Miksi on niin vaikea hakea apua mielenterveysongelmiin?

Mä oon ollut se tyyppi, joka on aina ollut muiden apuna. Aivan liikaakin. Jopa niin paljon, että jo odotin muiden rajoittavan mun auttamishalua. Lopulta suutuin sisimmässäni siitä, kuinka ihmiset kehtasivat toistuvasti vastaanottaa tarjoamaani apua. Kuulit oikein. Mun mielessä toisen olisi pitänyt tajuta vastaanottaneensa jo aivan tarpeeksi sitä apua, mitä olin jalomielisesti tarjonnut. Ei se ollutkaan minulta ihan niin jaloa, kun näin jälkeenpäin mietin.

En oo vielä varma, että ymmärrätkö kuinka avulias olin. Yhtenä kesänä mulla oli viidet avaimet eri kavereille, joiden asioita hoidin. Luvalla sanoen, v*ttu että v*tutti.

Olen saanut monta pyyntöä, jossa on sanottu, että en kehtaa kysyä muilta, siksi pyydän sua. Mä en ole oikein varma siitä miten tällainen pohjustus tulisi ymmärtää.

Ehkä siten, että olen niin läheinen, että minulta uskalletaan pyytää apua? Minun edessäni kehtaan pyytää tätäkin? Omassa mielessäni ajattelin, että en ole arvoasteikossa ihan niin merkittävä, että minulta uskalletaan toistuvasti kysyä tekemään tällaisia (paska)nakkeja, mitä ei a-listan ystäviltä kehtaa pyytää.

Eihän tässä mitään järkeä ollut. Oli sanomattakin selvää, että mä olin se, jonka kuului muuttua.

Ja muutuinkin. Keksin silloin sanonnan, että auta sen verran, ettei se tee sua katkeraksi. Mulle tämä oli hyvä oivallus, ja olen välttynyt aiemmilta suuttumuksilta, kun olen osannut asettaa itselleni ja auttamiselleni terveemmät rajat.

Kirjoittaja Minna kissansa kanssa yhteiskuvassa.
Yksi mun parhaista tukijoista on kissani, joka on maannut vierelläni kuuntelemassa kaikki itkut.

Suutarin lapsilla ei ole…

Siihen nähden miten paljon mä oon tuputtanut omaa apuani muille, on mun ollut vastaavasti vaikea vastaanottaa apua itse. Kun ystäväni on tarjoutunut käymään kaupassa puolestani ollessani kipeä, se on tuntunut vaikealta. Ei mun takia tarvitse! Kyllä mä pärjään. Saan hoidettua itse. Tästä on sulle turhaa vaivaa!

Yhden lajin ennätys oli se, kun sain ruokamyrkytyksen. En silloinkaan ajatellut, että olisi järkevää vastaanottaa apua. Sen sijaan piirsin mieleeni kartan siitä missä lähikortteleiden vessat sijaitsevat, ja lähdin nopeasti käymään hakemassa elektrolyyttijuomaa apteekista ja mustikkakeittoa ruokakaupasta. Onneksi olin muistellut lähikorttelin avoimet vessat, sille tiedolle oli nimittäin käyttöä.

Miten onkaan helppo neuvoa muita?

Silloin, kun en ole auttanut ystäviäni jossain käytännön asioissa, olen auttanut kuuntelemalla huolia. Olen kannustanut kavereita, joilla on mielenterveysongelmia, tietenkin hakemaan apua lääkäristä, koska sehän on fiksua. On helpompaa nähdä asioita etäältä kuin silloin, kun on lähellä. Tapaan sanoa, että on helppo ratkoa muiden ongelmia omalla kapasiteetillaan.

En meinaa kehtaa sanoa, kuinka hankalaa mun on ollut myöntää tarvitsevani apua, kun kyseessä on ollut oma pää. Mieleni saadessa kolhuja, olen valinnut kehittää omaa itseterapointitaitoani ja jauhanut asiasta kavereiden kanssa ennemmin kuin mennyt lääkäriin. Se on tuntunut harmittomalta.

