä ulos, ei kaikki tapahdukaan tismalleen samalla tavalla, kuin jos olisit päättänyt jäädä kotiin. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Ja varmaan jokaisella meistä on kokemusta siitä, että on mukana menossa, mutta silti ei ole hauskaa tai kokemuspankkiin kerry once in a lifetime -muistoja. Mukana oleminen ei siis takaa sitä, ettei siltikin jäisi jostain kivasta paitsi.

Pidä taukoa somesta!

Mikä sitten auttaa kaameaan FOMO-oloon? Ainakin somepaussi, etteivät silmille hypi muiden iloiset (tai mukailoiset) kesäfiilistelykuvat. Ja omat kivat suunnitelmat, olivat ne sitten kotona nautiskelua tai vaikka retkeilyä metsässä. Joskus mieli kaipaa palautumista. Mieti, millainen olo sulla on, jos jäät koko päiväksi kotiin – jos et osa huomioon sitä pientä napisevaa ääntä, joka soimaa valintaasi. Ehkä oletkin rentoutunut ja levännyt, ja ensi kerralla paljon parempaa seuraa kuin väsyneenä mukana roikkuen 😊

Terveisin Iia, ylpeä kotikissa & valikoiva kesäkiitäjä

Kuvassa sohvalla pötköttelyä, sylissä kissa ja kädessä täysi kahvikuppi.
Ei harmita jäädä kotiin – ainakaan ihan hirveästi!