Millainen vaikutus eläimillä on ihmisen hyvinvointiin?

Haluun välttämättä aloittaa tämän postauksen kertomalla teille, mitä lemmikkejä minulta tällä hetkellä löytyy. Pienimmät otukset, mitä minulla on, ovat neljä suloista kesyhiirityttöä ja Taneli-niminen kääpiöhamsteri. Niiden lisäksi olen yhden pörröisen ponin omistaja. Meidän  perheellämme on myös toinen vähän isompi hevonen ja kaksi kissaa. Onko teillä joitakin lemmikkejä? Kommentoikaa, jos on!

Tästä voittekin päätellä, että olen todella eläinrakas ihminen ja minulla on myös aina ollut jokin lemmikki. En osaa kuvitella elämää ilman eläimiä. Koen itse, että lemmikit tuovat paljon omaan arkeeni, joten selvitin onko asia oikeasti näin. Lemmikit vaikuttavat todella moniin asioihin ihmiselämässä, enkä olisi itse tiennyt läheskään kaikkea entuudestaan. Muun muassa allergiat, sairaudet ja mielenterveysongelmat vähenevät lemmikkien myötä.

Avataanpa näitä väitteitä hieman

Kaksi hevosta turvat vastakkain, joiden takana blogin kirjoittaja Neea hevosia syöttämässä.

Sairaudet

Nuoret, jotka ovat asuneet lapsuutensa maatiloilla tai perheessä, jossa on ollut paljon lemmikkejä eivät niin todennäköisesti kärsi mistään allergiasta. Kyllähän te kaikki tiedätte sen ihanan hetken, kun koira tulee nuolaisemaan naamaa ja voitte vain kuvitella, mitä kaikkea se on suussaan viimeisen tunnin aikana pitänyt. Eläimet pitävät aika hyvin huolta siitä, että lapset altistuvat ties mille. Liian hygieeninen ympäristö lisää riskiä saada allergioita, koska silloin ei pääse altistumaan erilaisille bakteereille.

Seuraavana silmiini pomppasi väite siitä, että lemmikkien omistajilla on pienemmät riskit sairastua joihinkin sairauksiin, kuin ihmisillä, jotka eivät omista lemmikkejä. Tämän kaltaisia sairauksia ovat mm. 2-tyypin diabetes, sydän- ja verisuonisairaudet. Uniongelmia ja päänsärkyä on havaittu myös vähemmän lemmikin omistajilla.

Liikunta

Tämän luettua aloin miettimään, mitä ihme sankareita nämä lemmikit sitten ovat. Mitä ihme kykyjä niillä oikein on? Antakaapas, kun selitän hieman! Tässä täytyy ottaa huomioon se, että riski sairauksien pienemiselle johtuu todennäköisemmin siitä, että lemmikkien omistajat liikkuvat usein paljon. Liikunta vähentää ylipainon riskiä ja näin ollen vähentää riskejä kyseisiin sairauksiin. Lemmikkieläimillä ei siis ole mitään maagisia kykyjä vähentää ihmisten sairauksia, vaikka tämä nyt hieman siltä kuulostikin. Liikunta itsessään lisää ihmisten henkistä hyvinvointia ja auttaa jaksamaan.

Koiran omistajat ulkoilevat monia kertoja päivässä ja sen uskotaan lisäävän sosiaalisia kanssakäymisiä. Koirat ovat helppo välikappale synnyttää keskustelua. Yleisesti voi myös ajatella, että kaikki eläinpiirit lisäävät kohtaamisia. Kohtaaminen eläimen välityksellä on monille luonnollisempaa, koska silloin on helppo löytää yhteistä keskustelua eikä tarvitse miettiä mitä sanoo.

Tumma koira syksyisellä ruohikolla makoilee odottavalla ilmeellä.

Mielenterveys

Kohtaamisten myötä voi löytää uusia ystäviä, joka taas vähentää yksinäisyyttä! Yksinäisyyden vähenemisestä lemmikin hankinnan jälkeen on myös ihan tutkittua tieto. Kuka voisi kieltää, että ei ole mukavaa, kun kotiin mentäessä vastassa on nelijalkainen hännän heiluttaja eikä yksinäinen hiljaisuus. Tähän liittyen on tutkittu, että 95% lemmikin omistajista puhuu säännöllisesti lemmikilleen. Lemmikeillä on todettu olevan positiivinen vaikutus myös ilmapiiriin paranemiseen. Tästä pääsemmekin hyvin siihen, että eläimet rauhoittavat ja rentouttavat ihmisiä. Kukapa haluaisi raivota pää punaisena, kun suloinen koira napittaa silmät pyöreinä jalkojen juuressa. On myös ihan tutkittua tietoa siitä, että esimerkiksi kissan silittäminen madaltaa verenpainetta.