Pino mielenterveyttä tukevia kirjoja.
Olen lukenut elämäni aikana kaikenlaista tietoa mielenterveydestä. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etten tarvitsisi ongelmiini ulkopuolista apua.

Miksi kaveri on helpompi ohjata lääkäriin kuin itsensä? Mikä avun hakemisessa niin pelottaa? Jos jalka on kipeä, on itsestään selvää mennä lääkäriin.

Olen jutellut satojen nuorten kanssa avun hakemisesta Sekasin-chatissa, ja eniten sen vaikeudesta. Olen silmät loistaen ja näppis sauhuten kertonut miten upeaa on saada apua omaan tilanteeseen. Siitä, kuinka tunteet eivät ole pysyviä. Tunteet liikkuvat, ne tukalimmatkin! Avun pariin noin vaan!

Sanoma on hyvä. Minulta löytyy tosi paljon ymmärrystä sille, että avun hakeminen on matka. Kun riittävän monesti saa kuulla myönteistä puhetta ja motivointia asian ympäriltä, saa se lopulta varaamaan sen ajan. Kaikista pahinta on mielestäni se ajanjakso ennen kuin rohkaistuu tekemään ajanvarauksen ja saapuu odotusaulaan. Vatsaa vääntää, mieleen tulee erilaisia pelkoja ja tekee vaan mieli pärjätä itse.

Avun hakemista mielen ongelmiin on jarruttanut kohdallani eniten pään sisäinen vähättely, pelko ja epävarmuus.

Ei tämä nyt varmaankaan omalla kohdalla ole niin paha tilanne? Oon ennenkin osannut ajatella asiat kohdilleen. Olkoonkin, että iltaisin vähän itkettää ja öisin nukuttaa huonosti. Aamuisin tuntuu siltä kuin olisin jäänyt jyrän alle, päivisin saan nieleskellä kyyneliä ja olen koko ajan herkillä. Entä mitä muut tästä ajattelee? Itsensä johtamisen taitoakin aina niin kehutaan, että sellaista pitäisi olla, ja eihän mulla oo, jos mä voin huonosti. Varmaan tää menee ohi. Kyllä tää tästä.”

On vaikea olla tuntematta tätä kaikkea epäonnistumisena, kun en ole ajoissa osannut painaa jarrua ja hakenut apua. Ja sitten yrittää pärjätä vielä vähän lisää.

Kaveri vai ammattilainen?

Huomaan rakentaneeni identiteettini paljolti auttajan roolin varaan. Oma tulkintani on ollut sellainen, että ystäväni ovat vuosien aikana kantaneet minulle ison vuoren verran huoliaan, ja mä olen ollut heitä varten, enemmän kuin he minulle. Valehtelisin, jos väittäisin, etten olisi itse kuormittanut ystäviäni ongelmillani myös.

Kun oli mun aika sairastua, tuntui nololta olla se, joka tarvitsee apua mielenterveyteensä. Kun minähän olin se, joka osasi auttaa, ja joka oli hankkinut keittiöpsykologikoulutuksen sisustusmessuilta.

Jossain vaiheessa tällainen kaverituki alkoi kääntyä itseään vastaan. Ei ole mikään tähtihetki tajuta, että omien asioiden purkaminen kaverille kuluttaa myös hänen jaksamistaan. Huolimatta siitä miten perehtyneitä olemme mielenterveyteen liittyviin asioihin, on eri asia puhua siitä ulkopuoliselle ammattilaiselle.

Olen itse ollut uupunut ja ärsyyntynyt kuuntelemaan omien ystävien huolia, kun ne junnaavat paikallaan. Ja kuten aiemmin jo sanoin, omalla kapasiteetilla nämä asiat ratkaistaisiin helposti, joten on ollut helppo turhautua kuuntelemaan kaveria. Olen vienyt asiaan väsymistäni eteenpäin vielä toiselle ystävälle, joka on joutunut kuuntelemaan purkautumistani kaverin kaverista. Tämä kertoo myös siitä, miksi on tärkeä hakea apua ammattilaiselta – jotta ystävyys säilyisi ystävyytenä, eikä väljähtyisi väsymiseen.

