Tyhmä saa olla, mutta ei idiootti 

“Tyhmä saa olla, mutta ei idiootti” – on lause, jonka olen sanonut useallekin nuorten ryhmälle. Joskus puhuttelu on pidetty pienistä ja harmittomista asioista ja joskus vähän suuremmista ja vaarallisimmista tilanteista. Usein itselläni on ollut puhuessa vaikea pitää pokerinaamaa, kun on oikeastaan tehnyt mieli enemminkin nauraa hölmöyksille kuin pitää sitä puhuttelua. 

Viisi nuorta istuu rivissä selkä kameraan päin
Jengi koossa taas!

Nuorten elämään nimittäin kuuluu pienet tyhmät temput, rajojen hakemiset ja ihan suora kapinointi auktoriteetteja (kuten nuorisotyöntekijöitä) kohtaan. Se, että leirihuoneista karataan yöllä vierailulle vääriin huoneisiin katsomaan kauhuelokuvia ei varmasti ketään haittaa. Joskus rajojen hakeminen menee turhan tyhmyyden puolelle. 

Älä sitä nyt ainakaan someen laita 

Omilla leireilläni tapahtuneista tempauksista parhaiten muistuu mieleen eräs nuortenleiri, jossa yksi porukka päätti herätä keskellä yötä ja lähteä läheiselle autotielle (joka oli leirialueen ulkopuolella). Yksi idiootti johti ja muut seurasi perässä. Porukka makoili keskikaistalla, otti kuvia ja juoksenteli tien yli kuin päättömät kanat. Onneksi tiellä ei juuri liikennettä ollut. 

Lenkkikengät keskellä tietä syksyisessä maisemassa.
Kannattiko laittaa someen?

Ohjaajista kukaan ei tätä yöllistä reissua huomannut. Miksi siis osaan tapauksesta hyvinkin tarkasti kertoa? No siksi, koska nämä järjen jättiläiset olivat tietenkin ottaneen kasan kuvia reissustaan ja laittaneet ne Instagramiin, omille avoimille tileilleenEikä siinä vielä kaikki! Häsät oli valittu myös leiriimme sopiviksi, minkä takia kuvat löytyivät myös oman puhelimeni feedistä heti seuraavana päivänä!

Lause “Tyhmä saa olla, mutta ei idiootti”, oli porukan puhuttelussa hyvinkin ahkeralla käytöllä. Jos he eivät muuta tempauksesta muistaneet, niin toivottavasti ainakin jatkossa miettivät, mitä sinne someen laittaa. Itseäni ei edes häirinnyt se, että yöllä oli tiellä juostu, vaan täydellinen idiotismi tapahtuman jälkeen.

Tyhmä saa olla, mutta ei liian tyhmä 

Tyhmyydestä usein sakotetaan. Se voi olla nuhtelu äidiltä, saarna opettajalta tai läksytys omalta kumppanilta, toki myös ne oikeat sakot poliisilta. Varmasti jokainen meistä on tyhmyyksien takia piinapenkkiin joutunut. Pahimmillaan tyhmyys voi kuitenkin johtaa paljon pahempiin seurauksiin. 

Yksi hyvä esimerkki pahasti pieleen menneestä tyhmyydestä on Darwin Awards, eli vuosittain jaettavat “palkinnot” menehtymiseen asti johtaneista tyhmyyksistä. Suurin osa palkinnoista on mennyt ihmisille, jotka ei vaan ole ihan loppuun asti ajatellut asioita… ja joutunut siitä kärsimään.  

Ihmisen evoluutio apinasta lähtien punaisessa liikennevalossa.
Onko idiootti evoluution viimeinen vaihe?

Osa tarinoista on oikeasti varsin hauskoja, kunnes muistaa, että näille tyypeille idiootti teko oli myös viimeinen teko. Samantyyppisiä tarinoita joutuu lukemaan myös paikallislehtien sisäsivuilta. Kuka on ajanut ulos tieltä, kuka on hypännyt pää edellä matalalla rannalla ja kuka on hortoillut humalassa väärään paikkaan. 