Ihmisten on helpompi luottaa lemmikkieläimeen kuin toiseen ihmiseen. Lemmikkieläimet eivät kerro kenenkään asioita toisille tai naura päin naamaa. Ne eivät myöskään ikinä tuomitse. Usein ihmisillä syntyy korvaamaton luottamus lemmikkiin, joillekin se on jopa paras ystävä.

Arjen rikastuttaja

Hyvin koulutettu lemmikkieläin voi toimia myös hoitajana. Koiria käytetään usein sokeiden apuna ja terapiassa. Samoin hevosia voidaan käyttää terapiassa monissa tilanteissa. Kissoja käytetään paljon vanhainkodeissa ja sen on todettu vähentävän vanhusten lääkärissä käymisen tarvetta.

Nuorille lemmikki voi olla suuri oppimisen paikka. Lemmikin ottaminen vaatii vastuunottoa ja sen hoitaminen päivittäisiä rutiineja. Monelle on varmasti tuttua, että vanhemmat ovat suostuneet lemmikin hankkimiseen, sillä ehdolla, että itse lupautuu pitämään huolta lemmikistä. Lemmikin avulla nuori voi osoittaa vanhemmilleen, että hän pystyy itse ottamaan vastuuta toisen elämästä ja huolehtimaan sen hyvinvoinnista. Tämän myötä nuori saattaa saada enemmän vapauksia, kun osoittaa luotettavuuttaan.

Vaalea kissa makoilee selällään käpälät pystyssä punakuvioisella sohvalla.

Tosin joskus voi käydä niin, että vanhemmat innostuvat lemmikistä melkein enemmän kuin nuori itse. Huomataankin, että äiti käyttää koiraa useammin pihalla kuin nuori, mutta puhtaasti vain siitä syystä, että lemmikkiin kiintyy helposti. On tutkittu, että aikuisenkin on helppo muuttua jälleen lapseksi eläimen rinnalla. Kuka tuomitsee aikuisen, joka leikkii ulkona koiransa kanssa? Ei kukaan, mutta yksin pihalla säntäilevä aikuinen saattaisi olla hieman hassu näky.

Kissa vs. Koira

Viimeisenä haluan antaa teille vastauksen ikuisuuskysymykseen! Nimitäin kissa vs. koira -kysymykseen. Mitä sä sanoisit? Molemmissa on omat hyvät ja huonot puolensa. Olen kuitenkin nyt lueskellut monia tekstejä aiheeseen liittyen ja pitkän etsinnän jälkeen löysin yhden tutkimuksen, jossa kerrottiin, että kissalla ja koiralla ei ole terveyteen vaikuttavia eroja.

Mutta… lisäksi löysin yhden toisen tutkimuksen, jonka mukaan koirilla on 530 miljoonaa aivosolua, kun taas kissoilla luku on vain 250 miljoonaa. Täten voimme päätellä, että ikuinen sota ei vieläkään taida olla ohitse.

Jo ensimmäinen kannabispiikki tappaa

Todella moni on varmasti, joskus kuullut tuota otsikon lausahdusta. Ehkä se on aikuisten tapa pelotella? En tiedä… Mutta sen tiedän, ettei tuo lausahdus pidä paikkaansa. Kannabista kun ei edes käytetä piikittämällä…

Sätkää polttava mies puhaltaa savupilveä siluettina ilta-auringossa.

Ymmärrän aikuisten ja myös nuorten huolen kannabiksen käytöstä. Se on ajankohtainen asia ja kannabiksesta on hyvä puhua, mutta en usko, että pelottelu on oikea tapa lähestyä nuoria käytön ehkäisemiseksi. Siitä olemme kaikki varmaan samaa mieltä?

Luulen, että osa aikuisista käyttää pelottelua keinoa sen takia, että he eivät itse ole kovin tietoisia kannabiksesta. Pelottelu on viimeinen tapa toimia epätietoisuudessa, kun haluaa pitää oman lapsensa poissa pahanteosta.