On tervettä, että se ajatus itsestäni mahtavana auttajana on saanut kolhun. Jos jotain, niin olen huomannut, ettei minulla ole varaa olla sellainen päsmäri suhteessa ystäviini, vaan tasavertainen ja yhtä lailla sekasin kuin kaikki muutkin. Jokainen meistä on sitä välillä.

Hae apua sitten joskus. Lakkaa kääntämästä itseapuoppaiden sivuja ja kuormittamasta kavereita. Se kannattaa, vaikka tuntuu kaikkein huonoimmalta vaihtoehdolta ja pelottaa. Ehkä tähän voisi muokata sitä mun sanontaa ”Auta sen verran, ettei se tee sua katkeraksi” muotoon ”Auta itseäsi sen verran, ettei se tee muita katkeraksi”.

Niin minäkin tein,

Minna

Vinkkejä kesätyön hakuun

Oh shit, mun piti kirjoittaa tää blogi valmiiksi jo aiemmin. Mulla on muitakin tehtäviä, jotka ovat jo myöhässä. Tää viikko on ollut sellainen, että nyt ei oikein lähde. Eikä ole ainoita viikkoja, kun tuntuu että juoksen koko ajan eri aikatauluista jäljessä. Tää blogi sopii sulle, joka kokee kesätyön hakemisen hankalaksi.

Kuulin Opetushallituksen luomista osaamiskorteista, joihin on koottu arvioita siitä mitä tulevaisuuden työelämässä tulee osata. Ajanhallintataidot ovat näistä yksi, joka ainakin vaatii panostamista itsellä, kun tarkastelen omaa viikon suoritustani.  

Opetushallituksen sivulta kuvakaappaus, jossa esitellään yhteiset osaamis- ja koulutustarvekortit. Käytä näytä hyödyksi kesätyön haussa.
Yhteiset osaamis- ja koulutustarvekortit

Kasvavien osaamistarpeiden listat ovat pitkät kaikilla aloilla. Suosittelen tutustumaan millaisiin taitoihin olisi syytä kiinnittää huomiota, eikä vähintään nyt kun on aika hakea kesätöitä.

Moni tulevaisuuden osaamistarve liittyy omalla alallani digitaalisiin taitoihin, mutta on siellä tarvelistalla paljon pehmeitäkin arvoja. Sosiaaliset taidot, ammattieettinen osaaminen, luovuus, joustavuus, oppiskyky ja monitaitoisuus kuuluu tärkeimpiin sosiaalialan osaamistarpeisiin.

Sosiaalipalveluiden kasvavat osaamistarpeet, yleinen osaaminen ja työelämätaidot sekä perusdigitaidot on koottu listaksi, joka löytyy kokonaisuudessaan Opetushallituksen sivulta. www.oph.fi. Näiden läpikäyminen voi hyödyttää kun on aika hakea kesätyötä.

Mulle herää tästä listasta sellainen ajatus, että monia asioita tulee opittua omassa arjessaan, riippuen omista kiinnostuksen kohteista. Ja tää onkin mielestäni aika kaksijakoinen asia – saammeko käyttää työssämme aikaa erilaisten asioiden opetteluun, vai oletetaanko ja odotetaan, että olet aktiivinen omalla vapaa-ajallasikin?

Haetaan superihmistä töihin

Välillä työpaikkailmoituksia lukiessa herää kysymys, että millainen superihminen tarvitaan, jotta olisi kyllin hyvä työtehtävään. Työnantajillakin saattaa hämärtyä käsitys siitä mikä on yhden ihmisen työ. Saatetaan vaatia samoja taitoja uudelta työntekijältä kuin esimerkiksi lähtevältä työntekijältä.