Elä, mutta älä ole idiootti 

Oma ajatukseni on aina ollut sama “Elä, mutta älä ole idiootti”. Asioita saa ja on hyväkin kokeilla ja välillä pitää myös mokata. Koskaan ei kuitenkaan saa olla niin tyhmä, ettei jo etukäteen vähän miettisi, mitä voi sattua.  

Ja jos jotain idioottimaista tekee, niin ainakaan siitä ei kannata ihan hirveästi somessa huudella.

Mitä on sun koulurepussa?

Törmäsin tänään kaupungilla ajellessani (en kirjaimellisesti 😊) keltalippispäisiin ekaluokkalaisiin. On muuten hyvä idea, että heille on kirkkaat lippikset lahjoitettu, mutta en puhu nyt siitä. Jäin nimittäin miettimään, mikä olisi tärkein asia olla mukana koulurepussa, kun koulu alkaa?

Itse taisin joskus omassa nuoruudessani ajatella, että uusi kynä/penaali tai reppu oli aika hieno juttu. Elämä oli ehkä vähän yksinkertaisempaa, eikä puhelimia tai läppäreitä löytynyt kenenkään repuista.

Sukulaistytölle, joka juuri aloitti koulun, se siisti juttu on edelleen uusi kynä ja ihmeperheen hahmo penaalissa. Sillä erotuksella, että ranteesta löytyy kännykkäkello, kuten melkein kaikilta kavereilta. Itse koulu on myös parissa vuosikymmenessä muuttunut.

Pöydällä siististi järjestettyjä koulutarvikkeita
Oliko näitä sun penaalissA?

Tärkein asia ei löydy repusta

Kynä, penaali tai uusin läppäri eivät kuitenkaan ole se tärkein asia, kun koulu alkaa. Oli sitten ekaluokkalainen tai yliopisto-opiskelija, niin tärkein asia on oikea asenne. Koulu ei aina ole helppoa, mutta kaikesta kyllä selviää, jos yrittää. Aina ei myöskään tarvitse olla paras; riittävän hyvä on ihan tarpeeksi.

Ainakin yhtä tärkeää on asenne muita ihmisiä kohtaan. Ekaluokkalaiset saattavat ensimäistä kertaa tutustua ihan vieraisiin ihmisiin, eikä koulun sääntöihin ole välttämättä helppo sopeutua. Myöhemmillä luokilla aina tulee vaihdoksia ja uusia ihmisiä, joihin tutustua.

Jotta kaikilla olisi hyvä olla, niin oma asenne muita kohtaan pitäisi olla positiivinen, tai vähintään kiinnostunut. Kaikista ei tarvitse pitää, mutta kaikkien kanssa kannattaa tulla toimeen. Se auttaa niin itse koulussa kuin tulevassa elämässäkin.

Tyttö, joka on kuvattu takaapäin, saapuu surullisena kotiin.
Älä jätä ketään yksin!

Koulu, kaverit ja kiusaaminen

Vaikka moni asia on muuttunut vuosien mittaan, niin yksi on ja pysyy. Samaan aikaan ekaluokkalaisten kanssa on ympäristöön ilmestynyt moniakin erilaisia kampanjoita kiusaamista vastaan. Muistan, että näitä oli katuvuvassa myös sillon, kun koulu itselläni alkoi.

Niin Somessa kuin mainoksissa toitotetaan viestiä kaveruudesta ja kaikkien mukaan ottamisesta. Se on vähän jopa pelottavaa, koska eikö viestin pitäisi muutenkin olla kaikkien tiedossa? Eikö ole päivänselvää, että kiusata ei saa?

Pidetään siis huolta siitä, että jokainen ekaluokkalainen saa kavereita, jokainen yliopisto-opiskelija rauhan opiskella ja teinit pitävät huolen toisistaan. Se on nimittäin paljon tärkeämpää kuin mikään aine, jota koulussa tänäkin lukuvuona opetetaan.

Miksi Suomi ei Juo!