Aion kertoa tässä postauksessa vähän faktatietoa kannabiksesta, jotta seuraavan kerran kuullessanne tuon ihanan lausahduksen voitte lyödä faktat pöytään.

Aloitetaanpa ihan siitä, että tähän päivään mennessä ei ole yhtäkään todistettua tapausta siitä, että kukaan olisi kuollut kannabiksen yliannostukseen. Yliannostus on mahdollista, mutta hirvittävän epärealistista, koska sen vaatima määrä on todella suuri. Kannabiken vaikutuksen alaisena on toki onnettomuuksiin jouduttu.

Toinen asia mistä voitte huomauttaa aikuisille, on se, että kannabista ei tosiaan käytetä piikittämällä. Yleisimmät tavat käyttöön ovat polttaminen, höyryttäminen ja nieleminen. Näin ollen olemme kumonneet lausahduksen kokonaan ja nyt pääsette pätemään aikuisille!

Kannabiksen käyttö ei siitä huolimatta ole turvallista tai terveydelle hyväksi, niin kuin ei mikään muukaan päihde. Haittavaikutukset ovat hyvin yksilökohtaisia, mutta yleisempiä ovat liiketoimintojen ja tarkkaavaisuuden heikentyminen, sosiaalinen vetäytyminen, ahdistuneisuus, silmien sidekalvojen verestys, suun kuivuminen ja sydämen sykkeen nousu.

Pitkäaikaisen käytön myötä oireet voivat hieman muuttua. Silloin saattaa tulla hengitysteiden ärsyyntymistä, joka ilmenee yskänä, liman erittymisenä ja kutinana kurkussa. Limakalvontulehduksen ja keuhkoputkentulehduksen riskit saattavat nousta. On myös itsestään selvää, että pitkäaikainen käyttö voi johtaa riippuvuuteen.

Riippuvuus lisää sietokykyä, jolloin käyttäjä tarvitsee yhä enemmän ja enemmän ainetta. Vieroitusoireina ilmenevät uniongelmat, hermostuneisuus, hikoilu ja ruokahaluttomuus.

On kuitenkin todettu, että nuorena käytön aloittaneet kokeilevat usein muitakin päihteitä tai jäävät helposti koukkuun. Psykoosiin sairastuminen on myös todennäköisempää. Muita sairauksia, joiden oireiden pahaneminen kannabiksen käyttäjillä on todennäköisempää, ovat astma ja skitsofrenia.

Vihreä kannabiskasvi lähikuvassa

Kannabiksesta ensimmäiset havainnot ovat tehty jo 8000-vuotta ennen ajanlaskun alkua, mutta tieto siitä ei vielä silloin ole ollut kovin kattavaa. Eikä se ole ihme, sillä vielä tänäkin päivänä kannabiksesta on hyvin vähän faktatietoa esimerkiksi alkoholiin verrattuna.

Usein kuulee sanottavan kannabiksen olevan luonnontuote, ja täten sen uskotaan olevan terveydelle vaaratonta. On kuitenkin hyvä tiedostaa, että tämän päivän kannabistuote ei ole lähelläkään alkuperäistä luonnontuotetta, sillä sitä on aloitettu jalostamaan jo aikoja sitten. Joskus myös maalaisjärki saattaa pelastaa. Ei esim. kärpässienikään ole terveydelle hyväksi, vaikka se luonnontuote onkin.

Nykypäivänä kuulee usein sanottavan, että “kannabis yleistyy”. Sekään ei ole totta. 1950-luvulla syntyneistä n. 5 % on kokeillut kannabista. Sen jälkeen kannabiksen kokeilu on lähtenyt suureen nousuun. Esimerkiksi 1990-luvulla syntyneistä n. 30 % on kokeillut kannabista yläasteikäisenä. Uusimman tutkimuksen (2017) mukaan yläasteikäisistä alle 10 % on kokeillut kannabista. Se miksi monet silti ajattelevat kannabiksen yleistyneen selittyy sillä, että nykyään siitä puhutaan ja uutisoidaan avoimemmin. Kannabiksen laillistaminen on puhuttanut viime aikoina, ja siitä saattaa kuulla puhuttavan jo vaikka kahvilassa istuessa.

