Järjestämme maksuttoman mediataitoleirin 13-17- vuotiaille 3.-4.9. Helsingin Kivisaaressa. Mediataitoleirin tarkoitus on vahvistaa osallistujien medialukutaitoja sekä opettaa tiktok-videoiden käsikirjoitus- ja tuotantotyöstä. Leirillä tuotetaan yhdessä tiktok-videoita Buenotalkin kanaviin Tiktokissa @buenotok sekä Instagramissa @buenotalk. Tiktokien tavoite on lisätä tietoa päihteistä, pelaamisesta ja nuorten hyvinvoinnista.
Huomioithan, että leirille otetaan vain rajallinen määrä osallistujia.
Leiripaikka
Kivisaaren kesäkoti
Leiri järjestetään Helsingin Kivisaaressa 3.-4.9. Saari sijaitsee Itä-Helsingin saaristossa. Saarelle pääsee lautalla, joka lähtee Helsingin Laajasalosta. Saareen lähdetään aamulla kello 10:20. Tieto tarkasta lähtöajasta ja -paikasta kerrotaan myöhemmin osallistujien kesken.
Lupa huoltajalta
Leiri on suunnattu 13-17-vuotiaille. Ilmoittautumislomakkeeseen tulee jättää huoltajan yhteystiedot. Huoltajalta varmistetaan lupa osallistua leirille soittamalla.
Ruokailu
Leirillä järjestetään ruokailut. Ruokailu on osallistujalle maksuton. Kerrothan ilmoittautumislomakkeessa mahdollisista allergioista tai erityisruokavaliosta.
Mitä mukaan?
Vaatteet kahdelle päivälle
Lämmintä päälle, saatamme viettää aikaa ulkona tuulisessa ympäristössä
Uikkarit ja pyyhe, jos haluat (Leirillä on mahdollisuus saunoa!)
Vähän käteistä
Oma puhelin tai kamera, jolla kuvata videoita
Vesipullo
Hyvää leirifiilistä!
Tiktokien julkaisu
Leirillä tuotetut videot julkaistaan EHYT ry:n sosiaalisen median kanavissa. Leirille osallistuessaan osallistuja suostuu siihen, että hänen tuottamaansa sisältöä voidaan julkaista EHYT ry:n kanavissa. Osallistuja suostuu myös siihen, että sisältöä jossa hän itse esiintyy voidaan julkaista EHYT ry:n kanavissa. Osallistuja pystyy itse vaikuttamaan leirin aikana julkaistavaan sisältöön – mitään sisältöä, missä osallistuja esiintyy itselleen epäsuotuisassa asemassa ei julkaista.
Ohjelma (Osallistujille tiedotetaan tarkemmasta aikataulusta lähempänä.)
Leirin ohjaajat Emma ja Miro vastaavat mieluusti leiriä koskeviin kysymyksiin. Heinäkuussa tavoitat paremmin Miron ja elokuussa Emman. Alla yhteystiedot.
On kesä 2021. Olen isolla kaveriporukalla elämässä parasta nuoruuttani helsinkiläisessä kuppilassa. Lähden pöydästä ja suuntaan baaritiskille yksin. Tilaan baarimikolta yhden alkoholittoman Heinekenin.
“Is it possible to pour it in a glass?” Kysyn.
Baarimikko kaataa oluen lasiin. Menen takaisin lössini luokse.
Syyni haluta nauttia olut pullon sijaan lasista ei suinkaan johtunut siitä, että alkoholittoman oluen maut ja aromit tulisivat lasista juodessa paremmin esiin. Tilasin oluen lasiin siksi, koska niin sitä ei erota sen alkoholillisesta sisaruksesta. Tuntuu vähän oudolta tehdä niin – aivan kuin yrittäisin salailla alkoholittoman oluen juomista. Tiedän syyn olevan hölmö, mutta en halua että seurueessani kukaan alkaa…
… Kysyä minulta, miksi en juo.