Suomessa osataan juoda. Alkoholia käyttää aikuisväestöstä noin 85 % ja melkeinpä jokaisesta suvusta löytyy omat kännitarinansa. Meidän alkoholikulttuuri on pitkään ollut humalahakuista, eikä moni voi kuvitellakaan juhlia ilman, että juominen on pääosassa.

Kulttuuri on kuitenkin muuttumassa. Me lähdettiin selvittämään, miksi juominen on meillä normi. Tai tarkemmin: Miksi Suomi EI juo. Reissusta syntyi dokkari, joka löytyy meidän YouTube-kanavalta.

Juominen ei ole normi

Juominen liitetään Suomessa arjen ulkopuolisiin tilanteisiin. Meillä juodaan viikonloppuisin ja juhlissa. Juomakultuurimme ominaispiirre on myös juominen päätyyn asti. Eli kun juominen aloitetaan, niin se lopetetaan vasta sammumisen rajamailla. Tästä syystä meidän alkoholihaittamme on niin rajuja; tapamme juoda on vaarallinen niin keholle kuin ympäristölle.

Yhä useammat, erityisesti nuoret, ovat alkaneet ymmärtämään, että juominen ei ole mikään normi. Juhlia voi ilman alkoholia ja kivaa voi olla selvänäkin. Raittius kiinnostaa nuoria entistä enemmän ja moni baarikin on sen tajunnut. Kuinka monessa baarissa tarjottiin 20 vuotta sitten alkoholittomia drinkkejä? Ehkä muutamassa, mutta nykyään niistä saa jo huomattavasti useammin.

Nuorten juominen on vähentynyt

Nuorten juominen on vähentynyt Suomessa jo pitkään. Vuonna 2019 jo 60 % yläkouluikäisistä kertoi olevansa raittiita. Vielä 10 vuotta sitten luku oli vain 40 %. Samoin joka kuukausi humalassa horjuvien luku on laskenut 18 prosentista 10 prosenttiin.

Kuvio kouluterveyskyselyn tuloksista 2006-2019. Raittius on kasvanut kaikissa ikäryhmissä selvästi.
Lähde: Kouluterveyskysely

Se, miksi nuorten juominen on vähentynyt, johtuu monestakin eri tekijästä. Nuoret ovat entistä tietoisempia juomisen terveysvaikutuksista ja sosiaalinen media on tuonut halun pitää yllä hyvää imagoa. Nykyisin nuorilla on myös paljon enemmän tekemistä kuin ennen. Juominen ei enää ole niin trendikästä, mikä on tietysti hyvä asia.

Pitää kuitenkin muistaa, että nuorten juominen on edelleen ongelma. Samaan aikaan, kun raittius kasvaa, niin kasvaa myös huomattavan paljon juovien määrä. Ääripäät vahvistuvat, mikä näyttää muutenkin olevan yhteiskunnan kehityksen suunta. Vaikka tilastot näyttävät hyvältä, ei saa unohtaa niitä, jotka liikaa juovat.

Onko raittius sosiaalisesti hyväksyttävää?

Kun itse olin nuori, niin juhliin ei ollut asiaa ilman olutta tai kirkasta pulloa takataskussa. Nykyisin asiat on toisin. On sosiaalisesti hyväksyttävämpää olla selvänä, vaikka muut ympärillä joisivat. Kulttuuri on muuttunut ja muuttuu edelleen.

Auki oleva jääkaappi, jonka ovessa erilaisia alkoholittomia juomia.

Kulttuuri ei kuitenkaan ole vielä valmis.
Edelleen juomattomuuttaan voi joutua perustelemaan.
Edelleen oletetaan, että jos ei juo, niin on a) raskaana, b) kipeä tai c) parantunut alkoholisti.
Edelleen on “kavereita”, jotka sujauttavat alkoholittomaan juomaan alkoholia “läpällä”, että kaverinkin “tunnelma nousisi”

Kuten dokkaissa käy ilmi, ei juomattomuus estä tekemästä mitään, paitsi ehkä ajamasta humalassa kolaria ja myös juomattomuuden syitä voi olla monia. Ehkä itse haluaisin tähän vielä lisätä, että eikö olisi hyvä antaa ihmisten olla sitä, mitä on?