Kaupungit ja kunnat saattavat tarjota helpotusta kesätyön löytämiseen erilaisten kesäseteleiden avulla.
 Jos haluat kysyä jotain kesätöistä, laita oma kysymyksesi www.buenotalk.fi/kYSy
Kaupungit ja kunnat saattavat tarjota helpotusta kesätyön löytämiseen erilaisten kesäseteleiden avulla.
Jos haluat kysyä jotain kesätöistä, laita oma kysymyksesi www.buenotalk.fi/kYSy

Jos vertaan omaa osaamistani nyt siihen hetkeen, kun tulin EHYTiin töihin – olen täysin eri osaaja. 12 vuodessa oppii useita eri ammatteja tekemällä, kun suhtautuu uuden opetteluun osaksi työtäni. Kun aloitin työt, mun tehtävänäni oli jutella nuorten elämään koskevia asioita Habbossa, Demi.fi:ssä ja Irc-Galleriassa. Tämän lisäksi keksimme kysymyksiä päihdeteemaisiin visoihin. Sillä tavalla viikot kuluivat.

Nykyistä työtehtävääni kuvaisin termillä yhden henkilön mainos- ja viestintätoimisto, eikä sitä voi juuri verrata 10 vuoden takaiseen aikaan. Somen kehittyminen muutti työtehtävät. Muutos on mielestäni hyvä. Mun on vaikea uskoa motivaationi säilyneen, jos työni olisi pysynyt samana. Oli syytäkin uudistua.

Vinkit kesätyön hakuun

Nyt kun on aika hakea kesätöitä, on hyvä ruveta miettimään mitä kaikkia taitoja sulla onkaan ehtinyt syntyä koulun lisäksi vapaa-ajan harrastuksista. Voit pohtia millaisia valmiuksia ne ovat sinulle antanut. Käy kurkkaamassa noita osaamiskortteja ja inspiroidu niistä.

Tsekkaa hakemasi alan osaamistarpeita ja mieti ovatko jotkut niistä sellaisia joista sulla on kertynyt omassa arjessasi osaamista. Kerro niistä mahdolliselle työnantajalle.

Jos sulla ei ole työkokemusta ennestään, voit pohtia olisiko sulle kehittynyt tiedonhakutaito tehdessäsi koulutehtäviä, luovuus lisääntynyt harrastuksissa, tai onko esiintymistaitosi parantunut TikTokin päivittämisen myötä? Tiedonhakutaito, luovuus ja esiintymistaito on osaamiskorttienkin mukaan plussaa kun haet töihin sosiaalialalle.

Harrastuneisuus ja kiinnostus uuteen on ehdottomasti satsaus tulevaisuuden työelämään! 😊

Terkuin,
Minna

30 asiaa, jotka alkoi ärsyttää, kun alkoholi astui kehiin

Alkoholi. Mä en aina ole ajatellut susta näin. En ihan muista milloin mua alkoi häiritä sekä oma että muiden käyttäytyminen juodessa. Tässä lista asioista, jotka alkoi alkoholia käyttäessäni ärsyttää.