Viimeisenä haluan mainita asiasta, jota harvemmin tulee edes ajateltua. Eli siitä, miten kannabis vaikuttaa käyttäjän läheisiin. On selvää, että jokainen itse päättää käyttääkö kannabista, mutta se keihin kaikkiin käyttö vaikuttaa ei ole niin selvää. Pitkäaikainen käyttö vaikuttaa omaan perheeseen ja ystäviin. Usein ensimmäisenä nousee huoli käyttäjästä.

Toisista taas käyttäjän sekoilu saattaa olla pelottavaa ja ahdistavaa. Käyttäminen saattaa ajaa käyttäjän uudenlaisiin piireihin ja karsia entisiä ystäviä ympäriltä. On myös muistettava, että kannabiksen pelkkä hallussapito on laitonta ja kiinni jääminen saattaa vaikuttaa myös läheisiin.  Suosittelen siis miettimään kahdesti, haluatko edes kokeilla kannabista.

Kahdeksan vinkkiä, miten voit pelastaa maailmaa!

Kasvien versoja idätysalustoilla. Käsi poimimassa yhtä versoa.

Uskallan väittää, että jokainen nuori on joskus elämässään törmännyt sanaan “kestävä kehitys”. Minusta se on aika kuivan kuuloinen sana, mutta tutkittuani asiaa useamman tunnin netistä, aihe muuttui hirmu mielenkiintoiseksi. Mitä se kestävä kehitys sitten oikein on?

Monista teksteistä nousi pintaan yksi lause, joka meni kutakuinkin näin: “kestävän kehityksen päämäärä on turvata nykyisten sekä tulevien sukupolvien elämisen mahdollisuudet”, ja minusta se kiteyttää koko asian aika hyvin! Kestävä kehitys voidaan jakaa kolmeen kategoriaan, joita ovat ekologinen, taloudellinen sekä sosiaalinen ja kulttuurinen kestäminen.

Olisi aika tylsää, jos alkaisin tässä nyt paasaamaan teille siitä, mitä mikäkin kategoria pitää sisällään ja mitä tekoja meidän tarvitsisi tehdä niiden eteen. Sen sijaan aion kertoa helppoja ja yksinkertaisia vinkkejä ekologisiin tekoihin, joita jokainen meistä pystyy tekemään. Näiden tekeminen voi olla jopa ihan hauskaa, sekä mielenkiintoisia. Lisäksi kerron muutaman yllättävän faktan kulutuksesta!

Jos sinua kuitenkin kiinnostaa, mitä nuo kategoriat pitävät sisällään niin laitan postauksen loppuun pari linkkiä aiheesta. Voit sitten sieltä käydä lukemassa aiheesta enemmän.

Ensimmäinen vinkkini: Käytä kirpputoreja!

No miksi? Esitän vastakysymyksen, miksi ei? Kaikki vanha kannattaa kierrättää! Se vähentää aina jätteiden määrää. Ensinnäkin vähennät luonnon kuormittamista myymällä vanhan tuotteesi uudelle omistajalle ja toiseksi tienaat siinä samalla hiukan taskurahaa. Kovin moni tuskin saa rahaa heittämällä tavaraa roskiin!

Kirjojen kirpputori, jonka kirjoja selailee mies puneinen pipo päässä.

Toinen vinkki: Käytä uudelleen!

Saatat olla liian laiska viemään vanhat tavarat kirpparille tai laittamaan niistä kuvat Facebookin kirppisryhmään. Se on ihan okei, mutta mieti silti vielä kahdesti täytyykö tavara välttämättä heittää roskiin. Voisiko sille keksiä, jonkun uuden käyttötarkoituksen? Vanhasta paidasta voisi tehdä esim. keittiöön tiskirätin. Hieman miettimällä löydät varmasti monille vanhoille tavaroille uusiokäyttöä!

Kolmas vinkki: Mieti, mitä todella tarvitset!

Sama sääntö pätee niin ruokakaupassa kuin vaatekaupassa tai tavaratalossa. Tarvitsetko välttämättä uutta t-paitaa? Tarvitsetko välttämättä yhtä aikaan ruis- ja paahtoleipää? Tarvitsetko välttämättä uutta televisiota, kun se sattuu olemaan alennuksessa? Ennen ostopäätöstä on hyvä pysähtyä edes 10 sekunniksi miettimään, mitä oikeasti tarvitsee. Vaatteiden, elektroniikan ja muiden kodin tavaroiden ostaminen kuormittaa luontoa, joten miksi siis ostaa mitään turhaa. Ruokatavarat pilaantuvat helposti, jos niitä ostaa hetken mielijohteessa, eikä kyseistä elintarviketta tarvitse juuri sillä hetkellä.