Vaivaudun kysymyksestä, sillä siitä tulee fiilis että alkoholinkäyttö on jollain tavalla iso osa juuri tätä kyseistä illanviettoa ja siitä kieltäytymällä en haluaisi kuulua porukkaan.
…Luulla, että en halua pitäähauskaa.
Lupaan, että yritän parhaani olla hauska myös ilman. Tai miksi yrittää, kun illanvieton tarkoitus on vain OLLA ja pitää hauskaa? Jos ei seura kelpaa, ei kiinnosta. En tullut tänne suorittamaan hauskanpitoa.
… Pohtia, että minulla on alkoholinkäytön kanssa ongelmia.
Ei ole.
… Syyllistää omaa alkoholinkäyttöä.
En tuomitse kenenkään syytä juoda. Jokaisella meillä on omat syymme juoda ja olla juomatta, enkä niihin tässä seurassa itsekään puuttuisi.
En tiedä miksi ajattelen näin. Seurueessa on kuitenkin läheisiä kavereita, joiden kanssa olen pitänyt hauskaa monet kerrat myös ilman alkoholia. Ehkä halusin pelata varman päälle ja vältellä mahdollisia kiusaantuneita hetkiä. Tuntuu, että Suomessa alkoholiton illanvietto herättää seurueessa helposti kysymyksen, että MIKSI.
Kirjoitin syyni tähän, ettei niitä tarvitse jatkossa pohtia.
En jaksa.
Pienikin darraa muistuttava tila ei houkuta seuraavana päivänä YHTÄÄN. Darrassa tuntuu, että tuhlaa aikaa ja rahaa – sohvalta jaksaa nousta ainoastaan hakemaan jonkun överirasvaisen Wolt-tilauksen oven takaa. Muuten sitten päivä tuhlaantuu jonkun sitcomin parissa, jossa on 30-minuuttiset jaksot. Olen todennut, että ne toimivat parhaiten darrassa.
Minulla on yhtä hauskaa myös ilman.
Erityisesti seurassa, jossa jo tunnen tyypit alkoholi ei tuo lisäarvoa hauskanpitoon. Hauskassa seurassa syöminen, tanssiminen tai pelaaminen toimii myös ilman alkoholia.
Alkoholin vaikutus omaan terveyteen on alkanut mietityttää viime vuosina.
Harrastan paljon urheilua ja koen että dokaaminen vaikuttaa omaan jaksamiseen, vaikka ei urheilisikaan darrassa. On vaan yleisesti skarpimpi olo, jos juo harvoin. Vaikutukset mielenterveyteen ovat myös selkeitä.
Alkoholin vaikutus turvallisuuteen.
Tämä syy ei varsinaisesti ole aina ajankohtainen itselleni, mutta se mietityttää paljon yhteiskunnassa jossa elämme.
Matkustelen paljon itsenäisesti ja en reissuillani melkein ikinä käytä alkoholia. Luotan yleensä seuraan jossa olen, mutta ainakin pelaan varman päälle kun en vedä känniä. Toki myös Suomessa on mahdollisuus tulla huumatuksi ja hyväksikäytetyksi.
Kun raiskauksen uhri on teon aikana alkoholin vaikutuksen alaisena, voidaan sitä myöhemmin käyttää häntä vastaan. Vaikka rikoslain mukaan alkoholilla ei ole vaikutusta seksuaalirikostuomioihin, voi se silti vaikuttaa uhrin ja tekijän muistikuviin illasta. Näin alkoholi voi muuttaa todisteita ja lausuntoja tapahtuneesta.
Vallitsevasta seksuaalirikoslain epäoikeudenmukaisuudesta voisin vaikka kirjoittaa kokonaisen kirjan, mutta ei lähdetä nyt sille tielle. Aiheesta kiinnostuneen kannattaa sen sijaan tutustua Suostumus2018-kampanjaan, jonka tavoite on perustaa raiskauksen määrittely uhrin suostumukseen väkivallan sijaan.