Top 30 -alkoholiärsytykset

Henkilö pitää kiinni kädellään lonkerotuopista diskon valossa.
Ärsyttääkö alkoholi, tai haluatko kysyä jotain päihteistä? Jätä meille kysymys www.buenotalk.fi/kysy, niin vastataan sulle.
  1. Ärsytti, kun omat sanat takelteli. Myös muiden horinat. (Koita sanoa ”takelteli” kännissä.)
  2. Ärsytti, kun joku vuodatti tunteitaan ihan eri tavalla kuin selvinpäin. (Pitäisikö sun mennä juttelemaan ammattilaisen kanssa?)
  3. Ärsytti, kun seuraavana päivänä ei saanut paljon mitään aikaan. (Jotkut ihmiset ovat liian ahkeria ja kaipaavat breikkiä, mä en ole ahkera.)
  4. Ärsytti, kun joku yritti houkutella juomaan, vaikka olin sanonut ei. (Mikä homma!)
  5. Ärsytti, kun piti selitellä miksi en halunnut juoda enempää. (Aikuiset ihmiset!)
  6. Ärsytti ja huolestutti, kun näki toisen ongelmallisen päihteidenkäytön. (Huomaan, että yrität peitellä jotain, onko sun mahdollista hakea apua? Oikeasti.)
  7. Ärsytti rahanmeno. (Autch! Alkoholi vaihtui makaroniin ja ketsuppiin.)
  8. Ärsytti millaisia muista ja itsestä tuli humalassa. (Ihan saakelin älykkäitä! NOT.)
  9. Ärsytti toisten jumittaminen. (No niin. Tulehan sieltä.)
  10. Ärsytti toisten humalaiset ilmeet ja eleet. (Miksi sä teet noin?)
  11. Ärsytti äänitason nouseminen ja öykkäröinti. (Ole hiljaa, ole hiljaa, ole hiljaa!)
  12. Ärsytti, kun tultiin puhumaan liian lähelle. (Sun hengitys haisee.)
  13. Ärsytti, kun humalaisena tuli uhkarohkeaksi. (No niin, semmoista sitten. Tekisitkö selvinpäin? Kiitos alkoholi!)
  14. Ärsytti, kun postattiin kuvia alkoholijuomista eikä kavereista, kun lähdettiin viettämään aikaa kavereiden kanssa. (Mun kasvot ovat täällä!)
  15. Ärsytti, kun puhuin vähän liikaa muiden asioista kännissä. (Anteeksi.)
  16. Ärsytti, kun tunnelman kohottamiseen tarvittiin (muka) päihteitä. (Ihan kivaa meillä oli ilman, tai vähemmällä määrällä.)
  17. Ärsytti, kun piti olla huolissaan ja pitää huolta toisista. (Pääsetköhän nyt kotiin, soitetaan huomenna ja kysellään sun laukun perään.)
  18. Ärsytti, kun toinen alkoi valittaa kaikesta. (Ootko kuullut sellaisesta esineestä kuin peili?)
  19. Ärsytti, kun kaverista tuli ihan toisenlainen. (Mun pitäisi kai sietää sua tällaisenakin, mutta mikä estää olemasta rohkea arjessa?)
  20. Ärsytti, kun lääpittiin. (Haloo, omat rajat!!)
  21. Ärsytti muiden vastuuttomuus, kun oltiin ulkona juomassa. (Tää ei kyllä olisi mun asia huolehtia.)
  22. Ärsytti kuunnella toisen valitusta rahattomuudesta, kun tiesi toisen juovan pitkin viikkoa. (Talousasiat voivat ahdistaa, mutta eivät ne näinkään ratkea. Hae apua.)
  23. Ärsytti väkivallan uhka mitä välillä esiintyi baarien ulkopuolella. (Tää on todella epämukavaa.)
  24. Ärsytti, kun omaa käytöstä seliteltiin sillä, että oli kännissä. (Läppä!)
  25. Ärsytti, kun piti skarpata kotiin kulkiessa, jotta voisi varautua, jos tapahtuisikin jotain pahaa. (Ikinä ei oo tapahtunut paljon mitään, mutta varoa täytyy silti.)
  26. Ärsytti, että ihmiset unohtivat mitä sanoivat tai tekivät ollessaan hutikassa. (Ahaa, et siis tarkoittanut analyysiasi minusta, koska olit kännissä?)
  27. Ärsytti, kun illanvietosta tuli terapiasessio. (Oikeasti tästä kuuluisi jo maksaa.)
  28. Ärsytti, kun toinen yritti toistuvasti pummata itselleen juomaa multa, eikä itse tarjonnut takaisin. (Hei nyt! Not cool.)
  29. Ärsytti, kun toinen puhui koko ajan päälle niin, että lopulta sitä vaan itse nyökkäili ja joi. (Ootko kuullut dialogista?)
  30. Ärsyttää kun ärsyttää.
Kuvituskuva. Henkilöitä seisomassa festivaaleilla.
KUvituskuva. Henkilöt eivät liity tekstiin.