FAKTA: Keskimäärin jokainen suomalainen heittää roskiin 80 kg ruokaa vuodessa, josta 24 kg on vielä syömäkelpoista. Tämä siis tarkoittaa koko väestöä ajatellen 450 miljoonaa kiloa. Maailmanlaajuinen määrä onkin sitten jo 1,3 miljardia tonnia, jolla ruokkisi kaksi miljardia ihmistä.

Neljäs vinkkini on: Mieti, voisitko tehdä sen itse!

On joitakin asioita, joita jokainen meistä voisi itsekin valmistaa. Tämmöisiä asioita ovat mm. juurikin tiskirätit, nenäliinat, kynttilät, saippuat, shampoot ja monet muut tuotteet! Netistä löytyy paljon kivoja ohjeita! Pienillä teoilla säästäisit paljon luonnon varoja, ja eikö usein sanota, että itsetekemä on aina parempi? Kulutustuotteita ostaessa niiden mukana tulee usein paljon ylin määräistä roskaa. Nimensä mukaisesti kulutustuotteet kuluvat, joten roskan määrä on suuri.

Viides vinkkini on: Lajittele roskat!

Tämä on yksi helpoimmista asioista toteuttaa. Täysin roskatonta elämää kukaan ei pysty elämään, joten olisi tärkeää lajitella roskat oikein. Jos jokaisen kotoa löytyisi ainakin energiajäte, sekajäte, biojäte, lasin-, muovin-, metallin- ja pahvinkeräys laatikot, niin pääsisimme todella pitkälle lajittelun suhteen. (Ainakin HSY:N sivulta löytyy hakulaite, josta voit varmistaa mihin roskikseen mikäkin roska kuuluu)

Melkein täynnä oleva roskakori syksyisessä maisemassa.

Kuudes vinkkini on: Vähennä jätteitä!

Käytä kestokasseja kaupassa käydessä. Nykyään on olemassa myös hedelmille/vihanneksille tarkoitettuja kestokasseja, tai sellaisen voit tehdä helposti itsekin. Voit kaupassa vertailla ostosten pakkausmateriaaleja. Vältä sekamateriaaleista valmistettuja pakkauksia, koska niiden kierrättäminen on haasteellisempaa. Hyvä vinkki on myös käydä ostoksilla kaupoissa, joissa on mahdollista ostaa tuotteita suoraan omiin astioihin. Tämä ei valitettavasti ole joka paikkakunnalla mahdollista ainakaan vielä.

FAKTA: Maailmassa on eräs nainen, joka päätti omana ympäristötekonaan lopettaa roskaamisen. Lopulta hän pääsi siihen tulokseen, että viiden vuoden ajalta roskia kertyi vain hillopurkillinen!

Seitsemäs vinkkini on: Suosi julkisia!

On sanomatta selvää, että autolla tai millä vain polttoaineella toimivalla vempaimella kulkeminen kuluttaa luontoa älyttömiä määriä. Sen takia on parempi jättää oma auto pihalle ja hypätä bussin, junan, metron tai ratikan kyytiin, jos siihen on mahdollisuus. Kaikki ekologisinta olisi tietysti pyöräillä tai kävellä, mutta se ei ole aina järkevää.

FAKTA: Lentäminen on yksi eniten luonto saastuttava tapa kulkea. Yhden perheen lento matka Thaimaahan vastaa kulutukseltaan autolla 170 000 km:n matkaa. Keskimääräinen suomalainen ajaa 10 vuodessa kyseisen matkan autolla.

Eivissä tuulivoimaloita siluettina pimenevää maisemaa vasten.

Viimeisenä: Zero Waste

Zero Waste on 2018 keväällä perustettu yhdistys, jonka tarkoituksena on edistää ja kehittää kestävää elämäntapaa. Heidän tavoitteena on saada suomalaiset jätteettömiksi eli käyttämään ainoastaan kierrätettäviä tuotteita. 