Monen mielestä feministisin teko olisi olla välittämättä turvallisuudesta ja ryypätä siitä huolimatta – mutta lopulta feministisin tekohan on päättää itse, käyttääkö alkoholia ylipäätään vai ei.
Onko noloa olla ainoa joka ei juo?
Miten itse suhtaudut, kun kaveri ei juo? Sytyttääkö se sinussa kipinän pohtia omaa juomattomuutta? Onko sua koskaan häirinnyt, että kaveri ei juo vaikka itse just korkkasit kaljan?
Ymmärrän hyvin fiiliksen, että jos on kaksin kaverin kanssa ja tämä päättää olla juomatta siitä voi tulla vähän kiusaantunut olo. “Onko silti ok, jos mä juon?” –kysymyksen esittäminen voi tuntua hassulta.
Ehkä juomattoman kaverin seura voi laukaista myös itsessä innon kokeilla illanviettoa selvinpäin. Jos ryyppääminen on ollut aiemmin se teidän yhteinen juttu, voitte kokeilla jotain toista keskustelun kimmoketta – itse olen todennut toimivaksi yhteiset peli- tai piirrustusillat sekä liikunnan.
Kun nauttii harvoin, tuntuu se spessummalta
En silti ole absolutisti. Termi ”sober-curious” tuntuu mielestäni parhaalta. Sober curious on ilmiö, joka on vapaasti käännettynä uteliasta raittiutta. Tämä maailmalla suosioon noussut ilmiö kannustaa kyseenalaistamaan omia alkoholin käyttöön liittyviä tottumuksia.
Silloin tällöin viinilasillisen tai ölppösen nautiskelu tuntuu tilanteeseen sopivalta. Olen kuitenkin huomannut, että mitä vähemmän kerralla sitä nauttii, sen parempi fiilis itselle jää. Silloin myös ne kerrat, kun nauttii tuntuu se spesiaalilta.
Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän voin allekirjoittaa juuri näitä peruskoulun terveystiedon itsestäänselviltä tuntuvia elämänohjeita. Nuorena suhtauduin niihin perus-jargoniana, joka tuntui toisinaan jopa aivopesulta. Nyt nuorena aikuisena ymmärrän fyysisen ja psyykkisen terveyden yhteyden ja pidän sitä arvokkaimpana asiana, mitä minulla on.
Tipattoman tammikuun aikana on hyvä pohtia myös omaa suhdettaan alkoholiin. EHYT ry:n ja Kantar TNS:n tekemän selvityksen mukaan tipatonta tammikuuta viettää noin 15-18 % alkoholia käyttävää aikuista. Tuoko alkoholi sitä “lisäarvoa” yhteiseen illanviettoon? Keskustelua voi seurata somessa #uusiatottumuksia #nyavanor #tipaton!
… ja mitä mun kavereihin tulee, olisin ihan hyvin voinut kertoa bissen olleen alkoholiton. Loppujen lopuksi, mitä väliä?
Internetissä vihataan monia asioita, mutta asia, jota tunnutaan vihaavan eniten, on teini-ikäiset tytöt.
”Ton ämmän nauru on ärsyttävä.” En muista lukiko kommentissa sanasta sanaan juuri näin, mutta muistan kommentin aiheuttaneen sekunnin murto-osan kestäneen kamalan fiiliksen, jonka se minussa aiheutti. Klikkasin kommentin oikean reunan kolmea palloa, delete. Kommentti katosi. Tunne kesti hetken, jonka jälkeen pohdin mielessäni, että eipä toi oikeastaan edes tuntunut missään.
Nykyään olen tehnyt esiintyvää työtä sen verran, että en oikeastaan edes osaa ottaa itseeni henkilökohtaisuuksiin menevää kommenttia. Tiedostan altistuvani aiheettomille ulkonäköäni ja maneereitani arvosteleville kommenteille julkisessa työssä ja että naisena saan tilastojen mukaan miehiä todennäköisemmin vihakommentteja.