On ihan ookoo ärsyyntyä alkoholista

Tämä lista kertoo tietenkin enemmän minusta kuin sinusta. Käytän vieläkin alkoholia toisinaan, mutta kerta toisensa jälkeen tulee mietittyä – mitä järkeä tässä on?

Kuten listasta huomaa, olen kontrollin ystävä. Tämä on vaikuttanut siihen millaisissa kaveriporukoissa ja tilanteissa viihdyn. Onneksi oon sellaisessa tilanteessa missä saan valita. Juomaan painostavat ja muutenkin humalassa sekoilevat tyypit ovat karsiutuneet mun illanviettokavereista vuosien varrella.

Mietin, että kuulostan melko tylyltä tässä. Uskon kuitenkin siihen, että me kaikki voidaan paremmin, jos toisen ei tarvitse kytätä ja ärsyyntyä, ja toisaalta toisen ei tarvitse himmailla menoaan. Kaikki voittaa!

Miten vahvistaa uskallusta rakastaa ehdoitta

Tämä ei ole blogipostaus, tää on rakkaudentunnustus. Haluaisin kertoa sulle mun kissasta, Naterosta. Naksusta. Naksulaisesta. Hänen oikea nimensä on Ninive, mutta kuka antaa kissalleen sellaisen nimen? Nimi ei tuntunut mun suuhun sopivalta, ja olin jo pitkään halunnut kissan nimeltä Antero. Anterosta muodostui lopulta Natero – koska kuka antaa kissalleen sellaisen nimen?

Naksu tuli mun luo kodinvaihtajana. Olin jo pitkään mankunut kavereilleni kuinka haluan kissan, mutta jotenkin jännitti sellainen yhteiselo, kun asuin yksin. En oo koskaan haaveillut lapsista, mutta kissoista kyllä. Pääsin tutustumaan kaverini kautta bengalikissan luonteeseen, ja olin myyty. Kuvittele kotiisi komenteleva Karvinen, jonka on helppo osoittaa kaikenlaisia tunteitaan hyvin äänekkäästi. Jos tää olisi kuvaus mun ystävästä, niin jättäisin hänet.

Googlasin *annetaan ilmaiseksi huutava bengali* ja löysinkin yhden! Kävin tutustumassa häneen Turussa. Ei ollut rakkautta ensisilmäyksellä. Kiipeilypuussa mua odotti todella pahoinvoivan näköinen kissa. Yritin tekohymyillä sillä tavalla, että ”onpa kiva kissa.” Ja ihmekö tuo, että kissa oli huonona, koska häntä kiusasi perheen toinen kissa.

Sanoin vierailun jälkeen, että voin ottaa kissan koeasumaan luokseni. He toisivat kissan luokseni parin viikon päästä. Mun päässä pyöri, että tää on ihan kamala virhe, se kissa oli niin epäkissa, ja kiusaamisesta johtuvan stressin takia hän pissaili ympäri nykyistä kotiaan. Pari päivää ennen kissan saapumista mä peruinkin koko homman. Olin tosi pahoillani, sanoin. En uskalla ottaa häntä luokseni. Kissan omistaja oli ymmärtäväinen.

Viikon päästä omistaja lähetti mulle kuvan, jossa Naksu leikki mun tuomalla huiskulelulla, ja mä sulin. Laitoin heti viestin, jossa sanoin, että no mitä jos me nyt kuitenkin kokeiltaisiin? Ja näin hän tuli mun luo.