Juomisen aloittamisen tärkein motivaatio on yleensä kaverit ja sosiaalinen paine. Älkää painostako ketään olemaan jotain, mitä he eivät halua olla. Ei elämässä, eikä myöskään juomisen suhteen.

Loma alkaa kavereiden kanssa hiekkarannalla, kännissä

Kun lopettelin yläkouluani parikymmentä vuotta sitten, en osallistunut koulun lopetusbileisiin. Sinne menivät tietysti kaikki muut. Syy ei ollut se, että en tiennyt, missä bileet olivat. Kaikki tiesivät, varmasti myös meidän vanhempamme. En osallistunut, koska minua ei kutsuttu mukaan. Syy oli selvä: mulla ei ollut mitään ajatusta juoda alkoholia bileissä, mutta näissä bileissä kaikki joivat. Sillä silloin juodaan, kun alkaa loma!

Sen sijaan vietin valmistujaisiltaa pitkän pyörälenkin merkeissä. Hetken ajattelin, että ihan kettuillakseni ajaisin sanomaan “moi” kaikilla sille rannalle, jossa bileet olivat. Mutta en viitsinyt, koska silloinhan myös heille olisi selvinnyt, että “salaiset bileet” eivät ehkä olleetkaan ihan niin salaiset 😉.

Aurinkoinen kuva hiekkarannasta
Tällä rannalla ne taisi olla, kun alkoi loma…

Miten tänä vuonna juhlitaan siirtymäriittiä? 

Ihmiset elävät arkeaan erilaisten juhlien ja siirtymäriittien välillä. Vuoden varrelle on ripoteltu erilaisia juhlia, joilla arkea rikotaan. Silloin on lupa päästellä höyryjä, tai ihan vaan olla. Koulujen loppuminen on yksi näistä riiteistä. Sitä odotetaan, juhlitaan ja varmasti myös muistellaan kesälomalla, mökin laiturin nokassa.

Oli se sitten valmistumisjuhla, todistusten jako tai virtuaalibileet, niin jollain tavalla koulusta siirrytään lomalle. Jo toista vuotta on kuitenkin “normaalit” siirtymäriitit uhattuna. Mitä jos koulussa ei ole valmistujaisia ja ne juhlatkin pitää siirtää jonnekin loppukesään? Alkaako loma, jos sitä ei pääse kunnolla aloittamaan?

Riveissä istuvia oppilaita ylioppilaslakki päässä.
Oliko sun koulussa päättäjäisiä?

Alkaako loma, jos ei pääse mukaan?

Ilman siirtymäriittiä voi olla, että loma ei tunnu lomalta. Aikuisillakin on monesti erilaisia tapoja, joilla loma “aina aloitetaan”. Se voi olla illallinen kivassa ravintolassa, lomavarusteiden pakkaaminen autoon, laiturin lasku mökillä tai ihan mikä vaan. Loma ei ala ennen kuin “se” on saatu tehtyä. 

Nuoruudessani Itä-Helsingissä juominen oli normia ja jos ei juonut, niin bileisiin ei kutsuttu. Kaikki siirtymäriitit oli lähinnä bileitä ja juomista. Onneksi kulttuuri on muuttunut paljon järkevämmäksi, eikä suuret bileet hiekkarannalla ole enää mikään normi. Ja vaikka olisikin, niin mukaan on usein tervetullut myös, vaikka ei joisi. Tärkeää ei nimittäin ole miten juhlii, vaan yhteisen kokemuksen jakaminen.

Siirtymäriitit ovat nimittäin tärkeitä. Ilman niitä ihmiselle voi tulla ulkopuolinen olo. Voi tuntua siltä, että jotain on jäänyt saamatta tai saavuttamatta. Näin korona-aikana olen itse vähän huolestunut siitä, että valmistujaisjuhlat ym. ovat jääneet pitämättä. Vaikka porukka olisi pieni, niin kannattaa silti muistaa juhlia koulun loppumista ja omia saavutuksiaan.

Olemme kaikki sen ansainneet! 