On silti väärin, että näen tällaisia kommentteja lähes päivittäin muidenkin naispuolisten sisällöntuottajien ja mikä pahinta – alle 18-vuotiaiden tyttöjen tekemien tiktokien kommenteissa:
Nostoja suomalaisten teini-ikäisten tyttöjen saamista tiktok-kommenteista.
Suomen 8. ja 9. luokkalaisista tytöistä 42 % on kokenut seksuaalista häirintää puhelimessa tai internetissä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen vuoden 2021 Kouluterveyskyselyn mukaan. Pojilla sama luku on noin 25 %. Tässä kirjoituksessa keskityn erityisesti tyttöjen kohtaamaan nettikiusaamiseen ja vihapuheeseen, sillä tyttöihin kohdistuva digitaalinen väkivalta on viime vuosina tullut maailmanlaajuisesti näkyväksi. Lisäksi pystyn itse naiseksi identifioituvana puhumaan aiheesta paremmin omasta näkökulmasta.
D’Amelion siskot saavat vihakommentteja päivittäin
Syyskuussa Disney+ -palveluun ilmestyi dokumenttisarja aikamme suurista Tiktok-tähdistä. Charli ja Dixie D’Ameliosta kertovassa Disneyn dokumentissa nuoret Tiktok-tähdet kertovat saamistaan vihakommenteista ja tappouhkauksista sekä niistä aiheutuvasta ahdistuksesta. Charli ja Dixie romahtavat kameroiden edessä itkunsekaisina puhuessaan kommenttien aiheuttamista tunteista.
Tulisiko D’Amelion siskojen vaan hyväksyä vihan tulevan julkisuuden mukana? Kuva:Disney
Puhe tyttöjen ahdistuneisuudesta olisi normaalisti saanut monet tuntemaan myötätuntoa, mutta enemmistön reaktio oli päinvastainen – suositut miljonääritytöt yrittävät vaan kerätä säälipisteitä krokotiilin kyyneleillä. Nuoret menestyneet tytöt eivät saa puhua avoimesti tunteistaan, mitäs ovat valinneet tulla julkisuuteen. Tällä periaatteella kommentoi moni aikuinen ihminen 16- ja 18-vuotiaista tähdistä. Yleisö on siis oikeutettu haukkumaan teini-ikäisten tyttöjen ulkonäköä heidän Tiktokien kommenteissa, koska heillä on miljoonia seuraajia. Miljoonien seuraajien yleisö ja menestynyt ura luovat suojakilven vihakommenteille. Got it.
Kritiikki kasvattaa – vihapuhe kutistaa
Mielestäni on hyvä antaa positiivisen palautteen lisäksi myös kritiikkiä. Kritiikin avulla pystymme myös Buenotalkissa kehittämään kanavaa ja luomaan sisältöjä, jotka kiinnostavat katsojia. Vuorovaikutus on mielestäni tärkeää sisällöntuotannossa ja se onkin piirre, joka minua viehätti meidän somekanavissamme ennen työni aloittamista. Ero kritisoivan kommentin ja vihakommenttien välillä on kuitenkin se, mitä kommentilla arvostellaan.
Teini-ikäisten Tiktok-tähtien paino, ulkonäkö, tapa puhua, vaatteet ja muut kommentoijien omien vaikutusmahdollisuuksien piiriin kuulumattomat asiat eivät pyri kehittämään D’Amelion sisarusten tanssivideoiden sisältöjä. Ne ovat vain puhdasta vihaa.
Julkisessa työssä joutuu väkisin arvostelun kohteeksi. Arvostelijat saattavat perustella oikeutensa kommentoida suoraan väittämällä, että noh, mitäs valitsit julkisen työn. Kun on framella niin sitten muilla on muka oikeus tulla kuittailemaan. Tässä asiassa en voisi olla enempää eri mieltä. Tämä kulttuuri ylettää julkkisten lisäksi myös ihan tavallisiin teini-ikäisiin tyttöihin. Miksi on niin, että erityisesti julkisuudessa tytöt joutuvat suurennuslasin alle viha- ja tappouhkauskommenttien uhriksi?