Heidän elämäntavallaan on viiden k:n sääntö:

Kieltäydy, Karsi, Käytä uudelleen, Kierrätä ja Kompostoi.

Näitä postauksen asioita olisi jokaisen hyvä miettiä itsekseen ja, pohtia millaisiin muutoksiin olisi valmis ryhtymään. On hyvä aloittaa ottamalla itselleen vain yhden tavoitteen ja yrittää parhaansa mukaan pitää siitä kiinni. Muutokset ovat usein haasteellisia, mutta kun ensimmäiseen tavoitteeseen pääsee voi siihen rinnalle ottaa seuraavan. Näin voit kantaa oman kortesi kekoon ottamatta liian suurta harppausta kerralla.  Kenenkään ei kuitenkaan tarvitse leikkiä supersankaria!

Lue lisää aiheesta:

Nuorten elämä.fi- Sivun teksti kestävästä kehitykestä

Ym:n- Sivuilla kerrotaan tarkemmin kestävän kehityksen kategorioista

Mikä sinusta tulee isona?

Kysymys, jonka me kaikki nuoret ja ehkä hieman vanhemmatkin olemme kuulleet liian monta kertaa. Olenko ainut joka näkee punaista aina, kun kuulee tuon kysymyksen? Tuo kysymys saa aina miettimään, että tarvitseeko minun ihan vielä tietää mikä minusta tulee isona, mitä haluan tehdä tulevaisuudessa, missä asun ja millaisessa perheessä elän? Unelmia ja haaveita pitää olla, mutta täytyykö oman identiteetin olla vielä ihan valmis?

Mikä edes on identiteetti? Mietin sen sanan määritelmää pitkään. Wikipedia kertoo meille näin: “Identiteetti tarkoittaa psykologiassa ihmisen yksilöllistä käsitystä itsestään. Identiteetin perustana ovat ihmisten omat persoonalliset ominaisuudet, jotka voivat muuttua tai kehittyä vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa”. Okei no niin, nyt tiedämme, mitä identiteetti tarkoittaa. Mikä on minun merkitykseni ja tehtäväni tässä elämässä? Hirmu vaikea kysymys.

On vaikeaa uskoa, että kaikki aikuisetkaan osaavat vastata tuohon kysymykseen, joten miksi nuorten pitäisi osata vastata? Ysiluokan yhteishaku on hetki, joka koittaa jokaisen elämässä. Silloin pitäisi osata tehdä päätös, mitä sitä haluaa lopun elämän tehdä. Siltä se ainakin tuntui, kun kävin juttelemassa opon kanssa ollessani aivan hukassa tulevaisuuden suhteen.

Haluan kuitenkin antaa yhden vinkin sinulle, jolla on ysiluokan yhteishaku edessä. Älä stressaa! Tämä on tietysti helpommin sanottu kuin tehty, mutta älä välitä vanhempien tai opon painostuksesta. Sinä ehdit opiskella vielä monta ammattia itsellesi, jos et heti ole varma, mitä haluat tehdä. Se on myös todella okei! Nykypäivänä useamman ammatin opiskelu voi helpottaa elämää huimasti töitä etsiessä. Älä myöskään menetä toivoa, jos ensimmäisellä kerralla ei onnista päästä juuri siihen kouluun, johon olisit halunnut. Asenne ratkaisee tässäkin.

On varmasti myös niitä nuoria, joilla on suunnitelmat selvänä jo ysiluokalta lähdettyä. Se on ihailtavaa. Tarkoittaako se siltikään sitä, että kaikkien pitäisi olla varmoja tulevaisuudesta?

Aikuiseksi kasvaminen tarkoittaa muutakin kuin ammatin saamista ja töissä olemista. Usein nuoret muuttavat pois kotoaan kasvaessa aikuisiksi ja perustavat oman perheen. Perhe-sana on hieman pelottava, koska se voi tarkoittaa niin montaa eri muotoa. Minulla on ainakin semmoinen fiilis, että kun äiti puhuu minulle tyylillä: “Sitten kun sinulla on oma perhe ja…”, niin hän tarkoittaa sitä, että minulla on puoliso, lapsia, omakotitalo ja lemmikkieläimiä. Entä, jos en halua lapsia? Entä, jos en ikinä muuta omakotitaloon? Miten voisin tässä kohti ennustaa sitä mitä tulevaisuus tuo tullessaan?