Oletin tietysti, että mun sydän olisi sulanut heti saadessani kissan. Ja olihan se kiva, että kotona viipelsi kissa. Ekat päivät Naksu oli aivan kauhuissaan rapusta kantautuvista äänistä. Pissat ainakin menivät laatikkoon, se oli myönteistä. Mun päässä pyöri lähinnä se kuinka peruuttamattoman virheen oon tehnyt ja kehtaanko palauttaa kissan takaisin omistajilleen.

Meni aivan hermot, kun kissa maukui öisin. Sen lisäksi mä olin menettänyt vapauteni, koska en voinut hillua missä ja miten kauan sattuu, vaan piti palata ruokkimaan kissaa ja olemaan hänelle seurana. Äläkä puhu mitään leikkimisestä. Sitä pitäisi jaksaa tehdä ainakin 15 minuuttia päivässä. Eikä tuo katti halua edes olla mun sylissä. Mikä kissa sellainen on? Tajusin tehneeni to-del-la ison virheen, mutta häpeä esti perumasta tätä kaikkea. Jonkin aikaa menikin tekohymyillessä.

En tiedä mitä ne jutut olivat, jotka alkoivat muokkaamaan tunnetta Naksua kohtaan. Ehkä se oli se, kun aloin tajuta häntä paremmin. Tiesin mistä hän tykkää ja ei tykkää. Kun meille syntyi jotain ihan omia juttuja. Kun Naksu käpertyi aivan lähelle, kun olin kipeä. Kun hän tuli makaamaan mun rinnan päälle ja katsomaan mua lempeästi, kun itkin. Kun hän maukui erityisen pitkään, kun olin ollut poissa hänen luotaan liian pitkään. Vaikka kävin viemässä vain roskat.

Nykyään hän on mun rakkain kaveri. Yritän todella selvittää mikä tarve hänellä milloinkin on. Teen jännittäviä vuoropuheluita hänen ilmeisiinsä perustuen, laulan hänelle päivittäin itse kehittelemääni laulua joka alkaa Naksu, Naksu pikkuinen on karvainen, kultainen ja jatkuu improvisoiden. Ihan todella paskoja sanoituksia on tässä vuosien aikana todistettu.

Mä mietin häntä päivittäin, jos oon poissa hänen luotaan. Mietin hänen hyvinvointiaan ja viihtyvyyttään. Mä kaivan hänen nenäänsä, jonne tulee välillä jotain ihmeellistä karstaa. Silitän häntä, harjaan turkkia. Metsästän yksiä tietynlaisia höyheniä, joista hän tykkää. Hän ei nimittäin tykkää kaikista. Mun some on täynnä hänen kuviaan. Mun lempipuuhaa on arvioida hänen tunteitaan ilmeiden perusteella. Hän on hyvin moni-ilmeinen, joten hommaa riittää. Opetin hänelle antamaan yläfemmat. Se on suloisinta ikinä.

Parasta on nykyään se, että hänellä on oma peti mun pedissä. Siinä me sitten hornataan vierekkäin. Hänellä on mun työpöydän vieressä oma työlaatikkonsa. Kyllä se vähän syö mun motivaatiota kuunnella kuorsaavaa kissaa. Hän istuu usein mun näppiksen päällä, enkä saa kirjoitettua.   

Tää kissa on pitänyt mut kasassa silloin kun mä en oo ollut. Se rakkaus mitä mä oon häneltä saanut on jotain sellaista, josta en pysty liikuttumatta puhua. Toivon sulle omaa karvahaalaria, joka raottaa sun suojamuureja, vahvistaa uskallusta rakastaa ehdoitta ja tekee susta vähän nössön lässyttäjän.

Naksu, mä rakastan sua.

Nyt heilahti tunneosastolla!