Vinkkejä kesätekemiseen sateella

Jos sulla on tylsää kesällä, kun sataa, niin ei huolta. BuenoTalk auttaa! Alla timanttisimmat vinkit, kun kesäpäivän sijaan nautitaankin “Suomen kesäpäivästä”, eli kaatosateesta ja pikkupakkasesta.

1. Ota käteesi kirja (ne on sellaisia vanhanaikaisia tabletteja, joissa on paperiset sivut) ja lue. Sillä, mitä lukee, ei oikeastaan ole väliä. Jotkut tykkään keittokirjoista tai Aku Ankoista ja jotkut scifi-järkäleistä, joita voisi käyttää lyömäaseena. Lukemiseen kuluu helposti paljon aikaa, joten sadepäiväkin menee nopeasti ohi.

2. Ota sadepäivänä käteesi peliohjain tai hiiri ja näppäimistö. Sen jälkeen avaa lempipelisi, äläkä poistu pelin ääreltä ennen kuin on pakko syödä/juoda, käydä vessassa tai silmäluomet ei vaan enää pysy auki. Saman voi toistaa seuraavana päivänä, kunnes ulkona on hyvä sää.

3. Digipelien sijaan kaiva laatikosta se lautapeli, jonka pelaamiseen ei koskaan ole aikaa. Päivä menee leppoisasti Monopolin merkeissä, joka ei vaan lopu koskaan. Lisäbonuksena pelaajien välinen mykkäkoulu, jonka Monopolin pelaaminen saa joka tapauksessa aikaan. Se kun ei mikään maailman reiluin peli ole…

4. Kaiva esiin isoäidin vanha keittokirja ja ala kokkailemaan. Keittiön ikkuna (jossa sellaista on) kannattaa avata ja samalla kuunnella sateen lorinaa, ai että! Jos tämä meni liian antiikkiseksi touhuksi, voi keittokirjan korvata Googlen hakukentällä ja syöttää sinne mitä mieli tekee. Jotenkin leipominen ja sade on vaan täydellinen kombo!

5. Vaikka ulkona sataisikin, se ei estä sinua menemästä ulos. Sadetakki vaan niskaan ja ulos lompsimaan, siinä on tietynlainen fiiliksensä! Ja mikä onkaan sen ihanampaa, kun kunnon kesäukkonen! Toki silloin kannattaa kyllä pysytellä sisällä. Jos ulkona puolestaan on pakkanen, suosittelemme yksinkertaisesti pysymään tiukasti käärittynä peiton alla kotona. Pakkanen ei kuulu kesään, toisin kun sade.

6. Sadepäivien ehdoton ykköstekeminen on pistää jokin hyvä sarja tai elokuva pyörimään suoratoistopalvelusta. Vaikka tämä ei nyt mikään vallankumouksellinen vinkki olekaan, niin on se kuitenkin mainittava tällä listalla. Tämän jälkeen voikin jatkaa samoilla ohjeilla kuin mitä jo annettiin kohdassa 2.

7. Jotta meillä kaikilla olisi kivempi olla kotonamme, on siellä joskus siivottava. Ei myöskään ole reilua, että laittaa kanssa-asujan/asujat siivoamaan puolestasi. Eli koska tämä asia on kuitenkin tehtävä, mikä olisikaan sen parempi ajankohta kuin kylmä ja sateinen kesäpäivä!

8. Sadepäivänä on hyvä hetki katsoa mitä romua on kertynyt nurkkiin ja minkä niistä voisi myydä hyvään hintaan! Nettikirppisten keskustelut ja kaiken maailman mittapyynnöt voivat kyllä syödä aivot, mutta kun sulla siintää eurot silmissä jaksat vastata urpoillekin asiallisesti.

9. Sadepäivät ovat luotu downshiftaamiseen ja päiväunille! Aurinkoisina päivinä tuntee omantunnon pistoksen jos on koko päivän sisällä, kun taas sateella saa luvan kanssa levätä. Valmista itsellesi herkullinen brunssi, vietä koko päivä pyjamassa ja nauti!