Siksi, koska elämme patriarkaattisessa yhteiskunnassa, jossa tyttöjen omaa julkista itseilmaisua ja ulkonäköä pidetään muiden vapaan arvostelun kohteena.
KuvaT: KIMMO RÄISÄNEN/HELSINGIN SANOMAT & Jonas LUNDQVIST/A-Lehdet
Artikkelin kommenttiosiossa kritisoidaan sen sijaan Vartiaisen päätöksiä poliitikkona. Miltä kommenttiosio olisi näyttänyt, jos uima-asuinen poliitikko jutussa olisi ollut Sanna Marin tai joku muu naispuolinen politiikan tekijä? Twitter ja Ylilauta lahtaisivat poliitikon siltä seisomalta. En arvostele Vartiaisen tai Helsingin Sanomien valintaa näyttää pormestari uima-asussa, vaan sen sijaan toivoisin, että myös muilla julkisuuden henkilöillä olisi samanlainen vapaus esiintyä.
Nimeä asia, josta teini-ikäiset tytöt voivat pitää joutumatta naurunalaisiksi
Internetissä vihataan monia asioita, mutta asia, jota tunnutaan vihaavan eniten, on teini-ikäiset tytöt. Hyvänä kakkosena tulee kaikki, mistä teini-ikäiset tytöt tuntuvat olevan kiinnostuneita.
Jos teinityttö kiinnostuu skeittaamisesta, videopeleistä tai rap-musiikista häntä pidetään teeskentelijänä, joka kiinnostuu poikamaisista asioista vain saadakseen vastakkaisen sukupuolen hyväksyntää tai huomiota.
Jos tytöt taas kiinnostuvat mistään tytöille suunnatusta, sitä pidetään tyhmänä. Tästä loistavia esimerkkejä ovat Twilight, Billie Eilish, Justin Bieber, K-Pop. Lista jatkuu. Näitä kaikkia yhdistää se, että niiden kohdeyleisö juuri ON teini-ikäiset tytöt.
Miksi siis internetissä tunnutaan vihaavan ja kritisoitavan juuri teinitytöille suunnattuja asioita? Tähän piilee vastaus varmaan taas siinä, että patriarkaattisessa yhteiskunnassa tyttöjen kiinnostuksen kohteita pidetään lähtökohtaisesti typerinä, tunteellisina, hölmöinä, ulkonäkökeskeisinä, feikkeinä tai muuten vaan jostain syystä vihattavina. Artisteja ei arvostella niiden teknisten tai taiteellisten piirteiden kautta, niitä vaan puhtaasti vihataan.
Muistan itse lukioikäisenä internetissä vallinneen yleisen vihan laulaja Justin Bieberiä kohtaan – Bieberiä haukuttiin naiselliseksi ja häntä pidettiin homona. Kaksi asiaa, joita toksinen tosimies karttaa kuin kryptoniittia. Omasta mielestäni Justin Bieberin ”Baby”-kappale ei ole todellakaan mikään lauluteknisesti tai lyyrisesti korvia hivelevä teos, mutta ei sen vihaaminen oikeuta minua arvuuttelemaan kommenteissa Bieberin seksuaalista suuntautumista tai sukupuoli-identiteettiä samalla toivoen tähden ennenaikaista poismenoa.
Justin Bieberin suosio teini-ikäisten tyttöjen keskuudessa meni monilla tunteisiin 2010-luvun vaihteessa.
Palaan takaisin D’Amelion siskoksiin. Heistäkään ei tarvitse pitää. Heillä on myös valtava etuoikeus, sillä he ovat tienanneet miljoonansa tuottamalla tanssivideoita sovellukseen, jonka algoritmien tulkinta on yhtä kryptistä kuin kvanttifysiikka kolmevuotiaalle.
Uskon, että jos D’Amelion tiktokien kommentit ovat myös jatkossa samanlaisia, tulevat siskokset kohtaamaan oman breaking pointin. Niin käy usein nuorena julkisuuteen ponnahtaneille, jotka ovat kasvaneet parrasvalojen alla arvostelun kohteena.