Tiedätkö sen fiiliksen, kun korvissa kohahtaa veri ja rintalastan läpi kulkee polttava tunne? Nyt en puhu verenkierrosta, vaan siitä hetkestä, kun jokin onnistuu ärsyttämään sua. Mä tiedän, koska sitä tapahtuu säännöllisesti mulle. Viimeksi noin kymmenen minuuttia sitten. Temperamenttini on sellainen, että kiihdyn nopeasti – hyvässä ja pahassa. Tämä viimeisin kiihtyminen johti tärkeisiin toimenpiteisiin. Poistin aloittamani viestiketjun keskustelupalstalta, nimittäin sen verran heilahti tunneosastolla. Mua oli loukattu ja vielä pilkattukin! Oikeutettu teko! Kerron pian mitä tänä aamuna tapahtui.

Mä oon aikuinen. Tunnen vieläkin ilmeisen paljon. Pysäyttävää oli, kun kerroin eräälle nuorelle mun ja ystäväni välienselvittelystä sekä tilanteesta, joka oli johtanut kaaokseen. Nuori totesi kuvitelleensa, ettei aikuisilla olisi enää tällaisia lapselliselta kuulostavia draamoja. Hehe, se on saman sarjan valhe kuin se, että mustapäät ja finnit kuuluvat vain nuoruuteen.

Blogin kirjoittaja ja lainaus aikuisuus, hyvää aikaa! Minna Lehtinen - suuri ajattelija.

Miten tällainen tunteilla käyvä sitten pärjää eri tilanteissa? Voisin sanoa, että paremmin silloin kun on tasaisempi elämänvaihe. Nyt kun mulla on ollut vähän heikompi kausi elämässäni, huomaan olevani useammin tilanteessa, jossa tuohdun, suutun, teen nopeita johtopäätöksiä ja tuomitsen sadasosasekunnissa. Tää on aika raskas tunne.

Mulle oli tosi avaavaa lukea Katja Myllyviidan kirjasta Tunne tunteesi, että tunteet syntyvät niistä tulkinnoista, joita me tehdään. Tunne ei oo koskaan väärässä, mutta tulkinta voi olla aivan metsässä. Tää kirkasti mun mielen todennäköisesti pysyvästi. Se on niin totta! Tulkinnastahan tässä on kyse! Aiemmin mä ajattelin sillä tavalla, että mä oon oikeassa ja oon todellakin oikeutettu tunteisiini. Jos joku loukkaa mua, niin mun on todella okei antaa palaa ja paukkua. Voin sanoa kaikkea törkeetä takaisin, koska toinenkin on ollut inhottava.

Mä en moiti itseäni siitä, että tunnen. Mutta se mitä mä voin itseltäni pyytää, on pysähtyminen ja asioiden varmistaminen. Onko kyseessä mun tulkinta, vai onko tää totta. Hengittää vähäsen ja esimerkiksi kysyä toiselta, että miten sä ton asian tarkoitit? Tai kertoa, että kun sä sanoit noin, mulle tuli siitä huono fiilis. Usein käy niin, ettei toinen oo tarkoittanut asiaa niin kuin mä oon tulkinnut. Tai jos onkin, mitä ei oo koskaan tapahtunut, niin silloin voikin olla luvan kanssa raivona. Tää on säästänyt multa paljon energiaa ja ystävyyssuhteita. Ei se tunnekuohuja lopeta, mutta tekee niistä huomattavasti lyhytkestoisempia.

Ja ai niin, mistä tää aamun ärtyminen johtui? Joo siitä, että yksi tyyppi oli kommentoinut mun kirppisilmoitusta ivalliseen sävyyn. Toinen tyyppi oli kommentoinut laittamalla enemmän vettä myllyyn. Mä en tajunnut mikä siinä oli hauskaa ja mä ärsyynnyin niin, että poistin koko ilmoituksen kiukun vallassa. Noin kaksi minuuttia poistamisen jälkeen tajusin, että ilmoitustani oli kommentoitu fingerporityyliin, hyödyntämällä sanavitsiä. Mä en tajunnut sitä heti, vaan tulkitsin hänen nälvivän mua. Itse asiassa nyt kun tajusin ton, niin sehän oli ihan hyvä vitsi!

Että tervetuloa, tällaista on aikuisuus! ❤