10. Onko sulla jäänyt joku lehti pyörimään nurkkiin? Lue se, koska et ole sitä kuitenkaan vielä kannesta kanteen lukenut. Tämän suorituksen jälkeen vie se lehtiroskiin tai anna se jollekin toiselle luettavaksi. Tämän voi yhdistää hyvin kohdan 7 kanssa.

11. Soittokierros! Onko sulla huono omatunto siitä, ettet soita sun isovanhemmille tai kummeillesi kyllin usein? Sadepäivä korjaa tämänkin piston sydämessäsi! Todennäköisesti myös kummin kaimalla on tylsää sadepäivänä, joten itsesi viihdyttämisen lisäksi teet myös toisen sadepäivästä vähän mukavamman.

12. Onko sulla tärkeitä papereita, joiden tulisi olla ojennuksessa? Työtodistuksia, takuukuitteja, verokortti, koulu- tai harrastustodistuksia? Hanki itsellesi mappi, rei’ittäjä sekä muovitaskuja ja anna palaa. Sisäinen rauha odottaa!

13. Pyjamabileet! Kutsu pari kaveria koolle ja mässytelkää yhdessä nameja ja katsokaa hömppäleffoja. Pyjamabileet voi itse asiassa yhdistää lähes minkä tahansa tässä listassa olevan vinkin kanssa! Eli siitä vaan komboilemaan.

14. Tää on sulle, jolla on kuhertelumahdollisuus. Sadepäivän viettäminen kyljellään ihmettelemässä toisen upeutta – parasta! Suukot ja kielisuudelmat, mm-mm-mmm!

15. Siisti tietokoneesi! Oletko kaikkien arkistoijien kauhu? Tallennat tiedostosi ihan minne sattuu, ja tietokoneen työpöydän raivaamiseen ei ole juuri muita keinoja kuin siirtää kaikki tiedostot uuteen kansioon, jossa lukee *työpöydän tiedostot 2*. Tiedät mitä mä aion sulle ehdottaa!

16. Lähde leffaan! Leffateattereissa on tunnelmaa. Sadepäivänä on mahtavaa pystyttää konttori leffateatteriin. Valmistaudu kunnon eväillä ja katso ensimmäisen jälkeen toinenkin leffa. Vielä parempi, jos lähimpään leffateatteriin on about 500 km matkaa. Meneepä se aika myös matkustaessa.

17. Ota retkikeitin tai retkieväät matkaan ja seikkaile jonnekin katoksen alle. Kokkaile siellä itsellesi ruokaa ja seuraa miten sade ropisee. Kyllähän siitä saattaa kylähullun maineen saada, mutta eipähän tule tylsää.

Maapähkinäkasvi kasvattaa vihreitä lehtiä

18. Omavaraisuus, hieno asia! Jos haluat larpata maanviljelijää, työnnä multaan kuivia herneitä ja maapähkinöitä ja asettele sateen kasteltavaksi (ja muista kastella myös jatkossa). Herneistä kasvaa herneenversoja, jotka maistuvat hyvin salaatissa tai leivän päällä. Maapähkinöistä saat hienon viherkasvin. Itse pähkinät löytyvät myös jossain vaiheessa mullasta, mutta älä laske niiden varaan.

20. Lämmittele vanha harrastus. Löytyykö kaapin pohjalta jonglööripallot, hula-hula-vanne, tuuba, coca-cola-yo-yo tai kuumaliimapyssy, johon et ole koskenut vuosiin. Sadepäivänä on hyvää aikaa ottaa vanha harrastus haltuun ja kenties innostua siitä muutenkin.

19. Löytyykö nurkistasi vesivärejä, akryyleja tai mitä vaan? Taiteilu on yllättävän kivaa. Ei tarvi edes yrittää kamalasti ollakseen ihan surkea! Ja se on just hyvä! Aina ei tarvi suorittaa, vaan voi vaan maalailla menemään.

Bonus: Kesäsade ei kyllä oikeasti haittaa juuri minkään asian tekemistä. Jos olit suunnitellut rantapäivää, niin mene ihmeessä rannalle! Ainoa haitta sateesta on se, että rannalla on paljon tilaa, eikä ihokaan pala ihan niin pahasti.