Haluan nyt vain sanoa, että mielipiteet ja elämäntilanteet voivat muuttua moneen kertaan. On ehkä toisaalta ihan hyväkin, että kaikkea ei ole lukkoon lyöty, sillä silloin on usein avoin mahdollisuuksille, joita ei muuten olisi huomannut. Kenenkään ei tulisi ottaa stressiä siitä mitä haluaa tehdä tulevaisuudessa. Sen sijaan nuoruudesta kuuluu nauttia opiskelujen ohella. Isoja päätöksiä ehtii tekemään myöhemminkin ja asioilla on tapana loksahdella paikoilleen juuri silloin, kun niiden eteen ei yritä hirveästi mitään tehdä.

Mietin juuri sitä, että onko oma identiteetti välttämättä hukassa, vaikkei tietäisi mitä tulevaisuudelta haluaa. Ehkä se on niin… Ainakin, jos Wikipediaan on luottamista. Tai sitten jokaisella on oikeus määrittää se, mitä omalla identiteetillään meinaa. Onko sillä edes lopulta väliä? Samassa sopassa me kaikki joka tapauksessa lillutaan.

Toivotan tsempit sinulle, joka pohdit omaa tulevaisuuttasi ja elämän vaikeita kysymyksiä. En voi muuta sanoa kuin, että koita olla stressaamatta. Älä anna aikuitsen painostuksen haitata, vaan muista nauttia nuoruudesta. Kukaan meistä ei ole yksin, koska meitä hukassa olijoita on monia. Itse ajattelen, että asiat vaan kolahtavat paikoilleen sitten, kun on sen aika. Sitä odotellessa…

TERKUIN, NEEA
NUORISOALAN OPISKELIJA

Miksi on niin vaikea tehdä liikunnasta elämäntapa?

Siinäpä vasta ongelma ratkaistavaksi. Kuulun itse siihen ihmisryhmään, joka haluaisi vajota maan alle aina, kun koulussa on liikuntaa tai jokin “mahtava” urheilupäivä. En hirveästi pidä joukkuelajeista, mutta pari poikkeusta löytyy. Olen harrastanut melkein koko elämäni ratsastusta. Siinä saa tehdä asioita juuri siihen omaan tahtiin, yksinään, eläimen kanssa. Toisaalta sitten olen kuullut elämäni aikana useasti lausahduksen “Ei ratsastus ole urheilemista”. Noh, joo… Tämä ei nyt ollut tämän postauksen pointti! Sen sijaan aion kertoa teille hyviä vinkkejä, miten liikkumisesta voisi saada ihan hauskaa.

Vuoden 2017 Kouluterveyskyselyn mukaan n. 20 % kahdeksas- ja yhdeksäsluokkalaisista nuorista liikkui vähintään tunnin päivittäin. Hengästyttävää liikuntaa korkeintaan tunnin viikossa harrasti noin 24 %. Suositusten mukaisesti, jokaisen nuoren tulisi harrastaa liikuntaa 1–1,5h päivässä, josta vähintään puolet tulisi olla sykettä nostattavaa.

Kyseiset luvut ovat huolestuttavan pienet suositukseen verrattuna. En kuitenkaan aio alkaa saarnaamaan tästä sulle, mutta kerron pari syytä mistä arvelen prosenttien vähyyden johtuvan.

Ensimmäinen syy on perheiden kasvavat taloudelliset ongelmat. Perheessä saattaa olla rahahuolia ja useampi lapsi hoidettavana. Kalliit harrastukset ovat silloin täysi mahdottomuus. On ymmärrettävää, että toinen lapsista ei pysty harrastamaan jääkiekkoa ja toinen ratsastusta, kun kulut saattavat mennä kuukaudessa jo helposti yli tuhannen euron…

Toisena syynä on se, mikä tilastoissakin näkyy pidempää aikajaksoa seuratessa, eli nykyteknologia. Ennen perheissä ei ollut pelikonsoleita, tietokoneita, televisioita, tabletteja ja puhelimia. Silloin lapset ja nuoret joutuivat itse kehittämään tekemistä. Usein se oli jotain liikunnallista, kuten ulkona leikkimistä tai metsässä juoksentelemista. Nyt teknologian ansiosta on helpompaa jäädä sisälle katselemaan tai pelaamaan milloin mitäkin, joka taas automaattisesti vähentää liikkumista huomattavasti.