Miley Cyrus, Justin Bieber, Britney Spears. Jossain kohtaa julkkis alkaa protestoida omaa puhtoista julkisuuskuvaansa vastaan ja etsiä omaa identiteettiä julkisuuden ulkopuolelta. Joidenkin julkkisten tapauksissa vaihe on johtanut rikolliseen toimintaan tai päihteiden väärinkäyttöön yrittäessä parantaa omaa oloa tai etsiessä itseä julkisuuskuvan ulkopuolelta.
Viha kertoo kommentoijan omasta pahasta olosta
Miten sitten vihakommentit ja seksuaalissävytteinen ehdottelu vaikuttavat tavalliseen suomalaiseen teinityttöön? Kommentit vaikuttavat itsetuntoon ja mielenterveyteen yksilöllisesti, mutta lähes aina negatiivisella tavalla. Yksi asiaan kuulumaton kommentti voi jäädä mietityttämään pitkään ja saada terveen nuoren pitämään itseään jotenkin viallisena.
Muistan itse saaneeni teini-ikäisenä yhden vartaloani arvostelevan kommentin, joka kolahti itsetuntoon. Kommentin lisäksi internetin sekä naisten lehtien ihannoimat laihat vartalot antoivat minulle vääränlaisen kuvan siitä, miltä minun tulisi näyttää. Omasta terveydestä tuli toissijaista, tärkeintä oli olla laiha, urheilla paljon ja olla mahdollisimman pantava. Onneksi kasvoin tästä ajatuksesta ulos keskustelemalla ja ajan myötä muuttamalla käsitystä itsestäni sekä siitä, millainen naisen kuuluu olla.
Saattaa kuulostaa kornilta, mutta kaikki ovat kauniita uniikkeina yksilöinään. Sosiaalisen median tulisi näyttää enemmän kaikenlaisia vartaloita ja erilaisuutta antamalla terveempiä esikuvia nuorille. Olen iloinen, että keskustelu tästä aiheesta on ollut viime aikoina paljon esillä.
Nelli Kentän ja Katri Norrlinin kirjassa vitun ruma pohditaan somen aiheuttamia ulkonäköpaineita sekä naisten ahdasta muottia yhteiskunnassa. Kuva: Into kustannus
Internetin vihapuhe kannattaa jättää omaan arvoonsa. Se voi tuntua vaikealta. Loppujen lopuksi ulkonäköäsi arvosteleva kommentti kertoo enemmän kommentoijasta itsestään kuin sinusta. Kommentoija todennäköisesti purkaa omaa pahaa oloaan hyökkäämällä puolustuskyvyttömän teinin kimppuun. Teinin, jonka fyysiset piirteet eivät kuulu kommentoijalle itselleen millään mittaa.
Toivon hartaasti, että myös vihakommenttien levittäjät pääsisivät keskustelemaan syistään laittaa vihaisia kommentteja sekä omista tunteista ammattilaisen kanssa. Vihakommenttien takana on useimmissa tapauksissa henkilö, joka ei pääse keskustelemaan tunteistaan muille. Tunne sitten puretaan arvostelemalla anonyymisti jotain toista internetissä ja etsimällä syyllisiä oman elämän ongelmille maahanmuuttajista, seksuaalivähemmistöistä, naisista tai kestä tahansa.
Vihan kohteeksi joutuvat ne keitä pidetään puolustuskyvyttöminä – eli juuri tässä tapauksessa teini-ikäiset tytöt. Mutta emmehän me tytöt ole puolustuskyvyttömiä. Toivon hartaasti, että kommentoijat pääsevät keskustelemaan tunteistaan ja saavat niihin tarvittaessa ammattiapua. Siihen asti, suosittelen vaan klikkaamaan niitä kolmea palloa kommentin kulmassa. Delete.
P.s. Kysy mitä vaan ulkonäköpaineista, ahdistuksesta, päihteistä tai muista sinua askarruttavista aiheista täältä.