Kolmantena asiana mieleeni tulee sosiaaliset paineet. Voi olla suuri kynnys lähteä harrastamaan mitään, jos ei ole ihan sujut itsensä kanssa ja se taas on murrosiässä hyvin yleistä. Harrastuspiirit eivät välttämättä innosta kaikkia. Pelkkä ajatus toisten edessä mokaamisesta saattaa olla jollekin kauhistuttavaa. Toiset taas saattavat pelätä yksin jäämistä, riita- tai kateustilanteita. 

Kaikki eivät siis jää laiskuuttaan kotiin katsomaan Netflixiä silloin, kun pitäisi urheilla. Toki niitäkin henkilöitä löytyy. Täytyy myöntää, että huonon sään iskiessä tulee mietittyä kahteen kertaan sitä, että hakeeko pyörän kellarista vai käveleekö lähimmälle bussipysäkille. Opiskelijana raha – tai ennemmin sen puute – saattaa vaikuttaa kulkuvälineen valintaan.

Miten siitä liikunnasta sitten saisi mielekästä ja mieluiten vielä semmoista, että sitä jaksaisi harrastaa vähintään sen 1,5 tuntia päivässä?

Ensimmäinen vahva suositukseni on se, että kulje kaikki kohtuulliset matkasi kävellen/pyöräillen/skeittaamalla tai ihan millä tavalla vain, joka tuntuu itsellesi mieluisimmalta. Itse olen huomannut olevani koulussa paljon pirteämpi, kun aamulla ensimmäisenä kävelen tai pyöräilen viisi kilsaa sinne. Illalla uni tulee huomattavasti paremmin, kun on liikkunut raittiissa ilmassa. Lopulta huomaa, että päivän liikuntasuositus tulee äkkiä täyteen, jos käy koulussa ja kaupassa päivän aikana kävellen.

Toinen suositukseni on se, että tee ystävien kanssa yhdessä! Asia on tietysti eri, jos et tykkää joukkuelajeista, mutta usein yhdessä futiksen potkiminen voi olla hauskempi idea kuin lenkkeily yksinään. Toki toisille oivana keinona toimii laittaa napit korville ja lähteä metsään samoilemaan. Pointtini kuitenkin oli se, ettei aina tarvitse käydä kalliissa seurassa urheilemassa, jotta liikkumisesta saisi mielekästä.

Kolmantena sanoisin, että kokeile rohkeasti uutta ja tee erilaisia juttuja! Jokaiseen asiaan pätee varmaankin se, että uuden kokeilu on hyväksi. Mistä sitä tietää, jos sattumalta siinä sivussa löytyisikin joku toinen budjetille sopiva unelmalaji. On myös hyvä vaihdella liikuntamuotoja, jos todella aiot liikkua joka päivä. Aivot tykkäävät vaihtelusta ja usein vaihtelu kehittää erilaisia kykyjä. Näin et myöskään kyllästy niin helposti.

Viimeisenä ehdotan tekemään töitä unelmien eteen! Kirjaimellisesti! Jos unelmasi on aloittaa pelata jääkiekkoa, voit koittaa etsiä itsellesi ilta- tai viikonlopputöitä koulun ohelle ja kerätä taskurahaa harrastuksen aloittamiseksi. Mikä olisikaan palkitsevampaa? Töissä on vielä se hyvä puoli, että siellä usein tulee hyötyliikuntaa!

Näillä helpoilla ja ehkä jopa ihan hauskoilla neuvoilla pääset edes hieman lähemmäs 1,5 tunnin tavoitetta. Ja hei, älä ota stressiä, vaikka et joka päivä pääsisi tavoitteeseen. Pienikin lisä tämän hetkiseen tilanteeseen on muutos, ja se on ainoastaan positiivista. Haastan sinut kokeilemaan rohkeasti jotain uutta ja ottamaan itsellesi jonkin pieni henkilökohtainen tavoitteen!

Tsempit kaikille, jotka uskallatte tarttua haasteeseen!

TERKUIN, NEEA
NUORISOALAN OPISKELIJA

BuenoTalkin porukka viettää joululomia.
Mukavaa joulua ja erinomaista uutta vuotta kaikille!
Joululoman aikana sivut kyllä toimii, mutta esimerkiksi kysymyksiin vastamme vasta tammikuussa.